Musta kuu

by Mia Vänskä

Elokuinen mökkikylä lupaa rauhaa: perheenäiti Annukka tarvitsee hermolepoa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, isä lomailee pienen tyttärensä kanssa ja vanha pariskunta viettää kuherruskuukauttaan. Idyllisen kylän historia kiehtoo lomailijoita – lähistöllä sijaitsee muinainen uhripaikka.

Mökkiläiset tekevät uhripaikalle yöllisen tutkimusretken, jonka seurauksia kukaan ei osaa aavistaa. Ensin katkeavat puhelinyhteydet, seuraavaksi ainoa kylään vievä tie. Myyttien ja todellisuuden rajat alkavat hämärtyä: metsä puristuu mökkien ympärille, tuuli hengittää kuin elävä olento. Yhtäkkiä vanha pariskunta katoaa jälkiä jättämättä, ja seuraavaksi rannalta löytyy ruumis, joka on peittynyt mustiin perhosiin. Vain Annukka huomaa pysyvänsä oudon rauhallisena ja tuntevansa syrjäisen tienoon kuin kodikseen.

Musta kuu on vahvatunnelmainen ja aistillinen kertomus ihmismielen pimeästä puolesta, syyllisyydestä ja vastuusta. Muinaiset myytit ja jännitys punoutuvat yhteen maagiseksi taikapiiriksi.

Genres: Horror, Finnish Literature, Fiction, Fantasy, Mystery

295 pages, Paperback

First published September 1, 2012

Reviews

[Tuomas Saloranta · Rating 4 out of 5]

Hyvin rakennettu tarina. Asetelma on toki perinteinen - sekalainen porukka vuokramökkikylässä keskellä metsää, jossa outoja asioita alkaa tapahtua vähitellen ja lopulta ruumiitakin tulee - eikä toteutuskaan sinänsä tarjoa mitään aivan mullistavaa uutta, mutta monipuolinen henkilögalleria ja sopivin väliajoin vaihtuvat näkökulmat sekä tasaisesti kiihtyvä draivi pitivät mielenkiinnon yllä, ja suomalaiskansallinen mökkimeininki toi myös oman viehätyksensä amerikkalaisiin vastineisiin verrattuna. Lopun sinänsä arvattava koukkukin onnistui vetämään suupielet virneeseen. Oiva perinteenjatkaja kotimaiselle metsäkauhulle!

[Samuli · Rating 3 out of 5]

Notkeasti kulkevaa tekstiä ja ihan hyvin kasattu kertomus, mutta monet ideat, käänteet ja henkilöt vaikuttivat hiukan kuluneilta. Tarinasta kaksi tähteä, mutta toteutus nosti kolmeen.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Annoin Vänskälle toisen mahdollisuuden, koska kaipaan kauhua ja tätä suositeltiin. Valkoinen aura näytti olleen pettymys ja ehdinkin jo ihmetellä, miksen ollut siitä vinkkiä kirjoittanut.

Tästä pidin enemmän. Tämä toimi. Pohdin kyllä kauhuvinkkauksen näkökulmasta, alkaako tapahtua vasta liian myöhään ja heikompi lukija jättää kesken. Mutta hyvä lisä silti kauhuun.

[Matti Karjalainen · Rating 2 out of 5]

Syrjäiseen lomamökkikylään saapuva ihmisjoukko joutuu tekemisiin paikkakunnan yliluonnollisen menneisyyden kanssa, eikä siitä tietenkään hyvä seuraa.

Mia Vänskän toinen romaani "Musta kuu" (Atena, 2012) on aavistuksen verran parempi kuin esikoinen, mutta ei tämä vieläkään suuria riemunkiljahduksia tai kauhunparahduksia saa aikaiseksi.

[Tuuli Tammenkoski · Rating 3 out of 5]

Syrjäinen mökkikylä, jossa kesälomaa viettävät omaa aikaa itselleen ottanut äiti, välejään paikkaileva bändi, bändin mukana tullut nuori nainen, isä pienen tyttärensä kanssa sekä lemmenlomaileva vanhempi pariskunta.

Kaikilla tuntuu olevan jotain salaisuuksia ja leppoisa lomatunnelma alkaa saada synkkiä piirteitä sitä mukaa kun kuu vähenee ja mustat perhoset lisääntyvät. Metsä käyttäytyy oudosti ja paikan menneisyys ja nykyisyys alkavat sekoittua. Pikkuhiljaa alkaa käydä selväksi, että kaikki lomailijat eivät tule lähtemään kylästä - ainakaan hengissä.

