Stalin ja Suomen kohtalo – 1939, 1944, 1948, 1950

by Kimmo Rentola

Suomi Stalinin liipasimella. Miten Suomi pelastui kolme kertaa?

Suomen kohtalo Stalinin päätöksenteon näkökulmasta. Miksi Stalin ei jatkanut hyökkäystä 1940? Miksi diktaattori perääntyi pyrkimyksistään 1944? Miksi 1948 jäi toteutumattoman vallankaappauksen vuodeksi? Keskiössä ajankohtainen kysymys Suomesta ja Venäjästä.

Kimmo Rentola (s. 1953) on Helsingin yliopiston poliittisen historian professori. Rentola on erikoistunut kylmän sodan historiaan, Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin ja suomalaiseen kommunismiin. Hänen edellinen kirjansa Vallankumouksen aave voitti Vuoden tiedekirja -palkinnon vuonna 2007.

Genres: Soviet Union

271 pages, ebook

First published January 1, 2016

Reviews

[Tiia · Rating 1 out of 5]

Vaikeasti seurattava kirja, koska teksti vilisee nimiä ja paikkoja, joita ei kirjassa esitellä tarkemmin. Kokonaiskuva jäi pintapuoliseksi.

[Jukka Aakula · Rating 3 out of 5]

Ei mitään Suomen historian aloittelijalle suositeltavaa - sivistyneelle jonkun verran asiasta tietävällekin aika vaikea. Siksi kolme eikä neljä tähteä.

Ehkä tästä oppii sen miten pienestä Suomenkin kohtalo on riippunut. Toki omalla vahvalla maanpuolustustahdolla ja taitavilla poliitikoilla kuten Ryti ja Paasikivi on ollut suuri merkitys.

Mutta kun Stalinille Suomi oli vain osa kulloistakin suurempaa peliä, Stalinin politiikka Suomen suhteen muuttui laidasta laitaan. Se missä asennossa heiluri oli esimerkiksi silloin kun rauhaa solmittiin, oli Suomen kannalta hyvin oleellinen asia.

Britannian ja Turkin projektit Bakun suunnalla etävaikuttivat talvisodan rauhan syntyyn & ehtoihin.

[Aksu Piippo · Rating 4 out of 5]

Itsenäisyyden juhlavuosi sai tarttumaan tähän teokseen, joka kertoo, mistä kaikesta homma oli kiinni Stalinin aikana. Seikkaperäinen selvitys.

[Brian · Rating 3 out of 5]

Uusiin Neuvostoliiton asiakirjoihin perustuva kirja, jossa argumentoidaan Stalinin olleen Suomen historian merkittävin henkilö. Suomella kävi myös kirjan valossa talvisodassa melkoinen onni, kun tieto länsivaltojen avusta - tai pikemminkin niiden päätöksestä että sitä ei talvisodan jatkuessa maaliskuun jälkeen annettaisi - saavutti Kremlin rauhansopimuksen solmimista seuraavana päivänä. Kirja myös argumentoi, että suomalaisten sitkeys teki vaikutuksen Staliniin, joka antoi maalle sen tuloksena enemmän "liekaa" kuin vaikkapa Baltian maille.