Toinen tuntematon

by Laura Gustafsson, Joel Haahtela, Antti Heikkinen

Keitä ovat Tuntemattoman sotilaan naishahmot?

WSOY ja viestintätoimisto Ellun Kanat ovat kutsuneet joukon suomalaisia nykykirjailijoita kertomaan, millaisia tarinoita Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan naishahmojen taakse voisi kätkeytyä.

Kuinka kotirintama pärjää ankarina sotavuosina miesten ollessa rintamalla? Mitä Paloaukean lotta näkee luutnantti Lammiossa ja miksi antaa tälle kuitenkin pakit? Miten toivutaan Vuorelan kotona, kun Kariluodon kirjoittama kaatumisviesti saapuu? Mitä kerrottavaa on Sirkalla, Kariluodon lemmekkäitä kirjeitä lukevalla rakastetulla? Ja mitä Petroskoin Veeruska todella tykkää suomalaisista miehittäjistä kuten Hietasesta, joka tuo lapsille leipää ja Vanhalasta joka hihittelee ja soittaa levyjä? Millainen ihminen on puolestaan Lyyti Rokka ja miten hän ottaa vastaan "mukuloit laskemaan" saapuvan haavoittuneen Antin? Yhdessä novellissa käy ilmi sekin, miten sotaa kokee Rahikaisen 17-vuotias lapsivaimo, jonka "äidin Rahikainen myi kahdesta tupakka-askista eräälle eläinlääkintäkomppanian miehelle."

Siinä missä Väinö Linnan Tuntematon sotilas on ikoninen sotaromaani miesten koettelemuksista ja tunteista sodassa, pyrkii Toinen tuntematon -antologia vastaavasti kartoittamaan tuntoja kotirintamalta ja naisten käymästä sodasta. Vaikka naisten näkökulma on keskiössä, tuodaan tarinoihin myös muita kotirintaman ja rintaman ihmisiä.

Mukana on yli kaksikymmentä nykykirjailijaa Joel Haahtelasta Hanna Weseliukseen. Jokainen heistä on saanut tehtäväkseen kirjoittaa yhdestä Tuntemattoman sotilaan naishahmosta itsenäisen novellin.

Genres: Short Stories, Finnish Literature, Fiction, Historical Fiction, Historical, War, Audiobook

376 pages, Hardcover

First published October 1, 2017

About the author

ENG: Laura Gustafsson describes herself as a playwright, a vegan and a glamour blonde. She's got two university degrees, cats and a husband. Her way of using language has been most influenced by her mother. If Laura wasn't an author, she would use all her time loving animals and listening to 22-Pistepirkko (a Finnish band).

FI: Laura Gustafsson (s. 1983) on näytelmäkirjailija, vegaani ja glamourblondi. Hänellä on kaksi yliopistotutkintoa, kissoja ja mies. Hän on saanut kieleensä eniten vaikutteita äidiltään. Jos Laura ei kirjoittaisi, hän käyttäisi kaiken aikansa eläinten paijaamiseen ja 22-Pistepirkon kuuntelemiseen.

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 3 out of 5]

"Toinen tuntematon" (WSOY, 2017) sisältää parikymmentä novellia, joiden aiheina ovat Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan naishahmot: ne kaikki äidit, siskot, morsiamet, lotat ja rintamalla tavatut siviilit, jotka jäävät romaanissa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes kokonaan pimentoon. Keitä he olivatkaan?

Novellikokoelman aihe on kyllä hirmuisen kiinnostava ja itse asiassa myös melko ajankohtainen, mistä kiitos Aku Louhimäen uuden elokuvaversion synnyttämälle keskustelulle.

Suurin osa kertomuksista on melko perinteisiä kotirintaman kuvauksia, joissa odotetaan, pelätään ja surraan rintamalle joututta miestä. Papin tai kappalaisen mustanpuhuvan hahmon näkyminen pihatien päässä toistuu usein, mikä tietysti oli surullista todellisuutta monessa perheessä. Muutamassa novellissa uskalletaan tuoda tapahtumat sotaa edeltävään tai sen jälkeiseen aikaan, joskus ihan meidän päiviimme saakka.

"Toinen tuntematon" ei mielestäni sisältänyt yhtään huonoa novellia, vaikka tottahan toiset tekstit jäivät mieleen paremmin kuin toiset. Taina Latvalan "Enne" toi vähän karikatyyrimäisenä pitämäni Mäkilän hahmoon kiinnostavaa ja ehkä vähän pehmeämpää näkökulmaa. Sirpa Kähkönen antaa puolestaan Lehdolle taustan, jonka perusteella voimme ehkä ymmärtää häntä paremmin.