Vähän vähemmän ihmissuhdedraamaa ja enemmän ja syvemmin kansanperinnettä olisi ehkä miellyttänyt itseäni enemmän. Nyt tähän oli saatu mukaan niin lomaromanssia, raamattua kun kansanuskoa, eikä paketti ihan aina pysynyt kasassa. Ongelmana oli myös liian monen päähenkilön pyörittäminen, mikä johti siihen että he jäivät todella yksiulotteisiksi.

Aloituksesta ja lopetuksesta en oikein välittänyt, ne tuntuivat turhilta ja häiritsivät tunnelmaa. Kovasti tuntuu, että kaipasin jotain lisää, syvempää, enemmän. Niin metsästä, henkilöistä, menneisyyden tapahtumista kun mytologiastakin olisi voinut kiskoa irti vaikka mitä.

Vaan ihan kelpo kauhutarina tää oli kuitenkin. Teksti on sujuvaa, suljetun paikan miljöö toimii ja tunnelma on parhaimmillaan tosi painostava. Ja vaikka lopputulos spoilataan jo ekoilla sivuilla, tekee mieli lukea lisää ja selvittää miten tuohon pisteeseen on tultu. Tykkäsin myös siitä, että asioita ei liikaa selitetty puhki, vaan omalle tulkinnalle jäi hyvin tilaa.

[Satu Ylävaara · Rating 3 out of 5]

Alkuun oli vaikea tulla kärryille, vaikka Vänskän muut kauhut tuttuja kirjahyllystä. Mutta sitten minut impattiin mukaan...

Vasta aloitin Mia Vänskä: Musta kuu, Atena, Nextoryllä, sähkökirjana. 18.01.2021. Tähän mennessä on vihjaus suomalaisesta kauhusta kuten Kuutamosonaatista, kun skandaalien unohtumisien toivossa mennään hiljentymään bändinä suht salapirttiin, korpeen pikkumökkiin laatuaikaa viettämään.

Viereisessä tuvassa asuu Annukka, joka ei jostain syystä ole miehensä ja poikansa kera lomamatkalla, vaan ottaa itselleen aikaa. Monesta amerikkalaisesta kauhusta tuttu syrjäseudun kyläkaupan törkyinen takapiha pelottaa.

Mutta sitten näkyy vedessä outo kuun heijastus. Keskellä kirkasta päivää...


Vänskän Musta kuu oli 12. tämä vuonna lukemani kirja.

[Laura · Rating 4 out of 5]

Jaa! En olisi varmaan muuten tällaiseen kirjaan tarttunut, mutta Parkanon kirjaston lukuhaaste (#18, elämäkerta tai kauhu) innosti lukemaan kauhukirjan. Pidin tästä yllättävän paljon - dialogi vaikutti aidolta, kerronta soljui sopivasti eteenpäin. Ehkä se perhostouhu oli vähän outoa. En haluaisi kirjoittaa, että yllättävän hyvä suomalaiseksi kauhukirjaksi, koska siitä tulee vaikutelma, että suomen kieli/Suomi ei sovellu kaikkiin genreihin. Ehkä uutuudenviehätyksestä heltiää nyt 4 tähteä, koska itselleni uusi aluevaltaus.

[Anu Hirsiaho · Rating 3 out of 5]

Kirja kiinnosti, koska Keski-Suomen peräkylät pääsevät harvoin kirjallisuuden kartalle. Paikallishistoria ja mytologia ovatkin teoksen vahvuuksia; valitettavasti helsinkiläisen eltaantuneen rockbändin toilailut eivät sytyttäneet, ja seksuaalisuus muutenkin tuntui ylitsepursuavalta. Kauhun ulottuvuudet olivat liian ennalta-arvattavia. Oikeastaan teos olisi toiminut paremmin realistisempana kuvauksena helvetin mökkikylästä...niitähän tässä maassa riittää.

[Itku · Rating 2 out of 5]

Luin kirjan muutama vuosi sitten, joten kaikkea en muista. Enimmäkseen olin tylsistynyt kuin kauhuissani kirjan aikana, en missään kohtaa tuntenut oikeaa pelkoa taikka kauhua. Laulujen lyriikat välissä tekivät kirjaan uppoutumisen mahdottomaksi. Asetelma oli tyypillinen ja aluksi hyvin toteutettu, mutta loppua kohden se tuntui hajoilevan käsiin.

