What do you think?
Rate this book
Pentti Linkola – Ihminen ja legenda
Jo 50 vuoden ajan Pentti Linkola on ollut näkyvin ja kuuluvin ekologisen elämänmuodon puolestapuhuja Suomessa. Hänen puheenvuoronsa, artikkelinsa ja kirjansa ovat havahduttaneet ja innostaneet mutta myös nostattaneet rajua kritiikkiä. Omalla elämäntavallaan ja valinnoillaan Linkola on antanut vaikuttavaa katetta ajatuksilleen, joita ei ole voitu sivuuttaa eikä vaientaa.
Miten Pentti Linkola, Helsingin yliopiston rehtorin poika, sotienvälisen suomalaisen akateemis-poliittisen eliitin jälkeläinen, päätyi kalastajaksi ja ajattelijaksi, jonka tuntee koko Suomen kansa? Kokenut journalisti Riitta Kylänpää on kirjoittanut elävän, terävän ja vaikuttavan elämäkerran, joka perustuu Linkolan kirjeenvaihtoon ja päiväkirjoihin sekä laajoihin haastatteluihin. Kylänpää kertoo niin helsinkiläisen koulupoika-Pentin monomaanisista keräily- ja kirjoitusharrastuksista kuin sopeutumattoman sykkiläisen tempauksista, niin nuoren miehen huikaisevista luontokokemuksista kuin ajatukset valtaavasta sysimustasta epätoivosta. Kirjan sivuilla tavataan kirjailijoita ja ornitologeja, kriitikkoja ja kannattajia, soutajia, naapureita, kylänmiehiä ja julkkiksia. Elinvoimainen, utelias ja energinen ajattelija-kalastaja on kiehtonut monia.
Miten Pentti Linkola, Helsingin yliopiston rehtorin poika, sotienvälisen suomalaisen akateemis-poliittisen eliitin jälkeläinen, päätyi kalastajaksi ja ajattelijaksi, jonka tuntee koko Suomen kansa? Kokenut journalisti Riitta Kylänpää on kirjoittanut elävän, terävän ja vaikuttavan elämäkerran, joka perustuu Linkolan kirjeenvaihtoon ja päiväkirjoihin sekä laajoihin haastatteluihin. Kylänpää kertoo niin helsinkiläisen koulupoika-Pentin monomaanisista keräily- ja kirjoitusharrastuksista kuin sopeutumattoman sykkiläisen tempauksista, niin nuoren miehen huikaisevista luontokokemuksista kuin ajatukset valtaavasta sysimustasta epätoivosta. Kirjan sivuilla tavataan kirjailijoita ja ornitologeja, kriitikkoja ja kannattajia, soutajia, naapureita, kylänmiehiä ja julkkiksia. Elinvoimainen, utelias ja energinen ajattelija-kalastaja on kiehtonut monia.
463 pages, Hardcover
First published August 16, 2017
32 people are currently reading
241 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 57 reviews
July 30, 2018
Elävästä henkilöstä ei saa viiden tähden elämäkertaa - ei tästäkään vaikka tämä oli aivan vastutamattoman hyvä. Luin koko ajan pätkiä ääneen perheelleni joka ei olisi ehkä halunnut kuulla ja elin mukana "hankalan lapsen", erilaisen nuoren, täysin epäsovinnaisen aikuisen ja rauhaa löytämättömän vanhuksen tarinan. Ainoa miinus siis siitä, että ihmissuhteita (miten voi olla kolmekin naista samaan aikaan kierroksessa?) ei pystytä avaamaan kunnollisesti niin kauan kuin osapuolet ovat elossa ja loukattavaa on vielä jäljellä puolin ja toisin. Muuten teos on järisyttävän ansiokas ja suorastaan pakollista luettavaa meille keskiluokkaisille pyrkyreille jotka luulemme, että lomaltapaluuahdistukseen on ostettava punaisia käsilaukkuja. Tai että juomavedessä on oltava kuplia tai että sen pitäisi olla jotenkin "puhdasta". Tai että kalan pitäisi olla elävänä pyydystettyä/kypsennettyä ennen syömistä. Tai että autoa tarvittaisiin johonkin, saati moottorivenettä, onhan polkupyöriä ja soutuveneitä --- lista jatkuu. Tunnen itseni laiskaksi vätykseksi pyyhkiessäni kannettavan tietokoneen käytön aiheuttamaa hikeä vaikka ilmastointikone mukavasti viilentääkin...
September 1, 2017
Paras elämäkerta ikinä. Todella yksityiskohtainen kuva Linkolan elämästä, ajatuksista ja tutkimuksista. Äärimmäisen puolueeton, mutta samalla sujuvasti kirjoitettu, joten lukija voi itse tehdä johtopäätökset eteen tuodusta materiaalista.
January 12, 2021
Olin jo pitkään haaveillut tämän kirjan lukemisesta ja kuuntelemisesta - ja kyllä kannatti! Pentti Linkola oli kiehtovan ristiriitainen hahmo, jota voi kunnioittaa ainakin siinä mielessä, että hän eli juuri niin kuin saarnasikin. Linkolan elämän lisäksi kirja tutustutti myös hänen maailmankuvaansa ja ajatteluunsa, ja vaikka en esimerkiksi pitänyt hänen ajatuksistaan naisista tai fasismista, niin silti kirja pisti todella ajattelemaan. Linkolalle ihminen on laji muiden joukossa ja hän suri hakattuja metsiä ja niiden riistoa koko sielullaan. Linkola näki jo varhain, että ihminen ajaa toimillaan itse itsensä tuhoon ja näin se taitaa valitettavasti olla. Koko tunteiden kirjo tuli elettyä tämän kirjan mukana. Kylänpää on luonut hyvin rakennetun kokonaisuuden ja onkin siksi Finlandia-palkintonsa ansainnut!
April 13, 2022
Ritva Kylänpään kirjoittama elämäkerta Pentti Linkolasta on loistelias, ja se palkittiinkin vuonna 2017 Tieto-Finlandia-palkinnolla vuoden parhaana tietokirjana.
Pentti Linkola on legendaarinen ja radikaali ympäristöfilosofi, jonka tuotanto ja henkilöhistoria avautuvat teoksessa poikkeuksellisen hyvin verrattuna monen moniin lukemiini elämäkertoihin ja henkilökuviin.
Kirja jakautuu tasapainoisesti yhdeksään eri lukuun, ja sen päättää hyvin surumielinen epilogi. Alkuun lähdetään niin kuin tapana on varhaislapsuudesta ja suvun aikaisemmistakin vaiheista. Onnistunutta ja hienoa dialogia tulee eri henkilöiden kirjeenvaihtojen perusteella tekstikatkelmin, jota on siellä täällä tuomassa moniäänisyyttä äidin ja monen kulttuurivaikuttajan perspektiivistä.
Erittäin hyvin liikutaan eri tasoilla arkisen aherruksen kuten maasto-ornitologin matkassa ja yli viidenkymmen vuoden kalastajauran eri vaiheissa, unohtamatta perhe- ja naissuhteitakaan. Kurki-päivillä suomalaisen älymystön arvostama Vanajan ajattelija veti puoleensa niin filosofien kuin kirjailijoidenkin parhaimmistoa, ja vuorovaikutus oli hyvinkin laajaa – onhan Linkola syväekologisen ajattelun huikean älykäs yksinäinen jättiläinen.
Myös Ylioppilaslehden pamfletit, mielipidekirjoitukset kuin Suomen kuvalehden tekstitkin kirjoituskokoelmien lisäksi eritellään hienosti vastaanottoa unohtamatta.
