Sadan vuoden unet: Satuja aikuisille

by Juri Nummelin (Editor), Johanna Sinisalo, Juha-Pekka Koskinen

Masentunut Ruusunen satuttaa sormensa leipäveitseen, syrjäytynyt Ali Baba vetäytyy asuntoonsa, ja Lumikin ilkeän äitipuolen peili päätyy kampaamoon.

Sadan vuoden unissa suomalaiset eturivin kirjailijat tarttuvat vanhoihin satuihin, eikä mikään ole enää kuten ennen.

Kirjassa on kaksitoista aikuisille kirjoitettua muunnelmaa kaikkien tuntemista satuklassikoista. Mukana on niin Grimmin veljesten ja Charles Perrault’n kertomuksia kuin Aisopoksen eläinsatuja, hölmöläisten toilailuja unohtamatta.

Kirjan kirjoittajat ovat suomalaisen spekulatiivisen fiktion veteraaneja sekä nousevia kykyjä. Hyytävissä, ravistelevissa ja ilkikurisissa tarinoissa kirjoittajien äänet sekoittuvat vanhoihin myytteihin, kun tutut hahmot kohtaavat elämän realiteetit.

Sisältö:

Venho, Johanna: Sadan vuoden unet
Sisättö, Vesa: Miten HairParadisen Viivi ja Paukku karkottivat taikapeilin hengen (ja pelastivat maailman)
Peltoniemi, Sari: Kissan sisin olemus
Harju, Markus: Pieni mies, muodoltaan väärä
Kelosaari, Artemis: Marleena ja uusi maailma
Riikonen, Marika: Lasikenkä
Koskinen, Juha-Pekka: Jääsydän
Suntila, Shimo: Tyttö nimeltä Kari
Leikola, Markus: Pidennetty
Nevala, Heikki: Ikuisuuden purema
Sinisalo, Johanna: Hantta ja Kertsi
Leinonen, Anne: Luola
Raevaara, Tiina: Korppi

Genres: Fantasy, Short Stories, Finnish Literature, Fairy Tales, Fiction

331 pages, Paperback

First published July 29, 2017

About the author

Juri Nummelin (s. 10. toukokuuta 1972 Rauma) on suomalainen tietokirjailija. Hän on kirjoittanut muun muassa pulp-kirjallisuudesta, elokuvan historiasta ja harvinaisista etunimistä sekä toimittanut useita novelliantologioita.

Reviews

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Rakastan satujen uudelleenkirjoituksia ja -versiointia. Tässä erityisesti sitä, että "aikuisten" ei ole eufemismi prnolle, vaan jutut ovat monitahoisia, erilaisia, haastavia, hauskoja ja synkkiäkin.

[Tuuli - Korpimaan lukija · Rating 4 out of 5]

3,5⭐ Ihana idea näissä novelleissa! Vanhoja satuja aikuisille, ja meno yli sen mukaista. Parhainta antia olivat novellit, joiden sadut jo tunsin, mutta yksi tuntematonkin novelli kyllä toimi erittäin hyvin. Suosikkejani olivat Johanna Sinisalon Hannun ja Kertun varsin nykyaikainen ja karmiva uudelleentulkinta sekä Marika Riikosen Tuhkimon prinssin kenkäfetissi.

[Jenna · Rating 3 out of 5]

Sadut. Sadut aikuisille. Oli kyseessä kumpi tahansa edellä mainituista, yleensä nautin niiden lukemisesta joko itsekseni tai ääneen muille kuulijoille. Luen paljon ja hyvin usein luen satuja. Oli kuitenkin virkistävää lukea pitkästä aikaa satuja aikuisille, modernisoituja versioita tutuista tarinoista uusilla tai ainakin uudentuntuisilla käänteillä.

Tämä lukukokemus oli kutkuttava, hykertävä, jäätävä ja paikkapakoin vastenmielinen. Päällimmäisenä väristyksiä herättää edelleen Johanna Sinisalon kynäilemä Hantta ja Kertsi. Rakastan Sinisalon tekstejä, ne imaisevat mukaansa ja pitävät otteessaan, olipahan kyse mehiläisten kuolemasta tai sitten tuttuakin tutumman piparkakkutalon sisältävän sadun modernista versiosta. Tämä satu oli karmiva kenties juurikin siitä syystä, että Sinisalo osasi yhdistää modernin maailman karmivimmat puolet ja kohdistaa ne lapsiin.

