What do you think?
Rate this book
Kaksosauringot #2
Seleesian näkijä
Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi purettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta, sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli vuosisataa sitten.
Toisaalla Esme koettaa suojella elämänsä suurinta rakkautta ja pitää Mateon hengissä. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka pystyy samaan kuin huonot tuulet. Ihminen, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin purettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?
Seleesian näkijä on mukaansatempaava fantasiaromaani totuuden etsimisestä, viholliskuvien murtamisesta, vaikutusvaltaisten vastuusta sekä anteeksiannosta. Kiitetyn Kaksosauringot-trilogian toinen osa tarjoaa jälleen seikkailua ja ruudinsavua sekä tappavaa tulta ja syvältä kumpuavaa taikuutta.
Toisaalla Esme koettaa suojella elämänsä suurinta rakkautta ja pitää Mateon hengissä. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka pystyy samaan kuin huonot tuulet. Ihminen, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin purettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?
Seleesian näkijä on mukaansatempaava fantasiaromaani totuuden etsimisestä, viholliskuvien murtamisesta, vaikutusvaltaisten vastuusta sekä anteeksiannosta. Kiitetyn Kaksosauringot-trilogian toinen osa tarjoaa jälleen seikkailua ja ruudinsavua sekä tappavaa tulta ja syvältä kumpuavaa taikuutta.
613 pages, Hardcover
First published August 1, 2017
2 people are currently reading
152 people want to read
About the author
Erika Vik
5 books76 followersErika Vik (b. 1982) is a graphic designer, illustrator, and entrepreneur with a Master of Arts degree. Vik provides her own singular take on traditional fantasy fiction, combining it with a bit of the Wild West, Victorian steampunk, and the Scandinavian feel for the magic within nature.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 43 reviews
December 5, 2017
Seuraavaa osaa odotellessa. Erinomaista jatkoa mainiolle ensimmäiselle osalle, tarina rakentuu todella mielenkiintoisilla tavoilla. Odotukset kolmatta osaa kohtaan ovat korkealla. Hienoa, että tulin ensimmäisen osan lukeneeksi, sen verran hyvästä kertojasta on kyse.
September 24, 2017
Herranjestas sentään!
Jotenkin arkailin tarttua tähän. Sitten tuli Superlukumaraton, ja ahmin koko kirjan kiireellä. Tai ei kiireellä. Innolla! Välillä itkin, välillä nauroin, ja, mikä tärkeintä, unohdin olevani sietämättömän ahdistunut!
Jotenkin arkailin tarttua tähän. Sitten tuli Superlukumaraton, ja ahmin koko kirjan kiireellä. Tai ei kiireellä. Innolla! Välillä itkin, välillä nauroin, ja, mikä tärkeintä, unohdin olevani sietämättömän ahdistunut!
December 9, 2019
Tämä vei minut ihan mukanaan. Helppo olematta kliseinen, uniikki yrittämättä liikaa. Kaikkea ei anneta valmiina, maailma rakentuu pikkuhiljaa. Laadukasta, hengästyttävää, inhimillistä (tai mikä seleesistä olisikaan vastaava termi!), koko ajan mieleen luikertelevaa fantasiaa hienoisin steampunk-vivahtein. Sellainen, joka jää mieleen pyörimään ja koko ajan tekisi mieli vaan lukea lisää.
En suunnitellut lukevani trilogian päätösosaa heti perään, mutta ei tässä kuulkaa muukaan auta. Täydet viisi tähteä, koska en yhtään ymmärrä mitä muutakaan muka voisin antaa!
En suunnitellut lukevani trilogian päätösosaa heti perään, mutta ei tässä kuulkaa muukaan auta. Täydet viisi tähteä, koska en yhtään ymmärrä mitä muutakaan muka voisin antaa!
