Miljoonasateen keulahahmon Heikki Salon (s. 1957) elämäkerta on ansiokas kertomus Suomen merkittävimpiin lauluntekijöihin kuuluvasta taiteilijasta. Teoksessa Salo kertoo avoimesti uransa ja elämänsä vaiheista.
Kirjan alussa nuori Heikki Salo katselee tähtitaivasta, lukee ja lukee ja lukee, elää tarinoita mielessään. Kirjan lopussa Heikki Salo kirjoittaa lauluja, joita lähes koko Suomi laulaa mukana. Teksteissä on huumoria, paniikkia, kauneutta ja rujoutta. Salo on suomalaisen arjen ja unelmien hyväksikäyttäjä.
Laulujen tekemisen ja esittämisen lisäksi Salolla on vahvat näytöt myös laulutekstittämisen kouluttajana, lasten- ja teatterimusiikin osaajana ja näytelmäkirjailijana.
Tavallista hauskempi elämäkerta lukea. Heikki Salo on monipuolinen sanataituri ja sen huomaa tästä kirjasta, joka onnistuu välttämään monien lukemieni omaelämäkertojen kaavamaisuuden ja vaikuttaa ihan aidolta Heikin jutustelulta. Tietysti tämäkin kuva on juuri niin sileä tai rosoinen kuin päähenkilö haluaa sen olevan, mutta semmoinen vaikutelma tulee että hieman pinnan alle päästään. Minulle avautui myös aivan uudella tavalla Salon monipuoliset aikaansaannokset kulttuurin parissa, kun itse olen tuntenut miehen pääasiassa laulunsanoittajana ja muutaman Miljoonasateen hitin laulajana.
Sain kirjan lainaksi ystävältäni, joka oli sattunut Tampereella Heikki Salon takapihalle kuuntelemaan hänen tarinoitaan. Ajattelin ensin, että Miljoonasade ja se kuuhun lentävä Gagarin sekä Marraskuu - enpä taida jaksaa lukea. Ystävä pyysi signeerattua kirjaansa takaisin puolen vuoden päästä, joten koronakurimuksen eristyksessä päätinkin sitten lukaista kirjan - ihan vain siitä syystä etten olisi kehdannut kaveria silmiin katsoa kirjaa palauttaessani.
Olinpa ennakkoluuloinen! Tykkäsin kirjasta paljon ja suosittelen sitä nyt puolestani eteenpäin. Tämä kirja oli itselleni kurkistus uuteen maailmaan. Miten vähän sitä musiikkia kuluttava perusmaija tietääkään taiteilijan elämästä.
Kirja valottaa mielenkiintoisesti taiteiljian elämää hänen lapsuudestaan lähtien. Hörähtelin useammankin kerran lukiessani kommelluksista ja elämän vaiheikkaasta etenemisestä. Ja ne lyriikat! Sitä hoilaa välillä ihan hölmönä kertsien kaljakorien kilinää, kun pitäisi ihan oikeasti kuunnella koko biisi ja miettiä tarinaa takana. Kirjassa on mm. useammankin Salon sanoittaman laulun sanat mukana. Luin niitä ääneen kuin runoja ja herkistyin useammankin äärellä. Kaunista, oivaltavaa ja koskettavaa.