What do you think?
Rate this book
Musta koidiku kuulutajad. Soome fašistide lugu
Selles raamatus lükatakse ümber valitsevad ettekujutused Soome fašismi kohta. Üks kesksemaid neist on usk, et otseselt fašismi Soomes polnudki, või et see jäi ühiskonnaelu marginaalseks, veidi koomiliseks lisandiks, liikumiseks ilma pooldajate, mõju ja pärandita.
Raamat jälgib Soome fašismi kujunemist kahe maailmasõja vahel ja ajal. Nagu nende aatekaaslased mujal Euroopas, püüdsid ka soomlastest fašistid juurutada ühiskonnakorraldust, mis astuks vastu rahvust ohustavale allakäigule, luua uue, harmoonilisema ühiskonna, purustada vastuolusid õhutavad liberalismi väärõpetused.
Igal asjal on oma aeg ka ajalookirjutuses. Teatud küsimuste põhjalikum käsitlemine nõnda, et sõnum ka kohale jõuaks, eeldab nii ajaloouurimise kui kogu ühiskonna valmisolekut selleks. See raamat näitab, kui õhuke on piir erinevate, ühelt poolt rahva ühishuvide eest seisvate ja teisalt neid vaid ettekäändeks kasutavate, esmapilgul samuti õigustatud suundumuste ja ideoloogiate vahel. Eesti lugejate jaoks annab lisaväärtust Soome ja Eesti äärmusrahvuslike liikumiste koostöö kirjeldus, mis sunnib ümber hindama nii mõnegi sügavale juurdunud arusaama.
Raamat jälgib Soome fašismi kujunemist kahe maailmasõja vahel ja ajal. Nagu nende aatekaaslased mujal Euroopas, püüdsid ka soomlastest fašistid juurutada ühiskonnakorraldust, mis astuks vastu rahvust ohustavale allakäigule, luua uue, harmoonilisema ühiskonna, purustada vastuolusid õhutavad liberalismi väärõpetused.
Igal asjal on oma aeg ka ajalookirjutuses. Teatud küsimuste põhjalikum käsitlemine nõnda, et sõnum ka kohale jõuaks, eeldab nii ajaloouurimise kui kogu ühiskonna valmisolekut selleks. See raamat näitab, kui õhuke on piir erinevate, ühelt poolt rahva ühishuvide eest seisvate ja teisalt neid vaid ettekäändeks kasutavate, esmapilgul samuti õigustatud suundumuste ja ideoloogiate vahel. Eesti lugejate jaoks annab lisaväärtust Soome ja Eesti äärmusrahvuslike liikumiste koostöö kirjeldus, mis sunnib ümber hindama nii mõnegi sügavale juurdunud arusaama.
432 pages, Hardcover
First published January 1, 2016
20 people are currently reading
142 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
July 5, 2017
"Sieg Heil! Nyt menee lujaa!" (Espanjan sisällissodan lopputuloksesta ja Tsekkoslovakian miehityksestä innostunut ja kirjallisuuden valtionpalkinnon useamman kerran saanut runoilija Bertel Gripenberg kirjeessään ystävälleen Örnulf Tigerstedtille keväällä 1939.)
Aapo Roseliuksen, Marko Tikan ja Oula Silvennoisen "Suomalaiset fasistit: mustan sarastuksen airueet" (WSOY, 2016) on äärimmäisen kiinnostava, informatiivinen ja samalla viihdyttävästi kirjoitettu esitys kotimaisesta fasismista ja äärioikeiston poliittisesta toiminnasta 1900-luvun alkupuoliskolta toisen maailmansodan päättymiseen asti.
Suomalaisella fasismilla oli oma etsikkoaikansa vuosina 1930-1932. Lapuan liikkeen marssi Helsinkiin ja Mäntsälän kapina olisivat saattaneet muuttua aseelliseksi vallankaappaukseksi. Lopullista askelta ei kuitenkaan tohdittu ottaa, eikä liikehdinnällä saavutettu kovin suuria poliittisia voittoja.
Lapualaisten poliittisiksi seuraajiksi muodostunut Isänmaallinen kansanliike saavutti vaaliliitollaan Kokoomuksen kanssa jonkinlaista suosiota eduskuntavaaleissa, mutta laillisuusperiaate eli Suomessa vahvana. Fasisteilla ei myöskään ollut erityisen karismaattisia johtohahmoja, jotka olisivat Hitlerin tai Mussolinin tapaan keränneet suurempaa kansansuosiota. Monenlaisia pienpuolueita kyllä perustettiin, mutta ne jäivät selkeästi marginaaliin ja olivat vähän surkuhupaisiakin tapauksia.
Alkuvuodesta 1942 perustettu Suomen Valtakunnan Liitto oli sen sijaan kohtalaisen vakava yritys luoda maahamme fasistinen puolue. Se sai taakseen häkellyttävän paljon kannattajia akateemisista piireistä, vaikka puolueohjelma oli kaikkea muuta kuin yliopistollinen.
