Depressiopäiväkirjat

by Anni Saastamoinen

Riemastuttava masennuskirja! Twitterin tunnetuimpiin rääväsuihin kuuluva Anni Saastamoinen kirjoittaa masennuksesta omien kokemustensa perusteella. Depressio on kokonaisen sukupolven sairaus, mutta siitä ei vieläkään osata tai uskalleta puhua. Anni puhuu suoraan ja ymmärtävästi, välillä caps lock pohjassa ja kirosanoja säästämättä. Miltä tuntuu kun ei tunnu miltään? Miksei tunnu miltään? Mistä masennus tuli ja miksi? Onko syy muualla vai itsessä? Voiko siitä parantua?

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Audiobook, Mental Health, Memoir, Biography Memoir, Biography

157 pages, Hardcover

First published September 29, 2017

About the author

Anni Saastamoinen is a Finnish author and radio journalist. Her first book Depressiopäiväkirjat was released in 2017.

Reviews

[Susa]

Kaikkien niiden, jotka eivät koskaan ole masentuneet, kannattaisi lukea tämä.

[Katri · Rating 4 out of 5]

On haastavaa, ja ehkä tarpeetontakin, varsinaisesti arvioida teosta, joka on toisen ihmisen henkilökohtainen tarina omasta masennuksesta. Mutta koska tämä kirjoitettu teksti on julkaistu muiden luettavaksi, niin tässä nyt siitä heränneitä ajatuksia.

1. Aihe on aina tärkeä ja omakohtaisuus antaa enemmän kuin kliininen (onkohan tämä nyt edes oikea termi tälle) selitys siitä mitä masennus on. Ainakin näin itse koen. Olipa sairaus mikä hyvänsä.

2. Saastamoinen avaa rohkeasti tuntemuksiaan ja ajatuksiaan masennuksen aikana ja siihen liittyen. Arvostan, koska harva uskaltaisi olla näin rehellinen, näin auki.

3. Kirja on lyhyt, sen lukee nopeasti. Ohuuden ansiosta tähän on myös helpompi tarttua kuin johonkin 300 sadan sivun eepokseen. Ehkä jaksaa lukea silloinkin, kun ei oikeastaan jaksaisi lukea. Tai sitten ei jaksa.

4. Joitakin on tuntunut häiritsevän Saastamoisen kirjoitustyyli ja etenkin kirosanojen viljely. Minua ne eivät, yllättävää kyllä, häirinneet. Minä pidin tästä rouheasta, rehellisestiä ja jotenkin ehkä syvältä kumpuavasta vittusaatanasta. Tyylin ansiosta muuten raskas aihe myös muuttui sellaiseksi, jolle sai välillä nauraa. Loppua kohden kyllä muutamassa kohdassa tosi runsaat kirosanaryöpyt vähän hankasivat vastaan. Oli varmaan kisoranamitta siinä kohtaa täynnä.

5. Avaa masennusta hyvin, mutta myös sitä miten yhteiskunta ja ylipäänsä ihmiset tuntuvat suhtautuvan masennukseen. Minusta masennukseen ei tarvitse ehkä suhtautua mitenkään niin kauan kun sitä ei itse ole kokenut. Koska ilman omaa kokemusta ei oikeasti voi tietää miltä se tuntuu.

[Mai Laakso · Rating 5 out of 5]

Kirja on omakohtainen kokemus masennuksesta, josta kehkeytyi sitten esikoiskirja. Kirja on ronskia puhetta itsestä, muista, kouluajasta, masennuksesta ja sen hoidosta. Kirjan lopussa on tärkeitä ohjeita masentuneen läheisille.
Suosittelen kirjaa masentuneiden läheisille, ja kaikille depressiosta eli masennuksesta kiinnostuneille lukijoille. Vaikka aihe on synkkä, niin silti huomasin nauravani välillä ääneen kirjoituksille, ja pakkohan se oli lukea niitä kohtia myös miehelle. Haa, voiko masennuksesta kertova kirja olla välillä hauska, voi olla. Lue vaikka mitä kansikuvan puhekuplassa sanotaan.

