What do you think?
Rate this book
Gastonin leuka
Tämä on kolmekymppisen miehen kirjoittama esseekokoelma. Näillä sivuilla pitäisi siteerata rocklyriikkaa ja kuvailla seksittömien diskohumanoidien merkitystä kirjoittajan sielunmaisemalle. Mutta entä jos on kiinnostuneempi zombeista, panemisesta ja Väiski Vemmelsäärestä? Entä jos kaikki ylimääräinen aika kuluu pizzabuffeteissa santsatessa ja mielikuvitussyöpää pelätessä?
Gastonin leuka on Jantso Jokelinin neljäs teos. Sen esseissä matkustetaan maan keskipisteeseen, tökitään kuolleita sammakoita ja etsitään mielenrauhaa videopeleistä. Vinon nostalgian läpi piirtyy kuva lamavuosien lapsista, joista kasvoi ankeudella mässäilijöitä. Teos on sukupolvikertomus heille, jotka ahdistuvat vakaumuksista ja innostuvat huonoista ideoista.
Gastonin leuka on Jantso Jokelinin neljäs teos. Sen esseissä matkustetaan maan keskipisteeseen, tökitään kuolleita sammakoita ja etsitään mielenrauhaa videopeleistä. Vinon nostalgian läpi piirtyy kuva lamavuosien lapsista, joista kasvoi ankeudella mässäilijöitä. Teos on sukupolvikertomus heille, jotka ahdistuvat vakaumuksista ja innostuvat huonoista ideoista.
261 pages, Paperback
First published January 1, 2017
2 people are currently reading
17 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
April 30, 2018
Olipas hyvä. Heti ensimmäinen essee, Raxin pizzabuffettia käsittelevä "Kaiken syömisen pelko", teki selväksi että tässä kirjoitetaan minulle tutuista näkökulmista asioista, jotka ovat kiinnostavia.
Aika lailla jokaisessa esseessä on hyviä oivalluksia ja mielenkiintoista ajattelua. Suomalaista ankeutta puretaan hienosti, 1990-luvulta muistellaan elämäntapaintiaaneja, animaatioita ja musiikkia. Osun kyllä 1990-luvulla teinivuoteni viettäneenä parhaaseen kohderyhmään tälle.
Aika lailla jokaisessa esseessä on hyviä oivalluksia ja mielenkiintoista ajattelua. Suomalaista ankeutta puretaan hienosti, 1990-luvulta muistellaan elämäntapaintiaaneja, animaatioita ja musiikkia. Osun kyllä 1990-luvulla teinivuoteni viettäneenä parhaaseen kohderyhmään tälle.
July 4, 2022
Minusta Jantso Jokelinin esseet ovat sieltä paremmasta päästä. Taas tein muistiinpanoja ja merkitsin sivuja muistiin, kun ajattelin, että laitan tähän arvioon lainauksia esseistä. Mutta niitä tulisi niin paljon ja eri aiheista ja vähän irrallaan kontekstista, että en nyt laita yhtään. Esseitä oli niin Rax-buffetista ja Suomen muotoisesta järvestä elämäntapaintiaaneineen kuin esimerkiksi huumorista sekä luovuudesta että musiikkiesseen kirjoittamisesta. Moni essee pani toden teolla ajattelemaan ja hyvä niin.
Vaikea nimetä yhtä suosikkia, kun kaikki olivat niin hyviä. Fanipojat miellytti siksi, että siinä pureuduttiin juurikin tuohon musiikkiesseen kirjoittamiseen - onko se edes tarpeellista. Myös shokkihuumoria ja amerikkalaisen ja suomalaisen stand upin - ja huumorin ylipäätään - eroja luotaava Moukka ja meta-moukka jäivät mieleen. Tai kyllä ne kaikki esseet jäivät mieleen, mitä nyt turhaan tässä nostan yhtään enempää mitään yksittäistä esseetä esiin.