Tiina Raevaaran Korppi aiheutti sisälleni jäämöykyn. Loistavaa tekstiä, upeaa kuvailua ja lukukokemuksen jälkeen jäävä suru, epätoivo ja pettymys kanssaihmisiä kohtaan oli miltei loppumaton. Raevaara pääsee tekstillään tunkeutumaan siihen tietoisuuteen, että tämäkin satu peilaa itseasiassa toisten todellisuutta - kun vain magian ja mystiikan tiputtaa siitä pois.

Ihan en voi antaa täysiä pinnoja kirjalle. Yksi tähti taisi tipahtaa pois vain siitä syystä, että muutama pätkä aiheutti minulle fyysistä pahoinvointia ja pakotti toppuuttelemaan lapsiperheellisiä lukukokemuksen pariin eksymisestä. Toinen tähti tipahti pois siitä syystä, etteivät tekstit olleet lähelläkään toistensa tasoa. Muutamaan satuun olin jopa pettynyt, sillä olisin toivonut niihin samaa syvyyttä kuin muissa saduissa oli.

Plussaa siitä, että satuja aikuisille ei ole sama kuin seksiä koko kirjan mitalta.

[Assikatsum · Rating 4 out of 5]

Kokoelma sisältää enemmän ja vähemmän tunnettujen satujen pohjalta kirjoitettuja tarinoita aikuisille.

Näistä tykkäsin:
- Miten HairParadisen Viivi ja Paukku karkottivat taikapeilin hengen (ja pelastivat maailman) kampaamon tuodaan oudon vetovoimainen taikapeili, joka vetää puoleensa kaikkia paitsi maagisilla kyvyillä varustettua Viiviä. Viivin ystävyys Paukkua kohtaan syvenee ihastumiseksi ja tarinan loppuvaiheilla annetaan ymmärtää että kyseessä on molemminpuolinen juttu (tarinan alussa tosin puhutaan Paukun lukuisista miessuhteista; myös ukkomiesten kanssa, mutta peiliepisodin ja pelastavan suudelman jälkeen naisilla vaikuttaisi olevan lähempi suhde), humoristinen ote kantaa läpi tarinan (kampaamotuotteiden nimet, peilin hengen sarkastinen nälvintä, itseriittoinen poptähti). Poptähti Prinssin peilistä saaman "laulun" julkinen esittäminen johtaa zombien yöhön ja Viivin on pakko valjastaa noitavoimansa. Myös osa 7 kääpiöstä on menossa mukana ;). Hauska, hyvin kulkeva tarina, onnistunut uudelleenversiointi Lumikista ja äitipuolen taikapeilistä. Onnellinen loppu.
- Kissan sisin olemus kaunis tarina vanhempien rakkaudesta ja huolenpidosta lapsiaan kohtaa Saapasjalkakissan mukaisilla käänteillä
- Lasikenkä eli kenkäfetissin omaavan, seksihurjastelevan kruununprinssin Rakas Päiväkirja. Kepeä ja hauska tarina joka piristää kokoelmaa synkkien tarinoiden välissä.
- Tyttö nimeltä Kari jospa voisi taikasormusta pyöräyttämällä muuttua joksikin muuksi. Tyttönä olemisen vaikeudesta maailmassa, jossa ei olla vieläkään päästy tasa-arvoon sukupuolten välillä
- Hantta ja Kertsi hyvä, mutta järkyttävä ja surullisen raaka tarina lapsen näkökulmasta kerrottuna (tosin kertoja ei itse taida tajuta, miten karmeisiin tilanteisiin on joutunut). Tarinan sijoittaminen nykymaailmaan ja nyky-yhteiskuntaan (suomalaisen lastensuojelutyön huonon tilanteen oltua uutisissa viime aikoina) sai aikaan ahdistavia fiiliksiä vaikka kyse onkin fiktiosta.