Sodan päätyttyä fasistiset järjestöt kiellettiin, ja tietoista unohtamista ja puhtaaksipesua harrastettiin - sinänsä ymmärrettävistä syistä.
Luulenpa, että "Suomalaiset fasistit" tulee herättämään keskustelua, eikä sitä välttämättä oteta vastaan oikeistolaisissa piireissä kovinkaan suurella innolla. Esimerkiksi suojeluskuntiin ei tutkijakolmikko suhtaudu suopeasti, vaan toteavat että niitä on perustamisesta lähtien pyritty aina selittämään parhain päin, mutta kansallismielisen radikalismin edustajina suojeluskunnat olivat demokratialle hengenvaarallisia. Mauno Jokipiin SS-vapaaehtoisia käsitteleviin tutkimuksiin suhtaudutaan myös kriittisesti.
Lopuksi tekijät pohdiskelevat vielä nykyfasismia, ja esittävät oikeansuuntaisen ajatuksen siitä, kuinka "islam on korvannut kommunismin ja juutalaisuuden yleismaailmallisen pahuuden ja kulttuurisen negaation symbolina." Nähtäväksi jää, onko historiallinen muistimme taas kerran jäämässä lyhyeksi.
Suomalaiseen fasismiin liittyy myös jännittävä kirjallisuushistoriallinen vivahde. Johan Fabritiuksen, pitkän linjan oikeistoradikaalin, nyttemmin kai jo aika lailla unohdettu romaani "Miehiä jotka eivät unohda" (Otava, 1938) kulkee "Suomalaisissa fasisteissa" mukana eräänlaisena kehyskertomuksena, ja siihen viitataan pitkin teosta aikakauden poliittisia tuulia henkivänä kaunokirjallisena työnä.
Aili Somersalon molemmat veljet olivat kansalaissodan valkoisen terrorin kannattajia ja toimeksipanijoita sekä ottivat myöhemmin osaa äärioikeistolaiseen liikehdintään, mutta sisaren vuonna "1919 ilmestynyt teos Mestaritontun seikkailut haki innoituksensa ilmeisesti jostakin muualta."
Englantilaisesta kauhuromantiikasta ansiokkaasti kirjoittanut Eino Railo oli Algot Untolan alias Maiju Lassilan kustantaja, mutta eipä se häntä estänyt keväällä 1918 olemasta mukana, kun Untola murhattiin Santahaminan edustalle. Myös Kyösti Wilkuna oli myös osa murhanhimoista seuruetta.
Viimeisen sanan saakoon kuitenkin natsien kirjarovioista vähän turhan paljon kicksejä saanut IKL:n Urho Muroma, joka olisi halunnut puuttua myös kotimaisten kirjastojen kokoelmapolitiikkaan. "Olisiko se nyt niin hirveä tappio, jos kaikki huonot kirjat kaikissa maailman maissa jonakin määrättynä päivänä yhteisesti julkisesti poltettaisiin?"
Aapo Roseliuksen, Marko Tikan ja Oula Silvennoisen "Suomalaiset fasistit: mustan sarastuksen airueet" (WSOY, 2016) on äärimmäisen kiinnostava, informatiivinen ja samalla viihdyttävästi kirjoitettu esitys kotimaisesta fasismista ja äärioikeiston poliittisesta toiminnasta 1900-luvun alkupuoliskolta toisen maailmansodan päättymiseen asti.
Suomalaisella fasismilla oli oma etsikkoaikansa vuosina 1930-1932. Lapuan liikkeen marssi Helsinkiin ja Mäntsälän kapina olisivat saattaneet muuttua aseelliseksi vallankaappaukseksi. Lopullista askelta ei kuitenkaan tohdittu ottaa, eikä liikehdinnällä saavutettu kovin suuria poliittisia voittoja.
Lapualaisten poliittisiksi seuraajiksi muodostunut Isänmaallinen kansanliike saavutti vaaliliitollaan Kokoomuksen kanssa jonkinlaista suosiota eduskuntavaaleissa, mutta laillisuusperiaate eli Suomessa vahvana. Fasisteilla ei myöskään ollut erityisen karismaattisia johtohahmoja, jotka olisivat Hitlerin tai Mussolinin tapaan keränneet suurempaa kansansuosiota. Monenlaisia pienpuolueita kyllä perustettiin, mutta ne jäivät selkeästi marginaaliin ja olivat vähän surkuhupaisiakin tapauksia.
Alkuvuodesta 1942 perustettu Suomen Valtakunnan Liitto oli sen sijaan kohtalaisen vakava yritys luoda maahamme fasistinen puolue. Se sai taakseen häkellyttävän paljon kannattajia akateemisista piireistä, vaikka puolueohjelma oli kaikkea muuta kuin yliopistollinen.
Sodan päätyttyä fasistiset järjestöt kiellettiin, ja tietoista unohtamista ja puhtaaksipesua harrastettiin - sinänsä ymmärrettävistä syistä.
