Jokunen tovi alkuräjähdyksen jälkeen, astronomisten, geologisten ja sen sellaisten sattumien seurauksena, Telluksen pohjoisella pallonpuoliskolla alkoi törröttää niemi. Sitten tulikin vuosi 1809, ja siinäpä oikeastaan koko tarina olisikin, ellei tuolle 14 miljardin vuoden aikajänteelle mahtuisi joitakin niin kohottavia kuin askarruttaviakin episodeja, joiden kertomisesta saattaa olla lukijalle hyötyä ynnä huvia.
Niemi on maailmankaikkeuden kulttuurihistoria à la Juha Hurme. Kustantamon pihistelyn vuoksi teos keskittyy tuon mainitun niemennökön ympäristöön, toki vertaillen sen saavutuksia eurooppalaiseen ja laajempaankin hengentuotantoon. Venäjän vallan aika ja Suomen tasavallan historia on siis jätetty pois.
Hurmeen tutkain löytää aina uutta jo muka tiedetystä. Taiteilijan ja tieteilijän yhdistelmäkatse paikantaa niemen ylivertaisesti käännetyimmän tekstin satojen vuosien takaa, pureutuu kansanrunouteen ilman Kalevalan välikättä ja näyttää niemen perusteellisen kansainvälisyyden jo ajalta ennen ristiretkiä. Uskonkiihko ja typerä isottelu eivät ole kirjoittajalle suuressa arvossa, sivistys, kulttuuri ja uuden keksiminen ovat.
Juha Hurmeen Niemi ei ole vielä Suomi, mutta sellaisia piirteitä, juuria ja juonteita siinä on, jotka saattavat vaikuttaa tutuilta.
Huhhuh, vaikein luku-urakka hetkeen! Kirja, josta olisin kovasti halunnut pitää enemmän. Ymmärrän hyvin, miksi Ellu Rehn ja mun isoäiti pitävät tästä kirjasta: onhan kyseessä taitavasti kirjoitettu ja tyyliltään ainutlaatuinen teos. Mutta. Mulle opus oli pitkälti hidasta mämmissä tarpomista. Siis raskasta. Loruja, historiaa, anekdootteja. Tajusin, että mä kaipaan tässä kiireisessä elämänhetkessä kirjallisuudelta jotain muuta kuin luennointia. Mutta sinnikkäästi tarvoin loppuun asti, ja siitä olen ylpeä! Kahden tähden arvoista on teoksen kiistämätön hienous (vaikka se ei muhun iskenytkään) ja mieleen jääneet muutama hyvä tietokilpailuhenkinen kysymys, joilla briljeerata yllättävissä tilanteissa.
Niemen (Suomen) historia alkuräjähdyksestä Venäjän vallan alle. Nauroin, kyhnytin takaraivoani, rakastin. Miten näin paljon dataa pystyy ahtamaan täysin luontevasti, luettavasti, hauskasti yksiin kansiin, loogisen tuntuiseksi kokonaisuudeksi. Niemi pakolliseksi toisen asteen kouluihin!
Hurme on tehnyt valtavan työn, mutta silti Niemi ei missään vaiheessa imaise lukemaan. Jäi fiilis, kun kuuntelisi "coolia" hissanmaikan sijaista, joka tiputtelee väliin räyhäköitä analogioita ja kirosanoja, mutta on vähän liian ihastunut omaan ääneensä. Lukukokemus oli varsin puuduttava.
Tylsä kokoelma palasia Suomen historiasta, joita on yritetty ryydittää muka-hauskalla kielenkäytöllä ja kirosanoilla. Lisäksi armotonta kristinuskon dissaamista, vaikka muita uskontoja ja uskomuksia käsitellään objektiivisesti.
En edes yritä referoida kaikkea sitä, mitä Hurme vyöryttää Niemen yli neljälläsadalla sivulla. Monenlaista heppua, toimijaa ja tieteentekijää on 700 vuoteen mahtunut. Päättäjämme ja julkkiksemme olivat yhteisiä Ruotsin kanssa, ja useimmat heistä ruotsinkielisiä ja ruotsalaisia. Ei kuitenkaan ollut kuningaskunnan vallesmanneilla ja papistolla kadehdittavat oltavat: niemeläiset olivat itsepäistä ja monenkirjavaa sakkia (idästä ja lännestä), jotka uskoivat omien luonnonuskontojensa, loitsujensa ja tarujensa voimaan. Virtauksia tuli ja meni, samoin kuin kunkkuja, ukaaseja, ikeitä ja pakotteita.