nämä olivat ihan ok:
- Pieni mies, muodoltaan väärä Tittelintuure ilman taikoja, myllärintytär ja julma kuningas, kiero ja omaa etuaan ajava varaherttua -> huonostihan siinä kävi. Tittelintuure sai syyt niskoilleen ja määrättiin kuolemaan julmalla tavalla
- Jääsydän Lumikuningatar -satua mukaillen. Ektaasia lakkasokereista?
- Marleena ja uusi maailma Marleena herää 7 vuoden koomasta tyhjältä vaikuttavaan maailmaan, syö ruumiita, rakentaa ajoneuvon ja löytää kylän jossa hänen vanhan rakastettunsa elää Marleenan parhaan ystävän kanssa pariskuntana. Kooman syy paljastuu: ystävä oli kateellinen Marleenalle kyseisestä miehestä ja tyrkkäsi hänet jäisiin vesiin. Marleena kostaa tappamalla 'ystävänsä' ja lähtee miehen kanssa pois kylästä kahdestaan. Perustuu Maleena -nimiseen satuun, jossa juonikuvio on samantyyppinen, tosin ei koomaa eikä ketään murhata?
..ja ne, jotka eivät olleet omaan makuun:
- Sadan vuoden unet Aura, naiivi ja nuori, joutuu 100 vuoden unille ja herättyään kirjoittelee ja soittaa lauluja
- Pidennetty Hölmöläiset pidentävät raskautta vaikka loputtomasti, kun kerta raskaaksi tuleminen vei niin monta vuotta?
- Ikuisuuden purema Väkivaltainen raiskausteemainen kostotarina, ei kiitos. Pohjautuu Aisopoksen Käärme ja mies (vai Mies ja käärme?) -nimiseen satuun.
- Luola Ei auennut tämä tarina, mutta kyseessä on Ali Baban ja hänen rakastajattarensa (henkiolento? taikaolento?) tarina.
- Korppi Grimmin samannimiseen satuun pohjaava tarina, jossa vauvansa jokeen pudottanut nainen näkee sen muuttuvan korpiksi, ja pyrkii kaikin keinoin välttelemään korppeja siitä lähtien. Korppien tutkimiseen hurahtaneen miesystävän hän tappaa koska ei saanut mieheltä enää niin paljoa huomiota - 'mies valitsi korpin hänen sijastaan'. En tunne alkuperäistä satua, tämä tarina kertonee synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja psykoosista? Synkkää on...

[Sanni Ylimartimo · Rating 3 out of 5]

Vaikee arvioida tätä, kun osasta tarinoista en pitänyt yhtään ja osa taas sit oli hyviä ja oivaltavia.

[Kiki · Rating 3 out of 5]

3.5 tähteä
Pidin kirjan ideasta todella paljon. Pidin myös siitä, miten satuja oli kirjoitettu eri tavoin: osa on kirjoitettu "vain" nykyaikaan sijoittaen, osaan on otettu alkuperäisestä sadusta vain hahmot tai joku elementti ja osassa käytettiin satujen ominaispiirteirtä ilman tiettyjä hahmoja.
Huomasin, että tuntemattomampien satujen pohjalta kirjoitettuja satuja lukiessa mielenkiintoni vähän lopahti. Vaikka itse satu olisikin ollut hyvä! Osa saduista taas tuntui vähän liian pitkiltä.
Lempisatujani olivat Sadan vuoden unet, Marleena ja uusi maailma, Pidennetty ja Hantta ja Kertsi. Etenkin viimeisenä mainittu oli vaikuttava, voisi olla osittain faktaakin eikä fiktiota. Jääsydämen ideasta pidin myös, vaikka mielestäni sen loppu vähän lysähti kasaan. Liekö mielipiteeni syynä se, että Lumikuningatar oli lempisatujani ala-asteikäisenä.

Kirjan lopussa olevat kirjailijoiden kertomukset tekstien synnystä olivat mielenkiintoista luettavaa. Olisin lukenut aiheesta mielelläni enemmänkin. Seuraavana lukulistalla taitaakin olla Grimmin sadut.

[Laika · Rating 4 out of 5]

It was refreshing to read an anthology with such consistant quality. Many of the stories and scenes have lingered in my mind long after reading. Cunningham did it better, but this collection was not shabby at all.

Helmet reading challenge 2017 9: A book inspired by another work of art

[Tui · Rating 3 out of 5]

Oli jännää miten toisista saduista tiesi heti, että mistä ne on saaneet inspiraation ja toisista ei saanut kiinni ollenkaan. Mutta kokonaisuudessaan virkistävää luettavaa.

[Celestine · Rating 4 out of 5]

Nautin satuversioinneista yleisestikin, eikä tämä ollut mikään poikkeus. Joitain hyvin nerokkaitakin versioita! Lempinovellejani olivat Johanna Venhon Sadan vuoden unet, Sari Peltoniemen Kissan sisin olemus, Artemis Kelosaaren Marleena ja uusi maailma, Marika Riikosen Lasikenkä, Shimo Suntilan Tyttö nimeltä Kari, Johanna Sinisalon Hantta ja Kertsi sekä Tiina Raevaaran Korppi. Tykkäsin myös kirjailijoiden kommenteista kirjan lopussa.

[Liisa]

2,5 tähteä..?
Tätä kokoelmaa on hankala arvostella. Kuten muutkin arvostelijat ovat todenneet, novellit ovat keskenään todella erilaisia, joten kokonaisarvosanaa on melkein mahdotonta sanoa (tämän takia jätin tähdet tyhjäksi).

