What do you think?
Rate this book
Medea & Thyestes
This beautifully formatted collection of Seneca’s two most famous tragedies contains an Active Table of Contents for easy maneuverability throughout the eBook.
In Greek mythology, Medea the daughter of King Aeëtes of Colchis, niece of Circe, granddaughter of the sun god Helios, and later wife to the hero Jason. In Euripides' play Medea, Jason abandons Medea when Creon, king of Corinth, offers his daughter Glauce. The play tells of Medea avenging her husband's betrayal by killing their children.
Medea figures in the myth of Jason and the Argonauts, a myth known best from a late literary version worked up by Apollonius of Rhodes in the third century BC and called the Argonautica. Medea is known in most stories as a sorceress, and is often depicted as a priestess of the goddess Hecate or a witch. The myth of Jason and Medea is very old, originally written around the time Hesiod wrote the Theogony.
In Greek mythology, Thyestes was the son of Pelops and Hippodamia. He was a king of Olympia and father of Pelopia and Aegisthus. Thyestes and his brother, Atreus, were exiled by their father for having murdered their half-brother, Chrysippus, in their desire for the throne of Olympia. They took refuge in Mycenae, where they ascended the throne upon the absence of King Eurystheus, who was fighting the Heracleidae. Eurystheus had meant for their lordship to be temporary; it became permanent because of his death in conflict.
The most popular representation of Thyestes is that of the play Thyestes by Seneca in 62 AD. This play is one of the originals for the revenge tragedy genre. Although inspired by Greek mythology and legend, Seneca's version is different.
In Greek mythology, Medea the daughter of King Aeëtes of Colchis, niece of Circe, granddaughter of the sun god Helios, and later wife to the hero Jason. In Euripides' play Medea, Jason abandons Medea when Creon, king of Corinth, offers his daughter Glauce. The play tells of Medea avenging her husband's betrayal by killing their children.
Medea figures in the myth of Jason and the Argonauts, a myth known best from a late literary version worked up by Apollonius of Rhodes in the third century BC and called the Argonautica. Medea is known in most stories as a sorceress, and is often depicted as a priestess of the goddess Hecate or a witch. The myth of Jason and Medea is very old, originally written around the time Hesiod wrote the Theogony.
In Greek mythology, Thyestes was the son of Pelops and Hippodamia. He was a king of Olympia and father of Pelopia and Aegisthus. Thyestes and his brother, Atreus, were exiled by their father for having murdered their half-brother, Chrysippus, in their desire for the throne of Olympia. They took refuge in Mycenae, where they ascended the throne upon the absence of King Eurystheus, who was fighting the Heracleidae. Eurystheus had meant for their lordship to be temporary; it became permanent because of his death in conflict.
The most popular representation of Thyestes is that of the play Thyestes by Seneca in 62 AD. This play is one of the originals for the revenge tragedy genre. Although inspired by Greek mythology and legend, Seneca's version is different.
- GenresPlays
89 pages, Kindle Edition
First published January 1, 2013
12 people are currently reading
11 people want to read
About the author
Seneca
2,722 books3,937 followersLucius Annaeus Seneca (often known simply as Seneca or Seneca the Younger); ca. 4 BC – 65 AD) was a Roman Stoic philosopher, statesman, and dramatist of the Silver Age of Latin literature. He was tutor and later advisor to emperor Nero, who later forced him to commit suicide for alleged complicity in the Pisonian conspiracy to have him assassinated.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 3 of 3 reviews
May 5, 2021
Medeia
Antiikin Kreikan Medeia-tragediasta on monta eri versiosta. Senecan Medeia on huima kavalkadi antiikin mytologiaan ja Argonauttien matkaan, ja toisekseen roomalaiskirjailija antaa päästä Medeian raivon valloilleen lähes niin mahtipontisesti kuin noitamenot Goethen Faust II:ssa.
Näytelmä rakentuu perinteisen kaavan mukaan, eli siinä on viisi näytöstä, ja kuoron osuus on pitkälti luoda tunnelmaa ja syventää tapahtumia mytologialla, jossa on sekä kreikkalaisia jumalia ja puolijumalia sekä heidän roomalaisia vastineitaan.