September 4, 2017
Tämä sarja vain paranee. Seleesian näkijä tarjoaa jännitystä, tunnetta ja arvoituksia. Paikoin se on jopa kuin venäläinen klassikkoromaani, sillä henkilöitä on paljon ja heillä paljon erilaisia kutsumanimiä – sai pysytellä skarppina. En malta odottaa trilogian päätösosaa!
October 9, 2017
Kaksosauringot-trilogian toinen osa alkaa Aleian merimatkasta kohti Seleesiaa, matkaseuranaan valkohiuksinen seleesi Corildon, josta ei kylläkään ole paljoa iloa Aleialle koko matkalla - mies ryyppää hytissään, viettää aikaansa naisten kanssa ja käyttäytyy jurosti. Myöhemmin selviää, miksi mies käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Hän kantaa mukanansa suurta surua menetettyään vaimonsa.
Jos mahdollista, Seleesian näkijä imaisi minut maailmaansa vielä napakammin kuin sarjan edellinen osa Hän sanoi nimekseen Aleia. Minusta oli kiehtovaa tutustua Corildonin erilaiseen, pehmeämpään ja siedettävämpään puoleen, joka kuoritui esiin parivaljakon saavuttua Corildonin perheen luo. Aleian mystinen lumous ja sen selvittäminen toimii punaisena lankana läpi tarinan, ja yhä mystisemmäksi kaikki tuntuu käyvän.
Parsifal oli vakuuttunut, että nuori nainen tiesi miksi lumous oli hänessä. Hän totteli lumousta yhtä lailla kuin lumous totteli häntä. Se oli hänen varjonsa. (S. 291)
Olin viehtynyt jo sarjan alkuosaa lukiessani seleesien toiseen pulssiin, ja nyt sain siihen paljon lisää selvennystä. Se on hyvin kiehtova yksityiskohta, joka erottaa seleesit ihmisistä. Lisäksi tarinan myötä pääsen tutustumaan seleesien eri tapoihin käskeä mahtiaan. Lukija saa myös todistaa, että toinen pulssi voi olla myös vahingollinen kantajallleen, jos ei osaa hillitä voimiaan. Corildonille on käydä huonosti suojellessaan Aleiaa sieppaajilta.
Aleia tunsi rinnassaan pistoksen kun ymmärsi, ettei Corildon ollut tästä lähtien enää kokonaan häntä varten.
Jos oli koskaan ollutkaan. (s. 105)
Olen hieman hämmentynyt Corildonin ja Aleian välisestä vetovoimasta, joka on kyllä aistittavissa. Heidän ikäeroaan korostetaan ensimmäisessä osassa, mutta nyt käy ilmi, että Aleian lumous estää tätä vanhenemasta. Onko hän siis kypsempi kuin miltä vaikuttaa? Mikä on hänen todellinen minuutensa, kuka hän on ja miksi hänet on lumottu? Palaako hän lopulta Mateon luo, vai onko Corildonilla ja Aleialla vahvempi side, muutakin kuin toverillinen? Corildon vaikuttaa tuntevan hyvin syvästi nuorta naista kohtaan.
Seleesian näkijä tarjoaa myös tasaisesti jännitystä, varsinkin kun tulilintujen uhka vaanii Seleesian yllä. Kaikki kulminoituu suureen tulilintujen hyökkäykseen, jonka takia kaikki kynnelle kykenevät seleesit joutuvat puolustamaan maataan. Corildonin punahiuksinen sisar Tigran kärsii syvästi tulilinnun polttavasta hyökkäyksestä ja yhtä lailla ystävänsä Aleian katoamisesta, ja myös muut Ma'Bathaen perheenjäsenet haluavat kiihkeästi löytää Aleian. Hänen ympärillään on vahva arvoitus, mutta häneen on myös helppo kiintyä.
