Me täytytään valosta

by Annastiina Storm

Kuka saa päättää, mikä tarina on totta?

Siljan barbileikissä Tähkäpää on saanut happoa kasvoilleen. Pikkuveli, joka ei syntynytkään, puhuu Santulle jukurttipurkkipuhelimessa. Isä katoaa omille teilleen, jättää lapset yksin vaikka äiti on yötöissä ja sairaalassa sitten, kun ei enää jaksa. Mummi toivoo että ukki jo kuolisi, kun se oma elämä on jäänyt elämättä, ja kokee ihmeen rypyttäessään riisipiirakoita.

Romaanin moniääninen tekstikudelma rakentuu yhden perheen tarinoiden katkelmista ja kirkkaista välähdyksistä. Kokonaisuus hengittää kertomisen tahtiin. Ukonilman painostavuus kasvaa kohti lopun purkausta, myrsky nousee lupauksena vapaudesta.
Omaääninen esikoisromaani kertoo omaksi itsekseen kasvamisesta ja pelon ylittämisestä, ihmisistä jotka eivät kohtaa ja siitä, miten tyhjän voi kertoa täyteen rakkautta.

Genres: Fiction, Finnish Literature

204 pages, Hardcover

First published August 1, 2017

Reviews

[Ulla | tarinannuppuja · Rating 4 out of 5]

Annastiina Stormin esikoiskirja Me täytytään valosta (Kustantamo S&S, 2017) kertoo vinoon kasvaneesta perheestä. Alkoholisti-isän varjo kaartuu Siljan ja Santun lapsuuden ylle ja lasten leikeissä sadut ja todellisuus sekoittuvat toisiinsa. Toisinaan lapset viedään hoitoon ankaran uskonnollisen isoäidin luo, joka toivoo, että vaari kuolisi, jotta hänen oma elämänsä voisi vihdoin alkaa. Arvaamattomasti käyttäytyvien aikuisten läheisyydessä elävät lapset etsivät turvaa tuntemattomista tädeistä, vinksahtaneista barbie-leikeistä ja keskenmenneen pikkuveljen kanssa käydyistä keskusteluista.

Kirja riipaisee syvältä. Se on perheväkivallan kuvauksen osalta sukua Elena Ferranten upealle Amalian rakkaudelle, jonka myös luin toukokuussa. Kirjojen kautta piirtyy esiin kaksi tarinaa siitä, miten väkivalta rikkoo perheitä ja lapsuutta. Lyhyet luvut ja tiuhaan vaihtuva näkökulma tekevät Stormin teoksesta nopeasti hotkaistavan, mutta aiheidensa puolesta se ei ole millään tavalla kevyt. Tarina piirtyy esiin erilaisten diskurssien kautta: satukieli, lasten puhetta ja ajattelua mukaileva kieli ja herkistä kielikuvista pullistuva proosa vuorottelevat. ”Samalla pihalla leijuu maailmoita ja niiden lukemattomia tarinoita kuin hyttysparvia. Minä pyydystän niitä ja kokoan niistä omani.” (s. 6)

Pidän suunnattomasti hyvin kirjoitetuista lapsinäkökulmista kirjoissa. Tässä kirjassa se, miten lapsuudenkodin tapahtumat sekoittuvat Siljan ja Santun leikkeihin, tuntuu todelliselta: onhan tänä keväänäkin nähty, että lapset käsittelevät koronatilannetta leikkien kautta. Kieli, rakenne ja kerronnan aukot viimeistelevät upean kokonaisuuden. 4/5 ⭐️

