Kylmänä maaliskuun päivänä vuonna 1832 nuori merikapteenin leski Hedda Becke saapuu raskaan matkan jälkeen Helsinkiin.
Tarkoitus on asettua serkku Nora Wernerin seuraneidiksi varakkaan sedän perheeseen. Jännittävää kaupunkielämää, säkenöiviä seurapiirejä. Niistä vaatimaton opettajatar voi vain unelmoida.
Mutta perillä odottaa katastrofi. Sen yksi syy on jykevä tykistön kapteeni, kovaluontoinen mies ja ankara velkoja Harry Lindmarck.
Velat muuttuvat saataviksi, kun Kaukasian sodan veteraani kohtaa elämänsä hurmaavimman naisen. Herrasmies ei jätä kaunotarta pulaan.
Alkaa arvaamaton matka Kymenlaakson kartanoihin. Koskien ja sahojen pauhussa paljastuvat vanhat synnit ja syttyvät uudet rakkaudet.
Kaksi hillittyä, järkevää ihmistä joutuu myöntämään, että rakkautta ei voi käskeä. Kaari Utrion epookkiromaanissa lukija saa nauttia romantiikasta ja huumorista suuriruhtinaan Suomessa, joka Utrion luotettuun tapaan on taidolla ja lämmöllä kuvattu.
Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
Sanoisin, että kaksi ja puoli pikemminkin. Ei lähellekään Utrion parhaimmistoa. Viihdyin kyllä hyvin, mutta juoni ei herättänyt kuitenkaan hirveästi innostusta. Miljöön kuvaus sekä historiallinen tietämys kuitenkin on ensiluokkaista.
Kaari Utrion kirja Hupsu rakkaus oli miellyttävä lukukokemus. Tarina sijoittuu 1800-luvun alun Suomeen, Helsinkiin ja Kymenlaakson. Kirjassa on monia kiinnostavis henkilöhahmoja ja tarkkaa ajankuvausta. Päähenkilö Hedda Becke, nuori leskirouva, on hillitty ja järkevä mutta uskaltaa ottaa ison riskin rakkauden vuoksi. Oikein viihdyttävä kirja, vaikkei ehkä Kaari Utrion parhaita.
Tuttua Utriota. Faktaa Suomen historiasta, hupaisa, runsas henkilögalleria sekä rakkaustarina muutamalla mutkalla. Painotus enemmän noista ensimmäiseen eli historiaan. Luen historiaa mielelläni tässä muodossa! Ja sen todenmukaisuuteen voi luottaa, kun Utriosta on kysymys.
Vuoropuhelukohtauksiin kaipaisin enemmän hiontaa, henkilöiden välillä tapahtuvat asiat eivät välttämättä aukene ensi lukemalta. Draamaa ilmeisesti on, mutta lukijaa joskus hämmentää, mitä kirjailija haluaa kertoa. Ihan kuin välistä puuttuisi jotain. Näin oli esimerkiksi Harryn ja hänen isänsä välirikon kuvauksessa.
Rakkaustarina ainakin tässä romaanissa kehittyi pitkälle kummankin rakastavaisten omassa päässä, keskinäistä kommunikaatiota ei juuri ollut, kunnes pam, pari oli kihloissa. Suhteen kehittymisen seuranta, ylämäet ja alamäet, on rakkausromaanin suola. Tästä tykkäsin Utrion vanhemmissa romaaneissa.
Herkullisen hauska romanssi on tuttua Utriota. Rakastan 1800-luvun alkupuolelle sijoittuvia rakkausromaaneja, sillä se ei ole liian lähellä eikä liian kaukana nykyajasta. Se on mielenkiintoinen ajanjakso historiassa, kun Suomen suuriruhtinaskunta kipuilee muutosten tuulissa. Tarinassa on mukavasti erilaisia hahmoja ja mielenkiintoinen juoni. Ainoa asia, mistä en pidä on kirjan nimi. Hupsu rakkaus kuulostaa hömpämmältä kuin kirja itseasiassa on. Toivon, että Utrio jaksaa vielä kirjoittaa monta tämän aikakauden Suomeen sijoittuvaa kirjaa.
Aina yhtä ihana! Tykkään Utrion tavasta kertoa meidän historiastamme ja millaita täällä oli ja millaisia olivat eri aikojen ihmiset. Tässä pääosassa on kotiopettajatar joka saapuu Helsinkiin seuraksi kaukaiselle sukulaisneidolle. Asiat mutkistuvat kun perheen pää yllättäen menehtyy ja perheen naiset joutuvat kaukaisen sukulaisen nurkkiin kauas maalle. Velkojaan havitteleva Harry tulee perimään saataviaan mutta menettääkin sydämensä yhtäkkiä - mutta kummalle, uskomattoman kauniille ja hauraalle Noralle, vai arkisemmalle, mutta järkevälle ja rauhalliselle Heddalle?
Häpeilemättömässä naistenkirjallisuuden kirjoittamisessa ei ole mitään väärää tai vähäarvoista. Ei myöskään sen kuluttamisessa. Henkilökohtaisesti on silti myönnettävä, että Utrion teokset eivät ole kielellisesti tai kerronnallisesti tyyppiä, jota harkitsisin lukevani. Keskiaikaan sijoitetut Utrion romaanit ovat jopa jossain määrin vastenmielisiä. Jotakin vienoa vetovoimaa näissä 1800-luvun Helsinkiin ja maaseudun tehdasmiljöisiin sijoitetuissa romanttisissa jaarituksissa silti on. Vaikka Austenin vinoa hymyä ei tavoiteta, yksi Utrio vuodessa tulee helposti kuunneltua. Ei edes kaduta.
Taattua Utriota. Hedda Becke, kotiopettajatar tulee Helsinkiin kauppiasperheeseen, jolle käykin heti romaanin alussa huonosti. Perhe ja Becke muuttavat Kymenlaaksoon, jossa asuu Becken rakkaus, johon hän tutustui heti Helsinkiin tultuaan. Rakkaus ei kuitenkaan ole vielä molemmin puolista. Mutta vähitelleen myös Becken tunteiden kohde herää huomaamaan kuka on hänen elämänsä rakkaus. Paljon erilaisia juonikuvioita, henkilöitä tyypilliseen Utrion tapaan.
Sympaattinen ja viihdyttävä tilannekomedia, jossa tarkastellaan myös naisten ja miesten asemaa 1800-luvun sääty-yhteiskunnassa. Taattua Kaari Utriota, mutta erottuu positiivisesti kirjailijan muiden samaan aikakauteen sijoittuvien teosten joukossa.
Kiinnostavana sivujuonteena oli kuvaus herännäisyyden leviämisestä Itä-Suomessa ja mitä positiivisia voimavaroja henkilökohtainen usko antoi sorretussa yhteiskunnallisessa asemassa olleille naisille.