[Veera · Rating 2 out of 5]

En arvostele kenenkään masennustilaa ja kurjaa tätä on tietysti tähdittää mutta kirjallisuutena ja lukukokemuksena tämä oli kyllä melko karseaa luettavaa. Varmasti monelle tärkeä kirja ja hyvä niin, minuun tämä ei vaan uponnut.

[Pinja · Rating 4 out of 5]

Nauratti todella paljon ja itketti myös!

toinen lukukerta:
madalsin viidestä tähdestä neljään, ekalla lukukerralla tämä oli todella ajankohtainen itselle koska olin oikeasti alkanut hyväksymään että olen masentunut ja alkanut hakemaan apua. Nyt vuosi myöhemmin tämä on edelleen tärkeä samaistumisen vuoksi mutta teksti ei mennyt samalla tavalla tunteisiin kun on jo hieman enemmän ehtinyt käsitellä niitä.

[Susanna · Rating 3 out of 5]

Todellinen, hauska ja tuntuva kirja masennuksesta. Kirjassa on yksityiskohtaista kuvailua hoitoon hakeutumisesta ja sen haasteista. Ihanan räävitön huumori keventää synkkää aihetta.

[Frida · Rating 4 out of 5]

"Edes PAREMPINA PÄIVINÄNI minua ei saisi puhumaan tuntemattomien kanssa ryhmässä muuten kuin työyhteisön pakosta tai viiden kaljan jälkeen, ja silloinkin ympäripyöreitä säästä. Mutta että AVAUTUISIN MIELENTERVEYDESTÄNI joidenkin lähiseutujen jarien ja päivien kanssa voi hyvä luojasaatana."

[Roni Laukkarinen · Rating 5 out of 5]

Helposti ahmittava kirja, jonka jokaisen tulisi lukea. Olen itse sairastanut masennusta useita vuosia ja pystyn allekirjoittamaan ihan kaiken siitä mitä kirjassa kuvaillaan. Anni on taitava kirjoittamaan ja hänen omintakeinen tyyli saa aikaan spontaaneja naurunremakoita. Pidin erityisesti BDI-testin läpikäymisestä, etenkin testin kohdasta 1.4, jota en oikeasti ollut aiemmin ajatellut niin. Repesin ja nauroin niin maan perkeleesti.

Koska myös puolisoni on ollut masentunut, vielä vaikeammin kuin minä (vaikka minunkin BDI-pisteeni olivat pahimmillaan lähemmäs 40), ihastuin ja liikutuin syvästi seuraavan osuvuudesta:

"Ei ole helppoa elää ihmisen kanssa, joka haluaisi vain lakata olemasta. Väkivallattomasti lakata olemasta, sulautua yhtäkkiä vaikka seinään tai valua lattialautojen välistä jonnekin lämpöeristeisiin ja unohtua sinne, poistua tyystin."

Itkettää suorastaan. Kuin minun ajatukseni, kuten montakin asiaa tässä kirjassa. Olen käynyt läpi paskoja terapeutteja, olen lakannut pesemästäni hampaita säännöllisesti yli kahdeksi vuodeksi.

Ihan vitun tärkeä kirja, hyvin kirjoitettu, sopivan mittainen sellainen. LUE, LUE, LUE!

[Jaana V · Rating 5 out of 5]

Tärkeä, pieni suuri kirja diagnoosista nimeltä depressio. Masentuneet, masennuksen sairastuneet ja masentuneiden läheiset saavat tästä varmasti vertaistukea ja lohtua, ja sairaudesta tyystin tietämättömät aitiopaikan informaatiota siitä, miltä masennus tuntuu, ja mitä se tarkoittaa, kun ei oikeastaan tunnu miltään.

Saastamoisen raivorehellisyys, tapa olla säästämättä itseään tai sanojaan, on tekstissä kerrassaan viehättävää.

[Marko Suomi · Rating 5 out of 5]

Olen vaikuttunut. Ensinnäkin kirja ja sen julkaiseminen on tärkeä itse aiheensa ja kulmansa takia, uskon että tämä osaltaan jälleen murentaa mielenterveysongelmiin liittyviä tabuja ja niistä puhumiseen liittyvää häpeää. Mutta kaiken tämän lisäksi, kirja on kirjana todella iskevä, sekä syväluotaava että helposti sulatettava, laittoi itkemään ja nauramaan, joskus samalla aukeamalla. Voimakasta, vihaista, surullista, herkkää, toiveikaista, pelokasta ja elämänjanoista tekstiä. VAHVA SUOSITUS.