Väinö Linna kohtelee alkuperäisteoksessa Raili Kotilaista melko ilkeästi. Lotan näkökulmasta kerrottuna tapahtumat näyttäytyvät kuitenkin hieman toisenlaisessa valossa, mistä kiitos Laura Lähteenmäen "Tummuva vihreys" -novellille. Pidin myös Katja Ketuntavasta kuvata Petroskoin valtausta tanssivan Veran näkökulmasta. Nuoren naisen kohtalo vihollisen kanssa veljeilleenä petturina myös kuvataan uskottavasti.

Tuula-Liina Variksen "Kyl Urho ain pärjää" -novelli menee kaikessa osoittelevuudessaan ehkä vähän liian pitkälle, mutta tuo esiin ihan kiinnostavan välähdyksen lähihistoriaa:

Sekin Pekka Peitsi on Kuvalehres ny niin viisast ulkopolitiikkoo ja tiplomaattii, vaik se piukkus sitä suursuomalaisuutta viäl vuas sitte, kehus Saksa ja Aatuu ja halus Suameenki keskitysleirei mustalaisil [...] Kuka mahtaa semmone Pekka ol, ko ei uskal eres omal nimel kirjottaa? (s. 350)

Lieneekö totta? Kyllä varmaankin.

Kaikkein mieleenpainuvimmista riveistä vastannee kuitenkin Petri Tamminen esitellessään meille Riitaojan äidin kirjoittaman kirjelappusen:

Rakas Risto. Vaikka toiset siellä nyt ampuu niin älä sinä ampu. Äiti. (s. 44)

[Liisa | kirjavuori · Rating 3 out of 5]

Tälle oli hirmuisen vaikea antaa tähtiä.

Tärkeä kirja, tarpeellinen, paljon myöhässä - tuntemattomista naisista olisi saanut kirjoittaa jo 50-luvulla (varmaan kirjoitettiinkin, mutta ei mitään suureksi noussutta). Mutta jotenkin jäi valjuksi, ei täyttänyt kokonaisuutena saappaitaan. Liikaa kiinni Tuntemattoman hahmoissa.

Esipuhe sanoo, että tässä nostetaan nainen subjektiksi, tekijäksi, kokijaksi. Kovin moni novelli jäi silti vain kertomaan siitä miehestä, jonkun naisen suulla Tuntemattoman kertojan sijaan. Ei tullut mitään tietoa siitä naisesta, ei persoonaa irrallaan miehestä. Aina sinä, sinä se joka tekee ja kokee ja uurastaa ja taistelee ja minulle jää vain kaipuu. Oli kaunistakin tekstiä, esimerkiksi Sirkan kertomukselle Kariluodosta itkinkin, mutta Sirkasta itsestään en oppinut mitään. Ja oli pari sellaista joista en oppinut naisesta enkä liikuttunut tekstistä. Yhden tähden arvoisia raapaisuja. Tuli melkein olo että kirjoittajalla liian kiire perehtyä ja tutkia, keksimisestä puhumattakaan.

Ja silti. Muutama ihan täysiä kymppejä. Sellaisia joista välittyi kokonainen nainen, persoona, joiden teksti ja tunteet pistivät parkumaan, jotka toivat sointuvasti lisää myös siihen mieheen. Parhaiten mieleen jäi Verasta kertova, sen kohdalla olin niin onnellinen että tämä oli hyvä. Myös Lehtoon kiinnittyvä novelli oli koskettava ja toimiva kokonaisuus, elävä ja sopiva. Se toi esille naisen joka oli hyvällä tavalla paljon irrallaan Lehdosta, jolla oli oma elämä ja menneisyys. Suosikkeihin lukeutuu myös Hietasen siskosta kertova, tosin sille ehkä annoin helpommin anteeksi Hietasen suuren roolin ja paljon puheen koska hänestä niin pidän. Mutta mielestäni toi myös elävän ja persoonallisen siskon esille, väritti perheen tuntoja ja loi myös ehkä selkeimmät mielikuvat miljööstä. Pidin myös siitä, että Hietasen roolin suuruus oli erilainen kuin monissa muissa novelleissa - ei vain kerrattu Tuntemattoman tapahtumia, kuviteltu niitä naisen äänellä, vaan nähtiin millainen Hietanen on perheen parissa ja suhteessa sen ihmisiin. Viimeistä novellia lähdin lukemaan vähän säikkynä - Rokka kuitenkin suosikkihahmoja ja ärsyttäisi, jos Lyyti ei olisikaan hyvä. Mutta olihan se. Ehkä suosikkini näistä monista sinää puhuttelevista - Lyyti tiedosti ”sien” toistuvuuden, heijasteli sitä itseensä tavalla, joka tarkensi hänen omaa hahmoaan. Ja pelkästään se sien tiedostaminen, että kiinnitetään huomio siihen että tässähän puhun siitä miehestä enkä itsestäni - se jo toi persoonaa. Hyvä lopetus, itketti. Rokkakin oli niin oma itsensä, ja Tassu, ja Lyyti ihmisenä siinä vieressä.