Tämä teos pitäisi jokaisen lukea, joka haluaa haastaa omaa ajatteluaan, jos kuvittelee olevansa jonkinlainen luonnonsuojelija, ituhippi tai edes vanhoja luontoarvoja kunnioittava. Ei siinä auta vanhan volkkarin vaihtaminen sähköautoon tai hiilijalanjäljen kompensoiminen muutamalla eurolla, kun seuraavalla kerralla painutaan etelän lämpöön vaikkapa Norwegianilla. Vihreissä oli alkujaankin huseeraamassa myös muuan Pekka Haavisto, ja siitä liikkeestähän sitten tulikin seksuaalivähemmistöjen äänenkannattaja ja kaikille kaikkea tarjoava puolue, yksi vastaavanlaisten jatkuvaa talouskasvua palvovien heimojen joukossa...
Muutamia sitaatteja kirjasta
– Ihmisen rikkauden osoittaa, mitä ilman hän voi olla (Henry Thoreau)
– – myös Kekkonen pitäisi silputa pieniksi palasiksi ja syöttää puluille.
– Elämä on luonteeltaan hierarkkinen ja monen ihmisen arvo on miinusmerkkinen.
– Oli pienempi paha rakentaa sata palatsia jollekin Ceaucescun suvulle kuin miljoona kesämökkiä suomalaisille.
– Koijärvellä ei ollut luonnontieteilijöitä eikä lintutieteilijöitä niin paljon kuin olisi voinut olla. Operaatio oli punavihreän suvaitsevaiston käsissä.
– Elämme historian syvimmän alennustilan aikaa, törkeän pelkistetyn materialismin, rahan valtakautta.
– Suomesta on tullut ruma ja raiskattu maa, ja jatkuvan kasvun ideologiasta hallitseva uskonto.
– Rasismia ei ole olemassa. On aina ollut päivänselvää, että vierasta vierastetaan. Muuten meillä ei olisi kansakuntia – –. On hankala keksiä, miksi vieraita kulttuureja otetaan sekoittumaan omiin.
– Yhdeksän kymmenestä ihmisestä ei ajattele lainkaan eikä koskaan. Yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ajattelijasta ajattelee ristiriitaisesti ja virheellisesti. Yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta johdonmukaisesta ajattelijasta ajattelee niukasti, puolitiehen, useimmat eivät siihenkään asti. – –Ajattelu ei ole suosittua, houkuttelevaa, mieleistä. Se on luontaantyöntävää.
Pentti Linkola on legendaarinen ja radikaali ympäristöfilosofi, jonka tuotanto ja henkilöhistoria avautuvat teoksessa poikkeuksellisen hyvin verrattuna monen moniin lukemiini elämäkertoihin ja henkilökuviin.
Kirja jakautuu tasapainoisesti yhdeksään eri lukuun, ja sen päättää hyvin surumielinen epilogi. Alkuun lähdetään niin kuin tapana on varhaislapsuudesta ja suvun aikaisemmistakin vaiheista. Onnistunutta ja hienoa dialogia tulee eri henkilöiden kirjeenvaihtojen perusteella tekstikatkelmin, jota on siellä täällä tuomassa moniäänisyyttä äidin ja monen kulttuurivaikuttajan perspektiivistä.
Erittäin hyvin liikutaan eri tasoilla arkisen aherruksen kuten maasto-ornitologin matkassa ja yli viidenkymmen vuoden kalastajauran eri vaiheissa, unohtamatta perhe- ja naissuhteitakaan. Kurki-päivillä suomalaisen älymystön arvostama Vanajan ajattelija veti puoleensa niin filosofien kuin kirjailijoidenkin parhaimmistoa, ja vuorovaikutus oli hyvinkin laajaa – onhan Linkola syväekologisen ajattelun huikean älykäs yksinäinen jättiläinen.
Myös Ylioppilaslehden pamfletit, mielipidekirjoitukset kuin Suomen kuvalehden tekstitkin kirjoituskokoelmien lisäksi eritellään hienosti vastaanottoa unohtamatta.
Tämä teos pitäisi jokaisen lukea, joka haluaa haastaa omaa ajatteluaan, jos kuvittelee olevansa jonkinlainen luonnonsuojelija, ituhippi tai edes vanhoja luontoarvoja kunnioittava. Ei siinä auta vanhan volkkarin vaihtaminen sähköautoon tai hiilijalanjäljen kompensoiminen muutamalla eurolla, kun seuraavalla kerralla painutaan etelän lämpöön vaikkapa Norwegianilla. Vihreissä oli alkujaankin huseeraamassa myös muuan Pekka Haavisto, ja siitä liikkeestähän sitten tulikin seksuaalivähemmistöjen äänenkannattaja ja kaikille kaikkea tarjoava puolue, yksi vastaavanlaisten jatkuvaa talouskasvua palvovien heimojen joukossa...
Muutamia sitaatteja kirjasta
– Ihmisen rikkauden osoittaa, mitä ilman hän voi olla (Henry Thoreau)
– – myös Kekkonen pitäisi silputa pieniksi palasiksi ja syöttää puluille.
– Elämä on luonteeltaan hierarkkinen ja monen ihmisen arvo on miinusmerkkinen.
– Oli pienempi paha rakentaa sata palatsia jollekin Ceaucescun suvulle kuin miljoona kesämökkiä suomalaisille.
– Koijärvellä ei ollut luonnontieteilijöitä eikä lintutieteilijöitä niin paljon kuin olisi voinut olla. Operaatio oli punavihreän suvaitsevaiston käsissä.
– Elämme historian syvimmän alennustilan aikaa, törkeän pelkistetyn materialismin, rahan valtakautta.
– Suomesta on tullut ruma ja raiskattu maa, ja jatkuvan kasvun ideologiasta hallitseva uskonto.
– Rasismia ei ole olemassa. On aina ollut päivänselvää, että vierasta vierastetaan. Muuten meillä ei olisi kansakuntia – –. On hankala keksiä, miksi vieraita kulttuureja otetaan sekoittumaan omiin.
– Yhdeksän kymmenestä ihmisestä ei ajattele lainkaan eikä koskaan. Yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta ajattelijasta ajattelee ristiriitaisesti ja virheellisesti. Yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta johdonmukaisesta ajattelijasta ajattelee niukasti, puolitiehen, useimmat eivät siihenkään asti. – –Ajattelu ei ole suosittua, houkuttelevaa, mieleistä. Se on luontaantyöntävää.
Read
July 6, 2018Muistan Pentti Linkolan jo lapsuudestani; miten luokkatoverien kanssa pidimme tätä kalastajaa täydellisenä hulluna kun hänet jonkun terrori-iskun jälkeen (vai olisikohan ollut 2004 tsunami) oli raahattu televisiostudioon iloitsemaan kuolonuhreista. Sittemmin olen paljonkin perehtynyt Linkolan ajatuksiin sekä tämän kirjoituksista että youtubesta löytyvissä haastatteluissa. Jossain vaiheessa Linkolan nuoruusvuosinaan kirjoittama pasifistinen pamfletti oli mielestäni lyömätön. Joskus taas vaivuin päiviksi ihmisvihaiseen apatiaan katsottuani 30 minuuttia profeetan loogisesti virheetöntä yksinpuhelua.
Kylänpään kattavan teoksen perusteella Pentti on vähemmän yllättäen vaikea ihminen, mutta suuri ajattelija. Linkolan syväekologia on vastustamaton oppisuunta, jos nostaa ihmiselämän samalle tasolle jokaisen linnun ja koppakuoriaisen kanssa. Eniten minuun vetosi Linkolan näkemys markkinatalouden pitkän aikavälin seurauksista ja sen rapauttavasta vaikutuksesta kulttuuriin. Myös maahanmuuttokysymyksissä on vaikea olla eri mieltä, jos ajattelee yksittäisen ihmisen (tai jopa ihmiskunnan) kärsimystä pidemmällä tähtäimellä. Eri asia on, kannattaako ajattelevan JA myötätuntoisen ihmisen elää näin läpeensä armottomassa tietoisuudessa. Linkolan kohdallakin se on tarkoittanut toistuvia masennuskausia. Onko se ollut kaiken arvoista? Luulenpa että luonto selviää (ennemmin tai myöhemmin) ihmisten itsekkyydestä. Se on tietysti laiha lohtu menneisyyden mammutille tai lähitulevaisuuden kuhankeittäjälle, mutta on tässä miljardeja vuosia aikaa uusiutua ennen auringon räjähtämistä. Ihmislajille eli tunnetun maailmankaikkeuden arvokkaimmalle otukselle tilanne on paljon kriittisempi.
