Kun Riku Mäki kutsutaan huippukokkien kisaan Japaniin, hän tuntee olonsa monella tapaa epävarmaksi. Tämä on suljettu kilpailu, kuin toisesta maailmasta, jota hän ei tunne. Riittävätkö hänen taitonsa tällaiseen, tekeekö hän vain itsensä naurettavaksi? Pian käy ilmi, että tuo on huolista pienin.
Murhapaikalla tuoksuu sushi, mutta wasabiakin tehokkaammin hien nostaa pintaan yakuza, Japanin järjestäytynyt rikollisuus.
Heikki Valkama työskentelee Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksessa sisältöpäällikkönä ja on entinen Imagen, Mondon ja Ylioppilaslehden päätoimittaja. Hänen esikoisromaaninsa, suomalaisen huippukokin Riku Mäen esitellyt Pallokala sai Kirja à la Carte -palkinnon, ja Suomen dekkariseura palkitsi sen vuoden esikoisdekkarina. Valkama on japanilaisen kulttuurin asiantuntija ja kirjoittanut aiheesta useita kirjoja.
Minulle jäi olo, ettei kirjailija ollut osannut päättää, kirjoittaisiko dekkarin, tietokirjan japanilaisesta kulttuurista vai kuvauksen japanilaisesta keittiöstä - tässä oli jotain liikaa. Varsinainen rikos jäi vaisuksi sivujuonteeksi, kirjailija tarjosi sen sijaan lukijalle hurjasti tietoutta japanilaisesta kulinarismista, ehkä alleviivatenkin sitä, kuinka paljon siitä tietää? Japaninkielinen termistö hidasti ja vaikeutti lukemista. Suosittelen yleissivistävänä kirjana kenelle vaan, mutten koukuttavaa dekkaria kaipaavalle lukijalle.
Olipa outo kirja. En vieläkään oikein tiedä, luinko dekkarin, Japanin/Tokion matkaoppaan vai ruokakirjan. Oli enemmän tai vähemmän näitä kaikkia, mutta ei oikein kunnolla mitään. Tarkempi fokus olisi todella tehnyt tälle kirjalle hyvää.
Riku Mäki kutsutaan osallistumaan kuuluisaan kokkikisaan Tokioon ja erinäisten käänteiden jälkeen kaksi kisan tuomareista kuolee. Siinäpä se dekkariosuus sitten olikin. Toki tätä rikosta selvitellään, mutta ei mitenkään kovin kiinnostavasti tai syvällisesti ja loppuratkaisukin on aika heppoinen. Etenkin kun lopun käänteet ovat niin epäuskottavia muuhun tarinaan verrattuna, että teki mieli nauraa. Hahmoista nyt ei oikein ole mitään sanottavaa kun juuri kellään ei ole minkäänlaista persoonallisuutta saati mitään, mistä saisi tarttumapintaa.
Jos kuitenkin japanilainen ruoka ja ruokakulttuuri kiinnostaa, saa tästä muutamia ihan mielenkiintoisia juttuja irti. (Ja lukiessa saattaa tulla nälkä.) Yleistä Japani-tietoutta ripotellaan mukaan myös hyvät määrät. Dekkarina ei edes keskinkertainen, mutta nopealukuinen.
Nopealukuinen kevyt dekkari, jossa ruoka näyttelee pääosaa. Muutenkin miljöö on todella vahvasti luotu, ja päähenkilö Rikulla on ihan toimiva taustatarina, mutta muut henkilöt ovat ohuempia. Mysteeri ei ole kauhean mutkikas, mutta eipä sivujakaan ole tolkuttomasti. Loppujen lopuksi kuitenkin kiva lukukokemus, koska Japania kuvattiin hienosti.
2.5. Pidin alkupuolesta ainakin kolmen tähden veroisesti, mutta lopun selittelyt eivät vetäneet mukaansa yhtä hyvin. Voisin silti kokeilla seuraavankin osan tästä sarjasta.
Tarinassa kesti pitkään päästä vauhtiin, mutta lopulta dekkari toimi. Se sisältää kivasti Japani-tietoa ruokaan, ravintoloihin ja yakuzaan liittyen. Tämä äänikirja on luettu robotinomaisesti eivätkä lauseet, listat ja virkkeet tunnu luontevilta. Voi olla, että itse luettuna tähtiä heruisi enemmän.
Ihan viihdyttävä Japaniin sijoittuva dekkari, joka tapahtuu ruuan ja ravintoloiden maailmassa. Suomalainen kokki valitaan osallistumaan keisarilliseen kokkikilpailuun - ja sitten alkaa tapahtua. Riku Mäki joutuu epäilyksen kohteeksi, kun tuomariston jäsenet joutuvat myrkytyksen kohteeksi hänen kilpailuannoksia maisteltuaan.