Arvio 4/5.
Vaikea nimetä yhtä suosikkia, kun kaikki olivat niin hyviä. Fanipojat miellytti siksi, että siinä pureuduttiin juurikin tuohon musiikkiesseen kirjoittamiseen - onko se edes tarpeellista. Myös shokkihuumoria ja amerikkalaisen ja suomalaisen stand upin - ja huumorin ylipäätään - eroja luotaava Moukka ja meta-moukka jäivät mieleen. Tai kyllä ne kaikki esseet jäivät mieleen, mitä nyt turhaan tässä nostan yhtään enempää mitään yksittäistä esseetä esiin.
Arvio 4/5.
November 14, 2019
Todella hyviä huomioita löytyy monista teksteistä. Nimiessee Gastonin leuka luo pahuuden banaliteetille aivan uuden tulkinnan mm. typerien kätyreiden (Minions) kautta.
Rax-essee oli ihanan terävähampainen, ja luin sitä myös coming-of-age-tarinana. Kuinka ollakaan, löysin Suomen maaseutua koskevasta esseestä Huovuttajien maa jaetun kokemuksen siitä, miten isä selitti matkalla Baddingin kappaleen Tähdet, tähdet kautta jotain merkittävää.
Rohkeaa oli sohaista komiikan ampiaispesään ja puhua huumorista, loukkaantumisesta ja jopa uskaltaa sanoa joskus reaktioiden shokkihuumoriin olevan ylimitoitettuja. Ihanaa oli myös lukea kerrankin musiikkiessee, jossa vittuillaan koko genrelle. Musiikkiesseet ovat paskaa, joka kiinnostaa kuin "pitäisivät pitkiä monologeja kissoistaan". Teksti ei kuitenkaan tavoita tarpeeksi sitä, että paitsi bändien, myös kaikki muu henkilöpalvonta on itsenäisen ajattelun loppu, ja juuri tähän perustuvat niin monet pop-ilmiöt. Kaikella kunnioituksella, ks. viimeinen essee.
Tunnustus: Ellen olisi lukenut Nuoresta Voimasta, että Jantso Jokelin on saanut nimensä unkarilaisen elokuvaohjaajan mukaan, olisin pitänyt nimen perusteella häntä ärsyttävänä hipsterijournalistina, enkä missään tapauksessa tarttunut tähän esseekirjaan.
Kaiken kaikkiaan joissain esseissä valitettavasti tuntui, että luen pitkää reportaasia (raflaavuus, kansantajuisuus) esseen (älyllinen, analysoiva) sijaan. Luin kokoelman GTA V-esseen takia, mutta juuri sen kohdalla hyvistä rinnastuksista huolimatta tuntui, että jonkinlainen sordiino oli päällä ja se ei saanut tarpeeksi irti aiheestaan. Toivottavasti kirjoitellaan peleistä rohkeasti lisää!
Rax-essee oli ihanan terävähampainen, ja luin sitä myös coming-of-age-tarinana. Kuinka ollakaan, löysin Suomen maaseutua koskevasta esseestä Huovuttajien maa jaetun kokemuksen siitä, miten isä selitti matkalla Baddingin kappaleen Tähdet, tähdet kautta jotain merkittävää.
Rohkeaa oli sohaista komiikan ampiaispesään ja puhua huumorista, loukkaantumisesta ja jopa uskaltaa sanoa joskus reaktioiden shokkihuumoriin olevan ylimitoitettuja. Ihanaa oli myös lukea kerrankin musiikkiessee, jossa vittuillaan koko genrelle. Musiikkiesseet ovat paskaa, joka kiinnostaa kuin "pitäisivät pitkiä monologeja kissoistaan". Teksti ei kuitenkaan tavoita tarpeeksi sitä, että paitsi bändien, myös kaikki muu henkilöpalvonta on itsenäisen ajattelun loppu, ja juuri tähän perustuvat niin monet pop-ilmiöt. Kaikella kunnioituksella, ks. viimeinen essee.