Me elämme ja kasvamme aikamme mukana, joten menneisyyteen ripustautuminen harvoin päättyy yksilön kannalta onnellisesti. Autistinen Linkola ei ole koskaan pystynyt sulattamaan muutosta ja mukautumaan ympäröivän maailman menoon. Se on hänen henkilökohtainen tragediansa. Jos Linkola olisi jatkanut lapsuutensa linjoilla ja valinnut pakkomielteensä kohteeksi lintujen sijasta autot, niin ehkäpä olisimme tuomiopäivän maalailujen sijaan saaneet luettavaksemme itsetyytyväisen teknokraatin utopistisia esseitä. Toisaalta ekofasistiset utopiat ovat paljon hauskempia - ja lähempänä totuutta.
Kylänpään kattavan teoksen perusteella Pentti on vähemmän yllättäen vaikea ihminen, mutta suuri ajattelija. Linkolan syväekologia on vastustamaton oppisuunta, jos nostaa ihmiselämän samalle tasolle jokaisen linnun ja koppakuoriaisen kanssa. Eniten minuun vetosi Linkolan näkemys markkinatalouden pitkän aikavälin seurauksista ja sen rapauttavasta vaikutuksesta kulttuuriin. Myös maahanmuuttokysymyksissä on vaikea olla eri mieltä, jos ajattelee yksittäisen ihmisen (tai jopa ihmiskunnan) kärsimystä pidemmällä tähtäimellä. Eri asia on, kannattaako ajattelevan JA myötätuntoisen ihmisen elää näin läpeensä armottomassa tietoisuudessa. Linkolan kohdallakin se on tarkoittanut toistuvia masennuskausia. Onko se ollut kaiken arvoista? Luulenpa että luonto selviää (ennemmin tai myöhemmin) ihmisten itsekkyydestä. Se on tietysti laiha lohtu menneisyyden mammutille tai lähitulevaisuuden kuhankeittäjälle, mutta on tässä miljardeja vuosia aikaa uusiutua ennen auringon räjähtämistä. Ihmislajille eli tunnetun maailmankaikkeuden arvokkaimmalle otukselle tilanne on paljon kriittisempi.
Me elämme ja kasvamme aikamme mukana, joten menneisyyteen ripustautuminen harvoin päättyy yksilön kannalta onnellisesti. Autistinen Linkola ei ole koskaan pystynyt sulattamaan muutosta ja mukautumaan ympäröivän maailman menoon. Se on hänen henkilökohtainen tragediansa. Jos Linkola olisi jatkanut lapsuutensa linjoilla ja valinnut pakkomielteensä kohteeksi lintujen sijasta autot, niin ehkäpä olisimme tuomiopäivän maalailujen sijaan saaneet luettavaksemme itsetyytyväisen teknokraatin utopistisia esseitä. Toisaalta ekofasistiset utopiat ovat paljon hauskempia - ja lähempänä totuutta.
October 11, 2018
Pentti Linkola on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Selkeästi pitäisi lukea Linkolan kirjoja, sillä tämä elämänkerta ei täysin selittänyt sitä mikä hänestä tekee niin suuren hahmon.
Kylänpään elämänkerrassa hyvää oli perusteellinen Linkolan kirjojen ja ajatusten ja elämän tapahtumien läpikäynti. Kirja toimi myös hyvänä suomen vihreän liikkeen historiikkina. Huonoa kirjassa oli milestäni se, että sen päähenkilö jäi mielestäni lukijalle psykologisesti aika etäiseksi. Olisin toivonut loputtomia linturetkiä ja verkonlaskuja enemmän fokusta Linkolan ihmissuhteisiin ja vaikkapa niin olennaisen asian käsittelyyn kuin hänen suhteeseensa omiin lapsiinsa. Myös mielenterveysongelmat olivat tässä kirjassa vain sellainen juttu joka vähän niinkuin tapahtui vain ja meni ohi, kun taas itse olisin toivonut vähän syvempää analyysia että miten tällaiset jutut ovat vaikuttaneet Linkolan ajatteluun ja sen kehitykseen.
Kylänpään elämänkerrassa hyvää oli perusteellinen Linkolan kirjojen ja ajatusten ja elämän tapahtumien läpikäynti. Kirja toimi myös hyvänä suomen vihreän liikkeen historiikkina. Huonoa kirjassa oli milestäni se, että sen päähenkilö jäi mielestäni lukijalle psykologisesti aika etäiseksi. Olisin toivonut loputtomia linturetkiä ja verkonlaskuja enemmän fokusta Linkolan ihmissuhteisiin ja vaikkapa niin olennaisen asian käsittelyyn kuin hänen suhteeseensa omiin lapsiinsa. Myös mielenterveysongelmat olivat tässä kirjassa vain sellainen juttu joka vähän niinkuin tapahtui vain ja meni ohi, kun taas itse olisin toivonut vähän syvempää analyysia että miten tällaiset jutut ovat vaikuttaneet Linkolan ajatteluun ja sen kehitykseen.
April 3, 2025
Viileästi mutta perehtyen kirjoitettu elämäkerta jylhästä ihmisestä.
July 24, 2019
Mikäpä teos ei paremmin tällaiseen kauniiseen kesäpäivään ja suomalaiseen järvimaisemaan sopisi kuin Pentti Linkolan elämää käsittelevä teos Pentti Linkola - Ihminen ja legenda (Siltala, 2017)? Elämäkerran on kirjoittanut Riitta Kylänpää.
Lukukokemus oli minulle mieluisa, sillä en tiennyt etukäteen Linkolasta muuta kuin että hän on kohtalaisen iäkäs kalastaja. Kirjaa lukiessa sai kattavan kuvan Pentin elämästä lintuharrastajana, kalastajana, luonnonsuojelijana ja ennen kaikkea oman tiensä kulkijana.
Kirjan avulla saa käsityksen myös Linkolan ajattelusta eri elämänvaiheissa. Melko äkkijyrkkä persoonahan sieltä piirtyy esiin. Hän on pasifisti, joka hyväksyy terroriteot pragmaattisuuteen vedoten. Sehän hieman hillitsee väestöräjähdystä. Samalla hän toki tuli myös itse tehneeksi pari lasta. Hän on luonnonystävä, joka juo litratolkulla maitoa, syö mielellään lihaa ja on kalastanut ammatikseen puolet elämästään. No viisastelu sikseen. Linkolan ajattelussa on hirveän paljon hyvää.
Hänen useita kymmeniä vuosia vanhat ideat ovat käyttökelpoisia tänä päivänä. On sanomattakin selvää, että väestö ja kulutuskulttuuri eivät voi kasvaa rintarinnan. Luonto tulisi jättää rauhaan, olla hankkimatta ylimääräistä tavaraa ja niin edelleen. Miksi sieltä Linkolan ajattelun helmistä ei osattu ottaa koppia kunnolla Suomessa jo aiemmin? Kaipa se on ollut kansan makuun melko provosoivaa. Onhan siellä toki joukossa melko typeriäkin juttuja. Ja kukapa sitä haluaisi mukavuuksistaan luopua?
Aion lukea Linkolan tekstejä jatkossa. Kirja sai myös minut kiinnostumaan linnuista. Kylänpää on onnistunut elämäkerrassa loistavasti. En uskonut, että elämäkerta voisi olla näin innostava ja mielenkiintoinen!
Annan sille siis ⭐⭐⭐⭐⭐.
Lukukokemus oli minulle mieluisa, sillä en tiennyt etukäteen Linkolasta muuta kuin että hän on kohtalaisen iäkäs kalastaja. Kirjaa lukiessa sai kattavan kuvan Pentin elämästä lintuharrastajana, kalastajana, luonnonsuojelijana ja ennen kaikkea oman tiensä kulkijana.
