Tunnemme historiasta parhaiten aatelissuvut ja kuninkaat. Mutta millaista oli tavallisten suomalaisten elämä?
Suomen rahvaan historia tarkentaa katseensa tavalliseen kansaan seuraamalla kolmen suvun vaiheita 1400-luvulta Suomen sotaan eli 1800-luvun alkuun saakka. Yksi suvuista eli Länsi-Suomessa jokivarsikulttuurin piirissä, toinen Itä-Suomessa Saimaan järviseudulla ja kolmas Pohjanlahden rannalla Kokkolassa.
Nämä kolme sukua näyttävät menneen ajan rahvaan koko kirjavuudessaan. Kansa koki kouriintuntuvasti maan monet murrokset, kuten nuijasodan, kirkon ankaran puhdasoppisuuden, 1700-luvun isonvihan ja sen jälkeisen vaurastumisen sekä näki valtakunnan vaihtuvia hallitsijoita. Suvut viljelivät maata, nauttivat ikkunoiden ja paloviinan kaltaisista uutuuksista ja omaksuivat aatelisilta muotivaatteita ja tansseja. He pohtivat enimmäkseen maanläheisiä kysymyksiä, kuten sitä, kenen kanssa he avioituisivat, miten selviäisivät esivallan veroista ja sotaväenotoista ja mihin käyttäisivät nousukauden tuottaman ylijäämän.
Suomen rahvaan historia on upea ja vaikuttava suurteos, joka herättää suomalaisen arjen historian eloon lukijan mielessä.
Perttu Immosen kunnianhimoinen teos Suomen rahvaan historia kertoo tavallisen kansan vaiheista 1400-luvulta 1800-luvulle kolmen suvun vaiheiden kautta. Kirjassa esitellään länsisuomalaista jokivarsikulttuuria Tyrväällä, itäsuomalaista järvikulttuuria Rantasalmella ja elämää kielirajalla Kokkolan seudulla.
Lukiessa hahmottuu kuva rahvaasta, jonka elämä oli työteliästä mutta ei väritöntä. Kullakin alueella oli omat erityispiirteensä, mutta Suomessa asuminen kuitenkin vaikutti kaikkien sukujen elämään melko samalla tavalla. Oli olkivuosia, väenottoja, sotia, paloviinaa, kaupankäyntiä, rippikoulua, naimakauppoja, lasten syntymiä, ikkunoita, vanhusten kuolemia ja lopulta maalla uusi valtias.
Menneiltä vuosisadoilta ei ole juurikaan säilynyt kirjallisia aineistoja rahvaan elämästä saati heidän ajatuksistaan. Kaikesta huolimatta Immonen onnistuu kuitenkin elävöittämään tekstiä tiedoilla, jotka hän on löytänyt muun muassa digitoidusta aineistosta. Immosen teoksen esimerkki rohkaisee lukijoita pohtimaan sitä, millaista tietoa esivanhemmista voikaan löytyä.
Luulin, ettei tämä järkäle loppuisi koskaan. Kunnianhimoinen, runsas, laaja katsaus suomalaisen rahvaan elämään 1500-luvulta 1800-luvun alkuun kolmen eri puolilta Suomea olevan suvun ja niiden muodostamien verkostojen kautta. Yhdistelmä kansanperinteen, mikrohistorian ja valtiollisen tason historian elementtejä. Huviksi ja hyödyksi, mutta kieltämättä tässä mitassa (yli 600 sivua) alkoi jo hieman puuduttaa.
Oikein hyvä tietokirja! Mikä valtava työ tämän eteen on pitänytkään tehdä.
Lukukokemuksena kirja oli vaihteleva, mutta enimmäkseen mukavaa luettavaa. Hetkittäin väenottojen tai maanomistusten luettelointi vuosikymmenestä toiseen kävi puuduttavaksi, mutta toisaalta lyhyempi ja tiiviimpi teksti olisi vienyt jotain pois. Koin että ymmärrykseni menneen ajan Suomesta kasvoi kirjan myötä. Esim. en ollut aivan ymmärtänyt isovihan aikaa tai sen alueellisuutta, ja samoin ruotsalaisen aateliston läsnäolo Savossa oli minulle uutta, kun olin aina kuvitellut Savon olleen aikoinaan syrjäinen ja saavuttamaton paikka.
Toisaalta kävi hyvin selväksi, että olemme vain säilyneiden ja dokumentoinnin arvoiseksi katsottujen tietojen varassa.
Kirjoittaja oli onnistunut hyvin kaivelemaan erilaisia tapahtumakuvauksia, tai tulkitsemaan rivien välistä erilaisia perhekuvioita ja tilanteita. Pidin kirjoittajan kuivasta huumorintajusta, joka pääsi minusta paremmin oikeuksiinsa kirjan loppua kohti. Luin kirjaa hitaanlaisesti, aina muutaman vuosikymmenen kerrallaan. Loppua kohden halusin jopa säästellä kirjaa hieman, koska jotain erikoisen miellyttävää tämän kirjan lukemisessa oli. Jotain valoisaa huolimatta siitä, että entisaikojen elämän rankkuus tuli usein esiin.