[Janne H · Rating 2 out of 5]

Ensimmäinen kotimainen kauhuromaani minulle. Jokunen vuosikymmen sitten tuli kahlattua suosittuja jenkkejä (King, Koonz), ja muistaakseni pidinkin joistain teoksista, mutta tämä ei vaan toiminut. Olisi ollut edes yksi henkilöhahmo, josta olisin voinut pitää, mutta ei. Suurempi annos suomalaista mytologiaakin olisi ehkä voinut pelastaa jotain...

[Hämy · Rating 4 out of 5]

Suomalainen kauhu kiinnosti, ja kaverin suosituksesta tartuin kirjaan.
Eikä tämä pettänyt.
Hiukan kliseinen ehkä juu, mutta etenevä.
Ei tämän jälkeen pimeää tarvitse pelätä, mutta mökkeilykausi on onneksi ohi ;)

[Koivula]

Kauhu ei ole mitenkään minun genreni, mutta tämä oli oikein sopivaa tasoa. Ei hullumpi kirja. Sain vinkin tähän Äänekoskelta olevan kirjailijan teokseen Äänekoskella alkuviikosta, kiitos siitä!
Helmet: 13 (kirjassa eksytään)

[Iida · Rating 2 out of 5]

Ihan ok kevyeksi lukukirjaksi, ei mikään ihmeellinen. Juoni oli pieni pettymys, kliseinen ja vähän ontuva.
En oikein tiedä voiko tätä kauhuksi kutsua.

[Veera · Rating 4 out of 5]

Nopealukuinen kesäkirja mökille. Ei aiheuttanut suuria pelon tunteita mutta viihdyin tämän parissa kuitenkin hyvin.

[Eija · Rating 4 out of 5]

Musta Kuu on selvästi parempi kuin Vänskän esikoinen Saattaja. Saattajassa ihmissuhdesotkut olivat enemmän esillä ja kauhuaines jäi taka-alalle, Mustassa Kuussa tilanne on toinen. Vaikka hahmoilla on luurankoja kaapissa ja menneisyyttä paljastetaan tarinan edetessä, ne eivät vie liikaa tilaa tarinassa vaan tukevat sitä. Miljöö on suomalainen – metsäinen ja syrjäinen mökki kylä. Metsästä ja mökistä tuli itselläni kaikuja Evil dead elokuvasta, jota 80-luvulla kavereiden kanssa katsottiin leikkaamattomana VHS nauhalta ja kuinka se olikaan pelottava silloin. Tässä ei ihan Evil dead fiiliksiin päästä, mutta kauhu on selkeästi läsnä ja tarina on yksityiskohtineen rakennettu hyvin. Teksti on sujuvaa ja tarinan halusi lukea melkein yhtä soittoa loppuun.

[Eve Lumerto · Rating 5 out of 5]

Kauhelementit tuntuivat enemmän mausteelta, kuin kirjan pointilta, mutta jos genre unohdetaan, niin kirja on loistava ja pitää todellakin hyppysissään. Ei oikeastaan edes kiinnosta, että kauhu-genre jää etäiseksi, sillä Musta kuu on vain kirjana niin hyvä. Henkilökuvaus on kertakaikkisen loistavaa. Sehän se pääjuttu oikeastaan onkin, sillä uskottavat hahmot johtavat minusta uskottavaan juoneen ja niin pois päin. Kirjoittajan tyyli on mukaansa tempaava ja tunnelmallinen, hän kuvaa asioita oikein nappiin. Tarina on niin suvereenisti kirjoitettu, että kaikki sulautuu yhteen, eikä miljöön kuvaus, hahmojen sisäinen monologi tai mikään muukaan aspekti kirjassa hyppää erilliseksi, kaikki sulautuu yhteen.

[Sami · Rating 4 out of 5]

Kotimainen kauhukirjallisuus on melko harvinaista, ja siitä syystä tämäkin alkujaan tarttui matkaan. Musta Kuu alkaa varsin maltillisesti, mutta kun sivuja on kolmisensataa, tämä ei juurikaan haittaa. Kirjan lukuisiin hahmoihin ehtii tutustua rauhassa, kunnes tarinaan alkaa sekoittua kasvavissa määrin kauhua - ehkä hieman elokuvamaisellakin otteella.