"Ei, me emme ole erehtyneet. Minä en ole erehtynyt. Sinä kannat mukanasi ovaalinmuotoista sirpaletta - juuri siinä, sillä kohdin alushameesi vyötärönauhaa. Sinä olet juuri se nainen, jota olemme jo vuosikaudet etsineet, kerran löytäneet ja kadottaneet jälleen." (s. 551)
Olen hieman pettynyt, ettei mystistä liskoeläin amargundia esiinny tässä osassa, sillä se vain hävisi ensimmäisen osan jälkeen jonnekin. Sininen aavikkokettu Fennekki kuljettaa tarinaa eteenpäin muutaman vilahduksen ajan, mutta onneksi tarina tutustuttaa lukijan mystisiin tulilintuihin ja lepakkomaiseen etelän siniseen katraakkiin nimeltä Raakku, joka on Tigranin kouluttama otus ja jolla on hyvin merkittävä viestinviejän rooli Aleian kadottua.
Kolmas osa paljastanee Aleian lopullisen kohtalon, jahka hänet löydetään sieppaajiensa hoteista. Olen hyvin ilahtunut tästä lukunautinnosta ja kirjan sivut viuhahtelivat kuin itsestään eteenpäin. Erika Vikin itse kuvittamat kannet ovat myös lumoavan kauniita.
Jos mahdollista, Seleesian näkijä imaisi minut maailmaansa vielä napakammin kuin sarjan edellinen osa Hän sanoi nimekseen Aleia. Minusta oli kiehtovaa tutustua Corildonin erilaiseen, pehmeämpään ja siedettävämpään puoleen, joka kuoritui esiin parivaljakon saavuttua Corildonin perheen luo. Aleian mystinen lumous ja sen selvittäminen toimii punaisena lankana läpi tarinan, ja yhä mystisemmäksi kaikki tuntuu käyvän.
Parsifal oli vakuuttunut, että nuori nainen tiesi miksi lumous oli hänessä. Hän totteli lumousta yhtä lailla kuin lumous totteli häntä. Se oli hänen varjonsa. (S. 291)
Olin viehtynyt jo sarjan alkuosaa lukiessani seleesien toiseen pulssiin, ja nyt sain siihen paljon lisää selvennystä. Se on hyvin kiehtova yksityiskohta, joka erottaa seleesit ihmisistä. Lisäksi tarinan myötä pääsen tutustumaan seleesien eri tapoihin käskeä mahtiaan. Lukija saa myös todistaa, että toinen pulssi voi olla myös vahingollinen kantajallleen, jos ei osaa hillitä voimiaan. Corildonille on käydä huonosti suojellessaan Aleiaa sieppaajilta.
Aleia tunsi rinnassaan pistoksen kun ymmärsi, ettei Corildon ollut tästä lähtien enää kokonaan häntä varten.
Jos oli koskaan ollutkaan. (s. 105)
Olen hieman hämmentynyt Corildonin ja Aleian välisestä vetovoimasta, joka on kyllä aistittavissa. Heidän ikäeroaan korostetaan ensimmäisessä osassa, mutta nyt käy ilmi, että Aleian lumous estää tätä vanhenemasta. Onko hän siis kypsempi kuin miltä vaikuttaa? Mikä on hänen todellinen minuutensa, kuka hän on ja miksi hänet on lumottu? Palaako hän lopulta Mateon luo, vai onko Corildonilla ja Aleialla vahvempi side, muutakin kuin toverillinen? Corildon vaikuttaa tuntevan hyvin syvästi nuorta naista kohtaan.
Seleesian näkijä tarjoaa myös tasaisesti jännitystä, varsinkin kun tulilintujen uhka vaanii Seleesian yllä. Kaikki kulminoituu suureen tulilintujen hyökkäykseen, jonka takia kaikki kynnelle kykenevät seleesit joutuvat puolustamaan maataan. Corildonin punahiuksinen sisar Tigran kärsii syvästi tulilinnun polttavasta hyökkäyksestä ja yhtä lailla ystävänsä Aleian katoamisesta, ja myös muut Ma'Bathaen perheenjäsenet haluavat kiihkeästi löytää Aleian. Hänen ympärillään on vahva arvoitus, mutta häneen on myös helppo kiintyä.