Riku Mäki on sekoitus Henri Alénia ja Toni Björkiä - Alénilta on lainattu paniikkihäiriö ja Björkiltä kohu tämän saatua huonot arviot Helsingin Sanomien ruokakriitikolta. Kohua on hieman sekoitettu, sillä Mäen ex-puolisolle on kirjoitettu suhde kriitikkoon… Siitä, onko tällainen lähimenneisyyden tapahtumien sekoittaminen tarinaan järkevää/ kiinnostavaa, voi jokainen muodostaa oman mielipiteensä. Pidin tarinassa erityisesti siitä, miten Valkama kertoo melko luontevasti paljon japanilaisesta kulttuurista, tässä erityisesti ruoanvalmistuksesta, ruokalajeista ja ravintoloista.
Kerronta on vähän töksähtelevää, mutta juttu luistaa eteenpäin ihan mukiinmenevästi. Riku on tietyllä tapaa uskottava suomalainen jäpikkä, joka joutuu osin epäuskottavan tapahtumien vyöryyn. Kuten monissa ei niin tottuneen kirjoittajan teoksessa tapahtuu paljon ja nopeasti, toisaalta henkilöhahmot ehtivät ajatella ummet ja lammet kaikenlaista epäolennaista. Mäen seikkailut ilmeisesti jatkuvat - Japanissa tottakai!
Pidän japanilaisesta ruoasta ja kulttuurista. Pidän keittiökuvauksista ja kokkisodista. En pitänyt Pallokalasta.
Teos on ikävä sekoitus matkaopasmaista vinkkailua ja ympäristönkuvausta, nippelitiedon änkemistä sinne missä se varmasti katkaisee juonen etenemisen, sekä aika tylsää pääjuonta. Ruoanlaittoa kuvattiin kiinnostavasti, mutta mukaan oli valittu tarkoituksella niitä hätkähdyttävämpiä ruokalajeja, kuten kilpikonnaa. Paremmin kirjoitettuna ruoanlaiton kylmänviileä graafisuus olisi toiminut hienona parina murhajuonelle - nyt se lähinnä tuntuu sensaatiohakuisuudelta. Japanilaisen kulttuurin ihmettely ajaa ohi paitsi juonesta, myös henkilöhahmoista, jotka jäävät riisipaperinohuiksi. Koetin oikeuttaa kerrontaotetta päähenkilön gaijiniudella, mutta se olisi vain huono tekosyy.
Kirjaa vaivaa heikko kirjoitustapa. Tuntuu kuin teos olisi kirjoitettu jollakin toisella kielellä ja sitten käännetty kömpelöiksi suomenkielisiksi virkkeiksi. Tekstistä puuttuu flow.
Japanilaisen (ruoka)kulttuurin sekä Tokion kaupunkimiljöön kuvaukset olivat tämän kirjan parasta antia. Juoni oli melko miedonlainen, muttei kuitenkaan huono - mysteerin ainekset olivat alussa oikein hyvät, ja saivat minut pohtimaan, kuka mahtaa olla syyllinen. Päähenkilö Riku Mäen tausta oli kiinnostava ja hyvin rakennettu, mutta hänen persoonansa jäi hieman vaisuksi. Myös muut hahmot jäivät ehkä vähän pahvisiksi, vaikka hahmokaarti olikin mielenkiintoinen ja monipuolinen. Eniten minua taisi kiinnostaa tässä tarinassa yakuza-porukan edesottamukset :D Nopealukuinen kahden tähden ihan ok -dekkari, joka kiinnostavan kultturi- ja miljöökuvauksen ansiosta ansaitsee vielä yhden tähden lisää. Melko varmasti myös muut Heikki Valkaman dekkarit päätyvät luettavien pinoon jossain vaiheessa.
Perusdekkari, josta tekee himpusti mielenkiintoisen miljöö, eli huippukokkien elämä ja japanilaisen kulttuurin kuvaus. Itse asiassa jälkimmäisin tuntuu aika ajoin nousevan suorastaan pääosaan, eli kulttuurin kuvaukset eivät saumattomasti nivoudu tarinaan vaan nousevat esiin luentomaisina jaksoina. Niin kuin dekkareissa yleensä, kerronta on tasapaksua ja henkilöhahmot ohuita, ja juonen kanssa pitää varoa ettei ala miettiä voisiko kaikki olla oikeasti mahdollista. Plussaa kuitenkin siitä, että teksti ei varsinaisesti sentään töksähtele, vaan kuljettaa lukijan genren mukaisesti loppuratkaisuun asti. Perjantai-illan naposteltava.
Meidän piti vaimon kanssa matkustaa Tokioon vuonna 2020, mutta luonnollisesti korona vaikutti tähän. Tämä kirja oli kirpparilöytö, joka toi palan tuota toteutumatonta reissua.
Pallokala oli dekkarina kohtalainen, hahmot olivat mielestäni kiinnostavia mutta näiden syvyys jäi vähän ohueksi. Erityisesti japanilaisten hahmojen sielunmaisemaa ja elämää olisi voinut kuvata mieluusti yhtä syvälle kuin päähahmon Rikun.