[Suketus]

Avoin, hyssyttelemätön, raju ruumiinavaus sairaudelle nimeltä masennus. Mikä saa sairastumaan, kun kaikki on ihan hyvin? Mikä auttaa parantumaan? Vai auttaako mikään?

Saastamoisen mukana elää sairauden eri vaiheissa, kokee riittämättömyyden ja synkkyyden. Anteeksipyytelemätön, rehellinen kirja.

[Sanna Rauhala · Rating 5 out of 5]

Mikki Hiiri ei todellakaan ole mainio ja ihana heppu. Je suis Saastis, vittu.

[Laura]

Kuuntelin tämän äänikirjana (podcasteista hieman kömpelösti koottuna sellaisena?) yhden junamatkan aikana, sillä jos olisin antanut itselleni luvan lopettaa kesken, en todennäköisesti enää olisi palannut tämän pariin.

Tämä oli tärkeä. Se oli tabuja rikkova, rohkea ääni, joka antaa jälleen yhdet kasvot mielenterveydestä puhumiselle, ja sitä onkin ainakin blogimaailmassa omiin silmiin lähivuosina enemmän tapahtunutkin. Se oli tarina yhdenlaisesta masennuksesta, mutta yhden ihmisen tarina se olikin.

Kirjallisesti, noin niinkuin kirjallisuutena, arvioitua tämä nyt ei ihan hurjan kummoinen ollut, tai lähinnä rasitti kun ainoa tehokeino oli vittupaskasaatanat ja jokaikiseen lauseeseen piti keksiä sarkastinen tai ironisen lakoninen, mustaakin mustempi lohkaisu. Tyyliltään se olikin lähempänä feissarimokiin päässyttä pitkänpitkää avautumista, mutta se on oikeastaan toissijaista, kun tarkoituksena on rikkoa tabuja, normaaliuden normeja ja antaa kasvot masennukselle, eikä havitella kirjallisuuden Nobel-palkintoja.

[meri]

Oma masennusaikajanani noudattelee Saastamoisen polkua vain muutaman kuukauden erolla. Ei tunnu järkevältä arvioida kirjaa tähdin, siihen se on liian henkilökohtainen. Joskin tämä henkilökohtaisuus on näköjään myös hieman objektiivista, niin paljon Depressiopäiväkirjoista olisi voinut olla mun kirjoittamaa.

Pelkäsin, että kirja tuo flashbackeja ajoista jotka mielummin unohtaisin - tai oikeastaan joita en juurikaan edes muista, kuten ei Saastamoinenkaan. Kun on kaikista vaikeinta, ei muista mitään. Pelkoni oli turha - kurkkuani kyllä kuristi muutamassa erityisen viiltävän tutussa kohdassa, mutta lähinnä tunsin helpotusta. Minä, itsekin masentunut, pystyin lukemaan tämän kirjan samaistuen, mutta kuitenkin rationaalisesti ulkopuolelta, vajoamatta täysin.

[Aino · Rating 1 out of 5]

Ihan mielenkiintoinen kurkistus masentuneen mielen maailmaan. Kirjoittajana Anni ei kuitenkaan ole taitava, capslock ja kirosanat voimakeinoina väsyttivät jo kahden kerran jälkeen ja niitä käytettiin 75% tekstistä. Muutenkin teoksesta välittyi jotenkin sellainen lukijan aliarvioiminen. Teksti oli lähinnä ärsyttävää.

[Naava · Rating 5 out of 5]

Kerrassaan ilahduttavan hieno kirja!

Ei pikkusievää söpöstelyä vaan ihanan rehellistä tekstiä siitä, mitä masennus on. Oikeasti. Vahva suositus.

