A. Johnson on suunnattoman rikas. Hän asuu kukkulalle rakennetussa loistohuvilassa ja antaa työtä kahdellesadalle tuhannelle ihmiselle. Käytännöllisesti katsoen hän omistaa koko kaupungin, johon avautuu vaikuttava näkymä olohuoneen kymmenen metrin levyisestä ikkunasta. Mutta jotakin häneltä vielä puuttuu. Johnson haluaa ilmielävän ihmisen lemmikkieläimekseen katsellakseen häntä - ei pilkkahinnasta, sillä hän arvostaa ihmistä. Valinta osuu rutiköyhään Fr. Jacobiin, tarjous on ainutlaatuinen: 50 000 killinkiä vuoden palveluksesta, mukava lasiasunto ylellisen huoneiston keskellä, hyvä ruoka, viinaakin kolme desilitraa keskiviikkoisin. Jacob tienaisi enemmän kuin paras ammattimies ainoana velvollisuutenaan oleskella viisi tuntia päivässä lasihuoneen näkyvässä osassa. Tingitään ehdoista, tehdään tarkka sopimus. Jacob suljetaan lasihuoneeseen, lukko sinetöidään ja avain talletetaan kaupungintalon kassakaappiin. Sitten pääsemmekin seuraamaan Jacobin elämää lasihäkissä ja Johnsonin mietteitä sen ulkopuolella...
Huovinen fanclub jatkaa lueskelua..! Hyvää kuljettelua yhteiskunnasta, ihmisen vapaudesta, moraalista & luokkaeroista. Vapauden ja riippumattomuuden kysymykset kulkevat monella tasolla, kun työväenluokka yrittää selviytyä hengissä vallankumousta kypsytellen, ja toisaalta ihmiskoetta pyörittävä pohatta on kahlittuna omaisuuteensa.
Koska juuri olin kuunnellut Steinbeckin Helmen, vertailu siihen oli automaattista. Ei tarvitse mennä merta edemmäs helmeen, meillä on Veikko Huovisen Lemmikkieläin! Lukijalle jää lähinnä rouva Johnsonin rooli, mutta on hienoa, että lukijakin on huomioitu. Akvaario on paljon monikerroksisempi kuin päältäpäin näyttää. Aina ole ihan selvää, mitä lasin takaa katsellaan ja kuka on katsoja. Pidin tästä, homma toimi.
Tästä tuli mieleen Steinbeckin ja Hemingwayn kirjat. Ihan hyvä tarina, mutta ulkomailla tapahtuvana siitä puuttuu Huoviselle tuttu kotimaisuusaste ja härmäläinen huumori.
Extraordinary story, even more extraordinary ending. I felt like the author had eventually rushed with the ending because the beginning of the story was already so bad.