Kirjan avulla saa käsityksen myös Linkolan ajattelusta eri elämänvaiheissa. Melko äkkijyrkkä persoonahan sieltä piirtyy esiin. Hän on pasifisti, joka hyväksyy terroriteot pragmaattisuuteen vedoten. Sehän hieman hillitsee väestöräjähdystä. Samalla hän toki tuli myös itse tehneeksi pari lasta. Hän on luonnonystävä, joka juo litratolkulla maitoa, syö mielellään lihaa ja on kalastanut ammatikseen puolet elämästään. No viisastelu sikseen. Linkolan ajattelussa on hirveän paljon hyvää.
Hänen useita kymmeniä vuosia vanhat ideat ovat käyttökelpoisia tänä päivänä. On sanomattakin selvää, että väestö ja kulutuskulttuuri eivät voi kasvaa rintarinnan. Luonto tulisi jättää rauhaan, olla hankkimatta ylimääräistä tavaraa ja niin edelleen. Miksi sieltä Linkolan ajattelun helmistä ei osattu ottaa koppia kunnolla Suomessa jo aiemmin? Kaipa se on ollut kansan makuun melko provosoivaa. Onhan siellä toki joukossa melko typeriäkin juttuja. Ja kukapa sitä haluaisi mukavuuksistaan luopua?
Aion lukea Linkolan tekstejä jatkossa. Kirja sai myös minut kiinnostumaan linnuista. Kylänpää on onnistunut elämäkerrassa loistavasti. En uskonut, että elämäkerta voisi olla näin innostava ja mielenkiintoinen!
Annan sille siis ⭐⭐⭐⭐⭐.
June 30, 2020
Selkeä, perinteinen elämäkerta ainutlaatuisesta aikamme ajattelijasta. Kylänpään kattava teos kertoo akateemisen, etuoikeutetun perheen pojan tarinan, jossa suuria käännekohtia vaikuttavat olleen isän kuolema ja siitä seurannut muutto pojan ollessa noin kymmenvuotias, toinen maailmansota sekä luonnon monimuotoisuuden hupenemisen omakohtainen todistaminen.
Linkolan moninkertaisesti ristiriitainen persoona tulee teoksessa hyvin ilmi: se, kuinka hän vihasi ihmislajia mutta rakasti yksittäisiä ihmisiä, se kuinka hän itäytyi pois yliopistomaailmasta mutta teki kattavampaa ja pedantimpaa kenttätutkimusta kuin moni akateemiseksi päätynyt ja se, kuinka hän kaihtoi puoluepolitiikkaa mutta tunsi kuitenkin palavaa tarvetta vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, lähinnä niihin, jotka olivat luonnolle hänen mukaansa vahingoksi.
Kylänpää on onnistunut pääsemään kohdettaan riittävän lähelle, ja tekstin lomaan sirotellut sitaatit Linkolan kirjoituksista ja kirjeistä (lähetetyistä ja saaduista) kuljettavat tarinaa tarkoituksenmukaisesti eteen päin. Selkeä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos yhdestä tinkimättömästä kalastajasta.
Linkolan moninkertaisesti ristiriitainen persoona tulee teoksessa hyvin ilmi: se, kuinka hän vihasi ihmislajia mutta rakasti yksittäisiä ihmisiä, se kuinka hän itäytyi pois yliopistomaailmasta mutta teki kattavampaa ja pedantimpaa kenttätutkimusta kuin moni akateemiseksi päätynyt ja se, kuinka hän kaihtoi puoluepolitiikkaa mutta tunsi kuitenkin palavaa tarvetta vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, lähinnä niihin, jotka olivat luonnolle hänen mukaansa vahingoksi.
Kylänpää on onnistunut pääsemään kohdettaan riittävän lähelle, ja tekstin lomaan sirotellut sitaatit Linkolan kirjoituksista ja kirjeistä (lähetetyistä ja saaduista) kuljettavat tarinaa tarkoituksenmukaisesti eteen päin. Selkeä, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos yhdestä tinkimättömästä kalastajasta.
January 4, 2021
Kyllä Pena tietää!
January 30, 2018
Turhan puolueellinen ja kohdetta ylistävä, kuten elämäkerrat yleensä tahtoo olla. Olisi voinut paneutua jatkuvien kala- ja lintutarinoiden sijasta enemmän Linkolan väleihin hänen lapsiinsa, äitiinsä ja ilmeisesti katkenneisiin väleihin veljeensä. Mielenkiintoisinta oli tehdä omia havaintoja miten lähellä Linkolasta on ollut tulla Suomen Unabomber. Vain viimeinen tönäisy puuttunut.
September 18, 2018
Linkola olisi henkilönä ansainnut enemmänkin tähtiä mutta kirjoitustyyli oli välillä hieman puuduttava. Lueteltiin paljon nimiä ja oli muusta asiasta irrallisia lauseita. Välillä oli hieman vaikea pysyä aikajanalla. Ja jotenkin tuli välillä sellainen "luettelomainen" olo kerronnasta. Linkolan omia tekstejä en ole lukenut mutta nyt kyllä haluan lukea.
January 2, 2024
Tämä elämänkerta oli todella kattava ja hengästyttävän yksityiskohtainen kuvaelma Pentti Linkolan elämästä. Siinä mielessä tämä oli perinteinen elämänkerta, että kerronta oli kronologista ja taustoittavaa, käsitellen kohteen koko elämää, ainakin melkein. Linkolahan kuoli vasta 2020, kun tämä kirja voitti tieto-finlandian jo 2017.
Millä perusteella tämä järkäle nyt finlandian oli voittanut? Ymmärrän, että ehkä sillä perusteella, että kyseessä oli samalla kertaa historiallis-yhteiskunnallinen teos, eikä pelkästään yhden henkilön elämää käsittelevä teos. Tästä sai kuvan suomalaisen yhteiskunnan hengestä, ja miten se muuttui, yli puolen vuosisadan ajalta.
Linkolan elämänpolun halki risteili valtava määrä kulttuurieliittiä, kirjailijoita ja muita tunnettuja hahmoja vuosikymmenten ajan, ja osa näistä yllätti minutkin (mm. Saarikoski). Hän onnistui pysymään julkisuuden hahmona vuosikymmenten ajan, kenties suunnittelematta sitä itse. Hänelle pedattiin tietynlainen toisinajattelijan asema suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Elämänsä loppupuolella hänet haluttiin aina tasaisin väliajoin esille kommentoimaan jotain aihetta, ja olihan se huomiomarkkinoilla myyvää - hänestä oli tullut legendaarinen hahmo. Linkola oli provokatiivinen puhuja, joka ei kunnioittanut humanismin moraalisääntöjä. Häntä on kutsuttu niin ekofasistiksi kuin luonnonsuojelijaksi. Omasta mielestään hänen ajatteluaan tuli kutsua "elämänsuojeluksi". Toisaalta hänen Hitleriä ja ihmisten tapattamista myötäsukaisesti, kenties provokatiivisesti, käsittelevät puheensa, olivat selkeän tyrannimaisia, fasistisia ja misantropisia.
Kirja lähtee käsittelemään Linkolan elämää Helsingin vuosilta, jolloin hän pienenä poikana pyöräili kaupungin kaduilla, metsästäen autoja piirrustettavaksi vihkoihinsa. Hän saattoi seurata kilometrien matkan mielenkiintoisia autoja, voidakseen piirtää ja kirjata muistiin niiden ominaisuuksia. Myöhemmin sama pakkomielteinen tapa merkata muistiin siirtyi lintuihin. Hänestä tuli ornitologi jo varhain. Hän oli Helsingin yliopiston rehtorin poika, joka jätti akateemisen uransa varhain kesken ja siirtyi toteuttamaan intohimoaan, lintujen tarkkailua. Samoihin aikoihin hän ryhtyi myös kalastajaksi, mutta Keiteleellä se ei aluksi onnistunut. Sisukas mies ei lannistunut, vaan jatkoi valitsemallaan kapean leivän polulla. Hänhän eli äärimmäisen niukasti, mutta hyvin raskaita töitä tehden, halki elämänsä. Tuntipalkat kalastajan ammatissa pyörivät keskimäärin muutamissa markoissa.