Taustalla on siis tarina kolkhislaisesta prinsessasta (Mustanmeren itäpuolella) ja Argonautti-sankarien matkasta, jotka saavat Medeia-noidan avustuksella myyttisen taljan haltuunsa. Lohikäärmeen vartioima jumalten talja päätyi Iason-nimisen prinssin ja Argo-laivan miehistön mukana Kreikkaan. Matka sai alkunsa, kun Thessalian kuningas kohtasi ennustuksen mukaan hänen kohtalokseen koituvan miehen, eli kentauri Kheironin kouluttaman Iasonin. Pelias sitten kuolikin, mutta niin tapahtui Medeian noitatemppujen vuoksi hänen tultuaan talja mukanaan Kreikan-mantereelle. Peliaan tyttäret eli peliadit kuvittelivat Medeian kykenevän nuorentavan heidän isänsä halkaisemalla tämän ja sen jälkeen keittämällä padassa. Demo onnistuikin, ja liemestä pomppasi ihka elävänä naisten halkaisema vuohi. Niin ei sitten käynytkään kuninkaalle.
Tarinassa ollaan siinä vaiheessa, että Iasonin on mentävä naimisiin Theban kuninkaan tyttären Kreusan kanssa, sillä Pelian poika Akastos kerää sotajoukkoja tappaakseen Iasonin ja hänen sukunsa. Nyt Medeia saa mennä, mikä se ei hänelle sovi, vaan ensimmäisessä näytöksessä oman valtakuntansa pettäneen ja veljensä tappaneen naisen raivolla ei ole mitään rajaa, ja teoksen kostoteemaa avaa hyvin alun pitkä Medeian monologi, jota kuoro vuorostaan täydentää.
Toisessa näytöksessä Kreon saapuu paikalle ja antaa Medeialle yhden päivän aikaa pakata tavaransa ja sen jälkeen olisi edessä ankea maanpakolaisuus. Siinä ohessa lukijalle kerrotaan Kreonin vuorosanoin argonauttien matkasta ja sen taustoista.
Kolmannessa näytöksessä Medeia päästää raivonsa valloilleen ja alkaa kutsua manalan henkiä ja jopa Etnan alle teljettyä satakätistä titaani-Briareosta. Iasonin tuleminen ei paljon lepytä petettyä vaimoa, mutta hän teeskentelee alistuvansa, vaikka suunnittelee katalia juoniaan. Imettäjä yrittää turhaa toppuutella Medeiaa, sillä tämä on aivan suunniltaan – tosin peittää sen puolisoltaan hyvin.
Draaman intensiteettiä lisätään neljännessä näytöksessä, ja protagonisti manaa nyt avukseen manalan lohikäärmeitä ja pimeyden petoja (myös danaidit, Iksionin ja Tantaloksen) uusiin ”häihin”. Erilaisia taikakaluja huuhkajan sydämistä alkaen valmistetaan Kreusan kuolemaksi. Viimein Medeia uhraa Hekatelle ja antaa lastensa viedä tappavan hääleningin morsiamelle niin kuin Euripideen näytelmässäkin.
Lukemista helpottaa huomattavasti, kun käännökseen on oivallisesti lisätty tarpeellinen määrä alaviitteitä, jotta tässä viime vaiheessa lukijallekin selviää, millaisia olivat antiikin kreikan mytologian hirvittävimmät hirviöt, eli apuun manataan myös kaikkien kauhuolentojen isä (Gaian ja Tartaroksen poika) Tyfon ja hänen puolisonsa Ekhidnan lapset Skylla, Kharybdis ja Kerberos... kunnes on jälleen kuoron vuoro päivitellä Medeian hillittömän pidäkkeetöntä kiihkoa ja kostonhalua.
