Tammikuu 18

Äitini suku #10

by Antti Tuuri

Sisällissodan alkutahdit Pohjanmaalla – vahva, dokumentteihin perustuva sotaromaani.

Itsenäisyysmies Ahto Sippola käy Vimpelissä seuraamassa perustamansa sotakoulun harjoituksia. Koulua johtaa kenraali von Gerich, suojeluskuntien päällikkö. Ylistarossa pitäisi riisua aseista kylään majoitetut n. 600 venäläistä sotilasta, mutta suojeluskunnalla on huonosti aseita. Kurittomat joukot aiheuttavat pelkoa. Sippola yrittää hankkia aseita.

Mannerheim nimitetään armeijan ylipäälliköksi ja esikunta perustetaan Vaasaan; suojeluskunnat ja punakaartit sotivat jo Viipurissa. Ylistarossakin tilanne kiristyy ja Vaasaan matkaava sotilasjuna määrätään pysäytettäväksi. Rata rikotaan ja yllätyshyökkäys alkaa.

Genres: Fiction, War, Historical Fiction, Finnish Literature

220 pages, Hardcover

First published January 1, 2017

About the author

Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[) on suomalainen kirjailija, joka on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Tuuri tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Hän on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Hän sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu , Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1985[2] ja Aleksis Kiven palkinnon vuonna 2009. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Tuurin tuotantoon kuuluu lisäksi kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.

Tuuri kertojana:
Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuurin tiedetään pohjustavan kaunokirjallisetkin teoksensa huolellisesti ja usein laajoin haastatteluin niin että hän yltää kerronnan kuivumatta yksityiskohtien tarkkuuteen ja uskottavuuteen.kenen mukaan?

Tuurin teoksista on filmatisoitu useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[6], sekä vuonna 1989 saman nimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[7]. Lisäksi Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti, Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa -sarjan viimeiseen teokseen Lakeuden kutsu, sekä viimeisimpänä AJ Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.

Reviews

[Tytti · Rating 3 out of 5]

"January 18" was a quite interesting documentary novel based on diaries and memoirs about the events in Ostrobothnia in the fall of 1917 and January 1918, when the local men organised the first war schools and also disarmed the Russian troops who were stationed there. Because this was a novel based on real events, there were also familiar names from the later history, for example the future Foreign Minister before the Winter War, who was also the CEO of a major media company, and the future CEO of a major publishing house, but in 1918 they were just students in their early 20's, leading a group of peasants against the Russian soldiers. It was also interesting how involved the women were, they had even had made "hiking costumes" for the wives and other women, so in case of the war the women could follow the men into the war and act as nurses and cooks etc. behind the front. (Later they would be known as the Lotta Svärd organisation.)

One of the main problems the Finns faced was the shortage of weapons but luckily they were able to get some, for examply by sawing a hole to the wall of a school shed where there Russian troops were storing their weapons and stealing them. The teacher of the school was of course in on it, too. It is also interesting how accurately the narrator had been able to estimate how long the war, which had not even properly started yet, was going to last: three months (it lasted about 3.5 months). Because after three months it was the sowing time and if the men were not working on their farms by then, there wouldn't be a harvest in the fall and people would starve to death, even if they had won the war...

I don't think one can read this book as a novel, really, because it is so obviously based on real events and there is very little "padding", but it is still interesting to read about how everything started in Ostrobothnia.

[Jukka Aakula · Rating 3 out of 5]

Näinä fake newsien aikoina on hienoa lukea kirjailijaa joka käsittelee vaikeitakin historian aiheita - erityisesti vuoden 1918 sotaa - objektiivisesti kaikkien eri osapuolten näkökulmasta. Venäläisten sotavankien, punaisten, valkoisten ja niiden jotka ovat joutuneet osalliseksi sotaan ilman omaa haluaa.

Tämä kirja kuvaa dokumentin tarkuudella mutta kuitenkin romanin muodossa Etelä-Pohjanmaan venäläisten varuskuntien aseistariisumista yhden kunnan Ylistaron ihmisten näkökulmasta 28.1.1918.

Annan vain kolme tähteä, koska kirja on jopa minulle Tuurin tyylin ihailejillakin liian tylsä.

[Annukka · Rating 3 out of 5]

Ensimmäinen lukemani Antti Tuurin kirja. Kirjan minä-muotoinen kertonta hämäsi, hämmensi. Kuin olisi päiväkirjaa lukenut. Ja niinhän tämä kirja oikeastaan olikin kirjoutettu hyvin päiväkirjamaiseksi. Jotenkin kirjasta jäi sekava olo. Sellainen olo. joka varmasti kuvaa kokijan olotilaa marraskuu 1917 - tammikuu 1918 välisenä aikana. Omalla tavallaan hyvinkin kuvaava ja yllätyävän helppolukuinen kirja.

[Sinikka Saarinen · Rating 3 out of 5]

Yksioikoinen tapahtumien kuvaus. Nimet ja tapahtumat seuraava toistensa kaltaisina. Todenperäisyyttä, kansallista tärkeyttä ja pohjalaisten antautumista asialleen seuraa kiinnostuneena. Tuurin selkeät, toiminnalliset lauseet vievät tarinaa reippaasti eteenpäin.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Toinen Tuurini. Mielenkiintoinen ja jotenkin niin lohduttavan lakoninen. Asiat vain nyt menivät (ja olivat) näin. Tapahtui, mitä tapahtui. Oliskohan seuraavaksi Talvisodan vuoro.

[Iitu Kaleva · Rating 1 out of 5]

tais olla tilaustyö. mielenkiintoinen aihe maailman tylsimmin kirjoitettu, suorastaan häpesin kirjoittajan puolesta hänen innottomuuttaan.

[Marko · Rating 2 out of 5]

Yksioikoinen, päämäärätön ja tylsä. Toinen tähti tuli ajankohtaisuudesta.

[Katariina · Rating 2 out of 5]

Aihe oli mielenkiintoinen ja avasi hyvin talven tapahtumia. Mutta kirjalliset ansiot ei olleet kehuttavia. Muistutti selkokielisiä kirjoja.

[Pekka · Rating 3 out of 5]

Interesting historical story, but the book is quite short and has somewhat little content and events. The climax event is handled with only few pages. Quite typical new Tuuri book.

[Kristiina · Rating 3 out of 5]

Ei parasta Tuuria. Tarkkaa työtä, mutta enemmänkin yrityshistoriikkisarjaa. Kuiva huumori toki mukana.

[Pasi Rautio · Rating 3 out of 5]

Tuttu kirjailija, syntymäkaupungistani, olen ollut avustajana hänen kirjastaan tehdyssä elokuvassa ja tietysti vielä tositapahtumiin sijoitettuna. Taas oppi jotain uutta.

[Ara · Rating 4 out of 5]

Taattua Tuuria, ajankohtaista lukemista tammikuussa 2018