Kirjoittaja Riitta Kylänpää on tehnyt massiivisen selvitystyön tämän kirjan aikaansaamiseksi. Kirjan tietomäärä on huikea. Alusta loppuun kerronta on yhtä tiivistä, ja samalla mukaan on valittu mielenkiintoisia episodeja Linkolan elämästä, maustamaan muuten välillä puisevaksi muuttuvaa tarinointia. En helpolla suosittelisi tätä enää nykynuorille. Jos ei ole elänyt niitä vuosia, jolloin Linkola oli ja eli, paistatteli julkisuuden keskusteluohjelmissa, jälkikäteen on ehkä vaikeaa päästä kärryille tämän henkilön elämäntarinaan. Kenties luonnonsuojelusta erittäin kiinnostuneet nuoret voisivat tämän jaksaa lukea. Tai toisinajattelusta kiinnostuneet.
Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka Linkolan ajattelu oli muuttunut hänen elämänsä aikana, paljonkin. Tiivistettynä, pasifistista kehittyi ihmisestä esineellistävään sävyyn puhuva kyynistynyt "elämänsuojelija". Samalla olin ymmärtävinäni, että avioero kyynistytti Linkolaa, ja vasta sen jälkeen hänestä tuli sillä tavalla provokatiivinen hahmo, kuin monet tuntevat.
Yllättävää minulle oli myös se, miten paljon hänen mielipidekirjoituksensa Ylioppilaslehdessä ja Suomen kuvalehdessä saivat huomiota. Hän kävi julkista vuoropuhelua mielipidekirjoitusten avulla, ja sadat tuhannet seurasivat näitä keskusteluita. Tekstit hän toimitti kalastajan rämemajoiltaan kirjeitse Helsingin toimituksiin. Tuohon aikaan toisaalta kirjeet kulkivat vielä nopeaan.
Muutamat jutut yllättivät minua, mutta osa tästä kirjasta oli samaa tuttua juttua, jota jo tiesin. Kirja kannatti kuitenkin lukea.
Millä perusteella tämä järkäle nyt finlandian oli voittanut? Ymmärrän, että ehkä sillä perusteella, että kyseessä oli samalla kertaa historiallis-yhteiskunnallinen teos, eikä pelkästään yhden henkilön elämää käsittelevä teos. Tästä sai kuvan suomalaisen yhteiskunnan hengestä, ja miten se muuttui, yli puolen vuosisadan ajalta.
Linkolan elämänpolun halki risteili valtava määrä kulttuurieliittiä, kirjailijoita ja muita tunnettuja hahmoja vuosikymmenten ajan, ja osa näistä yllätti minutkin (mm. Saarikoski). Hän onnistui pysymään julkisuuden hahmona vuosikymmenten ajan, kenties suunnittelematta sitä itse. Hänelle pedattiin tietynlainen toisinajattelijan asema suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Elämänsä loppupuolella hänet haluttiin aina tasaisin väliajoin esille kommentoimaan jotain aihetta, ja olihan se huomiomarkkinoilla myyvää - hänestä oli tullut legendaarinen hahmo. Linkola oli provokatiivinen puhuja, joka ei kunnioittanut humanismin moraalisääntöjä. Häntä on kutsuttu niin ekofasistiksi kuin luonnonsuojelijaksi. Omasta mielestään hänen ajatteluaan tuli kutsua "elämänsuojeluksi". Toisaalta hänen Hitleriä ja ihmisten tapattamista myötäsukaisesti, kenties provokatiivisesti, käsittelevät puheensa, olivat selkeän tyrannimaisia, fasistisia ja misantropisia.
Kirja lähtee käsittelemään Linkolan elämää Helsingin vuosilta, jolloin hän pienenä poikana pyöräili kaupungin kaduilla, metsästäen autoja piirrustettavaksi vihkoihinsa. Hän saattoi seurata kilometrien matkan mielenkiintoisia autoja, voidakseen piirtää ja kirjata muistiin niiden ominaisuuksia. Myöhemmin sama pakkomielteinen tapa merkata muistiin siirtyi lintuihin. Hänestä tuli ornitologi jo varhain. Hän oli Helsingin yliopiston rehtorin poika, joka jätti akateemisen uransa varhain kesken ja siirtyi toteuttamaan intohimoaan, lintujen tarkkailua. Samoihin aikoihin hän ryhtyi myös kalastajaksi, mutta Keiteleellä se ei aluksi onnistunut. Sisukas mies ei lannistunut, vaan jatkoi valitsemallaan kapean leivän polulla. Hänhän eli äärimmäisen niukasti, mutta hyvin raskaita töitä tehden, halki elämänsä. Tuntipalkat kalastajan ammatissa pyörivät keskimäärin muutamissa markoissa.
Kirjoittaja Riitta Kylänpää on tehnyt massiivisen selvitystyön tämän kirjan aikaansaamiseksi. Kirjan tietomäärä on huikea. Alusta loppuun kerronta on yhtä tiivistä, ja samalla mukaan on valittu mielenkiintoisia episodeja Linkolan elämästä, maustamaan muuten välillä puisevaksi muuttuvaa tarinointia. En helpolla suosittelisi tätä enää nykynuorille. Jos ei ole elänyt niitä vuosia, jolloin Linkola oli ja eli, paistatteli julkisuuden keskusteluohjelmissa, jälkikäteen on ehkä vaikeaa päästä kärryille tämän henkilön elämäntarinaan. Kenties luonnonsuojelusta erittäin kiinnostuneet nuoret voisivat tämän jaksaa lukea. Tai toisinajattelusta kiinnostuneet.
Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka Linkolan ajattelu oli muuttunut hänen elämänsä aikana, paljonkin. Tiivistettynä, pasifistista kehittyi ihmisestä esineellistävään sävyyn puhuva kyynistynyt "elämänsuojelija". Samalla olin ymmärtävinäni, että avioero kyynistytti Linkolaa, ja vasta sen jälkeen hänestä tuli sillä tavalla provokatiivinen hahmo, kuin monet tuntevat.
Yllättävää minulle oli myös se, miten paljon hänen mielipidekirjoituksensa Ylioppilaslehdessä ja Suomen kuvalehdessä saivat huomiota. Hän kävi julkista vuoropuhelua mielipidekirjoitusten avulla, ja sadat tuhannet seurasivat näitä keskusteluita. Tekstit hän toimitti kalastajan rämemajoiltaan kirjeitse Helsingin toimituksiin. Tuohon aikaan toisaalta kirjeet kulkivat vielä nopeaan.
Muutamat jutut yllättivät minua, mutta osa tästä kirjasta oli samaa tuttua juttua, jota jo tiesin. Kirja kannatti kuitenkin lukea.
April 23, 2020
Storytelissä kuunneltu äänikirja.
Varasin tämän kirjan kirjastosta jo viime syksynä ja olin varausjonossa sijalla neljäsataajotakin. En ehtinyt saada kirjaa ennen koronapandemiaa ja kirjastojen sulkemista. Oli mukavaa löytää kirja Storytelistä, vaikka harmittaakin, että Linkola ehti kuolla juuri ennen kuin aloitin hänen elämäkertansa.
Tämä elämäkerta koukutti ensilauseista lähtien. Olen suuri "vanhanajan" fani ja 1930-luvulla syntyneen Pentti Linkolan lapsuutta kuvaillaan kirjassa niin valloittavasti, että melkein näin tapahtumat päässäni. Helsinki 1930-luvulla avautuu eteeni ihastuttavana ja aikalaiset näyttäytyvät rehteinä, hyvätapaisina ja kaikin puolin hienoina ihmisinä.
