Kirja oli paikoitellen mielenkiintoista luettavaa, etenkin kun käsiteltiin geenien vaikutusta terveyteen ja yksilöllisyyteen. Valitettavasti oma lukukokemukseni latistui merkittävästi siinä vaiheessa, kun siirryttiin sairauksien, elämäntyylin ja ruokavalion käsittelyyn. Näissä luvuissa toistui valitettavan tuttu, yksipuolinen ja propagandamainen näkökulma – erityisesti kolesterolin osalta.
Kirjassa korostettiin kolesterolia lähes kaikessa, mutta esimerkiksi sokerista ei mainittu sanallakaan. Miksi? Samaan aikaan ruokakauppojen hyllyt ovat täynnä voimakkaasti prosessoituja tuotteita, joiden vaikutus terveyteen on kiistaton. Erityisesti huomiota herättää se, että nämä tuotteet – usein "sydänystävällisiksi" tai sydänmerkillä varustetuiksi mainostetut – voivat olla kaikkea muuta kuin terveellisiä. Tällaisia tuotteita olisi syytä lähestyä kriittisesti, ei mainostaa terveysvalintoina. On hämmentävää, että kirjan mukaan tulevaisuudessa ihmisille pitäisi räätälöidä entistä enemmän geeniperusteisia prosessoituja tuotteita – vaikka juuri tällainen ruokavalio on monen ongelman taustalla.
Erityisen harmillista oli kananmunien demonisointi. Kananmuna on luonnollinen, ravinteikas elintarvike. Kolesteroli itsessään ei ole vihollinen – ihmisen keho tuottaa sitä luonnostaan, ja se on tärkeä muun muassa aivotoiminnalle. Aidon ja prosessoimattoman ruoan, kuten kananmunien ja lihan, syöminen ei ole syy sydän- ja aineenvaihduntasairauksiin – pikemminkin päinvastoin.
Kakkostyypin diabetes esitettiin pitkälti geneettisenä sairautena, vaikka elämäntapojen merkitys on todistetusti valtava. Usein sairautta voi hoitaa tehokkaasti esimerkiksi pätkäpaastolla, ketogeenisellä tai vähähiilihydraattisella ruokavaliolla – mikäli henkilö on valmis muuttamaan tapojaan.
Kaiken kaikkiaan kirja tarjosi kiinnostavia ajatuksia geenien vaikutuksesta, mutta ruokavalioon ja sairauksiin liittyvä osuus oli pettymys. Se heijasti vanhentunutta ja yksipuolista ajattelutapaa, jolle toivoisin päivitetympää ja laajakatseisempaa lähestymistapaa.