Johanna palaa Suomeen vietettyään kaksi vuotta kenialaisessa koulussa opettajana. Uusi työpaikka löytyy espoolaisesta koulusta, jonka oppilaat alkavat nopeasti pitää uudesta kuvataiteen opettajastaan ja jonka vararehtori on sietämättömän tyly. Nuoren opettajan mielessä kummittelee Kenian muisto: rakkaus ja pienen tytön menetys. Samalla lahjakasta nuorta naista kosiskelee menestyvä ja hurmaava Kristian, mutta onko ihmisen mahdollista antaa itselleen lupa olla onnellinen, kun on nähnyt niin paljon vääryyttä?
Leena Paasio punoo ihmiskohtaloista ja menneisyyden aaveista lukuromaanin, joka ei päästä otteestaan. Menetetty tyttö on vetävä kuvaus uudesta alusta, opettajainhuoneen arjesta ja maailman menettömistä tytöistä niin Afrikassa kuin suomessakin.
Kirja, jolla on painavakin asiansa, mutta joka silti pysyy kepoisena keitoksena romanttisten komedioiden ihmissuhdejuonineen ja ennalta-arvattavine käänteineen.
Lupaavia teemoja, joita ei kuitenkaan käsitellä. Kirja on hajanainen, ja punainen lanka on hukassa. Hahmojen kummalliselle käytökselle ei ole motiiveja. Hahmot ovat teinimäisesti niiiiin rikki kuka mistäkin.
Huomasi, että kirjailija on äidinkielen opettaja - teos oli kuin oppikirjaesimerkki juonen rakentamisesta, sujuvasta dialogista ja jouhevasta kerronnasta. Ilo lukea. Aluksi epäilin hahmoja olevan liikaa, mutta kaikkien hahmojen tarinat paketoitiin siististi nippuun. Helppo kirja, vaikka aiheet olivatkin rankkoja.
Todella hyvä teos, jossa nuorista kerrottiin koulun näkökulmasta (mukavaa vaihtelua itselle, kun yleensä lukemissani kirjoissa nuoret on kertojina ja koulumaailmaa kuvataan nuoren näkökulmasta). Henkilöhahmot olivat mielestäni uskottavia. Kenia ja Suomi limittyivät kivasti.