Niemi oli harvaan asuttu, väkeä oli vähän. Ja sitäkin vähää niittivät kunkkujen sodat, katovuodet ja mustat surmat. Mutta eletty on ja sinnitelty karhujen ja susien seassa. Jästeinä ja jääräpäisinä. Niin paljon surkuhupaisaa ja huvittavaa, mutta myös intomielistä tekemistä on niemellä puuhakkaasti touhuttu, että Hurme itsekin toteaa:
"Toivon, ja ehkä jotkut lukijatkin toivovat, että olisin keksinyt tämän kaiken, mutta ei: kyllä näin on."
Olen äärimmäisen vaikuttunut Juha Hurmeen jo nuorena alkaneesta monipuolisesta tiedonhalusta. No, aikuisena hän ymmärtää kieliä ja historiaa, tietää henkilöitä, joista en ole kuullutkaan, ja osaa laittaa merkityksellisiä tapahtumia sellaiseen kirjalliseen muotoon, että meikä jaksaa sitä lukea. Hurmeen kieli on Hurmeen puhetta; kuulen hänen äänensä tekstiä lukiessani. Yhden tähden pudotin siksi, että loppupuolella kerronta ei ollut yhtä hersyvää kuin alussa.
Jokin tässä hiersi, vaikka jutusteleva tyyli ja kevyen ironinen historian kommentointi hymähdytteli. Ehkä tässä vain oli kaikkea liikaa. Täytyy miettiä.
2.25⭐️ Finlandia prize winner 2017 and book 6/41 of my Finlandia reading project!
This started out strong as I found the idea behind this book interesting, but it didn’t hold. It’s too much stream-of-consciousness of the author, who is weirdly narrating the story (I think?) with his own voice and making (mostly unfunny) history teacher jokes. Feels like you’re listening to someone who is very used to always having people listen to them, which would also explain why the book seemed very unedited. Maybe this is just part of the style but it didnt work for me. There’s also lots of name dropping and references to random historical people from all over Europe, some of which were not at all related to Finnish history. Felt a bit like the writer wanted to focus on his areas of interest and got carried away and off topic because of this. I understand that this was supposed to be a quirky and fun chronological telling of the history of the Finnish people til the 1800, but the focus on the topic wasn’t really there and the narration was difficult to follow.
”An nascis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.”
Vuoden 2018 ensimmäinen loppuun luettu teos onkin aikamoinen paketti muuan Niemen, myöhemmin Suomen, kulttuurihistoriaa Hurmeen omintakeisella, viehättävällä kirjoittajanäänellä kerrottuna. Tarinoiduksi tulee yhtien kansien väliin Niemen vaiheikas matka alkuräjähdyksestä ja aikojen alusta 1800-luvulle ja Venäjän vallan alaisuuteen, kieli- ja kirjallisuushistoriaan keskittyen. Mainio!
Niemi on uskomattoman raskas kirja lukea. Lauseista on haluttu tehdä iskeviä ja siteerattavia unohtaen se, että kirjan kieli voi olla tasapaksua myös olemalla liian paksua. Täytyy ihailla Hurmeen tekemää taustatyötä tätä kirjaa varten, mutta taustakirjallisuutta onkin sitten käytetty roiskien miten sattuu. Niemi jäljittelee tietokirjaa, mutta muistuttaa esseetä, ja Hurme ei edes yritä piilotella omia mielipiteitään. Kuitenkin kaikista eniten ärsytti täydellisen kontekstuaalisuuden puute. Ruotsin, kirkon, instituutioiden ja ihmisten toimintaa kritisoidaan täysin nykypäivän näkökulmasta käsin, eikä lukijalle anneta edes mahdollisuutta kuulla selitystä käytökselle. Jälkiviisaus tuntuu varsinkin näin pitkälle venytettynä älyllisesti epärehelliseltä: on helppo nauraa keskiajalle kunhan ei muista sitä, että muutaman sadan vuoden päästä meillekin nauretaan.
––Niin yksinkertainen sidos tarinalle kuin vuoroillaan soutavien Aimon ja Köpin keskustelu olikin Nyljetyissä ajatuksissa, Niemessä sellaisen puuttumisen huomaa. Ansiokas historian faktojen ja anekdoottien luetteleminen käy välillä raskaaksi, ja yhteinen kaari katkeilee kehyskertomuksen puuttuessa. Paimiossa syntynyt, Pispalassa asuva Juha Olavi Hurme on Niemen toimija ja tarkkailija, mutta ei johdonmukaisesti, ei jatkuvasti–– http://piippuhyllylla.blogspot.fi/201...