Jossakin kohtaa puudutti se, miten monessa novellissa oli sama kohtaus - se, jossa mustapukuinen pappi/kappalainen/rovasti/joku kirkonmies tulee talolle. Samat lauseet, älä tule tänne, kiertäähän se tämän talon. Kyllästytti se toistuvuus, se että kuvattiin vain menetyksen kipua, vain sitä hetkeä naisesta joka sekoaa surusta eikä sitä kokonaista persoonaa. Sitten jossain kohtaa puutuminen kohtaukseen hävisi siihen tajuamiseen, että realististahan tämä on. Että niin moni oikeasti joutui ottamaan vastaan sen viestin, elämään sen kanssa loppuikänsä. Eipä puuduttanut enää, joskin silti olisi toivonut kuvauksia muistakin tunteista kuin kaikennielevään surua (siis muita hetkiä elämästä kuin sen jona viesti saapuu.)

Mielenkiintoisia havaintoja:

Lammiota murjottiin kovasti, jokaisessa novellissa jossa mainittiin oli kohtalo kurja. Eri tavoin kurja, mikä vähän häiritsi kokonaisuusvaikutelmaa, mutta samalla melkein nauratti - että useampi halusi kirjoittaa Lammiolle rangaistuksen.

Raili Kotilainen vietiin suuntaan jonka helposti arvasi, mutta johon en kyllä sitten ollut tyytyväinen. Olisivat tehneet siitä ihmisen joka voi, suoraan sanottuna, sekä paneskella ympäriinsä että olla hyvä ihminen, hyvä työssään, hyvä lotta. Maineen puhdistus jäi liian kiillotetuksi, liian kliseiseksi.

Murteita jäin pohtimaan. Yleiskieli painottui tässä kovasti, murteet harvemmassa kuin Tuntemattomassa. Parissa kohtaa tuntuivat myös töksähtälevän enemmän (saattaa johtua väsyneenä lukemisestakin, enhän minä osaa sujuvasti mitään yleiskielestä kunnolla erottuvaa murretta) - mietin, että onkohan niihin tässä kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Vai onko ollut projektilla niin kiire että hyvin voi pistää puhumaan vähän miten sattuu. Kiinnostelee muutenkin tämän aikataulu.

Neljä tähteä, lopulta, 3,5 ehkä mieluummin. Saatan tipauttaa kolmeen, en tiedä. Muutama todella hyvä, mutta muutama todella mitäänsanomaton. Kannatti lukea ja palaan tähän varmasti, mutta kokonaisuutena kovin heittelehtivä.

[Katja · Rating 4 out of 5]

Mainio kokoelma, loistoidea kirjoittaa Tuntemattoman sotilaan naisista. Kuten aina eri kirjoittajien teksteissä koostuvien kirjojen kohdalla, on Toinen tuntematonkin tietenkin epätasainen: toiset tekstit puhuttelevat enemmän kuin toiset, toiset jäävät mieleen pitkäksi aikaa, jotkut unohtuvat heti lukemisen jälkeen. Niin pitää ollakin: kokoelmassa on eloa, hurjuutta ja kauneutta.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Hieno kokoelma. Muutama teksti tuli enemmän iholle kuin ensimmäinen Tuntematon. Eniten riipaisi pieni yksityiskohta, Petri Tammisen löytämä Riitaojan äidin kirjelappunen.