Viimeinen eli viides näytös onkin draaman loppuhuipennus, jossa lapset kuolevat ja myös Kreon ja Kreusakin. Kaikki palaa poroksi, ja noiduttu tuli sen kuin yltyy, kun vesi käyttäytyy kuin bensiini, eikä se sammuta palatsin tulipaloa. Lopussa uhmakas Media riehuu talonsa katolla kuin Maria Callas Pasolinin draamaelokuvassa... ja siivekkäät vaunut ovat tulossa noutamaan...
Thyestes
Kirjan toinen näytelmä kertoo Thyesteen tragediasta. Hänelle käy ohraisesti, kun velipoika syöttää Thyesteelle tämän omat lapset kostoksi. Muuten näytelmä noudattelee antiikin tragedian kaavaa näytöksineen.
Palataan aluksi myyttiin ja tapahtumiin ennen näytelmää. Kyse on Tantaloksen poikien lopullisesta välien selvittelystä. Tunnetumpi eli Atreus liittyy muun muassa Troijan sotaan, kun hänen poikansa Agamemnon ja Menelaos panivat joukkoineen viholliskaupungin matalaksi. Muutamien juonittelujen jälkeen maagisen kultaisen taljan itselleen huiputtanut Thyestes hallitsee jonkin aikaa Argosta eli Mykeneä ja viettelee vielä veljensä vaimon. Kyllä Atreuskin osasi vippaskonstit, ja Zeun avustuksella saa valtansa takaisin. Tragedia alkaa siitä, kun Thyestes palaa entiseen palatsiinsa ja kuvittelee Atreuksen antaneen anteeksi ja luvanneen puolet valtakunnasta.
Viidestä näytöksestä ensimmäiset tapahtuvat linnan pihalla, ja ääneen pääsee myös Tantaloksen haamu valitellessaan, ja mukana vilahtelee erinyitä eli manalan raivottaria. Muutoinkin antiikin jumal- ja titaanikavalkadia esitellään sopivin välein Helioksesta ja aamuruskon jumalasta Eosista alkaen. Kuoron tehtävänä on pitää katsojat ja lukijat mukana taustalla olevasta mytologiasta.
Toisessa näytöksessä kehitellään tarinan intensiteettiä ja taustoitetaan Atreuksen puolison Aëropen eli Kreetan kuninkaan Katreuksen tyttären roolia. Lisäksi raivottaren Erinys ja Megaira huseeraavat turmion enkeleinä.
Kolmannessa näytöksessä tuhoon tuomittu Thyestes saapuu estradille hyväuskoisena hölmönä, vaikkei tiedä, että Atreuksen kosto ylittää pahuudellaan kaiken kuviteltavissa olevan veljesvihan.
Neljännessä näytöksessä yhteys manalaan ja sen hirviöihin syvenee entisestään, kun Atreuksen on aika nitistää veljensä lapset makaaberilla tavalla palatsin takana olevassa kauhujen metsikössä, jossa taustalla kuuluu manalan porttien läpi Kerberoksen kammottava räyhäys. Jopa palatsin marmoripatsaiden silmistä kyyneleet vuotavat hirmutöitä todistellessa. Kuoro valistaa tällä kertaa tähtiradan merkeistä ja Kheironista.
Loppukohtauksessa ollaankin divaanilla makoilemassa, ja Thyestes ihmettelee popsiessaan lapsiaan, miksi kyyneleet valuvat silmistä, vaikka ruoka onkin makoisaa. Lopulta ikävä totuus valkenee, kun rakkaiden poikien päät tuodaan hänelle vadilla näytille. Atreuksen kosto saa lopussa upean kliimaksinsa.
Antiikin Kreikan Medeia-tragediasta on monta eri versiosta. Senecan Medeia on huima kavalkadi antiikin mytologiaan ja Argonauttien matkaan, ja toisekseen roomalaiskirjailija antaa päästä Medeian raivon valloilleen lähes niin mahtipontisesti kuin noitamenot Goethen Faust II:ssa.
Näytelmä rakentuu perinteisen kaavan mukaan, eli siinä on viisi näytöstä, ja kuoron osuus on pitkälti luoda tunnelmaa ja syventää tapahtumia mytologialla, jossa on sekä kreikkalaisia jumalia ja puolijumalia sekä heidän roomalaisia vastineitaan.