Lapsena rakastin satuja joten tälle kokoelmalle minulla oli ehkä vähän liian suuret odotukset. Eniten tykkäsin kokoelman tarinoista, joissa sadun taianomainen tunnelma ja tyypillinen kerronta oli säilytetty, kuten Sari Pelkoniemen sadussa "Kissan sisin olemus" ja Markus Harjun sadussa "Pieni mies, muodoltaan väärä". Heikki Nevalan "Ikuisuuden purema" ja Anne Leinosen "Luola" taas toivat esille etenkin Grimmin (?) saduista tuttua synkkyyttä, syvyyttä ja mystiikkaa, josta olen niin ikään aina saduissa pitänyt. Näiden satujen maailmaan pystyi uppotumaan ja pääsemään hetkeksi muihin maisemiin.

Osa kokoelman tarinoista tuntui minusta olevan suunnattu enemmänkin nuorille kuin aikuisille, kerronnan kova tahti vaikeutti uppoutumista eivätkä aiheet puhutelleet.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

3,5 tähteä

Nyt vuoden vyöryvät täysinä kuin vain sellaisen vuodet, joka on nukkunut sata vuotta (Johanna Venho: Sadan vuoden unet, s. 19)

Kukaan ei ole liian vanha lukemaan satuja. Kun tarkemmin ajatellaan, esimerkiksi Grimmin veljekset kirjoittivat satunsa alunperin aikuisille, ja ne olivat paljon raaempia kuin lapsille siivotut versiot. Juri Nummelin on toimittanut kaiken kattavan satukokoelman, jossa toinen toistaan taitavammat suomalaiset kirjailijat pistävät sadunkerrontataitonsa peliin, toki vanhoja satuklassikoita mukaillen. Osa saduista on minulle outoja, joten on mahtavaa, että kirjan lopussa on osio, jossa kirjailija kertoo, mihin satuun hän viittaa omassa versiossaan.

Olen lukenut tätä novellikokoelmaa hiljaa nautiskellen. Päätin jo heti kirjan saatuani, etten lue tätä heti suinpäin putkeen, vaan luen sadun silloin, kun siltä tuntuu, sulattelen lukemaani ja luen seuraavan sadun sitten taas joskus.

Kuten viini paranee vanhetessaan, myös tämän novellikokoelman helmet ovat mielestäni kirjan loppupäässä. Minun suurimmaksi suosikiksi nousi Johanna Sinisalon nokkela, nykyaikaistettu ja brutaali versio Hannu ja Kerttu -sadusta nimeltään Hantta ja Kertsi. Myös Anne Leinosen post-apokalyptinen Luola, joka on mukaelma Ali Baban sadusta, on nautinnollista luettavaa, joskin se jää turhan lyhyeksi nautinnoksi. Myös Tiina Raevaaran mukaelma Grimmin satujen Korpista on loistava, hyytävän kauhutunnelmainen novelli, joka jättää monta kysymystä lukukokemuksen päätteeksi.

Korpin viisaat, vihaiset silmät, kasvot, jotka olivat hyvin epäinhimilliset, mutta kasvot kuitenkin. Terävä ja syyttävä katse. Tuttu, sillä tämä oli juuri se korppi.
Marilla kirkaisi. (Tiina Raevaara: Korppi, s. 313)

Kaikki novellit eivät oikein innostaneet minua, kuten esimerkiksi Juha-Pekka Koskisen Lumikuningatar-satuun pohjautuva Jääsydän ja Markus Harjun Tittelintuure-mukaelma Pieni mies, muodoltaan väärä, saati Heikki Nevalan Aisopoksen Mies ja käärme -sadun innoittama Ikuisuuden purema ei saanut minua vakuutettua. Silti kirjan novellit ovat mielestäni yleisesti ottaen huolella harkittuja ja hyvin hiottuja aikuisten satuja, joten koko kokoelman taso on ihan hyvä. Tällaisia vain lisää!

Erikoiskiitos kauniille kansikuvalle.

[Marmota · Rating 5 out of 5]

Upea satukokoelma aikuisille.

Jälleen kerran kiitosta Lukijalle osiosta, Nummelin kirjoittaa kiehtovan katsauksen satujen historiaan ja siihen, että mikä satu oikeastaan edes on. Oli mielenkiintoista lukea, että sadut ovat aina olleet muillekin, kuin lapsille kirjoitettu.

Vesa Sisättö. Miten HairParadisen Viivi ja Paukku karkottivat taikapeilin hengen (ja pelastivat maailman). Ihanan raikas ja uudella tavalla kerrottu satu taikapeilin hengestä.

Markus Harju. Pieni mies, muodoltaan väärä. Tittelintuure on mies siinä, missä muutkin. Hauska, omalaatuisella tavalla kirjoitettu katsaus, joka kertoo vanhan sadun mukavan arkisella tavalla. Tätä lukiessa hymyilytti.