"Ei, me emme ole erehtyneet. Minä en ole erehtynyt. Sinä kannat mukanasi ovaalinmuotoista sirpaletta - juuri siinä, sillä kohdin alushameesi vyötärönauhaa. Sinä olet juuri se nainen, jota olemme jo vuosikaudet etsineet, kerran löytäneet ja kadottaneet jälleen." (s. 551)
Olen hieman pettynyt, ettei mystistä liskoeläin amargundia esiinny tässä osassa, sillä se vain hävisi ensimmäisen osan jälkeen jonnekin. Sininen aavikkokettu Fennekki kuljettaa tarinaa eteenpäin muutaman vilahduksen ajan, mutta onneksi tarina tutustuttaa lukijan mystisiin tulilintuihin ja lepakkomaiseen etelän siniseen katraakkiin nimeltä Raakku, joka on Tigranin kouluttama otus ja jolla on hyvin merkittävä viestinviejän rooli Aleian kadottua.
Kolmas osa paljastanee Aleian lopullisen kohtalon, jahka hänet löydetään sieppaajiensa hoteista. Olen hyvin ilahtunut tästä lukunautinnosta ja kirjan sivut viuhahtelivat kuin itsestään eteenpäin. Erika Vikin itse kuvittamat kannet ovat myös lumoavan kauniita.
September 23, 2017
Tykkäsin! Seleesian historiasta kuuleminen ja Corildonin perheeseen tutustuminen oli mielenkiintoista. Tykkään myös siitä, kuinka tämä trilogia on enemmän aikuisempaa YA:ta (voiko näin sanoa?? :D), toimii hyvin. Viimeistä osaa pitääkin sitten odottaa about vuosi, mutta varsinkin lopun takia tarvitsisin sen nyt heti!
May 2, 2020
Turhauttava lukukokemus. Maailma sen lajit ovat lumoavia ja olisin niin halunnut rakastaa tätä, mutta tarina kulki ihan liian hitaasti ja päämäärättömästi omaan makuun.
December 27, 2018
Todella kiehtova ja inhimillinen fantasiatarina. Tulvillaan seleesien elementti-magiaa. Oli kiinnostavaa saada perehtyä seleesien kulttuuriin ja Corildonin perheeseen. Uusia ystävyyssuhteita syntyi. Sodan uhka väijyy horisontissa, vanha vihollinen palaa.
September 3, 2017
En osaa analysoida miksi tämä on hyvä tai miten tämä on hyvä, mutta minun puolestani seuraava osa voisi ilmestyä huomenna.
September 21, 2017
Mestariteos, uppouduin tähän moneksi tunniksi. Aivan upea kirja!! Hirvittää ajatella, että seuraavan osan julkaisemisessa saattaa mennä vielä vaikka kuinka kauan!
November 20, 2017
Vik pistää paremmaksi kirja kirjalta. Käsittämätöntä että tämä on kotimaista matskua. Kovat on odotukset seuraavalta osalta, jota valitettavasti saakin sitten odotella...
May 28, 2020
I read the first part two years ago and I was worried I wouldn't remember anything, but luckily that did not happen. The plot was captivating and entertaining. The characters were definitely the strength of this book and I loved it a lot. It was quick to read and I just hoped it wouldn't have ended so soon.
December 9, 2017
Ei niin hyvä kuin ensimmäinen osa. En koukuttunut samalla tavalla ja koin hieman "repaleiseksi". Kuitenkin innolla odotan kolmatta osaa.
July 8, 2019
Parempi kuin ensimmäinen osa, nyt juoni rullasi mukavasti eteenpäin. Pidin myös siitä, että mukaan tuli lisää sivuhenkilöitä, jostain syystä en ole oikein päässyt Aleian tai Corildonin makuun vieläkään.
September 21, 2017
On tämä sarja ihan käsittämättömän hyvä...