[Mai Laakso · Rating 4 out of 5]

Novelliteos Toinen tuntematon tuli luettavaksi heti sen jälkeen, kun olin katsonut uusimman elokuvaversion Väinö Linnan kuuluisasta kirjasta Tuntematon sotilas.
Teoksessa on 22 novellia ja alussa Kirsi Pihan Esipuhe. Minusta kirjassa oli parasta, että novellit sijoittuivat ajallisesti eri aikakausiin, kaikki eivät liittyneet sota-aikaan. Pidin kovasti varsinkin Joel Haahtelan Valepuku novellista, joka sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan, ja kertoo sotilaiden karusta kohtalosta sodan jälkeen ihmisraunioina.
Toinen novelli, josta pidin kovasti, oli Mikko Kalajoen Sinun ikäisesi poika. Novellissa on kaksi venäläistä sotavankia, jotka oli sijoitettu työvelvollisiksi eräälle maatilalle. Novelli ei ole ainoa, joka tuo esille seksuaalisuuden, mutta tässä novellissa seksuaalisuus tulee molemminpuoliseen tarpeeseen, elämännälkään, haluun olla haluttu.
Toinen tuntematon on hieno idea koota novellikirja liittyen Tuntemattomaan sotilaaseen. Naisen osa sota-aikana on jäänyt varjoihin, mutta tosiasiassa naiset pyörittivät Suomen yhteiskunnan eri osa-alueita miesten keskittyessä sotimaan. Toisen tuntemattoman kirjailijat ovat paneutuneet historialliseen tunnelmaan nykyajan näkökulmasta ja tarjoavat näköalan sota-ajan naisten maailmaan. Kirjassa naiset ovat aktiivisia tekijöitä ja ihmisiä, jotka elävät elämäänsä sodasta huolimatta päivä kerrallaan. Joskushan sen sodan oli loputtava.

[Ronja · Rating 4 out of 5]

Suomalainen Väinö Linnan kirjoittama klassikkoteos Tuntematon sotilas keskittyi lähinnä rintamasotilaiden kokemuksiin ja jätti naiset sivuosaan. Novellinokoelma Toinen tuntematon antaa äänen naisille, jotka Linna ohitti.

Nykykirjailijat saivat päättää, mistä hahmosta kirjoittivat. Nyt novellit kertovat mm. Rokan vaimo Lyytistä, Petroskoissa asuneesta Verasta ja sotamies Honkajoen äidistä. Naisten näkökulmat sotaan vaihtelevat, mutta huoli ja suru ovat läsnä. Kotirintamalla on pakko huolehtia lapsista, karjasta ja pellosta. Ja kovin usein pappi taluttaa pyöräänsä talon tai torpan pihaan suruviesti mukanaan.

Pidin paljon tästä teoksesta, joka syvensi Väinö Linnan romaanin kuvaa sota-ajoista sekä Tuntemattoman sotilaan miehistä ja naisista. Katja Ketun kuvaus petroskoilaisen Veran vaiheista ja kohtaloista oli mielestäni paras novelli. Erja Manto sopi erinomaisesti tämän äänikirjan lukijaksi.

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Yllätyin, kuinka hyvin jaksoin lukea novellin toisensa perään näin samankaltaisista aiheista: nainen (äiti, sisko, vaimo, tyttöystävä tm.) koettaa pärjäillä sodan alla ja pelkää rintamalla olevan miehen (poika, veli, aviomies tm.) puolesta. Suuri osa tarinoista päättyi musta-asuisen kirkonmiehen hipsiessä osaaottavana kotiovelle. Näistä tarinoista ehdottomasti vaikuttavimman kirjoitti Niina Repo, jonka kansanomainen Martta sai sydämeenkäyvällä puheellaan lukijan parkumaan. Toinen erityisesti mieleen jäänyt novelli poikkesi muista, nimittäin Katja Ketun versio hienosta Verasta. Huonosti kävi hänellekin.. Kansaninhokki Lammio oli muuten jostain syystä mukana useissa tarinoissa. Mistä lie kertoo..
Vaikka novellien taso ja kiinnostavuus vaihteli, kokonaisuus oli varsin onnistunut. Kokoelma sopii mielestäni oikein hyvin sen alkuperäisen Tuntemattoman sisarteokseksi.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Millon mun Tuntematon raja täyttyy? Ei vielä hetkeen. Tämänkin imaisin innolla. Eihän ne kaikki pysäyttäneet yhtä paljon mutta Se Tuntematon piti kaivaa taas hyllystä ja varmaan lukea tässä lähiaikoina. Elokuvista kun kolmas ja toinen juuri katsottu. Eka nyt nähtykin niin monta kertaa mutta sekin vielä täytyy tähän samaan syssyyn. Kalvaisinko vielä lukioaikaisen äikän tekstinkin niin näkisin mikä silloin pysäytti eniten.

