Tiesitkö, että rotat kokevat empatiaa lajitovereitaan kohtaan ja ovat valmiita jopa tekemään uhrauksia näiden pelastamiseksi pinteestä?
Empatia - myötäelämisen tiede popularisoi empatiatutkimusta ja kartoittaa empatian syntyä ja sen eri muotoja. Kirja hyödyntää muun muassa evoluutiohistoriallista, psykologista ja filosofista tutkimusta.
Miten empatia liittyy arjen moraalisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin? Entä kykyymme jakaa tämä planeetta muiden olentojen kanssa? Mitä hyötyä empatiasta on, ja toisaalta mitä ongelmia siihen liittyy? Miten empatia vaikuttaa ihmisen kykyyn olla sosiaalinen, muiden näkökulmia ymmärtävä ja muut sekä henkilökohtaisissa arvoissaan että poliittisissa ratkaisuissaan huomioiva olento?
Empaattisempi maailma kuulostaa hyvältä, mutta samalla vieläkin vähän pelottavalta. Tai siis, kun olisin nyt jo valmis uhraamaan puoli maailmaa omien koirien puolesta, niin keskittymällä empatiaan voisi mennä se toinenkin puolikas. Eli reflektoinnin kanssa täytyy olla tarkkana.
Hyvä ja informatiivinen peruskatsaus siihen, mitä empatia on ja millaisia käsityksiä siihen liittyy. Erityisesti pidin kirjan alkupuolesta, jossa määriteltiin empatian eri muodot. Ei ihme, että empatiasta keskusteltaessa sille ei oikein tahdo löytyä yhtä kaikille kelpaavaa määritelmää, sillä ”yksistään sosiaalipsykologiassa esiintyy yleisesti yli kymmenen toisistaan eroavaa empatiakäsitystä” ja historiallisesti empatiaa on myös monissa yhteyksissä kutsuttu sympatiaksi. Jälkipuolisko käsittelee empatian roolia niin ihmis- kuin eläinyhteisöissä, myös evolutiiviselta kannalta, ja ruotii kriittisesti etenkin yksilöllisyyttä ja kilpailua korostavaa uusliberalistista arvomaailmaa. Kirjan sanoma on häpeilemättömästi se, että jos empatiataitoja vain opeteltaisiin enemmän, yhteiskunnallinen elämä olisi rauhanomaisempaa ja antoisampaa. Enkä itse ole eri mieltä.
Mielestäni tämä on erityisen varteenotettavaa luettavaa kaikille kirjoittajille ihan siltäkin kannalta, että kirjailijan työtähän on yrittää sujahtaa muiden henkilöiden nahkoihin, ja tässä kirjassa eritellään jopa melko teknisestikin sitä, miten eri empatiataitoja voi käyttää eli miten se toisen nahkoihin sujahtaminen onnistuu paremmin.
Ensimmäisen osan mielenkiintoisimmat osat liittyivät empatian lajien määrittelyyn. Jälkimmäisessä osassa oli enemmän tuttua asiaa, mutta silti se oli helpompi seurata varmaan koska siitä oli enemmän taustatietoa. Laatukirja joka tapauksessa.
4,5 tähteä. Erinomainen, avartava ja sivistävä yleisteos, joka käsittelee aiheet tarkasti, jäsennellysti ja yleistajuisesti ilman liiallista yksinkertaistamista tai mutkien suoraksi vetämistä. Mielettömän tärkeä lukukokemus ihan kelle tahansa.
Aika ristiriitaiset fiilikset jäi tästä kirjasta. Opin kyllä paljon ja esimerkiksi empatian eri lajeista oli kiinnostavaa lukea. Minulle oli myös uutta, kuinka laajasti eri kädellislajien kulttuurien on huomattu muuttuneen olosuhteiden mukana. Lauman aggressiivisten urosten kuolemat ovat muuttaneet kädellisyhteisöjä pysyvästi rauhallisemmiksi ja myös laumaan myöhemmin liittyvät yksilöt sopeutuvat tähän kulttuuriin. Myös muilla lajeilla kasvuympäristö vaikuttaa käytökseen. Rotat pelastavat kokeissa lajitovereitaan häkeistä, mutta jos rotta on elänyt koko elämänsä pelkkien valkoisten rottien parissa, se ei pelasta muun värisiä.