Hieman huvitti, että esim. kangaspuut piti lukijalle selittää erikseen (”puiset telineet, jotka on tarkoitettu kankaankudontaan”), mutta toisaalta aivan hyvin saattoi olettaa, että lukija tietää mikä on karbiini. Samoin saatettiin selittää pitkät pätkät ”ihmisistä”, jonka jälkeen ihan erikseen mainittiin vielä naiset. Näin me katsomme maailmaa omista vinkkeleistämme. Sille, että menneistä dokumenteista naiset ovat syrjässä, ei kukaan historiantutkija tietenkään voi mitään! Ansiokkaasti tulivat kuitenkin myös menneen ajan naiset käsiteltyä.
Immonen on tehnyt valtavan määrän työtä kirjan eteen, ja se näkyy laadussa positiivisessa mielessä. Kirjasta saa hyvän kuvan ns.rahvaan elämästä vuosisatojen läpi yhdistäen sen ajan poliittisiin ja yhteiskunnallisiin muutosaaltoihin. Näin (kevyenä) sukututkijana arvostan kirjaa erittäin paljon. Kirja on kirjoitettu hyvin ja ymmärrettävästi. Suvut menivät hieman sekaisin, mutta se ei ole kirjailijan syy. Olisi varmasti ollut vielä kiintoisampaa jos olisi itse kotoisin alueilta joista kirjoitettiin.
Merkkiteos suomalaisen sukututkimuksen piirissä. Sukuketjuja ja erilaisia sukututkimuslähteitä viideltä eri vuosisadalta käytetään hienosti kuvaamaan suomalaisen rahvaan arkea. Seuraavaksi jatko-osa, jota odotan suurella mielenkiinnolla.
Tällaiseksi järkäleeksi erittäin hyvä tietokirja. Mielenkiintoinen ja elävästi kirjoitettu, tosin nimiä ja sukulaisuussuhteita oli välillä niin paljon, että tipuin kärryiltä kuka kukin on, mutta ei se haitannut. Rankkaa raatamista on ollut suomalaisen rahvaan elämä.
Tartuin Perttu Immosen Suomen rahvaan historiaan hieman epäillen, sillä pelkäsin pitkästyväni loputtomiin hallavuosien tarinoihin. Olin totaalisen väärässä, sillä Immosen kirja on loistava kertomus tavallisten ihmisten historiasta kolmen vuosisadan ajalta. Välillä kertomukset olivat niin hauskoja, että piti laskea kirja alas ja nauraa. Vastaavasti kova elämä kerrotaan hyvin. Pisteet 10/10.
On vaikea tajuta, miten karmeaa elämä on ennen pahimmillaan ollut. Jotkut puhuvat nykyisin, etteivät halua hankkia lapsia tähän maailmaan, jossa on ilmastonmuutosta ja muuta kamalaa. Jos tällainen asenne olisi ollut vallalla historiallisena aikana, olisivat suomalaiset kuolleet sukupuuttoon viimeistään 1600-luvulla.
1600 - 1700 -lukujen taite oli ihan järjetöntä horroria Suomessa. Ensin tulivat 1690-luvun suuret kuolonvuodet, jolloin neljäsosa väestöstä kuoli nälkään ja tauteihin. Ne, jotka selviytyivät, saattoivat pian kadehtia kuolleita, sillä 1713 alkoi isoviha, joka on Suomen historian ehkä hirvein aikakausi. Isoviha oli Sierra Leonen sisällissotaan verrattavaa kauhua, jossa ihmisiä tapettiin, kidutettiin ja raiskattiin massoittain, vuosien ajan.
Mutta silti ihmiset jatkoivat elämäänsä, ainakin ne, jotka henkiin jäivät. Tavallisen kansan selviytymiskyky vaikeuksien keskellä tulee Immosen kirjassa esille uudestaan ja uudestaan.
Ja vaikka vaikeuksia riitti, riitti myös arjen iloja ja tavallista elämää. Immonen seuraa kolmea sukua eri puolilta Suomea 1500-luvulta 1800-luvulle. Varhaisimmista ajoista on ymmärrettävästi vähemmän sanottavaa, kun lähteet ovat niin vähissä, mutta Immonen ansiokkaasti pyrkii luomaan ajankuva niin hyvin kuin lähdemateriaali antaa myöten.
Pakkohan tälle oli viisi tähteä antaa. Kirja oli mukaansatempaava ja mielenkiintoinen. Historiikki vie meidät keskiajan Suomesta 1800-luvulle kolmen suvun mukana ja esittelee millaista elämä oli maaseudulla Tyrvään jokilaaksossa, Rantasalmen järvialueella ja Kokkolan rannikkoseudulla. Kirja antaa myös vastauksia siihen mistä monet vanhat suomalaiset sanonnat ovat peräisin. Vaikka puuduttavuuteen asti ihmisiä koettelevat kulkutaudit ja ryöstelevät sotajoukot - sekä omat että vieraat - niin historiikkiin mahtuu myös hauskoja ja kummallisia sattumuksia, monet syvästi inhimillisiä jolloin yhteys näihin kauan sitten eläneisiin esi-isiin on helppo muodostaa. Vaikka kirja ei olekaan niin lennokkaasti kirjoitettu kuin suosikkini Villit Vaasat niin kyllä tätäkin on helppo suositella kouluihin teoksena joka elävöittää historiaa suuresti. Ja kirjailija ilmoittaa loppusanoissa että jatko-osakin on suunnitteilla mikä ilahdutti minua koska olin pettynyt siihen että kirja loppui. Jatkoa siis odotellessa.