Tunnustus: Ellen olisi lukenut Nuoresta Voimasta, että Jantso Jokelin on saanut nimensä unkarilaisen elokuvaohjaajan mukaan, olisin pitänyt nimen perusteella häntä ärsyttävänä hipsterijournalistina, enkä missään tapauksessa tarttunut tähän esseekirjaan.
Kaiken kaikkiaan joissain esseissä valitettavasti tuntui, että luen pitkää reportaasia (raflaavuus, kansantajuisuus) esseen (älyllinen, analysoiva) sijaan. Luin kokoelman GTA V-esseen takia, mutta juuri sen kohdalla hyvistä rinnastuksista huolimatta tuntui, että jonkinlainen sordiino oli päällä ja se ei saanut tarpeeksi irti aiheestaan. Toivottavasti kirjoitellaan peleistä rohkeasti lisää!
June 14, 2025
Lyhyesti: vaihtelevan tasoista tajunnavirtaa.
Sisältää kymmenen esseetä tai epämääräistä kirjoitusta, joista osa on hyviä, osa huonoja. Jantso osaa kirjoittaa elävästi, mutta helposti kompastuu omaan nokkeluuteensa varsinkin sen takia, että hän pitkittää tekstejä kuin lukioaineita konsanaan.
Zombieterapiaa on hyvä nostalgiatrippi lama-ajan Golden Raxiin ja sen edustamaan kapitalismiin/hedonismin, joka onkin roskakulttuuria, eikä lapsuuden pelastus. Rax on eräänlainen synnin kirkko. Siis mitä? Tämä kannattaa lukea, sillä Jantso kuvaa aiheen miljoonia kertaa minua paremmin.
Harmillisesti muut kirjoitelmat eivät kolahda.
Sisältää kymmenen esseetä tai epämääräistä kirjoitusta, joista osa on hyviä, osa huonoja. Jantso osaa kirjoittaa elävästi, mutta helposti kompastuu omaan nokkeluuteensa varsinkin sen takia, että hän pitkittää tekstejä kuin lukioaineita konsanaan.
Zombieterapiaa on hyvä nostalgiatrippi lama-ajan Golden Raxiin ja sen edustamaan kapitalismiin/hedonismin, joka onkin roskakulttuuria, eikä lapsuuden pelastus. Rax on eräänlainen synnin kirkko. Siis mitä? Tämä kannattaa lukea, sillä Jantso kuvaa aiheen miljoonia kertaa minua paremmin.
Harmillisesti muut kirjoitelmat eivät kolahda.
July 12, 2019
1. ja 2. osa varsin jees, kolmas osa tihkui puolestaan jotain sellaista maailmankuvaa tai olemista, että meni maku. Jopa niin, ettei 4. osan Ilkka Malmberg -esseekään enää nostanut fiilistä. Hyviä esseitä mm. Raxista ja animaatioista, erityisen hyvä essee lama-Suomen hupikeitaista, mutta kokonaisuudessaan kokoelmasta jäi jotenkin liejuinen olo.
December 30, 2019
Mustan, jopa synkän huumorin tuudittamia näkökulmia. Esseet saavat aivot rullalle ja nauruhermot herisemään. Pohjatyön laajuus ei jää epäselväksi. Tätä lukiessa tuntui, kuin olisi ollut päiväkahvilla hauskan ja mielenkiintoisen ihmisen kanssa!
December 2, 2017
Teräviä esseitä populaarikulttuurista sekä aikamme tavasta suhtautua loputtoman ironisesti kaikkeen. Sopii hyvin myös Suomi100 -vuoteen hienoilla ankeusfiilistelyillään.
July 10, 2023
Hauskoja, oivaltavia, tyylillisesti miellyttäviä ja taidokkaasti rakennettuja esseitä. Nautin!
Displaying 1 - 8 of 8 reviews