[Salla]

"Minä olen kasvattanut itsestäni itselleni suojamuurin, haarniskan, talviturkin saatana, märkäpuvun ja naamiaisasun. Minä olenkin yhtäkkiä ollut rooliasu, johon olen pakottanut itseni aamuisin kyetäkseni toimimaan maailmassa ihmisen tapaan. Minä olen opetellut repliikit, maneerit ja tyylin, minusta on tullut sellainen, joka menee ihan ihmisestä ja vieläpä ihan kohtalaisen itsevarmasta sellaisesta. - - Mutta kun minä tulen kotiin, riisun sen roolin ja katson peiliin ja totean olevani huijausta. En minä ole pärjännyt, ystävä rakas. Minä olen pärjäillyt. Minä olen pärjäillyt, koska en ole voinut tai osannut muutakaan."

(S. 144-145)

[Riina Mattila · Rating 2 out of 5]

Tää jätti tosi ööh-olon. Paikoitellen osuvaa ja upposi muhun, ja ymmärrän kirjan tarpeellisuuden. Itselleni sanat ja niiden monipuolinen käyttö on ensiarvoisen tärkeää kaikessa lukemassani - siksi 2 tähteä. Vittu-sanan liiallinen käyttö ärsytti - se menetti minusta sillä tavalla painokkuutensa.
Varmasti herättää paljon "I feel u bro!"-tyyppisiä ajatuksia / auttaa masentuneen läheistä ymmärtämään jotakin tästä suomalaisten kansansairaudesta, josta itsekin olen varhaisnuoruudesta asti kärsinyt.
Tätä kannattaa lukia ennemminkin tajunnanvirtana, kuin ns. kirjallisuutena, josta haluaa löytää upeita ilmaisuja.

[Helena · Rating 5 out of 5]

Vapauttavan rääväsuinen ja ronski kirja tärkeästä aiheesta. Kuuntelin äänikirjana ja ihailin sitä rehellisyyttä, jolla Saastamoinen kertoo omista kokemuksistaan depression syövereissä ja kokemuksistaan yrittäessään löytää hoitoa.

[Virva Makaza]

Oli kyllä taas ihan niinkuin omasta elämästä paitsi että ollaan siellä montussa vielä.

[Katja · Rating 4 out of 5]

Hurja, virkistävä, suorasanainen, koskettava. Tiivis, puhutteleva ja erittäin suositeltava kirja masennuksesta.

[Sanni]

Riemastuttavan rehellinen kuvaus masennuksesta ja sen sairastamisesta.

[Rosa]

Tähtiarvion antaminen kuvaukselle toisen ihmisen masennuskokemuksesta tuntuu väärältä, joten jätän sen tekemättä. Kuuntelin kirjan yhden iltapäivän aikana äänikirjana asioiden hoitamisen lomassa, ja kirjailijan itsensä lukema äänikirja onkin mielestäni oikein toimiva formaatti tälle teokselle. Pidin Saastamoisen kerrontatyylistä ja minun tuli nyökyteltyä sisällölle moneen kertaan, mutta en pitänyt teosta kovin raskaana siitä huolimatta, että samaistuin moneen Saastamoisen kokemukseen.

[Outi · Rating 4 out of 5]

"Ettei minulla olisi syytä tai järkeä tuntea, kuten tunnen - joka muuten useimmiten ei ollut mitään muuta kuin valtava henkinen takku, kutiseva möykky pahaa oloa kuin jokin lankakerä, jonka molemmat päät ovat hukassa ja lankakerän tarkoitus epämääräinen."

Joskus keväällä tai kesällä kun kuuli, että Twitterin Saastis kirjoittaa kirjan masennuksesta, olin että jee jee, jotenkin kustantajaksikin sopi kivasti Kosmos.

Nyt sen sitten sai luettavaksi ja olihan se juuri sellainen, kirosanoilla ja caps lockilla ryyditetty sairaskertomus, jonka on oletettavasti tarkoitus tarjota vertaistukea ja toisaalta kurkkauksen depressioon niille, jotka ei sitä ole edes lievänä kokeneet. Toivottavasti on myös Saastamoiselle itselleen toiminut purkautumiskanavana, tekstistään huomaa että kirjoittaminen lienee luontevaa.

