Mistä hyytävä kreivi Dracula vaelsi Transilvanian vuorille ja populaarikulttuurin suosikiksi? Mitä vampyyrit ovat ja mistä ne tulevat?
Kuka oli Vlad Seivästäjä, Draculin ruhtinassuvun julma vesa, joka herätti 1400-luvulla niin suurta pelkoa, että hänestä kerrottiin kauhutarinoita ympäri Eurooppaa?
Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula on välttämätöntä luettavaa jokaiselle vampyyrifanille. Se kertoo historialliseksi Draculaksi väitetyn Vlad Seivästäjän hurjat vaiheet sekä selittää, miten vampyyreista on tarinoitu Romanian kansanperinteessä. Romaanienkin aiheena Dracula on ollut suosittu jo ennen Bram StokerinDracula-klassikkoa, ja myös lukuisissa elokuvissa vampyyrikreivi on herättänyt kauhua. Miten kaikista näistä aineksista syntyy se oikea, ainutlaatuisen hirviömäinen kreivi Dracula?
Tuomas Hovi on folkloristi,joka on tutkinut Romanian Dracula-turismia ja perinteen yhdistämistä populaarikulttuuriin. Hän tuntee hyvin niin oikean kuin fiktiivisenkin Transilvanian.
Tuomas Hovin artikkeli Dracula - fiktion, historian ja turismin välimaastossa sisältyi joitakin vuosia sitten lukemaani teokseen Vampyyrit : kansanperinteestä populaarikulttuuriin, ja samaa aihepiiriä käsittelee tekijän kirjoittama kirja "Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula" (SKS, 2015).
Kyseessä on varsin oivallinen yhteenveto aiheesta. Lukija saa tietoa muun muassa Vlad Seivästäjän elinvaiheista (miestä arvostetaan Romaniassa edelleen sen verran paljon, että hän sijoittui mukavan korkealle paikallisessa Suurin romanialainen -äänestyksessä) ja hänestä kerrotuista tarinoista niin romanialaisessa, saksalaisessa kuin venäläisessä kansanperinteessä.
Hovi tuo kiinnostavasti ilmi myös sen, ettei Bram Stokerin Draculan päähenkilöllä ja Vlad Tepesillä ole oikeastaan ole kauheasti yhteistä, ja on liioittelua sanoa, että voivoidi olisi ollut hahmon varsinainen esikuva.
Kiinnostavimmillaan kirja on vertaillessaan Draculan vampyyrikuvaa kansanperinteeseen. Stoker keksi muun muassa ajatuksen siitä, ettei vampyyri näy peilissä tai että jonkun täytyy kutsua tämä sisälle. Lepakoksi muuttuminen on myös lähtöisin Stokerin kynästä, eli voidaan kai todeta, ettei "Dracula" ole oikeastaan kamalan autenttinen vampyyrikuvauksessaan.
Hovi käsittelee myös Draculan asemaa elokuvissa, kirjallisuudessa ja muussa populaarikulttuurissa, mutta kovin syvälle ei tässä suhteessa pureuduta (haha). Muutama ihan kiinnostava lukuvinkki tulee joka tapauksessa vastaan.
Lopputulos ei ole hassumpi, joskin kirjaa vaivaa lievä toisto: samat asiat tullaan kertoneeksi useampaan otteeseen eri yhteyksissä. Lisäksi mukaan on lipsahtanut muutama harmillinen pikkuvirhe; muun muassa James Malcom Rymerin sukunimestä on kirjassa tullu Ryder.
Hovin Draculaa ja Vlad Seivästäjää käsittelevä kirja oli varsin mukava iltakuunneltava. Vampyyrifanina tykkäsin Draculan esikuvaksi monesti tituleeratun Vlad Seivästäjän sekä Draculan käsittelystä yhdessä ja erikseen. Kirjassa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta vähän jäi silti tasolle "ihan kiva".
Tuomas Hovin Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula onnistuu ja ei onnistu hyvin. Kirjan vahvuuksia ovat perusteellinen, monipuolinen ja asiantunteva paneutuminen aiheeseen sekä järjestelmällinen esitystapa. Sen sijaan Dracula-tutkijan kirjoitustyyli on varsin akateeminen, vaativa ja monin paikoin luettelomainen ja hieman keskeneräinen toimitustyöltään.
Kirja jakautuu muutamiin lukuihin: Ensinnä Hovi vie lukijansa 1400-luvulle ja tarkemmin sanottuna Valakiaan, joka sijaitsee nykyisen Bulgarian ja Romanian rajoilla. Tämä ruhtinaskunta oli pitkään puskurivaltiona Osmannien ja kristittyjen rajakiistoissa. Tämä on varsin kattava ja onnistunut kuvaus historiallisista tapahtumista.