Artemis Kelosaari. Marleena ja uusi maailma. No ei se Kelosaari nyt ilmeisesti osaa kirjoittaa huonosti. Vaikkakin satu oli ennestään tuntematon, se ei menoa haitannut. Apokalytptisista maailmoista pidän muutenkin, mutta muistinmenetys, kipeä rakkaus ja Kukkamäen yhteisö tekivät tarinasta yhden suosikeistani kokoelmassa.

Marika Riikonen. Lasikenkä. Ehdottomasti myös suosikkejani! Onhan se Tuhkimon lasikenkä aina ollut iso osa tarinaa, mutta tässä se nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin. Jacobert on hahmona aivan ihana, naurussa oli pitelemistä kun luin tarinaa, mutta oli hän myös samalla juuri niin aito ja persoonallinen, että kyllä kelpaisi tuon prinsessana olla. Fetisseistä on muutenkin mukava lukea, mutta päiväkirja muoto oli piste i:n päälle.

Shimo Suntila. Tyttö nimeltä Kari. Suntila sanoo, että aina ei voi paeta ja väistää ja että tarinassa Sari joutuu luopumaan lapsuuden keinoista ratkoa ongelmia. Kiteyttää hyvin tämän tarinan opetuksen mielestäni. Todella luova tapa katsoa sukupuolen merkitystä, tai merkityksettömyyttä. Nautin kovasti tästä hyvin kirjoitetusta, syvällisestä kokemuksesta.

Johanna Sinisalo. Hantta ja Kertsi. Ehkäpä creepeintä, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Uskomattoman realistisesti, kuitenkin sopivan sadunomaisesti kerrottu moderni Hannu ja Kerttu. Piparkakkutalo voisi hyvinkin olla todellinen, vanhemmat kuulostavat raadollisen todellisilta ja kirjoitustyyli sopii hyvin lapsen kertomaksi. Yksi suosikeistani!

[Satu Ylävaara · Rating 4 out of 5]

Sadan vuoden unet, Jalava 2017, sekä Storytelillä että Nextoryllä sähkökirjana, toim. Juri Nummelin.
Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää kotimaista kiinnostavaa luettavaa, suomikummaa, antologiaa ja muuta herkkua - myös sieluttomina ja kylminä pidetyistä lukupalveluista, joista saa ilmaiseksi tai kuukausivuokralla lukea - paljon. Mihin muuten on kirjastossa jonoa, ta on loppuunmyyty, jos olisi varaa ostaakaan.

Esittelyssä mainitaan sana syrjäytynyt. Tämäkin liittyy hesarin jutun kyselyyn, onko kotim. romaaneissa syrjäytyneitä dokaavia naisia. Voisi mainita tähän väliin kun Mari Rantasila haki elokuvalleen rahoitusta, niin rahakirstujen päällä istuvat äijät sanovat, ketä kiinnostaa pääosassa oleva 50-vuotias nainen. Eikä rahoitusta tullut. Rantasila muokkasi teoksen mainioksi näytelmäksi, jota kävin katsomassa Kansallisteatterissa pari kertaa, pääosassa 50 vee nainen, jolla burnout, koska tytöstä asti tehty ahkerasti töitä töitä töitä eikä chillannut. Ehkä myös kirjoissa on ollut vaikea saada julkaisua jos päähenkilönä on syrjäytynyt nainen tai alkoholisti nainen. Tai bilettävä nainen.

Nyt kuitenkin satujen pariin. 13.06.2021 : Ihastuttava ja ilkeä. Salaperäinen Aura, oletko, vai etkö ole. Tuolla vai täällä, laitoksessa vai linnassa. HairParadisen Viivi ja Paukku on hengästyttävän vauhdikas ja hauska tarina Shaun of the Deadin ja Strainin tyyliin, lisättynä suomalaisella vaatimattomalla mentaliteetillä ja kulahtaneilla Lake Placid -aikaisilla pipoilla. Näkisin tämän myös 52 minuuttisena lyhytelokuvana, ja mikä ettei koko homman tv sarjana Elisa Viihde Viaplayssä tai CMorella. Fantasia, kauhu, skifi ja kumma vaan on kallista tehdä. Visuaalisesti. 103. lukemani kirja tänä vuonna 2021, ja olen iloinen, tyytyväinen, että tämä on saatavilla sähkökirjana, oliko sekä Storytelillä että Nextoryllä kummassakin. Kotimaiset antologia t nyt kiinnostaa aina, varsinkin kauhut ja kummat. 🌟🌟🌟
Lähettänyt Satu Ylavaara klo 6.26