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Olen lukenut Annastiina Stormin esikoisteoksesta Me täytytään valosta kiinnostavia kirjoituksia. Kirja on kiinnostava psykologinen perhetarina, mutta kertojia on niin monta, että lukijan täytyy olla valppaana, että keksii kuka on kertojan osassa. Teoksessa on paljon lapsen näkökulmasta kerrottua tarinaa, joka on lapsellista ja kuuluu asiaan. Lasten kertomukset eivät ole mukavaa luettavaa, sillä he joutuvat kokemaan ja näkemään ikäviä asioita, turvattomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Me täytytään valosta on ahdistava kertomus perheen sisäisistä asioista, salaisuuksista, häpeästä. Lasten näkökulma ikäviin asioihin on hyvin luonnollista ja tuntemukset tulevat selvästi esille erilaisina fyysisinä ja psyykkisinä pelkotiloina ja kokemuksina. Lapsen mieli voi kasvattaa vaikka poismenneestä vauvasta myrskyn, joka on turva pahaa vastaan. Kirja on yllättävä ja erilainen lukukokemus, suosittelen.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Pidin paljon tämän kirjan rakenteesta ja tunnelmasta, vaikka se oli ajoittain hyvin ahdistava. Meinasin aluksi lopettaa kirjan lukemisen, luovuttaa, mutta onneksi luin loppuun. Tarina on kielellisesti ja juonellisesti poikkoilevan huttuisa. Lapsen mieli, kieli, todellisuus on niin totta ja tässä lyhyiden kappaleiden absurdiutta silittävässä kokonaisuudessa kuitenkin yllättävän looginen. Mietin muutamaan otteeseen lukemisen aikana, että mikä ihme kirjan aikuisia vaivaa (ja mitä omalla käytöksellään aiheuttavat lapsille) ja kuinka lasten todellisuuden hahmottaminen kaiken mielikuvituksellisen keskellä on selväjärkisintä. Erikoinen pienoisromaani, joka jättää jälkensä.

[Hanna Huhdanmäki · Rating 4 out of 5]

ensimmäistä kappaletta lukiessani ajattelin että voi ei tämä on tälläistä höpöä, mutta sitten jämähdin sohvalle yhdenistuman lukuun jonka lopuksi ajattelin että ai että kun ihana höpö, vaikkei oikeastaan höpö yhtään

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Kerro, kerro oli sen verran kiinnostava, että tämä esikoinenkin piti lainata luettavaksi. Hyvä oli tämäkin, varsin perinpohjainen kuvaus rikkonaisesta perheestä lasten näkökulmasta kerrottuna, kaksi erilaista lapsikertojaa toimi tässä hyvin. Mukana myös äidin suhdetta omaan äitiinsä.

Välillä kirja lipsui vähän liian taiteellisen kerronnan puolelle, mutta enimmäkseen Me täytytään valosta kyllä toimi.

[Laura · Rating 3 out of 5]

Vahva esikoisromaani, jossa kerrankin lapsikertoja toimii ja tuntuu uskottavalta. Pienistä paloista kasattava kertomus on tummasävyinen, ja jotenkin todella kotimaiseen tapaan melankolinen ja synkkäkin, mutta sen omaleimaisuus antaa paljon anteeksi. Kiinnostava ja tarkka romaani ydinperheestä ja sen turvattomuudesta.

[Eemil Kontu · Rating 3 out of 5]

Tykkäsin erikoisesta kerronnasta. Jouduin palailemaan usein taaksepäin koska kirjassa on paljon henkilöitä ja aina minä-muoto. Kuka minä? Lisäksi muutamat lapsen kehittämät tarinat välissä oli minulle tosi hankalaa luettavaa. Varsinkin sellainen jossa oli pikku pikku luu joka asui pikku pikku kuopassa. Pikut ne vaan vilisi silmissä ja tuli huono olo.

[Janne Typpi · Rating 4 out of 5]

––Storm on parhaimmillaan erinomainen kuvatessaan turvatonta ja epävarmaa lapsuutta. Maailman yksityiskohdat pienen lapsen silmissä ovat laatutyötä, ja kieli vuorotellen järkyttää ja naurattaa. Pidätin hengitystäni yhdessä äidin ja lasten kanssa odottaessani isän raivokohtausta, luin moneen kertaan ihastuttavan kuvauksen vesipisaroiden tanssista ikkunalasilla ja nauroin ääneen kalkkunanauruiselle naiselle kevätjuhlassa.––
http://piippuhyllylla.blogspot.fi/201...