Valtavan ja tärkeän työn on Perttu Immonen tehnyt selvittäessään suomalaisen tavallisen kansan historiaa! Suuret kiitokset! Kirja avaa ainakin minulle aivan uudella tavalla sitä mitä historialliset faktat, sodat kirkko, nälkävuodet, rahvaalle merkitsisivät. Ennen kuvittelin, että kansalle on iloa siitä, että sota voitetaan tai valtakunta laajenee, nyt ymmärrän että kaikki sodat olivat kansalle valtava rasite, eikä hallitsijalla tai valtion koolla ollut juuri merkitystä. Immonen kirjoittaa sujuvasti ja neutraalisti, joskus humoristisia yksityiskohtia poimien, ja luottaa lukijan omaan päättely-, ja arvostelukykyyn. En voi olla vertaamatta tätä Juha Hurmeen Finlandia-palkittuun Niemeen, joka käsitteli samoja aiheita mutta siten, että kirjoittaja omalla äänellään jatkuvasti kommentoi, pauhasi ja kirosi. Omasta puolestani arvostan Immosen tyylin huomattavasti korkeammalle. Kirja muuttaa ajattelua pysyvästi.
Kerronnallinen historiikki suomalaisen rahvaan elämästä 1400-luvulta Venäjän vallan alkuun. Kolmen eri puolilla Suomea asuvan suvun vaiheet valaisevat hienosti sitä, miten aikakaudet, luonnonolot, uudet keksinnöt, erilaiset sivistyspyrkimykset ja ennen kaikkea valtiopolitiikka ja erilaiset sodat vaikuttivat tavallisten ihmisten elämään. Perinteiset valtiokeskeiset historiikit näyttäytyvät tästä näkökulmasta kovin erilaisessa valossa.
Suomen rahvaan historia on selkeästi populaaria, helposti lähestyttävään muotoon kirjoitettua historiaa. Immonen on kuitenkin tehnyt vaikuttavan taustatyön ja koko teos on huolellisesti viitoitettu, joten yksityiskohtia tai perusteluja kaipaava voi halutessaan pureutua samaan lähdeaineistoon.
Minulla kesti suhteellisen pitkään tarttua tähän kirjaan. Uskon nyt kuitenkin olevani hiukan viisaampi kuin ennen kirjan lukemista. Kirjassa seurataan kolmen suvun elämää - mutta syntyvien, elävien ja kuolleiden virrassa tuntuu mahdottomalta pysyä perässä siitä, kuka Matti tällä kertaa kuoli tai pestattiin. Kirjan parasta antia olivatkin ne kohdat, joissa vain kerrottiin ajan historiallisesta kontekstista ja unohdettiin suvut edes hetkeksi. Kirja oli myös turhan pitkä. Uskon, että pienellä karsimisella siitä olisi saatu kompaktimpi - ja samalla mielenkiintoisempi.
Tämä kirja kyllä vei mennessään, vaikka aluksi kovin raskaalta näytti. Sittenkin kirja on hyvin tiivistetty laajasta taustamateriaalista, vain parissa paikassa huomasin hieman toistoa.
Tällaisen paketin jälkeen katsoo historiaa taas hieman toisin silmin. Erittäin suositeltava kirja lukutaitoiselle ihmiselle :-)
Uskomaton urakka selvittää nämä kaikki ihmiskohtalot! Paljon uutta tietoa, joka auttoi hahmottamaan, millainen Suomi oli Ruotsin vallan aikaan. Lukukokemuksesta seurasi jatko-osan hankinta ja retki Tukholmaan (Nordiska museet). Neljäs tähti putosi uuvuttavasta perusteellisuudesta.
Hengästyttävän tarkka matka menneiden vuosisatojen Suomeen kerrottuna kolmen erilaisen paikkakunnan sukuhaarojen kautta. Elävää historiatarinaa erilaisin kiinnostavin yksityiskohdin koristeltuna.
Aivan täydellinen historiateos, ei mitään lisättävää, poistettavaa, muutettavaa. Ja kerrankin aihe, joka edustaa suurinta kansanosaa eikä vain merkkimiehiä.
Suomen rahvaan historia keskiajalta 1800-luvulle. Jatkuvia väenottoja, myöhästyneitä keväitä, sateisia kesiä, syyshalloja, veroja, kulkutauteja. Sodat muualla Euroopassa. Erimielisyydet kuninkaan ja Venäjän välillä ratkottiinkin sitten Suomessa. Oli siellä hyviäkin aikoja, toki. Ja täällähän me vielä ollaan, rahvas ja muut.