En jaa Hurmeen maailmankuvaa tai ihmiskäsitystä, mutta loistava kirja ja hienoa tekstiä. Välillä pitkät pätkät historiaa parhaimmillaan, mielenkiintoisimmillaan ja hauskimmillaan. Välillä taas mentiin omaan makuun vähän liian syvälle joihinkin kulttuurin nyansseihin, mikä sitten heikensi kirjan tiiviyttä ja kokonaisuutta. Arvio ehkä 4,4/5 joten kallistuu nyt neljään tähteen.
Niemi on suunnilleen sama kuin se mikä nykyään tunnetaan Suomena. Juha Hurme käy sen historian läpi maailmankaikkeuden syntymästä vuoteen 1809, siis siihen kun siitä tuli osa Venäjää. Kirja etenee hurjaa tahtia, mutta ei kannata pelästyä. Riittää kun varaa aikaa, ottaa mukavan asennon ja antaa Hurmeen sivistyneen, hauskan ja rikkaan tekstin imaista mukaansa. Samaan aikaan sivistyy ja saa hyvän mielen! Lukuelämys oli sikäli ristiriitainen, että toisaalta ei malttanut pitää vähääkään taukoa ja toisaalta harmitti jo etukäteen että tämä loppuu. Palaan tähän teokseen aivan varmasti vielä monta kertaa. Mahtava on Juha Hurme!
Loistavan hauska ja hurmaava teos. Vaatii aikaa ja oikeaa hetkeä mutta lomalukemiseksi mitä parhain. Sisältää paljon faktaa mutta kirjoitettu niin hauskasti ettei tunnu lainkaan tietokirjamaiselta tai puuduttavalta.
Neljäskin tähti olisi varmasti irronnut, ellen olisi yrittänyt lukea tätä arjen puristuksessa. Hauska ja rönsyilevä ”tietokirja” Suomen (esi)historiasta.
Kuvittelin tarttuvani jonkinlaiseen lukuromaaniin, mutta tämä olikin tiivis ja tuhti tietopaketti historiastamme aina alkuräjähdyksestä 1800-luvun alkupuolelle. Kielellisesti riemastuttavaa luettavaa sellaisellekin ihmiselle, joka ei tavallisesti historiallisista kirjoista innostu. Tarkkaan lukemiseen olisi kulunut ikuisuus, joten osin etenin selaillen, muutamiin kohtiin tarkemmin pysähdellen. Takaosasta löytyvä henkilöhakemisto auttaa mainiosti siinä, että kirjaan voi palata useampaan kertaan tiedonhakumielessäkin. Kirjan lukemisen jälkeen yleissivistynyt olo!
Ensimmäinen Hurmeeni, muttei todellakaan viimeinen. Tää kirja on ollu lukulistalla jo pitkään, ja parisen vuotta sitten sen jo kävinkin lainastosta yöpöydän viereen hautumaan. Kuukauden hautominen ei sillon auttanut: en lukenu ees ekaa sivua. Nyt vuonna 2024 oli toisin, ja jäin kiikkiin heti siitä sivusta lähtien, joka viimeks jäi avaamati. Lyhykäisyydessään kirja kertoo Suomen (Niemen) historian alkaen vaatimattomasti alkuräjähdyksestä. Paljon jöötiä siis, mutta jotenkin sellasessa muodossa ettei tarvii henkaria tai saksia jotta saa ne vetästyä. Kirjassa rakastin Hurmeen tapaa harhautua sivupoluille, seurata niitä aikansa, todeta että "palataanpa aiheeseen", ja tehdä niin vain harhautuakseen hetken kuluttua uudelleen. Tämä oli toki kirjailijan kannalta tietoista, ja sivupolkujen varrelta löytyneet trivia-kikkareet keräsinkin hykerrellen dogibägiin. Historiasta, kielestä ja kaikesta omituisesta nörttihommasta diggailevana suorastaan nautin tästä kirjasta, ja miusta tuli kerralla Hurme-tuuletin. Vahva suositus!
Kirjasin tämän lukulistalle sen ilmestymisvuonna, mutta sitten elämä tuli niin monessa kerroksessa väliin että Niemi ja niemeläiset piti työntää taka-alalle.
