He ovat täällä taas! Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen ja kumppaneiden joululauluissa kulkuset kilisevät, juhlapyhäahdistus painaa ja enkeli lentää mankeliin.
Mitä joulupukin poikaystävä tekee aattoiltana? Kenen kotiin saapuu tonttu nimeltä Noro? Onko Marrasmaa muutakin kuin pelkkää pahaa unta?
Reino Leino, Sirsi Sunnas, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm ovat päässeet joulun kunniaksi vapaalle jalalle - kuka katkaisuhoidosta, kuka vankilasta. Uudessa kirjassa he saavat joukkoonsa virsirunoilija Carl Adolf Schwulemannin, joka tunnetaan myös nimellä Kaarlo Antero Heteromies. Häneltä on valittu kokoelmaan muun muassa jouluklassikot "Minun kulkuseni" ja "Äitini torttu".
Antti Holma valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 2008. Hän on toiminut näyttelijänä, juontajana, käsikirjoittajana ja kirjailijana. Holman esikoisromaani Järjestäjä ilmestyi syksyllä 2014 ja sai erikoismaininnnan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoraadilta.
Hauskaa ja oivaltavaa, kun ei ole nuttura liian tiukalla. Paikoittain sortui ehkä kuitenkin turhan helppohin halpohin vitseihin useammin kuin edeltäjänsä Kauheimmat runot. Tämäkin teos kuitenkin onnistui satiirissa niin monella tasolla, että siitä neljä tähteä. ***EDIT: Toimi Holman itsensä lukemana äänikirjana oikein hyvin, mutta aion lukea myös fyysisen painoksen. Joitain kohtia olisi tehnyt mieli jäädä makustelemaan pidempään tai ainakin kirjoittaa muistiin, mutta äänikirjan kanssa tämä on hankalaa.
Muistelen kuunnelleeni Antti Holman toisen runokokoelman - tosin Kauheimmat joululauluthan on kokoelma lauluja - vähän yli vuosi sitten ja että se oli ihan ok. Tämä joululaulu-kokoelma oli parempi, joskin tällainen kevyehkö ja nopea välipala. Naurahdin välillä ääneen, mutta useimmiten se oli ehkä semmoista kiusaantunutta "ei ole totta"-naurua. Mutta kyllähän tämän kuunteli, Antti Holma on kyllä mahtava lukija omille kirjoilleen.
Löysin oman kappaleeni alennuksesta neljällä eurolla. Pakko oli ostaa ja antaa mahdollisuus. Tämä oli melkein parempi kuin ensimmäinen runokokoelma ehkä siksi, että joulu menee minulla enemmän tunteisiin. Myös piilomerkityksiä ja tulkintaa oli aiempaa osaa enemmän. Kyllähän tällä taas mielensä piristi.
Tämä tuntui valitettavan paljon sen edeltäneen runokirjan toistolta, eikä innostanut yhtä paljon kuin esikoisrunokirja. Nasevaa sanailua, mutta tämän isompaa annosta en ehkä jaksaisi.
Viihdyttävä, mutta jotenkin ei kokonaisuutena niin syvälle nauruhermoon iskevä kuin Kauheimmat runot. Tietyllä tavalla punainen lanka oli vähän hukassa, kun oltiin paljon jouluteemassa, mutta sitten välillä kuitenkin jossain muualla. Erityisen oivaltavia runoja ei ollut kovin montaa, vaikka teos kokonaisuudessaan onkin hauska vastakohta tyypillisille joulurunoille.
Antti Holma on nerokas. Runoissa oli paljon vaihtelua, jotkut osuvat ehkä toisiin paremmin. Itsekin kuitenkin tyrskähtelin ihan ääneen, mikä ei ole helppo saavutus. Näitä runoja pitää opetella ulkoa, jotta voi sitten lausua tuntemuksia ääneen paremmin sanoin seuraavan joulusesongin aikana.
No hell no! Yhdistelmä Antti Holman sanansäilää ja joulua on kenties aivan minnuu varten tehty, oli joulukuu eli ei. Sopiva kerta-annostelu on kymmenestä pariinkymmeneen sivuun kerralla, sen verran perseenhajua korvat ottaa kerrallaan mieluusti vastaan. Mukana on jälleen neljä erilaista runoilijan sivupersoonaa omine tyyleineen uuttamassa juhlakaudesta ne kaikkein kauneimmat puolet esiin.
Kaikille meille mauttomuuden ystäville – miulle myös työtarkoituksiin.
Helppo uskoa, että arvioon voisi Holman itsensä lukemasta äänikirjasta täppäistä lisätähden. Nyt jättä vähän kylmäksi. Parhaiden osumien perusteella nyt kolme tähteä, mutta vähän oli sellaista kertahupia. Harmittaisi, jos tämän ostaisi, kun ilo on irroitettu vartissa ja selailemalla kaupassa läpi saa jo valtaosan. Ei siis tunnu hirveän hyvältä diililtä tällainen. Mutta upotettuna vaikkapa uusiin Radio Sodoman jaksoihin, ai että kun toimisi...
Otin joulustartin jo näin lokakuussa kuuntelemalla Kauheimmat runot (Muuten joulutunnelmaan virittäytyminen saa vielä odottaa). Runojen taso vaihteli paljon, osa aiheutti vatsalihaksia koettelevaa naurua, osa ei sytyttänyt alkuunkaan. Kohokohtia olivat ehdottomasti esipuhe ja Pipari-T:n räppi. Lisätähti tuli Antti Holman runon lausunnan lahjasta. Se toi lisää komiikkaa varsinkin räppiin.
Kauheita runoja indeed. Holmalla on hyvä idea, harmi vaan kun suurin osa runoista on vain todella huonoja. Mukana on muutama oivallus, jotka saavat hörähtämään, mutta suurin osa on täyttä sontaa. Miksi on pitänyt vetää aivan överiksi, hienostuneempi huumori, vaikka alapää-sellainenkin, olisi toiminut varmemmin.
Ehkä odotukset olivat edellisen jäljiltä liian korkealla, mutta vähän pettymys tämä oli. Muutamia erityisen hauskoja runoelmia, muuten lähinnä samojen teemojen toistoa. Jouluparodiaa olisi siis voinut kehitellä enemmän muistakin näkökulmista kuin juopottelun ja kristinuskon pohjalta.
Joulun vihaamisen voi hyvin aloittaa jo elokuussa! Valitettavasti tämä ei huvittanut yhtä paljon kuin Kauheimmat runot. Tässä kirjassa eniten kosketti: "Marrasmaa on muutakin kuin pelkkää pahaa unta / Marrasmaa on pahuuden ja paskan valtakunta."
Kuuntelin tämän Holman lukemana äänikirjana ja uskon, että runot pääsevät paremmin oikeuksiinsa äänikirjana. Jouluaiheesta rönsyiltiin vähän turhan paljon muualle, mutta kyllähän nämäkin osuivat ja upposivat kieroon huumorintajuuni. Kyllä se Holma vaan on lahjakas.