Kirjan heikkoutena on kirjoittajien ideologia. Miten samassa kirjassa voidaan kertoa siitä, kuinka empatia tiettyjä ryhmiä kohtaan hiljennetään poistamalla heidän ihmisyytensä ja sitten myöhemmin kirjoitetaan, kuinka uusliberalistinen yksilö "saattaa näyttää ihmiseltä, mutta ei kuitenkaan aivan tunnu siltä"? Esimerkkinä tällaisesta uusliberalistisesta yksilöstä (tai homo economicuksesta) mainitaan Elina Lepomäki ja hänen sanomisiaan otetaan niin irti kontekstista tai sitten laitetaan sanoja suoraan hänen suuhunsa, että yksityishenkilöstä kirjoitettaessa saattaisi olla kunnianloukkaussyyte lähellä.
Uusliberalismin ja individualismin vastustus läpäisee koko kirjan ja erityisesti Sami Keton osuuden. Vallan ja hierarkioiden karsiminen esitetään kirjassa tavoitteena, jotta empatia voi levittäytyä laajemmalle. Empatian katsotaan vaativan nimenomaan tunteisiin perustumista ja esimerkiksi efektiivinen altruismi saa kritiikkiä. Efektiiviseen altruismiin kuuluu auttamistyön maksimointi, arvioimalla niin kohteiden valintaa kuin toimintatapoja. Aatteen kannattajien halu vertailla auttamisjärjestöjen tehokkuutta rinnastetaan uusliberalismiin, jossa "vain jatkuvan suorituksen mittaaminen ja toimijoiden välisen kilpailun kautta voidaan taata hyvä lopputulos".
Jopa ihmisoikeudet esitetään länsimaisesta individualistisesta kulttuuriperinnöstä syntyneiksi. Keto puhuu moraalisesta neokolonialismista, jossa länsimaat eivät pyri osoittamaan omien arvojensa paremmuutta, vaan esittävät ne suoraan universaaleina. Se etteivät ihmisoikeudet ole edenneet toivotulla tahdilla länsimaiden ulkopuolella, on Keton mielestä osoitus siitä, etteivät ne ole todella universaaleja, vaan niitä pitäisi viedä ihmisten keskinäisriippuvuutta paremmin tunnustavaan suuntaan. Siitä mitä tämä käytännössä tarkoittaa, ei anneta esimerkkejä.
Kirjassa esitetään kyllä laajasti tutkimuksia empatian kehittymisestä, esimerkiksi kauppatieteiden opiskelun ja vaurastumisen empatiaa vähentävistä vaikutuksista on useampi tutkimus. Jos empatiatutkimukseen tahtoo perehtyä, kannattaa kirjaan toki tutustua, mutta kannattaa olla tietoinen, ettei kirja mainitse yhtäkään tutkimusta, joka ei sovi vasemmistolaiseen maailmankuvaan. Esimerkiksi oikeistolaisen yhteiskunnan sanotaan kannustavan seksuaalivähemmistöjen ja eri kansallisuuksien sulkemiseen empatian ulkopuolelle, mutta mm. Niclas Berggrenin tutkimuksen mukaan valtion taloudellinen vapaus korreloi sukupuolivähemmistöjen hyväksynnän kanssa ja rasismin suhteen vaikutusta ei ole suuntaan tai toiseen. Mitä olen itse aiheeseen perehtynyt, tutkimusaineisto on tässäkin asiassa aika monipuolinen, mutta tässä kirjassa "vastapuolen" tutkimuksia ei edes mainita.
Moniulotteinen on empatia..jokaisella jonkinlainen, tukahdutettu tai ruokittu... mahdollisuus käyttää hyväksi ja pahaksi.. parhaimmillaan reflektiivisen holistinen...yhteiskuntaa ja vuorovaikutusta rakentava ja eheyttävä..
Opettavainen ja suhteellisen mielenkiintoinen kirja. Mielestäni empatiasta olisi voinut saada paljon muutakin irti kuin mitä kirjassa otettiin esille. Uusliberalismin kritisointiin käytettiin kirjassa mielestäni liikaa tilaa. Ei olisi tarvinnut mennä niin poliittiseksi
Paikoin hiukan köykäiseksi jäävää argumentaatiota, mutta kokonaisuutena kiinnostava ja ajatuksia herättävä teos, jonka toivoisin päätyvän myös päättäjien lukulistoille.
Kiinnostava ja monitahoinen kirja (opin mm. että rotatkin osoittavat empatiaa), mutta etenkin loppupuolella vahvasti kirjoittajiensa pol. ideologian värittämä.