July 30, 2021
Pidän Vikin tavasta kirjoittaa ja erityisesti hänen maailmanrakennuksensa on mieletöntä seurattavaa. Tässä Kaksosauringot-sarjan toisessa osassa Vikin luomaan maailmaan päästään tutustumaan taas eri kantilta, kun seikkailu sijoittuu pääasiassa Seleesiaan. Kirjassa on useita eri henkilöhahmoja, jotka tuntuvat juuri sopivalla tavalla rikastuttavan tarinaa. Päähenkilö Aleia jäi minulle kuitenkin edelleen etäiseksi ja häneen olisin toivonut syvempää yhteyttä. Yleensä myös turhaudun sellaisiin päähenkilöihin, joille kaikki asiat vain tapahtuvat ja he vain passiivisesti kulkevat tarinan vietävinä, mutta jostain syystä se Aleian kohdalla ärsytä niin paljoa. Pienenä miinuksena myös kirjan verkkainen tahti, joka välillä verotti innostustani, vaikka periaatteessa tykkään myös tällaisesta hitaasta fantasiasta.
August 21, 2024
2,5 tähteä
Seleesian näkijä on edeltäjäänsä hieman parempi kirja, mutta en edelleenkään koe tarinaa ja tarinankerrontaa erityisen mielenkiintoisena. Kaikki ainekset loistavaan fantasiatarinaan ovat olemassa, mutta Vik ei onnistu punomaan niistä minua miellyttävää eeposta. Suurin ongelmani tämän kirjan kohdalla oli Vikin ylipursuava kuvailu, joka teki jokaisesta virkkeestä ja (pienestäkin) hetkestä turhauttavan yksityiskohtaista ja pitkäveteistä. Kuulin mieluusti uusien tapahtumapaikkojen yksityiskohdista, mutta jokaisen ikkunan, ovenkahvan ja kasvin kuvailu oli turhaa. Tarina eteni muutenkin piinallisen hitaasti 2/3 osaa kirjasta.
Muut ongelmani liittyvät hahmoihin, joita oli jo hieman liiaksi asti. Etenkin Mathyanan hahmo oli suuri pettymys. Tapa, jolla hänen viitattiin ensimmäisessä kirjassa ja toisen kirjan alussa ei palkinnut lukijaa, kun vihdoinkin kohtasimme hänet.
Mutta. Tämä oli kaikesta huolimatta hienoinen parannus ensimmäiseen osaan, joten toivon, että Vik onnistuu trilogian päätöksessä ylittämään jälleen itsensä.
Seleesian näkijä on edeltäjäänsä hieman parempi kirja, mutta en edelleenkään koe tarinaa ja tarinankerrontaa erityisen mielenkiintoisena. Kaikki ainekset loistavaan fantasiatarinaan ovat olemassa, mutta Vik ei onnistu punomaan niistä minua miellyttävää eeposta. Suurin ongelmani tämän kirjan kohdalla oli Vikin ylipursuava kuvailu, joka teki jokaisesta virkkeestä ja (pienestäkin) hetkestä turhauttavan yksityiskohtaista ja pitkäveteistä. Kuulin mieluusti uusien tapahtumapaikkojen yksityiskohdista, mutta jokaisen ikkunan, ovenkahvan ja kasvin kuvailu oli turhaa. Tarina eteni muutenkin piinallisen hitaasti 2/3 osaa kirjasta.
Muut ongelmani liittyvät hahmoihin, joita oli jo hieman liiaksi asti. Etenkin Mathyanan hahmo oli suuri pettymys. Tapa, jolla hänen viitattiin ensimmäisessä kirjassa ja toisen kirjan alussa ei palkinnut lukijaa, kun vihdoinkin kohtasimme hänet.
Mutta. Tämä oli kaikesta huolimatta hienoinen parannus ensimmäiseen osaan, joten toivon, että Vik onnistuu trilogian päätöksessä ylittämään jälleen itsensä.