Mielestäni Mia Vänskä onnistuu pienestä hapuilusta huolimatta luomaan varsin mielenkiintoisen ja tunnelmallisen kauhutarinan, jopa siinäkin määrin, että taidan lukaista muitakin hänen tuotoksiaan.

[Laika · Rating 3 out of 5]

Esikoista kiinnostavampi, tarusto oli paremmin kasassa ja kerronnan hallinnassa. Jaken ja Erkan välinen suhde kiehtoi, siitä olisi saanut enemmänkin irti. Ennalta-arvattavuudesta kärsii tämäkin, kauhuelokuvien trooppeja viljellään sen verran runsaasti. Samoin olisin kaivannut päähenkilöltä suoraselkäistä vähitellen heräävää pahuutta, ilman hairahtamista - miksi haluta valoon kun pimeydessä on kotoisempaa?

[Reetta Saine · Rating 4 out of 5]

Saattaja jäi vähän vaiheeseen, mutta Musta kuu vetää mallikkaasti loppuun saakka. Asiaa ei haittaa se, että Lilith on vaan aina yhtä magee ja juuri-kun-kaikki-on-selvää-se-alkaakin-uudelleen -trikki hiukan halpahintaisuudestaan huolimatta toimii tähän lukijaan kuin häkä.

Henkilökuvauksesta iiiiiso plussa.

[Heidi · Rating 3 out of 5]

Kauhu - erityisesti kotimainen kauhu - on minulle genrenä hyvin vieras. Alku olikin Mustan kuun parissa hankalaa; kieli tuntui kömpelöltä ja tapahtumat etenivät hitaasti. Mutta viimeiset sata sivua imaisivat mukaansa kuin hyvä kauhuleffa konsanaan. Kirjassa tuntui kotimaisuus, niin hyvässä kuin pahassa, mutta tarttunen toistekin Vänskään.

[Sonja · Rating 3 out of 5]

Ihan ok kirja. Alkuun ei suuremmin mitään tapahtunut mutta loppua kohti sitten alkoikin tapahtua kiihtyvällä tahdilla. Tiettyjä kauhun elementtejä kirjassa on mutta en silti kirjaa kauhuksi oikein miellä. Sama mielestäni oli Vänskän Saattajassakin.

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Nopealukuinen ja mukavasti otteessa pitävä kirja. Kauhugenre vähän vieras mulle, enkä ehkä ole kohderyhmää, mutta sujuvaa tekstiä on aina mukava lukea.

[Sirkka · Rating 5 out of 5]

Just great - as the two first books by Mia.

[Tuike Laine · Rating 3 out of 5]

Hitaasti käynnistyvä, loppua kohden tapahtumat ja tunnelma tiivistyvät jos ei nyt hiuksia nostattaviksi niin ainakin sopivan karmiviksi. Suomalaista kauhukirjallisuutta saisi olla enemmänkin!

[PP · Rating 3 out of 5]

3,5

[Minea · Rating 3 out of 5]

Pätevää suomalaista kauhua. Diggasin!

[Maiju · Rating 3 out of 5]

Finland Gothic

-outoja mökkinaapureita
-kadonnut soutuvene
-ihan törkeenä telkkiä
-loputon hiekkatie
-kuiskiva kangasmetsä

tää vois toimia hyvin elokuvana!

[Allu · Rating 3 out of 5]

Toinen kirja, jonka luen tältä kirjailijalta lyhyen ajan sisällä. Verrattuna "Saattajaan", Musta kuu etenee nopeasti itse asiaan eikä kirjan alun seesteisyydessä kauaa hauduta. Harmillisesti selkäpiitä kutittelevaa kauhutunnelmaa ei tällä kertaa olla samoin saavutettu, ja pitäisinkin kirjaa jonain muuna kuin varsinaisena kauhukirjallisuutena. Toisaalta jälleen Vänskä onnistuu kertomaan kiehtovan tarinan, johon kansanuskosta ja vähän jopa kalevalasta ammennettu idea luo sille ainutlaatuisen (ja varsin suomalaisen) tunnelman. Vähän miinusta osin sekavasta kerronnasta ja Vänskän halusta antaa miltei kaikkien henkilöhahmojensa heittää henkensä.