[Anina | lukukartano · Rating 4 out of 5]

Voi miten surullisia, riipaisevan surullisia tarinoita! Tämä vaikuttava novellikokoelma liikuttaa, herättää ajatuksia ja jää mieleen pitkäksi aikaa - ihan niin kuin se ensimmäinenkin Tuntematon. Tärkeitä teoksia kumpikin. Kiitos, Ellun Kanat, Kirsi Piha ja WSOY siitä, että tämä kirja on olemassa. Yksi Suomen juhlavuoden parhaista ideoista!

[Katja worlds_between_the_sheets · Rating 3 out of 5]

Kuten usein novellikokoelmissa, tässäkin osa novelleista ei iskenyt juurikaan kun taas toiset saivat vedet silmiin. Kuten J-P Koskisen novelli äidistä, joka kokeilee arkussa makaavan pojan sormia, toteaa ne kylmiksi ja pujottelee kutomansa tumput pojan käsiin... "Hän räpytteli silmiään ja ajatteli, että tumput nyt ainakin sai matkaan, jos siellä kumminkin olisi jotakin."

[Hande · Rating 4 out of 5]

4,5 tähteä.

[Hellythoo · Rating 3 out of 5]

2,5

[Laika · Rating 4 out of 5]

Really really liked it. Almost rounded up but then didn't, might change my mind later.

I recommend this to everyone. My generation has lost touch with the events of World War II because it has been so long - my grandparents were children back then, so the effects of the war have been near invisible in my family. This book brought it closer, almost under my skin. It was horrible. Let's not do that again, people.

Helmet reading challenge 2017 3: A finnish classic

[Kenneth · Rating 3 out of 5]

Olin muistaakseni 15-vuotias, kun 60-luvulla ensimmäisen kerran luin Tuntemattoman sotilaan. Sen jälkeen olen lukenut sen ainakin kaksi kertaa. Mikään muu kirja tuskin on syöpynyt niin syvälle tietoisuuteeni kuin Tuntematon. Kirja ei liene vain osa minua, vaan on elimellinen osa suomalaista identiteettiä. Naisnäkökulma tarinaan tuntui konseptina mielenkiintoiselta ja ”Toinen Tuntematon” päätyi heti lukulistalleni. Nyt kirja on luettu ja tuntemukseni ovat ristiriitaiset.

Muutaman tarinan luettuani totesin, että toimittajien ja kirjoittajien tehtävä oli vaikeampi kuin oletin, usein ehkäpä mahdoton. Naisnäkökulman kiinnekohdat alkuperäisteokseen ovat sittenkin aika harvat ja heikot. Luontevimmat tarinat kertovat Petroskoin tytöistä (kaksi tarinaa), joilla tytöillä itsellään on myös jonkinlainen rooli alkuperäisteoksessa. Katja Ketun ja Laura Gustafssonin Petroskoihin sijoittuvat tarinat olivat kirjan parhaimmistoa. Katja Ketun tarina sai minulta viisi tähteä. Hänen lisäkseen vain Sirpa Kähkönen sai minulta viisi tähteä. Kähkösen tarina sijoittuu sodanjälkeiseen aikaan, mutta kytkös romaanin Lehtoon on vahva. Monissa muissa tarinoissa liittymät alkuperäisteokseen olivat melko hataria. Moni tarina ei itsessäänkään yltänyt korkealle ja jäi kahteen tähteen minun arvosteluasteikollani. Tähtien määrä koko kirjalle perustuvat kullekin tarinalle antamieni tähtien keskiarvoon.

Joukossa oli toki tarinoita, jotka olivat hyviä itsessään. Sellaisia olivat mm. Tuula-Liina Variksen tarina, jossa Hietanen kertoili tarinoitaan kotilomallaan. Vielä voisin tehdä kaksi nostoa, Juha-Pekka Koskisen tarina Lahtisen äidin muistelot pojastaan Pispalassa sekä Tommi Kinnusen tarina teloitetun sotilaan hautaamisesta. Monen tarinan yhteydessä tuli mieleeni miten epäkiitollinen ja raskas tehtävä papistolla oli sodan aikana toimittaessaan surusanomia kaatuneiden sotilaiden koteihin. Kun nähtiin pappi, pelästyttiin heti ja mietittiin minne, hän oli matkalla. Papin käännyttyä omaa taloa kohti, tiedettiin heti mitä asiaa hänellä oli.