Kirjan parasta antia on mielestäni Linkoloitten perheen kirjeenvaihto (joka jatkuu läpi heidän elämänsä) sekä Pentin lapsuuden harrastusten, kuten perheen sisäisen lehden toimittamisen ja auton rekisterinumeroitten keräämisen selostaminen. Heti alussa käy selväksi, että Pentti on ollut poikkeuksellisen paneutuva ja puuhansa pedantisti dokumentoiva ihminen lapsuudesta lähtien.
Vaikka en allekirjoita Linkolan radikaaleimpia ajatuksia maapallon väestönkasvun hillitsemisestä tai yhdy hänen riemuunsa pandemioista, sodista, terrorismista ja kaikista ihmiskuntaa harventavista vitsauksista, en voi olla kunnioittamatta järkähtämättä omien opetustensa mukaisesti elävän toisinajattelijan pitkää elämäntyötä kalastajana ja valistajana.
Kirja avasi minulle Linkolasta aivan uusia ulottuvuuksia. Omat muistikuvani hänestä ovat piinkovan lintumiehen saarnoja eri medioissa, raudanlujat mielipiteet ja vanhan jäärän taipumattomuus. Depressiojaksot mielisairaaloissa, onnesta itkeminen ja kirjavat, sovinnaisuutta ravistelevat naissuhteet olivat minulle täysin uutta tietoa. Olin myös kuvitellut Linkolan asuneen koko ikänsä yhdessä ja samassa torpassa, en kai ollut koskaan tajunnut hänen olleen helsinkiläislähtöinen ja kierrelleen asumassa ympäri Suomea.
Äänikirjojen suht uutena kuluttajana olen nopeasti löytänyt itselleni sopivan genren, elämäkerrat ja tietokirjallisuuden. Olen yrittänyt kuunnella myös fiktiota ja seikkailua, mutta jotenkin lenkkeilyn ohessa tuntuu parhaimmalta kuunnella jotakin, mistä oppii uutta ja sivistyy.
Varasin tämän kirjan kirjastosta jo viime syksynä ja olin varausjonossa sijalla neljäsataajotakin. En ehtinyt saada kirjaa ennen koronapandemiaa ja kirjastojen sulkemista. Oli mukavaa löytää kirja Storytelistä, vaikka harmittaakin, että Linkola ehti kuolla juuri ennen kuin aloitin hänen elämäkertansa.
Tämä elämäkerta koukutti ensilauseista lähtien. Olen suuri "vanhanajan" fani ja 1930-luvulla syntyneen Pentti Linkolan lapsuutta kuvaillaan kirjassa niin valloittavasti, että melkein näin tapahtumat päässäni. Helsinki 1930-luvulla avautuu eteeni ihastuttavana ja aikalaiset näyttäytyvät rehteinä, hyvätapaisina ja kaikin puolin hienoina ihmisinä.
Kirjan parasta antia on mielestäni Linkoloitten perheen kirjeenvaihto (joka jatkuu läpi heidän elämänsä) sekä Pentin lapsuuden harrastusten, kuten perheen sisäisen lehden toimittamisen ja auton rekisterinumeroitten keräämisen selostaminen. Heti alussa käy selväksi, että Pentti on ollut poikkeuksellisen paneutuva ja puuhansa pedantisti dokumentoiva ihminen lapsuudesta lähtien.
Vaikka en allekirjoita Linkolan radikaaleimpia ajatuksia maapallon väestönkasvun hillitsemisestä tai yhdy hänen riemuunsa pandemioista, sodista, terrorismista ja kaikista ihmiskuntaa harventavista vitsauksista, en voi olla kunnioittamatta järkähtämättä omien opetustensa mukaisesti elävän toisinajattelijan pitkää elämäntyötä kalastajana ja valistajana.
Kirja avasi minulle Linkolasta aivan uusia ulottuvuuksia. Omat muistikuvani hänestä ovat piinkovan lintumiehen saarnoja eri medioissa, raudanlujat mielipiteet ja vanhan jäärän taipumattomuus. Depressiojaksot mielisairaaloissa, onnesta itkeminen ja kirjavat, sovinnaisuutta ravistelevat naissuhteet olivat minulle täysin uutta tietoa. Olin myös kuvitellut Linkolan asuneen koko ikänsä yhdessä ja samassa torpassa, en kai ollut koskaan tajunnut hänen olleen helsinkiläislähtöinen ja kierrelleen asumassa ympäri Suomea.
Äänikirjojen suht uutena kuluttajana olen nopeasti löytänyt itselleni sopivan genren, elämäkerrat ja tietokirjallisuuden. Olen yrittänyt kuunnella myös fiktiota ja seikkailua, mutta jotenkin lenkkeilyn ohessa tuntuu parhaimmalta kuunnella jotakin, mistä oppii uutta ja sivistyy.
December 7, 2020
I've had ambivalent feelings about Linkola and grabbed this book to clear them up. Now, after 20 hours of listening to this great audiobook, I'm twice as confused about the person as I was before. And I love it. Linkola was the face for ecofascism and a grumpy, yet very wise legend, maybe even a prophet. No, not even – he was.
What was interesting was the background – growing up in a wealthy, happy home. Not basing his radical views of the world and humans around bitterness but beauty.
Linkola spent his life as I thought: fishing, looking at
Obviously I am not a fan of Linkolas views on terrorism, nazism and other mass destruction (and forgetting racism) and you name it. And yes, I am not a fan of the thoughts that one needs three women. But I understand that he is a provocateur and has a distinctive style to present his views. Everything doesn't have to be taken seriously. But only around 100 000 people living in Finland? That's interesting.
What was a surprise for me was the fact that Linkola was such a culture person.
Overall the book was extremely well written, one of the best memoirs I've read ever, and the audiobook was spectacular. A lot of food for thought and all in all, though he was a misogynist, a misantrope for sure, very dangerous and what not, he was a prophet and a lover of life.
Now, looking at the world burning and no signs of hope, it's heartbreaking to admit he was right, all along.
What was interesting was the background – growing up in a wealthy, happy home. Not basing his radical views of the world and humans around bitterness but beauty.
Linkola spent his life as I thought: fishing, looking at
Obviously I am not a fan of Linkolas views on terrorism, nazism and other mass destruction (and forgetting racism) and you name it. And yes, I am not a fan of the thoughts that one needs three women. But I understand that he is a provocateur and has a distinctive style to present his views. Everything doesn't have to be taken seriously. But only around 100 000 people living in Finland? That's interesting.
What was a surprise for me was the fact that Linkola was such a culture person.
Overall the book was extremely well written, one of the best memoirs I've read ever, and the audiobook was spectacular. A lot of food for thought and all in all, though he was a misogynist, a misantrope for sure, very dangerous and what not, he was a prophet and a lover of life.
Now, looking at the world burning and no signs of hope, it's heartbreaking to admit he was right, all along.
January 28, 2021
Kirjan lukeminen tuli ajankohtaiseksi Pentti Linkolan kuoltua viime keväänä. Käsitykseni Linkolan elämästä ja ajattelusta tuntui liian ohuelta ja tuntui, että viimeistään nyt tästä myyttiseltä tuntuneesta hahmosta olisi hyvä ottaa paremmin selvää. Kuten arvata saattoi, kirja tarjosi paljon pureksittavaa ja haastoi pohtimaan myös omia aatoksia ja toimia.
Kirjassa siteerataan Linkolan lukuisia kirjoituksia laajasti. Vaikka hänen ajattelunsa tärkeimmät linjat tulivat selviksi, tekee mieli vielä myöhemmin tutustua ainakin joihinkin kokonaisiin teksteihin, jo pelkästään senkin vuoksi että Linkola oli selvästi mainio kirjoittaja.