[Emmi · Rating 4 out of 5]

"Sadan vuoden unet: Satuja aikuisille" on nimensä mukaisesti teos, jossa vanhat ja tutut sadut on kirjoitettu uudelleen ehkä nykyaikaisemminkin, mutta nimenomaan aikuisille. Teoksessa oli monien eri kirjoittajien tarinoita antologiatyylillä. Jokainen tarina oli siis kirjoittajansa näköinen ja tyylinen. Teosten teemat vaihtelivat alkuperäisen sadun mukaan, mutta jokaisessa oli jokin synkempi ja raskaampi lähestymistapa. Teemoja ovat mm. Mielenterveysongelmat, pahuus ja pahat voimat, lasten hyväksikäyttö.

Mieleenpainuvin ja siksi paras tarina oli mielestäni Johanna Sinisalon kirjoittama "Hantsa ja Kerttis" eli uudelleenkerrottu "Hannu ja Kerttu". Siinä oli säilytetty alkuperäiselle tarinalle ominainen juoni kahdesta kekseliäästä lapsesta, jotka joutuvat vaikean pulman eteen. Tässä muunnoksessa heillä on käytössään taikaväline älypuhelin, kun taas alkuperäisessä oli leivänmurusia. Tarinan pääpahis on tuttuun tapaan lapsia syövä, tällä kertaa Pena, mutta sen lisäksi Penasta tulee mieleen stereotyyppinen mieshenkilö, joka poimii lapsia kadulta viedäkseen heidät kotiinsa ja tehdäkseen heille siellä mitä haluaa.

Osa tarinoista oli tuntemattomampia, joten en siksi osannut yhdistää alkuperäisten ja uusien versioiden samankaltaisuuksia. Kaiken kaikkiaan kirja sai ajattelemaan yhteiskuntaa ja maailmaa jälleen kerran uudella tavalla. Kirjaa ei voi varauksetta suositella kaikille, sillä osassa tarinoista käsiteltiin rankkoja aiheita melko yksityiskohtaisesti.

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

Tämä oli ollut lukulistallani jo kauan ja kirjastostakin lainassa ainakin kerran aikaisemmin. Vasta nyt sain kuitenkin tämän luettua, kun kaipasin jotain kevyempää luettavaa ja ajattelin, että lyhyehköt novellit sopisivat tähän tarkoitukseen. Arvostelin tämän novellikokoelman samaan tyyliin kuin aiemmin lukemani Night Shiftin, eli annoin jokaiselle novellille erikseen arvosanan ja laskin sitten tähtien keskiarvon.

Kokonaisuutena kirjan novellit olivat viihdyttäviä ja ajatuksia herättäviä, osa jopa raskaitakin, koska niissä käsiteltiin vakavia aiheita. Muutamasta novellista pidin erityisen kovasti ja ne novellit olivat Lasikenkä, Tyttö nimeltä Kari sekä Hantta ja Kertsi - näille kaikille annoin 5 tähteä. Toki en tiedä, ovatko nämä kaikki kolme novellia aivan viiden tähden arvoisia nyt, kun lukemisesta on muutama päivä aikaa ja olen ehtinyt sulatella niitä hieman. Mutta lukuhetkellä pidin niistä kovasti ja sen takia ne saivat 5 tähteä. Näistä muutamista korkeasti arvioiduista novelleista huolimatta novellin tarkaksi arvosanaksi tuli 3,7 tähteä.

Voisin suositella tätä novellikokoelmaa, pidin siitä kovasti.

[Roope Kanninen · Rating 3 out of 5]

Kuten useista eri kirjoittajista koostuvissa kokoelmissa usein, tarinoiden taso vaihtelee. Todella hyviä tarinoita olivat Markus Harjun "Pieni mies, muodoltaan väärä", Shimo Suntilan "Tyttö nimeltä Kari" ja Johanna Sinisalon "Hantta ja Kertsi". Harjun novellin ideana on kertoa realistinen tapahtumankulku, josta Tittelintuure-tarina olisi voinut lähteä liikkeelle. Tarinan eteneminen kiinnostaa ja päähenkilö on sympaattinen. "Tyttö nimeltä Kari" taas oli hieno kuvaus sukupuolirooleista ja -identiteetistä, kerrottuna fantasian apuvälinein. "Hantta ja Kertsi" nimensä mukaisesti on moderni versio Hannusta ja Kertusta. Hanttaa ja Kertsiä molempia sympatisoi, varsinkin heidän seikkailleissaan alkuperäistä tarinaa "inhorealistisemmassa" maailmassa.