Taustalla on siis tarina kolkhislaisesta prinsessasta (Mustanmeren itäpuolella) ja Argonautti-sankarien matkasta, jotka saavat Medeia-noidan avustuksella myyttisen taljan haltuunsa. Lohikäärmeen vartioima jumalten talja päätyi Iason-nimisen prinssin ja Argo-laivan miehistön mukana Kreikkaan. Matka sai alkunsa, kun Thessalian kuningas kohtasi ennustuksen mukaan hänen kohtalokseen koituvan miehen, eli kentauri Kheironin kouluttaman Iasonin. Pelias sitten kuolikin, mutta niin tapahtui Medeian noitatemppujen vuoksi hänen tultuaan talja mukanaan Kreikan-mantereelle. Peliaan tyttäret eli peliadit kuvittelivat Medeian kykenevän nuorentavan heidän isänsä halkaisemalla tämän ja sen jälkeen keittämällä padassa. Demo onnistuikin, ja liemestä pomppasi ihka elävänä naisten halkaisema vuohi. Niin ei sitten käynytkään kuninkaalle.
Tarinassa ollaan siinä vaiheessa, että Iasonin on mentävä naimisiin Theban kuninkaan tyttären Kreusan kanssa, sillä Pelian poika Akastos kerää sotajoukkoja tappaakseen Iasonin ja hänen sukunsa. Nyt Medeia saa mennä, mikä se ei hänelle sovi, vaan ensimmäisessä näytöksessä oman valtakuntansa pettäneen ja veljensä tappaneen naisen raivolla ei ole mitään rajaa, ja teoksen kostoteemaa avaa hyvin alun pitkä Medeian monologi, jota kuoro vuorostaan täydentää.
Toisessa näytöksessä Kreon saapuu paikalle ja antaa Medeialle yhden päivän aikaa pakata tavaransa ja sen jälkeen olisi edessä ankea maanpakolaisuus. Siinä ohessa lukijalle kerrotaan Kreonin vuorosanoin argonauttien matkasta ja sen taustoista.
Kolmannessa näytöksessä Medeia päästää raivonsa valloilleen ja alkaa kutsua manalan henkiä ja jopa Etnan alle teljettyä satakätistä titaani-Briareosta. Iasonin tuleminen ei paljon lepytä petettyä vaimoa, mutta hän teeskentelee alistuvansa, vaikka suunnittelee katalia juoniaan. Imettäjä yrittää turhaa toppuutella Medeiaa, sillä tämä on aivan suunniltaan – tosin peittää sen puolisoltaan hyvin.
Draaman intensiteettiä lisätään neljännessä näytöksessä, ja protagonisti manaa nyt avukseen manalan lohikäärmeitä ja pimeyden petoja (myös danaidit, Iksionin ja Tantaloksen) uusiin ”häihin”. Erilaisia taikakaluja huuhkajan sydämistä alkaen valmistetaan Kreusan kuolemaksi. Viimein Medeia uhraa Hekatelle ja antaa lastensa viedä tappavan hääleningin morsiamelle niin kuin Euripideen näytelmässäkin.
Lukemista helpottaa huomattavasti, kun käännökseen on oivallisesti lisätty tarpeellinen määrä alaviitteitä, jotta tässä viime vaiheessa lukijallekin selviää, millaisia olivat antiikin kreikan mytologian hirvittävimmät hirviöt, eli apuun manataan myös kaikkien kauhuolentojen isä (Gaian ja Tartaroksen poika) Tyfon ja hänen puolisonsa Ekhidnan lapset Skylla, Kharybdis ja Kerberos... kunnes on jälleen kuoron vuoro päivitellä Medeian hillittömän pidäkkeetöntä kiihkoa ja kostonhalua.