Kirjan sivuilla on myös ilahduttavan runsaasti katkelmia kirjeistä Linkolan koko elämän ajalta. Henkilökohtaisesti olin erityisen viehtynyt kirjan alkupään otteisiin perheen sisäisestä kirjeenvaihdosta Kasvitieteellisessä puutarhassa. Muutenkin lapsuusajan (30- ja 40-lukujen) Helsingin kuvaus oli itselleni erityisen kiinnostava osuus.
Elämäkertoja ei ole tullut aikoihin luettua, joten kovin vaikealta tuntuu arvioida genren mukaisesti. Melkein tekisi kyllä mieli antaa 5 tähteä, mutta kirjoitetaan nyt ylös 4,5. Hyvä kirja, joka mielestäni onnistui antamaan lukijalle paljon tietoa sekä riittävästi tilaa ymmärtää, tulkita ja muodostaa oma käsitys Linkolan ajattelusta.
Kirjassa siteerataan Linkolan lukuisia kirjoituksia laajasti. Vaikka hänen ajattelunsa tärkeimmät linjat tulivat selviksi, tekee mieli vielä myöhemmin tutustua ainakin joihinkin kokonaisiin teksteihin, jo pelkästään senkin vuoksi että Linkola oli selvästi mainio kirjoittaja.
Kirjan sivuilla on myös ilahduttavan runsaasti katkelmia kirjeistä Linkolan koko elämän ajalta. Henkilökohtaisesti olin erityisen viehtynyt kirjan alkupään otteisiin perheen sisäisestä kirjeenvaihdosta Kasvitieteellisessä puutarhassa. Muutenkin lapsuusajan (30- ja 40-lukujen) Helsingin kuvaus oli itselleni erityisen kiinnostava osuus.
Elämäkertoja ei ole tullut aikoihin luettua, joten kovin vaikealta tuntuu arvioida genren mukaisesti. Melkein tekisi kyllä mieli antaa 5 tähteä, mutta kirjoitetaan nyt ylös 4,5. Hyvä kirja, joka mielestäni onnistui antamaan lukijalle paljon tietoa sekä riittävästi tilaa ymmärtää, tulkita ja muodostaa oma käsitys Linkolan ajattelusta.
January 29, 2018
Pentti Linkola on kiinnostava henkilö, jonka näkemys tulevaisuudesta ja sen ongelmista ansaitsee hyvän kokonaisvaltaisen käsittelyn. Ongelmia ei voi suoraan ratkaista tavoilla, joilla hän ehdottaa niitä ratkaistavan mutta keskustelua aiheesta pitää käydä ja tämä teos kyllä hyvin ohjaa omaakin pohdintaa aiheen pariin.
Kirjaa vaivaa kronologisuus sillä ensimmäinen kolmannes tekstistä ei ole nuoruuden lintu- ja kalastuspäiväkirjoineen kovin kiinnostava, vaikka onkin tärkeää tuoda olosuhteet ajattelun kehittymiselle esiin. Toisenlainen rakenne olisi tehnyt kokonaisuudesta kiinnostavamman ja se tekisi kirjasta kiinnostavamman niille, jotka eivät kirjaa aloittaessaan tunne Pentti Linkolaa.
Olisi mukava että Tieto-Finlandia annettaisiin teoksille, jotka ovat rohkeita kirjallisen muodon suhteen mutta ehkä tämän kirjan kohdalla riittää rohkea aihe.
Kirjaa vaivaa kronologisuus sillä ensimmäinen kolmannes tekstistä ei ole nuoruuden lintu- ja kalastuspäiväkirjoineen kovin kiinnostava, vaikka onkin tärkeää tuoda olosuhteet ajattelun kehittymiselle esiin. Toisenlainen rakenne olisi tehnyt kokonaisuudesta kiinnostavamman ja se tekisi kirjasta kiinnostavamman niille, jotka eivät kirjaa aloittaessaan tunne Pentti Linkolaa.
Olisi mukava että Tieto-Finlandia annettaisiin teoksille, jotka ovat rohkeita kirjallisen muodon suhteen mutta ehkä tämän kirjan kohdalla riittää rohkea aihe.
August 3, 2021
Kiinnostava ja paljon ajatuksia herättävä elämäkerta ristiriitaisesta henkilöstä. Pentti Linkolan elämä oli monisyisempää ja monivaiheisempaa kuin olisin osannut kuvitellakaan. Kylänpää ei asetu Linkolan puolelle tai tätä vastaan, vaan antaa lukijan muodostaa oman arvionsa. Teos on myös yhteiskunnallisesti kiinnostava. Linkola, jos kuka, oli suomalaista kulttuurieliittiä, mutta valitsi ankaran ja askeettisen elämäntavan. Kuitenkin hänen tuttavapiirinsä oli täynnä maamme intelligentsiaa, mikä lienee omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että Linkola on saanut niin usein äänensä kuuluviin. Poislukien katkerat ja fasistisimmat kannanotot, Linkolan argumentaatio on vaikuttavaa ja pistää miettimään, onkohan ihmiskunta todella ajamassa itseään tuhoon, niin että jäljelle jäävät ainoastaan (Linkolan sanoin) "rotta, varpunen ja suolistobakteeri".
September 24, 2024
Kirja jäi isältäni (joka arvosti Linkolaa suuresti) perinnöksi ja kirjan luettuani ymmärrän arvostuksen, varsinkin puheistaan kiinnipitämisen, sisukkuuden ja luonnonylistyksen vuoksi. Mielestäni aivan mahtava elämänkerta lajimme Suomalaisen lahkon suurimmasta toisinajattelijasta. Kertomukset Linturetkistä ja kuvailut luonnosta ovat uskomattoman samaistuttavia ja ihailtavia, vaikka en itse tuntemattomia huusseja välttämättä käykkään koeajamassa tai pyöräily retkilläni tuhansia kilometrejä. Tarkkuus Linkolan elämän kulusta ja pienistäkin seikoista sen varrella on todella tarkasti kuvattu ja elämänkaari on helppo hahmottaa. Vaikka Linkola herättääkin hyvin paljon eriäviä mielipiteitä, on kirja silti jirjoitettu todella puolueettomasti ja kaikki mielipiteet ovat jätetty lukijan itsensä muodostettavaksi. Suuri suositus kirjalle.
December 7, 2022
Muistan sivuuttaneeni Linkolan ajatukset tähän asti, sillä ajattelin, että hän on vain jäärä. Nyt ehkä hieman harmittaa, etten korvaani letkauttanutkaan hänen ajatuksilleen. Ehkä olisi kuitenkin voinut vähän kiinnostua hänen ajatuksistaan. Tosin monia juttuja en alkuunsa edelleenkään suodata, mutta hän on provosoinut ihmisissä kuitenkin jotain hyvääkin liikkeelle.
Kirja oli perusteellinen kuvaus Linkolan elämän vaiheista ja eniten ihastutti kuvaukset pitkistä soutu- ja pyöräretkistä, joista olisin voinut lukea hieman enemmänkin. Myös ihmissuhteet olisivat ehkä vielä vähän enemmän kiinnostaneet, mutta niiden käsittely jäi aika pinnalliseksi, minkä ymmärtää yksityisyyden kannalta. Kuten moni muukin on maininnut kirjeenvaihdot, niitäkin oli erityisen mielenkiintoista lukea.
Kirja oli perusteellinen kuvaus Linkolan elämän vaiheista ja eniten ihastutti kuvaukset pitkistä soutu- ja pyöräretkistä, joista olisin voinut lukea hieman enemmänkin. Myös ihmissuhteet olisivat ehkä vielä vähän enemmän kiinnostaneet, mutta niiden käsittely jäi aika pinnalliseksi, minkä ymmärtää yksityisyyden kannalta. Kuten moni muukin on maininnut kirjeenvaihdot, niitäkin oli erityisen mielenkiintoista lukea.