Sitten päästäänkin kansantarinoihin, joita on kerätty eri puolilta Eurooppaa. Mukana on myös Dracula-sanan etymologiaa, eli sana tarkoittaa sankaria tai hurjapäätä, ei alun perin verenimijää. Jälkimmäinen määritelmä on liitetty Vlad Seivästäjään joskus myöhemmin. Vlad Dracol kuului lohikäärmeritarikuntaan ja Draculestien sukuhaaraan. Seivästäjä-lisänimi tuli vihollisten tappamistavasta, niin omien kansalaisten kuin osmannisotureidenkin.
Kolmanneksi lähdetään selvittelemään lukuisten lähteiden avulla, miksi Vlad ja Dracula on onnistuttu yhdistämään toisiinsa, kunnes päästään Bram Stokerin klassikkoteokseen Dracula. Varsinkin kirjallisuuden ystäville tarjotaan kattava kuvaus, miten ja miksi teos syntyi. Lukija viedään Transsylvaniaan, mielikuvituslinnaan ja osoitetaan historiallisin faktoin, mitä Stoker tiesi Dracula-myytistä ja Vladista.
Lopuksi päästäänkin laajemmalti viihdemaailmaan, sillä Draculasta on tullut kauhuikoni, mitä se ei suinkaan ollut vielä Stokerin aikana. Varsinkin elokuvien ja pelien osuutta korostetaan, ja kirjassa onkin pitkiä luetteloita ja listoja, milloin kukakin on näytellyt tätä inhaa sankaria ja vertaillaan niitä alkuperäisiä kauhuotuksen ominaisuuksia myöhempiin lisäyksiin. Matrikkelimaisissa tiedoissa esiintyvät niin Bela Lugosi kuin Christopher Leekin, uudempia näyttelijöitä unohtamatta.
Kaiken kaikkiaan kirjallisuuden, historian, ja varsinkin kauhukirjallisuuden ystäviä hemmotellaan monipuolisella esityksellä tästä myyttisestä pahiksesta. Rima on aika korkealla, ja kirjaa leimaa vahva akateeminen hapatus, mikä tarkoittaa aika voimakkaita jakolinjoja, mikä on sitä populaarikulttuuria, mikä totta ja miten myytti historiallisine yhteyksineen tulisi sitten ymmärtää. Niin, sillä Seivästäjällä ja vampyyrillä ei ole mitään tekemistä keskenään, vaikka niin toisinaan annetaan ymmärtää.
Kirja kertoo 1400 luvulla eläneestä hallitsijasta Vlad Seivästäjästä ja pohditaan hänen mahdollisista yhtymäkohdista fiktiiviseen hahmoon Draculaan.
Vlad Tepesin elämä on ollut yhtä sotaa ja vankeutta. Tuon ajan politikoinnissa puolta vaihdettiin kuin paitaa ja Valakian ruhtinaan titteli vaihtui tiuhaan. Vladin julmuus on tunnettu kansantarinoissa, mutta monissa tarinoissa on vahva liioittelun maku. Kirjan lopussa on käännetty Vlad Seivästäjästä kerrottuja venäläisiä ja saksalaisia kansantarinoita. Useissa eri kulttuurin tarinoissa on sama sisältö, mutta venäläisissä kertomuksissa Vlad asetetaan parempaan valoon kuin saksalaisissa kertomuksissa. Venäläisissä kertomuksissa Vlad kuvataan tiukaksi hallitsijaksi, jonka julmissa teoissa on oikeudenmukaisuutta ja ne ovat sotastrategian vuoksi toteutettuja. Saksalaiset näkevät Vladin vain sadistiseksi mielipuoleksi. Romanialaistarina näytteitä kirjassa ei esitellä, mutta kirjassa kerrotaan niiden kuvastavan Vladia sankarihallitsijaksi.
Vlad Seivästäjällä ja fiktiivisellä kreivi Draculalla ei juuri ole tekemistä toistensa kanssa. Dracula nimi liitettiin Vlad Seivästäjän sukuun, jonka tarkoitus on kuvata lohikäärmettä, draco. Vastustajat käänsivät nimen tarkoittavan paholaista, drac. Kirjassa osoitetaan, että Vlad Seivästäjä ei voi olla vampyyrikreivi Draculan esikuva, vaan Bram Stokerin luoma kreivi Dracula on yhdistelmä useita historiallisia henkilöitä, kansanperinnettä, kaunokirjallisuudessa aiemmin esiintyneitä hahmoja sekä kirjailijan omaa mielikuvitusta.
Kirja käsittelee vampyyrimyyttiä kansanperinteessä yleismaallisesti ja tarkemmin Romaniassa. Kirjan Dracula hahmon lisäksi hahmoa käsitellään myös eri elokuvasovitusten näkökulmasta. Filmatisoinnit toivat lisäominaisuuksia Stokerin luomaan Dracula hahmoon. Sovituksia ja filmejä on pilvin pimein.