Huikein luku oli "Se tuntuu siltä" jossa selitetään "eheälle, tarmokkaalle, hienolle, täsmälliselle ja voimakkaalle" ystävälle, joka jaksaa eikä ole kokenut mielenterveysongelmia edes läheistensä kautta. Tässä kohtaa - myönnän - vähän nieleskelin. En osaa eritellä tätä muuten kuin lainauksella: "Ei ole enää normaalia, kun on niin väsynyt, että voisi nukkua kokonaisen vuorokauden. Ei ole enää normaalia, kun ahdistus kuristaa ja painaa keuhkot kasaan, eikä keuhkoja saa täyteen vaikka haukkoisi happea kuinka. Ei ole normaalia, ettei halua nähdä ketään ihmistä, edes kaikista rakkaimpiaan, eikä keskustella kenenkään kanssa ikinä."

Myös pidin lopun listasta, jossa annettiin neuvoja läheisille joista ehkä tärkein on tämä: "Älä ärsyynny. Masentunut ei ole tahallaan perseestä. Masentunut on masentunut. Hän ei todennäköisesti halua lähteä reippailemaan, oopperaan tai reilaamaan, mutta se on masennuksen syy, ei sen, että masentunut olisi tahallaan vittumainen."

Kyl mä tykkäsin, ku näitä tarvitaan. Ettei kansantauti olis niin iso mysteeri.

[Anina | lukukartano · Rating 5 out of 5]

Ja mitä minä siellä terapiassa kertoisin? Synnyin, olin lapsi ja sitten meni vituiksi kaikki ja siksi olen tässä, hyvää päivää ja anteeksi hikinen kämmeneni. Horista nyt itsestään siellä tuntikaupalla, jostakin kirjoittamastaan kauppalistasta ja siitä lähteneestä assosiaatiosta että ala-asteellakin oli näkkileipää aina ja porkkanaraasteessa saatana rusinoita, ihmekään, että olen henkisesti vino sillä minkälainen sadisti laittaa RUSINOITA porkkanaraasteeseen?

Tärkeä, tärkeä teos. Rehellinen, suorapuheinen, rohkea, surullinen mutta paikoin hauskakin kuvaus siitä, millaista on olla masentunut. Helppolukuinen ja lyhyt kirja, joka kuitenkin tuntuu sisältävän kaiken olennaisen.

Suosittelen tätä erityisesti a) niille, jotka ovat joskus joutuneet tuskailemaan BDI-lomakkeen kimpussa ja b) niille, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mistä oikeassa masennuksessa on kyse.

[Jenny Kangasvuo · Rating 5 out of 5]

Hurjaa tykitystä masennuksesta ja sen hoitamisesta. Luulin tämän olevan romaani, mutta enemmän se oli kokoelma omaelämäkerrallisia esseitä masennuksesta ylipäätään. Hurjaa, kiukkuista sanailua. En ole lukenut yhtä värikästä ja silti täsmällistä kuvausta siitä, miltä masennus tuntuu ja varsinkin miltä tuntuu pomppia mielenterveyden hoitoketjuissa.

[Elina Mäkitalo · Rating 4 out of 5]

Hyvin realistisesti kirjoitettu, jokseenkin pinnallisestikin. Pidin kyllä mutta joku asia kirjassa tökki joten en voi täysiä tähtiä antaa. Näistä asioista kuitenkin pitää puhua julkisesti ja kaikenlaiset kirjoitukset omista mt-ongelmista on hyväksi, vaikka kävisikin asioita terapiassa niin antaa ainakin uskoa muille ettei ole asian kanssa yksin.

[Tomi · Rating 5 out of 5]

Olen jäävi arvioimaan tätä, mutta voin kyllä suositella. Erityisesti, jos et ole itse kohdannut masennus-nimistä sairautta. Tässä kerrotaan, minkälaista se voi olla sen sairastavan näkökulmasta.

[Selina Kustula · Rating 5 out of 5]

I laughed. I cried. Beautiful, dark and funny. Everyone should read this.

[Minna Koo / lukemattomienkirjojenkerho · Rating 5 out of 5]

Se tunne, kun tekee mieli huutaa, että v*ttu just niin! Jokaisen pitäisi lukea tämä.