[Koskinen Sari · Rating 1 out of 5]

En tiedä mikä tässä tökki. Oletusarvo oli huomattavasti korkeammalla, mutta tää oli itselleni suuren luokan pettymys. Olen joskus lukenut erilaisia versioita kuuluisista saduista, mutta pidän tätä ehkä pohjanoteerauksena. Tässä tökki kuitenkin eniten epätasaisuus tarinoiden laadussa. Hahmot oli kyllä kiinnostavia, mutta ei riittänyt pitämään yllä mielenkiintoa koko tarinan aikana. Näin kävi isommalle osalle tarinoista. Alku lähti hyvin liikkeelle, mutta sitten lässähti kuin pannukakku. Ehkä oli liian suuret odotukset, sillä kirjan nimi, takakannen teksti ja jopa kansikuva antoi paljon enemmän odotettavaa kuin mitä lopulta kirja tarjosi. Kesken en jättänyt periaatteesta, vaikka monesti se tässä mielessä kävikin.

[Virpi Vuorisalo · Rating 3 out of 5]

Juri Nummelinin toimittamassa Sadan vuoden unet: satuja aikuisille novellikokoelmassa 13 eri kirjailijaa laittaa uuteen uskoon vanhoja tuttuja satuja. Osasta tunnistin alkuperäisen sadun, mutta suurin osa meni ihan tuntemattomana. En muista että lapsena olisin kauheasti satuja lukenut ja ehkä kuuluun siihen ryhmään, johon uppoaaa siloiteltu Disneyn satumaailma, jotenka suurin osa novelleista ei oikein uponnut. Hihittelin kyllä ääneen kenkäfetissille prinssille, hauskin tarina koko kirjassa. Hantan ja Kertsin tarina upposi myös, siitä oli tehty jotenkin niin todentuntuinen, että voisi ihan hyvin kuvitella sen olevan kaikessa karmivuudessaan totta.
Kirja menee haasteen kohtaan 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia, pisteitä 3,5/5.

[Teija · Rating 3 out of 5]

Sekalainen joukko novelleja, jotka ovat saaneet innoituksen saduista. Mukaan mahtui muutama lyhyt, jotka eivät kyllä minuun uponneet ollenkaan.

Mutta oli mukana myös pari helmeä! Ehdoton suosikkini oli Marika Riikosen Lasikenkä. Aivan mieletöntä kielenkäyttöä ja oli tietyllä tapaa ihanan yliampuva. Jotain tällaista tältä kokoelmalta odotinkin! Toiseksi suosikiksi nousi Johanna Sinisalon Hantta ja Kertsi, joka oli kyllä huikea. Loistavasti tuotu kaikille tuttu satu nykypäivään. Melkeinpä tekee mieli sanoa, että parempi kuin alkuperäinen!

Oli myös mukava plussa kun kirjailijat kertoivat kuinka heidän novellinsa olivat syntyneet.

[Tuula · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen aikuisten satukirja, jossa suomalaiset kirjailijat kirjoittavat uusiksi klassisia satuja. Osa pohjautuu melko uskollisesti vanhoihin satuihin, osa taas on rankasti modernisoitu ja kuvaavat osuvasti nykyaikaa. Ehkä hiukan häiritsikin se, että sadut olivat niin erilaisia ja eritasoisia; totta kai eri kirjoittajien kynänjälki ja tyyli on erilainen. Pidin eriten Johanna Sinisalon sadusta Hantta ja Kertsi (Hannu ja Kerttu). Se on hurja, neuvokkaitten lasten selviytymistarina aikuisten sekoilevassa maailmassa. Mielenkiintoinen, ei missään nimessä ahmittava kirja, vaan hitaasti pureskeltava novellikokoelma.

[Allu · Rating 5 out of 5]

Yllättävän hyvä novellikokoelma, joka kuitenkin omassa synkkyydessään sai pohtimaan, onko aikuisten maailma todellakin niin raadollinen. Toki myös alkuperäiset Grimmin sadutkin olivat lopulta synkkiä ja jopa kieroutuneita - samoin kuin moni tämänkin kirjan novelleista.

Henkilökohtaisesti tunnen, ettei ole mitään parempaa kuin lukiessaan päästä siihen kohtaan, kun tarina ottaa yllättävän käänteen ja lukijan täytyy leuka auki loksahtaneena tuijottaa eteensä: "MITÄÄÄ!" Ja juuri tällaisia tunteita moni kirjan novelleista herätti. Paikoin jopa Kingmäiseen kauhuun yltävätä gore ja kauhulle ominaiset käänteet vaikuttivat, erityisesti niiden tullessa ilman ennakkovaroitusta.