[Minni · Rating 4 out of 5]

Ei yhtään niin kauhistuttava kuin peloteltiin - paitsi pumpulissa kasvaneille. Me muut muistamme sen hämmennyksen ja jännityksen ja outouden ilmapiirin, minkä läsnäolemattomat, epäjohdonmukaiset, omissa ongelmissaan rypevät aikuiset luovat. Onneksi on mielikuvitus, ja onneksi ketjun voi katkaista.

[MarjaHannele · Rating 2 out of 5]

Ihan hienoa kieltä tässä raskaassa tarinassa joka sitten ei kuitenkaan koskettanut minua. Kokemus jäi pahasti vajaaksi ja oli tirkistelijämäinen olo. Ei uponnut tässä mielen- ja elämäntilanteessa!

[Tomi · Rating 4 out of 5]

Marjo Niemen Kaikkien menetysten äidin jälkeen luin sitten kirjan lähisuhdeväkivallasta, epäonnisista avioliitoista ja ylisukupolvisista traumoista. Pirteää syksyä, minä!

Outoa sanoa, mutta Annastiina Stormin Me täytytään valosta on onneksi kirjoitettu enimmäkseen lasten näkökulmasta, mikä tarkoittaa traumaattisista kokemuksista etäännyttävää tekstiä ja tyyliä: kirjan lapset pakenevat kuvitelmiin, leikkeihin ja satuihin. (Marjo Niemen päähenkilön tapa rauhoitella itseään kertomalla "Olipa kerran"-alkuisia juttuja tulee väistämättä mieleen.) Siinä mielessä siis helpompaa luettavaa kuin Niemen päänsisäinen ryöpytys, jossa etäisyydestä ei ollut tietoakaan.

Ei kirja silti mitään kevyttä luettavaa ole: Storm tavoittaa etäisyyden takia/kautta hahmojensa tunnetilat oivallisesti ja erityisesti perheen sisäisten dynamiikkojen kuvauksena kirja toimii todella hyvin. Jotkut ovat onneksi välittäviäkin suhteita, suurin osa toki tätä "liian tiukka vanhempi"- tai "väkivaltainen puoliso"-osastoa.

Jos olisin lukenut tämän johonkin muuhun väliin, olisi varmasti tuntunut pahemmalta, mennyt enemmän ihon alle. Siinä mielessä sopiva pari Marjo Niemen (hyvin erilaiselle) kirjalle.

[Tiina · Rating 5 out of 5]

4.5 tähteä. Annastiina Stormin kieli on kaunista, mielikuvituksellista ja elävää. Monet eri kertojaäänet luovat yhtenäisen ja surullisenkauniin suomalaisperheen tarinan. Rakastin erityisesti lasten osia, ne olivat erittäin eläviä ja muistuttivat omista leikeistä vuosikymmeniä sitten (olin ne unohtanutkin vuosikymmenten kuluessa, tämä kirja auttoi muistamaan).

[Suketus · Rating 4 out of 5]

Kauniinsurullinen, omaääninen, anteeksipyytelemätön. Hieno kuvaus rikkinäisestä lapsuudesta ilman lapsikertojan rasittavia maneereja. Tosi ja kuvitelma sekoittuvat leikkiin, kuviin ja tuntemuksiin. Vaikuttava romaani, joka ei anna alleviivattuja vastauksia.

[Riikka Koo · Rating 3 out of 5]

Lasten ääni on vakuuttava ja aito, mutta on hankala pysyä perässä siitä, kenen näkökulmasta asioita kulloinkin kerrotaan. Perheen ja ihmisten rikkinäisyys on surullinen ja jotenkin suomalaisen tyypillinen aihe, millä ei tässä mässäillä tai kauhistella vaan kuvataan varsin todentuntuisesti.

[Marko Suomi · Rating 4 out of 5]

Aikuisten pahoinvointi kuvattu hienosti lasten näkökulmasta, vaikuttava.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Pysäyttävän hienosti rakennettu lapsinäkökulma, joka tarkentaa terävästi julmaan ja kummalliseen aikuismaailmaan. Hieno esiloinen!

[Tiina · Rating 4 out of 5]

3.5

[Minna · Rating 2 out of 5]

Lentokenttälukemista. Ei oikein iskenyt.