Viimeinen eli viides näytös onkin draaman loppuhuipennus, jossa lapset kuolevat ja myös Kreon ja Kreusakin. Kaikki palaa poroksi, ja noiduttu tuli sen kuin yltyy, kun vesi käyttäytyy kuin bensiini, eikä se sammuta palatsin tulipaloa. Lopussa uhmakas Media riehuu talonsa katolla kuin Maria Callas Pasolinin draamaelokuvassa... ja siivekkäät vaunut ovat tulossa noutamaan...
Thyestes
Kirjan toinen näytelmä kertoo Thyesteen tragediasta. Hänelle käy ohraisesti, kun velipoika syöttää Thyesteelle tämän omat lapset kostoksi. Muuten näytelmä noudattelee antiikin tragedian kaavaa näytöksineen.
Palataan aluksi myyttiin ja tapahtumiin ennen näytelmää. Kyse on Tantaloksen poikien lopullisesta välien selvittelystä. Tunnetumpi eli Atreus liittyy muun muassa Troijan sotaan, kun hänen poikansa Agamemnon ja Menelaos panivat joukkoineen viholliskaupungin matalaksi. Muutamien juonittelujen jälkeen maagisen kultaisen taljan itselleen huiputtanut Thyestes hallitsee jonkin aikaa Argosta eli Mykeneä ja viettelee vielä veljensä vaimon. Kyllä Atreuskin osasi vippaskonstit, ja Zeun avustuksella saa valtansa takaisin. Tragedia alkaa siitä, kun Thyestes palaa entiseen palatsiinsa ja kuvittelee Atreuksen antaneen anteeksi ja luvanneen puolet valtakunnasta.
Viidestä näytöksestä ensimmäiset tapahtuvat linnan pihalla, ja ääneen pääsee myös Tantaloksen haamu valitellessaan, ja mukana vilahtelee erinyitä eli manalan raivottaria. Muutoinkin antiikin jumal- ja titaanikavalkadia esitellään sopivin välein Helioksesta ja aamuruskon jumalasta Eosista alkaen. Kuoron tehtävänä on pitää katsojat ja lukijat mukana taustalla olevasta mytologiasta.
Toisessa näytöksessä kehitellään tarinan intensiteettiä ja taustoitetaan Atreuksen puolison Aëropen eli Kreetan kuninkaan Katreuksen tyttären roolia. Lisäksi raivottaren Erinys ja Megaira huseeraavat turmion enkeleinä.
Kolmannessa näytöksessä tuhoon tuomittu Thyestes saapuu estradille hyväuskoisena hölmönä, vaikkei tiedä, että Atreuksen kosto ylittää pahuudellaan kaiken kuviteltavissa olevan veljesvihan.
Neljännessä näytöksessä yhteys manalaan ja sen hirviöihin syvenee entisestään, kun Atreuksen on aika nitistää veljensä lapset makaaberilla tavalla palatsin takana olevassa kauhujen metsikössä, jossa taustalla kuuluu manalan porttien läpi Kerberoksen kammottava räyhäys. Jopa palatsin marmoripatsaiden silmistä kyyneleet vuotavat hirmutöitä todistellessa. Kuoro valistaa tällä kertaa tähtiradan merkeistä ja Kheironista.
Loppukohtauksessa ollaankin divaanilla makoilemassa, ja Thyestes ihmettelee popsiessaan lapsiaan, miksi kyyneleet valuvat silmistä, vaikka ruoka onkin makoisaa. Lopulta ikävä totuus valkenee, kun rakkaiden poikien päät tuodaan hänelle vadilla näytille. Atreuksen kosto saa lopussa upean kliimaksinsa.
August 12, 2021
Suomessa on nykyään tapana vierastaa Senecaa, ja monet torjuvat hänet jo kättelyssä vain siksi, että hän eli, toimi ja kuoli (varsin traagisesti) keisariajan Roomassa Imperaattori Neron hallitessa. Senecan tragediat, kuten hänen muukin tuotantonsa, ovat elävää ja eloisaa maailmankirjallisuutta Finlandian ulkopuolella, ja hänellä on myös täällä ystäviä. Seneca oli stoalainen humanisti ja eksistentialisti.
May 5, 2021
Antiikin Rooman Shakespeare!
Displaying 1 - 3 of 3 reviews