Jokaisen tarinan alussa on sitaatti Linnan alkuperäistekstistä, jonka on tarkoitus kiinnittää kyseinen tarina alkuperäisteokseen. Siinä kohtaa toivoin, ettei viitteenä olisi mainittu pelkästään sivunumero vuoden 2017 juhlapainoksesta. Hyllyssäni on kirjan kolmas painos vuodelta 1955, jossa on toista sataa sivua vähemmän kuin juhlapainoksessa. Suotavaa olisi ollut viitata kirjan lukuihin, jotka ovat yleensä aika lyhyitä. Keksin kuitenkin suhdeluvun, jonka avulla löysin ao. kohdat omasta kirjastani. Kyseisen luvun lukeminen ennen uuden tekstin lukemista toi useimmiten lisäsyvyyttä tarinoihin.

Puutteineenkin tämä kirja oli kuitenkin sekä julkaisemisen että lukemisen arvoinen. Tulipa samalla siinä sivussa luettua monta pätkää Linnan alkuperäistekstiä, joka kaikessa tuttuudessaankin tuntuu aina yhtä tuoreelta.

[KarhuAnderson · Rating 3 out of 5]

For Finland's 100th year of independence a lot of art was produced, among other things. Much of this was manufactured for the sake of an image. In terms of movies, on one end there lie Tom of Finland, a passionless romp that made no justice to the man, the myth, his creation or the life he had led. Produced for the sake of cultivating an idea of Finnish art's diversity, clean, family fun. A distasteful failure.

On the other, there lie the third movie adaptation of Tuntematon Sotilas. Produced for no other apparent reason than "having to", for the occasion. And somehow it was quite possibly the best and most balanced of the three.

Toinen Tuntematon lies somewhere in between. It tells the other side of the war, the story of homefront, the wives, the mothers, the sisters, the Lotta Svärds, the women of Väinö Linna's Tuntematon Sotilas.

Or at least it's supposed to. In truth, it mostly seems to tell the stories of the same men Tuntematon Sotilas did, only this time on the women's mouths, whereas the women themselves are often left thin.

A few have dared to place their novellas after the war, some even to present day. But most have resigned to describe the fear and longing of wartime. Far too many end theirs with the priests arrival, with news of a sons/husbands death. Realistic as it may be, not a single one dared to write about the relief every single one of those people was guaranteed to feel when they noticed the priest passing the road to their house. And it wouldn't have been one bit less realistic.

This serves to increase the slightly mechanistic feeling caused by the obvious rush in which this collection was produced. As does the lack of such attention to the different dialects that Linna paid, and indeed the ill focus on men, instead of on the hollow characterizations of the women that should have been the focus.

But there are almost no bad novellas included, though a few provide little more than a scrape to the characters, while Kähkönen's take on Lampi provides depth to the man much needed in the original. And yet, this collection exists solely on the virtue of Väinö Linna's classic and has no legs of it's own.

A few novellas are in the wrong place and all in all it's far too caught up in the original to really serve it's purpose, and it's an important subject wasted in the rush and anniversaries, partially. But also pretty good mostly, and extremely difficult to rate.

[Karoliina Loukari · Rating 2 out of 5]

Luen tämän teoksen ns. “fan fictioniksi”, mitä ilmiötä lukijana vierastan, samoin kuin vierastan suosituista kirjoista tehtyjä parodiaversioita. Tällaisen tekstin kirjoittaminen kertoo minusta mielikuvituksen puutteesta, toisen ihmisen luovuuden ja menestyksen hyödyntämiseltä. Miksi sitten luin tämän ylipäätään? Halusin antaa sille mahdollisuuden, koska Linnan Tuntematon on itselleni tärkeä kirja, Helmet lukuhaasteessa 2024 oli kohta, jossa edellytettiin kirjalta vähintään kolmea tekijää ja, no, joskus esimerkiksi Vain elämää -tv-sarjassakin toinen muusikko voi kollegan biisistä muokata jotain myös todella upeaa. Mistä sitä tietää. Mutta valitettavasti tästä en saanut kyllä oikein mitään irti.

Ymmärrän sinänsä ajatuksen Toisen tuntemattoman takana, idean, miksi tällainen teos on haluttu tehdä. Mutta toteutuksessa näkyy minusta kumpikin edellä mainittu: se ratsastaa kaikkien meistä tuntemalla ja rakastamalla teoksella, mutta vain muutaman kirjoittajan mielikuvitus näyttää riittäneen oikeasti omaperäiseen lähestymistapaan - siitä arvosteluni toinen tähti tälle kirjalle. Novelleja on aivan liikaa, ne toistavat toisiaan ja suurin osa on tuskallisen paatoksellista ja teatraalista tekstiä.