Nyt vihdoin sain tämän uudelleen työn alle, ja kylläpä oli taas lukukokemus. Tykkään Hurmeen vimmaisesta kulttuuripuheesta, ja siitä ystävällisyydestä että hän liittää pätkiä käsittelyssä olevista teoksista luettavaksi, muuten joutuisin kirjan kanssa joko ravaamaan kirjastossa tai sitten lataamaan kymmenestä ero palvelusta e kirjoja ja runoutta selatakseni niitä jotta pääsee kartalle. Hurmeen teksti on viittauksista huolimatta vaivatonta ja mainiota luettavaa ja kirja jossa lähdetään liikkeelle, alkuräjähdyksestä ei voi täysin kelvoton olla. Kirjassa käydään tiivistetysti läpi erään pohjoiseurooppalaisen niemenkärjen historiaa ja muutamien henkilöiden edesottamuksia joilla oletetaan olevan vaikutusta alueen ja sen asukkaiden oloihin. Vaikka historia ei olisi mieliaiheesi saatat saada paljon irti tästä varsin mainiosta oppaasta niemeläiseen kulttuuriin.
Sainpa tämän VIHDOIN luettua. Kesti kauan ja puolivälissä alkoi tuskastuttaa. Ei, vika ei ole Hurmen kielenkäytössä tai tekstissä, se on upeaa, hauskaa, valloittavaa, kikatuttavaa, omalaatuista. Ongelma pikemminkin on aihepiirissä. Itseäni Niemen historia, valitettavaa kyllä, ei temmannut mukaansa, eikä Hurmen kielikään herättänyt sitä tarpeeksi henkiin, että olisin jaksanut lukea tätä kovinkaan aktiivisesti.
On tällä ansionsa, en sitä kiellä, mutta itse en olisi lukenut loppuun, jos ei olisi Finlandia-voittaja.
Kylläpä oli tuskainen taival tämän kahlaaminen läpi. Mutta koska sain joululahjaksi ja tämä on Finlandia-voittaja, niin keskenkään ei viitsinyt jättää.
Ensinnäkään tämä ei mielestäni ollut mikään romaani, ainakaan perinteisessä mielessä. Hyppiviä vuosisatoja ja -lukuja, "vitsikästä" kommentointia ja määrätön määrä lainauksia. Uh huh. Ei yhtään minun makuuni. Muutama hauska juttu upposi minuunkin, mutta ei tämä kahta tähteä enempää minulta saa, valitettavasti.
Nautin tästä yhtä paljon kuin lukion historian oppikirjoista, eli kolmen tähden verran. Parasta oli laaja alkuperäislähteiden käyttö ja ahkera siteeraaminen, mutta kirjailijan oma panos sisältöön jäi ohuenpuoleiseksi. Loppupuolella ote tuntui vielä herpaantuvan kunnolla, ja valuttiin nimien ja vuosilukujen läpijuoksuun. Ihan kelvollinen ja tarpeellinen Suomen kulttuurihistorian kertaustunti, jos ei jaksa kunnon tietokirjaa aiheesta lukea.
Paljon nimiä ja vuosilukuja. Hidas luettava, mutta hauska ja mielenkiintoinen. Mahtaakohan historia upota nuoriin paremmin jos se kerrottaisiinkin kouluissa näin?
No jopa on historiaa kerrakseen. Kerrassaan hilpeä kuvaus tämän alamaiskansan alkutaipaleelta. Tarinat, runot ja laulut heräävät hienosti eloon, jumprahuiti sentään. Ihan loppuun asti ei jaksa kantaa tämä eepos. Muutaman kanttorin taipaletta koristaisi delete-nappi komiasti, mutta paskaako sitä tässä valittelemaan kun kuitenkin luettua tuli. Lisää tätä, mutta leveämmällä skaalalla.
Kiinnostava, rönsyilevä ja puuduttavakin kulttuurihistoriapläjäys Suomen tarinasta, jossa näkyy umpimielisyyden ja sivistysponnistelujen jatkuva taistelu. Paljon hauskoja mutta irrallisen tuntuisia tiedonjyväsiä roiskittu pitkin aikajanaa. En tiedä miksi tämä on luokiteltu kaunokirjallisuuteen eikä tietokirjoihin? Toisaalta eipä sillä väliä. Uskomatonta tosiaan miten paljon yksittäisten ihmisten ponnistelu typeriä rakenteita vastaan on vaikuttanut historiaamme, ja toisaalta se voima ja määrätietoisuua, millä sivistystä ja edistystä on vastustettu. Fight for your right to sivistys!
Erittäin hauska ja kattava kulttuurihistoriikki Suomesta. Lukuisien, vuosisatoja vanhojen kaunokirjallisuuslainausten vuoksi ei oikein toimi kuunneltuna.