November 5, 2017
Pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta, koska nyt oltiin Seleesiassa; ehdottomasti mielenkiintoisinta antia tässä sarjassa. Itse Aleian lisäksi siis. Ja pidin kirjasta myös, koska siinä oli paljon edellistä vähemmän Mateota (anteeksi, anteeksi, mutta en vain edelleenkään pidä hänestä). Kirja polki ajoittain hiukan paikallaan, mutta oli suurimmalta osin hyvin kerrottua fantasiaa. Maailmanrakennus on vahvaa ja päähahmot kiinnostavia. Osa hahmoista, kuten Corildonin kaksossiskot, jäivät harmittavasti vähän taustakoristeiksi (aavistan, että kirjailijalla olisi heillekin tarinaa ja taustaa, mutta kirjassa ei ollut sopivaa hetkeä syventää näitä).
July 5, 2020
Luulen, että jos en olisi pitänyt (tahtomattani) melkein vuoden mittaista taukoa edellisen osan ja tämän välillä, olisin varmaan saanut tästä enemmän irti. Miljöö on kiinnostava, mutta menin useamman sekaisin hahmoista ja maailman historian tapahtumista. Vaikka ensimmäinenkään osa ei ollut mikään lempparini, tämä oli kuitenkin pieni pettymys.
February 26, 2022
Tällaista todella hyvä fantasia on, tarina vie mukanaan ja henkilöt ovat uskottavia ja kasvavat tarinan mukana. Tässä on upeasti salaisuuksia, asioita, joita henkilöt eivät tiedä, eikä lukijakaan tiedä, mutta myös niitä, joita paljastuu kirjan aikana. Tarinassa ei ollut turhia sivujuonia, vaan kaikki sivujuonetkin tukivat päätarinaa. Upea jatko ensimmäiselle osalle.
December 2, 2017
Ei ihan yhtä jännittävä juoni kuin ensimmäisessä sarjan kirjassa, mutta silti erinomaisen kiehtova!
October 7, 2017
Oli paljon parempi kuin ensimmäinen osa! Tämä jopa koukutti, herätti ajatuksia ja jätti mieleen odotuksen.
February 6, 2018
Tykkäsin sarjan ekasta osasta kovasti, tästä vielä enemmän. Oli loistavaa, että tässä oli paljon kaikenlaista mielenkiintoista Corildonista ja hänen perheestään, sillä hahmo jäi kiehtomaan ekan osan jälkeen. Seleesien yhteiskuntarakenteisiin oli paneuduttu huolella, enkä yhtään osaa arvata mihin juoni kolmannessa osassa tulee viemään.
August 8, 2025
4 ⭐️⭐️⭐️⭐️
Hyvä jatko-osa Kaksosaurinkojen trilogialle, mutta tää oli kyllä ihan kauhean paljon hidastempoisempi kuin se ensimmäinen kirja ja aloin jo miettimään että tämähän putoaa siihen tosi tyypilliseen "bridge book" kategoriaan mitä tulee fantasiatrilogioihin. Ns. "bridge book" eli siltakirja tarkoittaa sitä, että trilogian toisessa kirjassa ei tapahdu paljoakaan juonta edistäviä asioita vaan keskitytään periaatteessa hieman epäolennaiseen vain muodostaakseen jonkin tien ensimmäisen ja kolmannen eli viimeisen kirjan välille. Tykkään kuitenkin Erikan kerronnasta ihan älyttömästi ja viihdyin tän parissa kyllä erittäin mielelläni! En malta odottaa mikä on loppuratkaisu sarjan päätösosassa, saa nähdä milloin siihen tartun.