Kokoelmaan mahtuu pari vähän kehnompaakin tuotosta, mutta jopa huonoimmat tekstit jaksavat kantaa itsensä yli. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli todella sadunomaiset loput, jossa kaikki päättyy oikeasti höttöiseen onneen, ja lisää kampaajatyttöjen maailmanpelastusoperaatioiden kaltaista revittelyä. Satujen uudelleentulkinnassa hedelmällisintä on mielestäni nimenomaan niistä ammennetut teemat ja symboliikka nykyajan kontekstiin istutettuna, ja onnekseni suurin osa novelleista ammensikin lähtökohtansa juuri näistä perusteista. Maailma kaipaa lisää tällaisia novellikokoelmia!

[Suvi · Rating 3 out of 5]

Hyvin vaikea antaa arvosanaa näin kokoelmalle, jossa oli tasoltaan todella vaihtelevia kirjoituksia. Osa saduista oli loistavia ja hyvin oivaltavia, osa ei auennut ollenkaan ja tuntui jopa turhalta. Näin ollen kokonaisarvosanaksi tulee 1 ja 5 keskiarvo eli 3. Suosikeiksi nousivat Johanna Sinisalon Hantta ja Kertsi sekä Marika Riikosen Lasikenkä. Molemmissa oli säilytetty riittävästi alkuperäisen sadun elementtejä, mutta kirjoitettu satu kuitenkin ihan uusiksi. Hanttassa ja Kertsissä piparkakkutaloon eksyneet Hannu ja Kerttu on oivaltavasti siirretty nykypäivään "aifouneineen" kaikkineen ja Lasikengässä on hyvin virkistävä miesnäkökulma perinteiseen Tuhkimo-satuun.

[Inari · Rating 4 out of 5]

Joukossa oli jokunen satu, josta en niin välittänyt, mutta jokainen oli kirjoitettu hyvin. Yleensä tällaisissa kokoelmissa on aina joitain selvästi hutaisemalla kirjoitettuja, mutta nyt en ainakaan saanut sellaista vaikutelmaa kertaakaan. Mielenkiintoisia mukaelmia vanhoista saduista, enkä tosiaankaan arvannut jokaisen alkuperäisenä inspiraationa toiminutta satua.

Oma suosikkini oli Marika Riikosen Lasikenkä.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Mainio kokoelma aikuisille kirjoitettuja uusia tulkintoja perinteisistä saduista. Sen verran tuttua tavaraa olivat, että suurimmasta osasta tunnistin, mihin satuun novelli perustuu. Marika Riikosen Tuhkimo-muunnelma Lasikenkä ja Johanna Sinisalon Hannu ja Kerttu -modernisointi Hantta ja Kertsi olivat parhaat, mutta muitakin hyviä mahtui mukaan. Iso plussa lopusta löytyneille kirjailijoiden mietteille novelliensa taustoista, sellaista lukisin mielelläni muissakin kokoelmissa.

[Kennet Lindholm · Rating 3 out of 5]

Minä pidin kirjasta paljon. Ja muutama näistä tarinoista sai minut niin hyvälle tuulelle että luin kirjan melkein yhdeltä istumalta (tai oikeastaan makasin sängyllä).
Sinisalon, Sisätön ja Suntilan ja Kelosaaren tarinat olivat minusta parhaat ja muut jäivät vähän puolitiehen mutta eivät nekään ollet huonoja.

[Piia · Rating 3 out of 5]

Epätasainen kokoelma, novelleja yhdestä viiteen tähteen. Oma suosikkini on Johanna Sinisalon Hantta ja Kertsi, jossa sadun logiikka nivoutuu kiinnostavasti nykypäivän laiminlyötyjen lasten ajatuksenjuoksuun. Hantan ja Kertsin todellisuudessa aikuiset ovat outoja ja lasten on pärjättävä omillaan, aivan kuten saduissa.

[Marjukka · Rating 4 out of 5]

Osa tarinoista olisivat ansainneet viisi tähteä ja osa vähemmän, joten neljä tuntuu sopivalta kokonaisuuden kannalta. Useimpien satujen alkulähteet löytyi helposti, mutta joukkoon mahtuu myös vieraampia. Täytyypä joskus lukaista alkuperäiset grimmin sadut ☺

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Vau. Ihan jokainen ei ollut mieleeni mutta lukeminen oli silti pelkkää iloa. Lisää tällaista kiitos. Kokeillaan myös töissä.

[Titta · Rating 3 out of 5]

Ihan viihdyttäviä satuja. Parhaiten jäi mieleen Tittelintuure-versionti ja tarina, jossa sormus muutti Sarin Kariksi.

[K · Rating 3 out of 5]

Johanna Sinisalon novelli oli suosikkini :)