Dekkarina yksin olisin antanut kaksi tähteä, mutta koska Japani ja Tokio -kuvaukset olivat kovin kiinnostavia, nousi kiinnostavuus kirjaan yhdellä tähdellä lisää.
Helppolukuinen, nopea ja palvelee erityisesti niitä joille ruoka, Japani ja kevyt jännitys kolahtaa.
Heikki Valkaman nimi saattaa soittaa kelloja, sillä hän on toimittaja ja tuttu Ylen uutisista. Hänen kirjailijaesittelynsä paljastaa, että hän on asunut Japanissa vuosia ja tuntee paikallisen kulttuurin, jonka todellakin huomaa kerronnasta. Mielenkiintoista taustaa tarinalle antaa myös, että Valkamalla on omakohtaistakin kokemusta Yakuzasta. Japanissa asuessaan, pikkukaupungin paikallinen pomo olisi nimittäin halunnut liittää lukioikäisen Heikin perheeseensä.
Jos haluat lukea vetävästi kirjoitetun jännärin, joka eroaa virkistävällä tavalla perinteisempien dekkareiden maailmasta, Pallokalalle vahva suositus 💯🐡
Heikki Valkaman esikoisdekkari Pallokala (2017) on miellyttävä lukukokemus, erityisesti Japanin ystäville. Kirja yhdistää "gastrodekkarin" elementtejä, jossa suomalainen huippukokki Riku Mäki joutuu jännittäviin tilanteisiin Tokiossa kokkikilpailun ja myrkyllisen pallokalan ympärillä.
Valkaman kirjoitustyyli on sujuvaa, selkeää ja kiehtovaa. Erityisesti pidin siitä, miten kirjailija, vuosien Japanissa asumisen ansiosta, tuo esiin aitoja ja syvällisiä näkemyksiä japanilaisesta kulttuurista ja ruokaperinteistä. Kirja vahvuus on ehdottomasti ruokamaailman ja Japanin kuvauksessa.
Suurella mielenkiinnolla tartuin tähän, tykkään dekkareista, ruuasta ja olen kiinnostunut Japanista. Kirjassa on hienoa Tokio-kuvausta ja Japanin historiaan paneutumista sekä tietysti hienosti kuvaillaan pallokalan fileeraus. Valitettavasti en jaksanut tätä loppuun lukea, kun itse kirja oli aikamoinen sillisalaatti kaikesta tuosta yllä luetellusta. Aion kuitenkin tutustua myös seuraavaan kirjailijan kirjaan, josko se olisi itselleni mieleisempi.
Plussaa: - Hyvin kuvattu Tokion miljöötä ja yleisemminkin Japanilaista kulttuuria. - Helppolukuinen ja sinällään ihan viihdyttävä.
Miinusta: - Pääjuoni aika ennakoitavissa. - Jotkin lopun juonenkäänteet epäuskottavia.
Ihan hupaisa ruoka/kulttuurikirjana, dekkarina ehkä ei parhaimmillaan. Tosin en kyllä genreä harrasta paljoa muutenkaan, satuin vain saamaan tämän lahjana.
Kovasti piti tsempata, että sai puristettua nuo kolme tähteä. Ihan symppis ja sujuva kirja, joka tosin oli monta kertaa vähällä vajota kliseekokoelmaksi tai japanilaisen kulttuurin oppaaksi. Toisaalta hyvätkin puolet kirjassa kumpusivat japanilaisen yhteiskunnan ja kulttuurin tuntemuksesta. Kuuntelin äänikirjana, lukija Toni Kamula oli aika onneton. Toivon, että tiemme eivät enää kohtaa.
Hauska löytää välillä erilainen dekkari, jossa ei olekaan varsinaista (sala)poliisia. Mielenkiintoinen kirja sekä ruoasta, Japanista että murhamysteereistä kiinnostuneille. Hyvin kulkeva kirja kaikenkaikkiaan, pitää ottaa Valkaman seuraavakin kirja lukemistoon.
Vetävä tarina. Uskottavan suomalainen Riku Mäki törmää rikollisiin ja eksyy Tokioon. Viihdyttävä ja 7 tuntia 44 minuuttia kestävä kirja tuli kuunneltua kahdessa illassa. Oikein hyvä uusi suomalainen tuttavuus. Jatko-osien pariin.
Mukava ja suht leppoisa esikoisdekkari, joka kuitenkin rikkoi yhtä dekkareiden kirjoittamatonta sääntöä, murhaajaa ei esitelty etukäteen! Tästä puutteesta huolimatta dekkari kulki hyvin ja kirjoittaja selvästi tietää, mistä kirjoittaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Mukava kulttuurimatka Japaniin, mutta dekkarina tämä ei vakuuttanut. Ruokaan ja Japanin kulttuuriin keskityttiin niin tiivisti, että dekkarimainen osuus sai liian vähän tilaa.