Hyvä jatko-osa Kaksosaurinkojen trilogialle, mutta tää oli kyllä ihan kauhean paljon hidastempoisempi kuin se ensimmäinen kirja ja aloin jo miettimään että tämähän putoaa siihen tosi tyypilliseen "bridge book" kategoriaan mitä tulee fantasiatrilogioihin. Ns. "bridge book" eli siltakirja tarkoittaa sitä, että trilogian toisessa kirjassa ei tapahdu paljoakaan juonta edistäviä asioita vaan keskitytään periaatteessa hieman epäolennaiseen vain muodostaakseen jonkin tien ensimmäisen ja kolmannen eli viimeisen kirjan välille. Tykkään kuitenkin Erikan kerronnasta ihan älyttömästi ja viihdyin tän parissa kyllä erittäin mielelläni! En malta odottaa mikä on loppuratkaisu sarjan päätösosassa, saa nähdä milloin siihen tartun.
May 28, 2018
Erinomainen, Vik vaan parantaa.
August 26, 2020
⭐3,5⭐
En tiiä miksei koukuttanu samalla tavalla kun eka osa, tuntu ettei tapahtunu kauheesti.
Hämmästyin Corildonin tunteenpurkauksia, kun Aleia oli hukassa/vaarassa. Luulen että siitä saattaa kehkeytyä jotain suurempaa...
Edit: Nyt ymmärrän mikä tässä osassa junnasi, nimittäin tuhat uutta sivuhenkilöä joista oli vaikea pysyä kärryillä ja ylipäätään enemmän ihmissuhteisiin liittyvä kerronta.
En tiiä miksei koukuttanu samalla tavalla kun eka osa, tuntu ettei tapahtunu kauheesti.
Hämmästyin Corildonin tunteenpurkauksia, kun Aleia oli hukassa/vaarassa. Luulen että siitä saattaa kehkeytyä jotain suurempaa...
Edit: Nyt ymmärrän mikä tässä osassa junnasi, nimittäin tuhat uutta sivuhenkilöä joista oli vaikea pysyä kärryillä ja ylipäätään enemmän ihmissuhteisiin liittyvä kerronta.
April 6, 2019
Aleian tarina jatkuu, ja jos ensimmäisessä kirjasarjan osassa koin alun tahmeana, tässä kakkososassa oli tahmeutta tarjolla ihan pitkin matkaa. Tarina eteni niin hitaasti, että lukeminen meni ajoittain suorittamiseksi. Kyse on toki myös makuasioista, mutta olen itse tiiviimmän tekstin ystävä. Henkilöitä tässä oli niin paljon ja osa oli niin pinnallisesti kuvattuja, etten millään tahtonut muistaa, kuka kukin oli ja mitä kenenkin kohdalla olisi pitänyt muistaa aikaisemmista tapahtumista. Arvostan kuitenkin kovasti Vikin luomaa maailmaa. Varsinkin seleesit kykyineen ovat kiehtovia.
January 28, 2021
Tarina kulkee sujuvammin toisessa osassa. Maailma on mielenkiintoinen ja henkilöt erilaisia, mutta monet heistä melko arkkityyppejä tai latteita. Osa henkilöistä onneksi onnistuu paremmin.
Juoni on mukaansatempaava ja kokonaisuutena kirja on hyvä.
Juoni on mukaansatempaava ja kokonaisuutena kirja on hyvä.
January 10, 2022
It's rare that a sequel turns out to be better than the first book in the series - but Kaksosauringot has done it! As this is an untranslated novel only available in Finnish (for now, I hope!), I'll review in Finnish.
Kaksosaurinkojen ensimmäinen osa, Hän Sanoi Nimekseen Aleia, kiehtoi ja kiinnosti minua, mutta kirjan läpi jatkuva matkustus-trope teki lukemiskokemuksesta vain kohtalaisen. Tämä oli tietysti vain oma kokemukseni, ja suurimmaksi osaksi selitettävissä sillä että usein koen pitkäkestoisen matkustamisen fantasia novelleissa puuduttavaksi. Olin tarpeeksi kiinnostunut Kaksoisaurinkojen maailmasta lukeakseni myös Seleesian Näkijän, mutta aloitin lukemisen varuillani, huolissani että jatko-osa floppaa. Yllätyksekseni Seleesian Näkijä vei minut kokonaan mukanaan. Seleesian Näkijät sukeltaa syvälle hahmojen dynamiikkaan, avautuu enemmän kiehtovan maailman salaisuuksista, ja hitaasti raottaa ovea minkä takana Aleian mysteerinen menneisyys pauhaa. Toinen kirja Kaksosauringoissa on paremmin tahditettu kuin ensimmäinen mikä teki lukukokemuksesta sulavampaa. Tarina myös taidokkaasti hyppii eri perspektiivien välillä, mikä antoi kokonaisvaltaisesti hyvän otteen fantasia maailman tapahtumiin.