Kotirintaman elämää on onnistuneesti kuvattu lukuisissa romaaneissa. Miksi ei novellikokoelmakin voisi toimia, mutta olisihan sen voinut tehdä aidosti kirjailijan omista lähtökohdista, ilman väkinäistä sitomista hahmoihin ja kohtaloihin, jotka joku muu on jo mielessään elänyt ja julkaissut juuri sellaisena kuin on ne halunnut kertoa.

[Taija · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen idea: 22 nykykirjailijaa Katja Ketusta Tommi Kinnuseen, Nina Revosta Tuomas Kyröön, on kutsuttu kirjoittamaan Tuntemattoman sotilaan tarinaa naisnäkökulmasta. Väinö Linnan Tuntematonhan on kovin miespainoitteinen sotakuvaus. Kukin novelli alkaa pienellä pätkällä Tuntematonta Sotilasta, ja sitten kerrotaan siihen liittyvä äidin, siskon, morsiamen, lotan tai muun naishahmon tarina. Mutta voi, novellit ovat keskenään kovin samankaltaisia. Usein kirjeitä rintamalle, kerrotaan peltotöistä, kaivataan ja pelätään, ja todella monessa mustanpuhuva pappismies poikkeaa tuomaan ikävän uutisen. Ja kuten novelleissa yleensäkin, ongelmana on tarinan lyhyys. Juuri kun alkaa pääsemään juttuun sisälle, se loppuu. Muutama novelli nousee edukseen, päällimmäisenä jäi mieleen Katja Ketun kuvaus petroskoilaisesta Verasta.

[Sari · Rating 4 out of 5]

Upea ja monella tekstillään syvästi koskettava novellikokoelma. Kirjailijat ovat tehneet Väinö Linnan luomista (ja itselleni niin rakkaiksi käyneistä) henkilöhahmoista hienoja ja osuvia tulkintoja. Parasta on kuitenkin juuri kokoelman ydinajatus: antaa ääni äideille, sisarille, morsiamille ja vaimoille, lotille ja niille muille nuorille tytöille, jotka katsoivat sotaa silmästä silmään. Teksteissä soivat suru, kaipaus ja rakkaus niin aidosti, että lukijaa pakahduttaa kerran toisensa jälkeen.

Loistava on myös Erja Mannon suoritus äänikirjan lukijana. Kieli on muutenkin elävää, mutta erityisesti murteita on ilo kuunnella loistavan lukijan tulkintoina. Kuuntelin kirjan nyt toistamiseen, ja uskon palaavani kokoelman pariin vielä monta kertaa.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Nykykirjailijoiden novellit avaavat näkökulmia Tuntemattoman sotilaan naisten kohtaloihin ja antavat äänen esimerkiksi sotilaiden vaimoille, äideille, siskoille, rintamalotille ja kotirintaman naisille. Keskenään erilaisia novelleja yhdistävät pelon, toivon, luopumisen ja kaipuun tematiikka.

Toiset novellit puhuttelivat ja liikuttivat enemmän kuin toiset, mutta yhtä kaikki kiinnostava kokonaisuus, joka palauttaa mieleen Linnan Tuntemattoman omaleimaisen henkilögallerian ja välittää saman toiveen ja viestin kuin ko. sotaromaanikin; tavallisten ihmisten toiveen siitä, etteivät koskaan enää tulevat sukupolvet joutuisi kokemaan sotaa.

[Jemysieni · Rating 2 out of 5]

Teoksessa on tärkeä näkökulma, ja odotukseni olikin korkealla. Odotuksiin vastasi kuitenkin vain muutama novelli (mm. Tommi Kinnusen). Osa novelleista tuntui hieman teennäiseltä/tekaistulta. Lisäksi liian monen novellin kesken lopahti kiinnostus, jotta voisi rehellisesti antaa kolme tähteä.

Kuuntelin äänikirjana, mutta aion lukea vielä fyysisenä kirjana. Tässä kertojan ääni oli miellyttävä, mutta ei sopinut kaikkiin tarinoihin. Novellikokoelmissa voisi muutenkin mielestäni käyttää harkitusti eri lukijoita eri novelleille, jotta novellin vaihtuminen (näin esimerkkinä) olisi helpompi hahmottaa, kun kirjaa kuuntelee pätkissä.