Teos on kirjoitettu helppolukuiseksi, mutta se olisi voitu jäsennellä vähemmän toistavaksi. Lopun kansantarinat olivat tervetullut lisä kelpo tietoteokseen.
Pidin paljon! Tämä oli sujuvalukuinen ja kiinnostava kokonaisuus kahdesta jännittävästä persoonasta. Kaipasin e-kirjaan enemmän kuvitusta, jotta ei olisi tarvinut koko ajan käydä googlen puolella.
Kiinnostava katsaus historialliseen Vlad Seivästäjään, Bram Stokerin luomaan vampyyrikreivi Draculaan ja näitten väliseen yhteyteen – tai ehkä pikemminkin sen puutteeseen. Todellisuudessahan näillä hahmoilla ei ole oikein muuta yhteistä kuin nimi ja muutama muu yksityiskohta, vaikka populaarikulttuurissa heidät onkin monesti niputettu yhteen.
Kirjassa käsitellään muun muassa Vlad Seivästäjän elämää, Vlad Seivästäjästä kerrottuja kansantarinoita, vanhaa vampyyriperinnettä, Bram Stokerin Dracula-romaania ja vampyyri Draculaa sekä sitä, miten Dracula on Stokerin romaanin jälkeen levinnyt muuhunkin viihteeseen.
Hovi on selvästi paneutunut aiheeseensa ja lähdemateriaaliinsa, ja kokonaisuus on samalla sekä sopivan kattava että napakka. Minä olisin tosin voinut lukea aiheesta (etenkin Vlad Seivästäjästä) vielä enemmänkin. Kirja on kirjoitettu asialliseen ja neutraaliin tyyliin. Teksti on pääosin sujuvaa luettavaa, mutta se kärsii jonkin verran turhasta toisteisuudesta ja luettelomaisuudesta.
Fyysisenä esineenä kirja on varsin tyylikäs ja miellyttävä. Tämä on varmasti antoisaa luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita sekä Vlad Seivästäjästä että Stokerin Draculasta ja joille nämä molemmat ovat jo ennestään edes jonkin verran tuttuja.
Kiinnostava aihe ja hyvä kirja, mutta ainakin kuunneltuna todella raskassoutuinen.
Raskassoutuisuus ei kuitenkaan johdu kirjan vertahyytävästä aiheesta, vaan sen rakenteesta ja tyylistä: Vlad Seivästäjää käsittelevä osuus oli unettavan kuiva ja jonkin verran itseään toistava. Huomasin usein tippuvani kärryiltä niin aikatasojen kuin nimienkin kanssa ja pohtivani, että oliko tämä kullakin hetkellä käsitelty Vlad Seivästäjä nyt oikein se isä vai se sen kuuluisampi poika.
Dracula-osa taas oli kiinnostavampi ja paremmin kirjoitettu, mutta silti luettelomaisen fragmentaarinen. Nähdäkseni kirja olisi ylipäätään hyötynyt napakammasta kustannustoimittamisesta ja vähän populaarimmasta tyylistä.
Hovilla on todella hieno ja kiinnostava tutkimusaihe ja sain kirjasta irti paljon uuttakin tietoa, mutta suosittelen tosiaan kirjan lukemista sen kuuntelemisen sijaan.
Vlad Seivästäjästä kertova osuus on kohtuullisen kiinnostava kokonaisuus mutta Draculasta puhuttaessa mielenkiinto katoaa täysin. Hieman ärsytti myös se, että kirjassa kerrotaan useamman elokuvan juonet varsin yksityiskohtaisesti, jotka vain kovimmat dracula-fanit ovat nähneet. Ei hyvä.
Dracula-faneille oikeastaan ehdoton opus, sillä tämä on kirja, joka vastaa kaikkiin mieltä askarruttaneisiin Dracula- ja Vlad Tepes -kysymyksiin ja joka kerta heitolla tekee selkoa Dracula-ilmiöstä kokonaisuutena.
Mielenkiintoinen, järjestelmällinen ja sopivassa määrin viittauksia sisältävä tietokirja. Kiehtova ja mukaansatempaava lukea. Hyvä faktapohja Vladin ja Draculan hämärtyneelle ja sekoittuneelle menneisyydelle.
Kaksi ja puoli tähteä. Kirjan mielenkiintoisinta antia olivat Vlad Seivästäjästä kertovat osiot. Tekstissä esiintyi aika paljon toistoa ja rautalangasta vääntämistä, mutta muuten tämä oli ihan kelpo paketti Draculan historiasta kiinnostuneille.
I found the history of Vlad the Impaler part much more fascinating and informative than the second half which focused on Dracula and its many adaptations.
Kulmahampaiden kuluttajalle ei varsinaisesti mitään uutta mutta tykkäsin: perusasiat fiktiosta ja faktoista kauniisti taitetussa kirjassa. Lahjakirjaksi.