Vaikka Seleesian Näkijä ihastutti ja kiinnosti yllätävän paljon, ei se vielä yltänyt aivan parhaiden lukemieni fantasioiden joukkoon. Tarina on mielenkiintoinen, mutta kirjoitustyyli tuntuu hieman hidas-tempoiselta vauhdikkaista tapahtumista huolimatta. Siitä huolimatta Kaksosaurinkoja ei kannata jättää välistä! Maailma on laaja, yksityiskohtainen, ja täynnä yllätäviä seikkoja.
En malta odottaa pääseväni Nefrin Tyttären ääreen!
Kaksosaurinkojen ensimmäinen osa, Hän Sanoi Nimekseen Aleia, kiehtoi ja kiinnosti minua, mutta kirjan läpi jatkuva matkustus-trope teki lukemiskokemuksesta vain kohtalaisen. Tämä oli tietysti vain oma kokemukseni, ja suurimmaksi osaksi selitettävissä sillä että usein koen pitkäkestoisen matkustamisen fantasia novelleissa puuduttavaksi. Olin tarpeeksi kiinnostunut Kaksoisaurinkojen maailmasta lukeakseni myös Seleesian Näkijän, mutta aloitin lukemisen varuillani, huolissani että jatko-osa floppaa. Yllätyksekseni Seleesian Näkijä vei minut kokonaan mukanaan. Seleesian Näkijät sukeltaa syvälle hahmojen dynamiikkaan, avautuu enemmän kiehtovan maailman salaisuuksista, ja hitaasti raottaa ovea minkä takana Aleian mysteerinen menneisyys pauhaa. Toinen kirja Kaksosauringoissa on paremmin tahditettu kuin ensimmäinen mikä teki lukukokemuksesta sulavampaa. Tarina myös taidokkaasti hyppii eri perspektiivien välillä, mikä antoi kokonaisvaltaisesti hyvän otteen fantasia maailman tapahtumiin.
Vaikka Seleesian Näkijä ihastutti ja kiinnosti yllätävän paljon, ei se vielä yltänyt aivan parhaiden lukemieni fantasioiden joukkoon. Tarina on mielenkiintoinen, mutta kirjoitustyyli tuntuu hieman hidas-tempoiselta vauhdikkaista tapahtumista huolimatta. Siitä huolimatta Kaksosaurinkoja ei kannata jättää välistä! Maailma on laaja, yksityiskohtainen, ja täynnä yllätäviä seikkoja.
En malta odottaa pääseväni Nefrin Tyttären ääreen!
September 10, 2018
Pidin tästä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Arvoin 3 ja 4 tähden välillä, joten kompromissi 3,5 tähteä olisi kuvaavin. Vikin luoma maailma on lumoava. Sen henkilöt ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia kaikki, vaikka heitä on paljon. Oli mukava tutustua Corildonin perheeseen, Seleesiaan ja seleesien historiaan tarkemmin. Tapahtumat olivat jännittäviä ja juoni tarjosi koukkuja, jotka houkuttelevat lukemaan seuraavankin osan. Mutta en pidä Vikin liian verkkaisesti kerrontatyylistä. Joskus asiaan pääseminen kestää tuskastuttavan kauan ja kirjan loppuun pääseminen tuntui välillä työltä. Olen enemmän vauhdikkaan kerronnan ystävä.
Displaying 1 - 30 of 43 reviews