[Kiki · Rating 4 out of 5]

Niin kovin tärkeä kirja niistä sodan kokeneista, jotka liian usein unohdetaan. Osassa novelleista mentiin aika helpolla käyttämällä paljon valmiita repliikkejä ja jopa kohtauksia alkuperäisteoksesta. Tietysti ymmärrän, että suomalaisen kirjallisuuden merkittävimpiin teoksiin kuuluvaan kirjaan on haastava kajota, mutta eniten nautin niistä novelleista joissa oli lähdetty luomaan uusia hahmoja vain pienten vihjeiden ja sivulauseiden avulla. Viimeinen novelli oli ehdottomasti yksi suosikeistani. Ja Hietanen! Lähes itketti Kertusta kertova novelli.

[Hannu Sinisalo · Rating 3 out of 5]

22 nykykirjailijaa kirjoittaa novelleja Tuntemattoman sotilaan naisista – vaimoista, tyttöystävistä, äideistä, sisarista, lotista. Idea on hieno, mutta todelliset loistonovellit ovat melko harvassa. Tommi Kinnunen, Taina Latvala ja Katja Kettu ehkä kärkiniminä. Joka tapauksessa tällä teoksella on paikkansa.

[Christina Hietanen · Rating 4 out of 5]

Mielenkiintoinen asetelma. Kirja koostuu useista erillisistä novelleista, joissa kutakin alkuperäisen kirjan keskeistä hahmoa on lähestytty kotijoukkojen - äidin, vaimon, ihastuksen tai sisaren kautta. Novellit ovat hyvin kirjoitettuja. Kotirintaman ajatukset, niin vihaiset kuin kaipaavat välityvät elävästi. Tuntuu, että alkuperäiset hahmot samalla rikastuvat tai jotenkin täydentyvät.

[Jade · Rating 3 out of 5]

Ei ehkä paras kirja äänikirjakuunneltavaksi; välillä oli vaikea erottaa milloin novelliosa loppui ja lainaus Väinö Linnalta alkoi. Toiset kertomukset olivat ihan neljän tähden arvoisia, mutta suurimman osan mukaan kolmen tähden saalis tälle kokoelmalle.

[Liisa · Rating 4 out of 5]

Tätä ei Linna olisi ehkä osannut kirjoittaa? Hieno idea antaa tehtävä tämän ajan kirjailijoille. Tarinat muistuttavat jonkin verran toisiaan, mutta kyllä niistä hyvä kirjo kuitenkin syntyy. Hauskaa, miten Lammio esiintyy peräti kolmessa tarinassa!
Tämän luen joskus uudelleen, koska se on hyllyssä!

[M-M · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen idea, koota liuta nykykirjailijoita tulkitsemaan omalla näkemyksellään tarinoita Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hahmojen kotirintamalle. Suurin osa tarinoista jatkoi hyvinkin samaa henkeä alkuperäisteoksen kanssa, mutta muutama ”ohilaukauskin” joukkoon silti mahtui.

[Susa · Rating 5 out of 5]

Olihan se hieno! Osassa aika taiteellista meininkiä, osassa vähän semmoisen tarinankerronnallisen fanifikin meininki (kaikella rakkaudella) Kukapa ei Tuntemattomasta tykkäis [älä vastaa jos et tykkää] ja nyt tuntuu kuin sitä olisi saanut vähän lisää.

[Ansu · Rating 4 out of 5]

Siitä olisi ehkä ollut jonkin verran hyötyä, jos Tuntemattoman sotilaan lukemisesta ei olisi kulunut näin montaa vuotta. Vaikka toisaalta oli myös etu, ettei se ollut niin tuoreessa muistissa, koska nyt olin ehkä avoimempi näille kertomattomille tarinoille. Novellien taso vaihtelee jonkin verran, mutta kokonaisuus on vahva. Omaksi lemppariksi jäi mieleen Tuomas Kyrön "Vaadi aina enin itseltäsi".

[Toni · Rating 3 out of 5]

Muutama hyvä novelli, mutta useampi kehno. Mielenkiintoinen kokonaisuus siitä huolimatta. Tuli bongattua useampi itselle uusi kirjailija, joiden tuotantoon tutustua.

Pitäisi varmaan se Tuntematon sotilaskin lukea joskus.

[Terhi · Rating 4 out of 5]

Pääosin hienoja novelleja, jotka linkittyvät onnistuneesti Tuntemattomaan sotilaaseen.