[Laika · Rating 5 out of 5]

There was very little book in this one, it's short and the layout is stretched out almost weblike. But the content that is there is heavy, haunting, cruel and beautiful.

[Anna-Katriina · Rating 5 out of 5]

Todella kaunis teos, josta tulee vahvasti mieleen Rauhalan Taivaslaulu ja Sairasen Muisti on unta (molemmat todella loistavia suomalaisia romaaneja).

[Merja · Rating 3 out of 5]

Ehdottomasti lukemisen arvoinen esikoisteos.

Liikaa kertojia ja pomppimista hetkestä toiseen. Pienen esikoululaisen näkökulmasta kirjoitetut hetket ovat kirjan parasta antia ja niille yksistään olisin antanut enemmän tähtiä.

[Vera · Rating 3 out of 5]

Arvio myös blogissani http://libertenkirjat.blogspot.com/

Me täytytään valosta on löytänyt hienon tasapainon sen välillä, että kerronta on nopeaa ja edistyvää, mutta aiheet raskaita. Ilmapiiri kirjassa on toisinaan hyvinkin painostava, mutta vähäinen sivumäärä ja kerronnalliset kokeilut estävät lukijaa tukehtumasta. Liian usein ajatellaan, että vaikeista aiheista ja ihmisten ahdistuksesta saa kunnollisen kuvauksen vain satojen sivujen tervassa tarpomisella, vaikka parhaan efektin saa juurikin toimimalla päin vastoin. Välillä kyllä paistoi läpi, että kyse on esikoiskirjailijasta. Narratiivi ei aina pysy ihan kasassa, vaan painotukset menevät vähän vinksalleen. Tärkeistä hetkistä saatetaan mennä ohi liian kovaa, kun taas epäolennaiseen jäädään hieman liian pitkäksi aikaa. Suurimmaksi osaksi se ei kuitenkaan ole millään tapaa häiritsevän ilmeistä eikä kirja todellakaan huuda olevansa esikoiskirja. Storm on onnistunut luomaan oman äänensä kertojana, kirjan henkilöillä on selkeä persoona ja kerronta herättää vahvoja mielikuvia. Ainoastaan loppu tuntui hieman liian "tässä olisi nyt lopetus, se on kivan runollinen", mikä vähän haittasi kirjan muuten hyvin kantavaa tunnelmaa. Se nyt kuitenkin annettakoon anteeksi muuten ihan kiinnostavan kirjan siivellä.

Henkilöt olivat ehdottomasti tämän kirjan paras osa. Välähdyskerronnasta huolimatta kaikki hahmot tuntuivat aidoilta, heihin ehti tutustua ja he herättivät lukijassa tunteita. En tahdo nyt kovin paljon heidän tarinoistaan paljastaa, sillä Me täytytään valosta on lyhyt kirja. Sen verran kuitenkin sanon, että hahmojen menneisyys ja nykyisyys paljastuvat taidokkaasti ja sopivan tulkinnanvaraisesti. Kirja ei kerro asioita muutenkaan liian auki ja sitä piirrettä arvostan erityisesti. Kaikki sukupolvet ovat omanlaisiaan ja voin nähdä ja kokea mielessäni juuri, millaisia tyyppejä he olisivat oikeassa elämässä. Olen aika varma siitä, että kaikki meistä tunnistavat ainakin yhden henkilön omasta elämästäänkin, ellei jopa useampia. Pienenä varoituksena kuitenkin herkemmille lukijoille; kirjassa yhtenä käsittelyn aiheena on lähisuhdeväkivalta. Sillä ei millään tapaa mässäillä eikä se ole kirjan ainoa juoniasia, mutta jos aihe on sinulle vaikea, on hyvä olla tietoinen etukäteen.

Valitsin Me täytytään valosta -kirjan pitkälti nimen ja kannen perusteella. Se ei ollut sisällöllisestikään suuri pettymys, mutta ei myöskään uusi lempikirjani. Ihan kiva lukukokemus, johon ei tarvitse käyttää suunnattomasti aikaa. Kirjan saa hyvin luettua päivässä