January 18, 2018
Todella hieno kirja! Omalaatuisia ihmisiä on monien vaikea hyväksyä, jolloin helposti keskitytään arvostelemaan ja osoittelemaan heidän kummallisuuksiaan. Kirjoittaja ei ole kuitenkaan sortunut tähän lainkaan, vaan on kuvannut yhtä arvostavasti ja arvostelematta Linkolan herkän puolen, rakkauden luontoon ja läheisiinsä, kuin myös äkkipikaisuuden ja jyrkät mielipiteet maailman tuhon estämisen keinoista.
Upeiden luontokuvausten lisäksi kirjasta jäivät erityisesti mieleeni Hilkka Linkola esikuvallisena äitihahmona. Linkolan naisten kokemuksia Pentin kanssa elämisestä olisin halunnut kuulla vielä enemmänkin.
Upeiden luontokuvausten lisäksi kirjasta jäivät erityisesti mieleeni Hilkka Linkola esikuvallisena äitihahmona. Linkolan naisten kokemuksia Pentin kanssa elämisestä olisin halunnut kuulla vielä enemmänkin.
January 20, 2018
Kerrankin kirjan nimi vastaa sisältöä. Linkolan elämää kerrataan hyvin ihmisläheisesti ja välillä erittäin yksityiskohtaisesti. Kirjoittajan on keskustellut Linkolan kanssa kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja ja se todella näkyy tuntemuksena.
Linkolan maailmankuva ja sen kehitys on oikeastaan sivuosassa, mutta myös sen kaari tulee kyllä esille. Silti kirja on enimmäkseen kuvausta siitä, kuinka Linkolan omasta mielestä hän epäonnistuu kaikessa, elämässä, työssä, ihmissuhteissa, kirjoittamisessa ja vaikuttamisessa. Ja siitä kuinka niin ihminen kuin maailmakin menevät aina vain enemmän päin helvettiä.
Kirja ei kuitenkaan arvota, vaan kuvaa kalastajan elämää rehellisesti.
Linkolan maailmankuva ja sen kehitys on oikeastaan sivuosassa, mutta myös sen kaari tulee kyllä esille. Silti kirja on enimmäkseen kuvausta siitä, kuinka Linkolan omasta mielestä hän epäonnistuu kaikessa, elämässä, työssä, ihmissuhteissa, kirjoittamisessa ja vaikuttamisessa. Ja siitä kuinka niin ihminen kuin maailmakin menevät aina vain enemmän päin helvettiä.
Kirja ei kuitenkaan arvota, vaan kuvaa kalastajan elämää rehellisesti.
November 19, 2021
En tunne kovin hyvin Pentti Linkolan ajattelua, mutta tämä oli mielenkiintoinen henkilökuva Linkolaan liittyen. Tässä henkilökuvassa oli mielestäni ansiokkainta se, kuinka hyvin siitä välittyi henkilön inhimillisyys; ristiriitaisuus, monet tulkinnat ja se, millaisena muut ihmiset jonkun näkevät, sekä elämä lähellä luontoa; vuodenkierto kytkeytyy muuttolintujen saapumiseen ja lähtöön, vuodet eroavat toisistaan järven jäätymisen, jään paksuuden ja sään mukaan. Luonto ja sen tila kytkeytyi puolestaan itse päähenkilöön ja hänen vointiinsa ja ajatuksiinsa (joka ehkä heijastui hänen kirjoituksiinsa ja mediakuvaansa).
October 18, 2018
Kylänpää kirjoittaa lämmöllä miehestä, joka todella jakaa mielipiteitä. En voi olla sanomatta minäkään omaani kirjan päähenkilöstä: Linkolan tavoite on hyvä, mutta keinot siihen pääsemiseen epärealistiset ja julmat. En malta myöskään olla tekemättä tulkintaa: ristiriitainen Linkola ei kirjan perusteella tyyntynyt koskaan, vaan joutui rimpuilemaan masennuksen ja käsittelemättömien tunteidensa kanssa.
Ehdottoman lukemisenarvoinen tietokirja, jonka keskiössä ovat Linkolan lisäksi hänen rakkaimpansa - eli linnut, metsät, kalat ja vesi. Hieman yllättäen myös Helsinki on tärkeä.
Ehdottoman lukemisenarvoinen tietokirja, jonka keskiössä ovat Linkolan lisäksi hänen rakkaimpansa - eli linnut, metsät, kalat ja vesi. Hieman yllättäen myös Helsinki on tärkeä.
July 24, 2019
Mielenkiintonen tarina, anto paljon ajateltavaa! Toi Pentin elämäntyyli vetos kyllä omaan luonnonkaipuuseen ja kuulosti välillä tosi houkuttelevalta. Pentillä on paljon siistejä ajatuksia ja pohdintoja esim. luonnonsuojelun ja ympäristönsuojelun eroista (ympäristönsuojelu suojaa ihmisen ympäristöä, luonto on laajempi käsite), ihmisen roolista vain yhtenä lajina muiden joukossa sekä väestönkasvun ja kulutuksen hillitsemisestä ja niiden suhteesta. Välillä ajatusmaailma vaikutti kuitenki hiukan mustavalkoselta.
January 27, 2020
Vangitsevan mielenkiintoinen kirja. Pentti Linkolan lapsuus poikkesi hyvin voimakkaasti omastani, ja nykysukupolvien lapsuudenkokemuksista, ja se osaltaan varmasti muokkasi hänen käsitystään maailmasta. Hänen omistautumisensa luonnon tarkkailuun on ihailtavaa. Hänen ekologinen elämäntyylinsä oli hänelle itsestäänselvä valinta jo paljon ennen puheita ilmastonmuutoksesta. Osittain kirja on myös synkkä ja lähestulkoon toivottomia tulevaisuudennäkymiä luova, mutta se katsottakoon vain julman rehelliseksi kuvaukseksi tapahtumista.
August 30, 2020
Kannattaa lukea/kuunnella. Kirjassa oli lämmin ja ymmärtämiseen pyrkivä pohjavire. PL:n ajatukset jyrkkiä ja paikoin kuvottavia, mutta entä jos hänen näkemänsä tuho ja tulevaisuus ovat totta? Riittääkö vastineeksi, että ei pidä luovuttaa toivoa ja parempi uskoa parempaan kuin vaipua synkkyyteen. Että jotain pitää tehdä, mutta ei liikaa liian nopeasti. PL kävi myös itse ulkomailla ja omisti välillä auton, että lillukanvartisia kupruja on kaikissa
June 23, 2024
Olipa hieno elämäkerta tinkimättömästä edelläkävijästä. Lähteitä on käytetty paljon, mukana on kirjeenvaihtoa ja valokuvia. Kaikesta ei tietenkään voi olla Linkolan kanssa samaa mieltä, mutta me tarvittaisiin kyllä paljon enemmän linkolaa tähän kasvukiimaiseen yhteiskuntaan. Teoksesta käy myös hienosti ilmi, että ihminen on kokemustensa summa. Kenenkään persoona, ajattelu ja niistä kumpuavat teot — niin hyvät kuin pahaakaan — ei synny tyhjiössä.
October 31, 2018
Minulle kirja kertoi metamorfoosista syrjäytyneeksi, kipuilevaksi, maailman kohtaloa pelkääväksi mieheksi. Samalla Linkola on syystä onnistunut haastaamaan vuosikymmeniä julkista keskustelua luonnontilasta, ehkä saanut jonkin hippusen yksistään kollektiiviseen tajuntaamme mahdutettuakin. Parhaita lukemiani elämänkertateoksia, jäntevä kuin kohteensa parhaina päivinään
January 2, 2021
Raskasta luettavaa, mutta kaiken vaivan arvoinen. Kaikki tähdet Pentti Linkolalle ja Riitta Kylänpäälle, joka on ollut uskollinen kohteelleen ja käyttänyt aikaa lintujen ja niiden rengastamisen kuvaamiseen. Läheiset jäävät teoksessa statisteiksi, kuten ilmeisesti Linkolan elämässäkin jäivät. Erikoinen mies, josta saa vaikuttavan elämäkerran tällä pateettisellakin tyylillä.
Displaying 1 - 30 of 57 reviews