Luulenpa, että "Suomalaiset fasistit" tulee herättämään keskustelua, eikä sitä välttämättä oteta vastaan oikeistolaisissa piireissä kovinkaan suurella innolla. Esimerkiksi suojeluskuntiin ei tutkijakolmikko suhtaudu suopeasti, vaan toteavat että niitä on perustamisesta lähtien pyritty aina selittämään parhain päin, mutta kansallismielisen radikalismin edustajina suojeluskunnat olivat demokratialle hengenvaarallisia. Mauno Jokipiin SS-vapaaehtoisia käsitteleviin tutkimuksiin suhtaudutaan myös kriittisesti.
Lopuksi tekijät pohdiskelevat vielä nykyfasismia, ja esittävät oikeansuuntaisen ajatuksen siitä, kuinka "islam on korvannut kommunismin ja juutalaisuuden yleismaailmallisen pahuuden ja kulttuurisen negaation symbolina." Nähtäväksi jää, onko historiallinen muistimme taas kerran jäämässä lyhyeksi.
Suomalaiseen fasismiin liittyy myös jännittävä kirjallisuushistoriallinen vivahde. Johan Fabritiuksen, pitkän linjan oikeistoradikaalin, nyttemmin kai jo aika lailla unohdettu romaani "Miehiä jotka eivät unohda" (Otava, 1938) kulkee "Suomalaisissa fasisteissa" mukana eräänlaisena kehyskertomuksena, ja siihen viitataan pitkin teosta aikakauden poliittisia tuulia henkivänä kaunokirjallisena työnä.
Aili Somersalon molemmat veljet olivat kansalaissodan valkoisen terrorin kannattajia ja toimeksipanijoita sekä ottivat myöhemmin osaa äärioikeistolaiseen liikehdintään, mutta sisaren vuonna "1919 ilmestynyt teos Mestaritontun seikkailut haki innoituksensa ilmeisesti jostakin muualta."
Englantilaisesta kauhuromantiikasta ansiokkaasti kirjoittanut Eino Railo oli Algot Untolan alias Maiju Lassilan kustantaja, mutta eipä se häntä estänyt keväällä 1918 olemasta mukana, kun Untola murhattiin Santahaminan edustalle. Myös Kyösti Wilkuna oli myös osa murhanhimoista seuruetta.
Viimeisen sanan saakoon kuitenkin natsien kirjarovioista vähän turhan paljon kicksejä saanut IKL:n Urho Muroma, joka olisi halunnut puuttua myös kotimaisten kirjastojen kokoelmapolitiikkaan. "Olisiko se nyt niin hirveä tappio, jos kaikki huonot kirjat kaikissa maailman maissa jonakin määrättynä päivänä yhteisesti julkisesti poltettaisiin?"
August 4, 2017
1900-luvun alun fasistiset virtaukset on aiemmin tulkittu olleen pienten piirien kiihkoilua vailla sen laajempia vaikutuksia. Todellisuus vaikuttaa olleen toinen, ainakin kun ajatellaan fasistista liikehdintää kokonaisuutena. Tämä teos vyöryttää suomalaisen fasistin toisensa jälkeen lukijan eteen ja saa ajattelemaan, mitä olisi voinut tapahtua jos Natsi-Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan ja tietyt tahot olisivat päässeet valtaan Suomessa. Olisiko vasemmisto, kulttuuriväki ja oikeiston vasen laita lahdattu niin kuin muutamat aatteen miehet fantasioivat? Spekulaatiot voi onneksi pitää spekulaatioina, koska natsit hävisivät sotansa ja suomalainen fasismi vaiettiin kuoliaaksi YYA-ajan Suomessa.
Historiantutkimus on aina jossain määrin tulkintaa, ja niin on myös tämäkin kirja. On kuitenkin hyvä miettiä, miksi joistain kirjoittajien esiin nostamista teemoista on pyritty vaikenemaan vuosikymmenten ajan.
Historiantutkimus on aina jossain määrin tulkintaa, ja niin on myös tämäkin kirja. On kuitenkin hyvä miettiä, miksi joistain kirjoittajien esiin nostamista teemoista on pyritty vaikenemaan vuosikymmenten ajan.
May 29, 2017
En oikein keksi ketään, jolle ei olisi hyväksi perehtyä tähän kiihkottomasti kirjoitettuun ja kattavasti aihettaan käsittelevään teokseen.
Roselius, Silvennoinen ja Tikka lähestyvät aihettaan henkilökuvien, sukupolvikokemusten, aatevirtausten kulun ja avaintapahtumien tarkastelulla. Ensimmäisen maailmansodan ja Suomessa sisällissodan rintamamiesten kokemat kohtalonyhteys ja pettymys esitetään vakuuttavasti keskeisinä syinä fasistisen maailmankuvan omaksumiseen.
Viimeinen neljästoista jakso Painuvan päivän kaarti – murroksia ja jatkuvuuksia sodanjälkeisessä Suomessa on tiivistä, terveellistä ja punnittua yhteenvetoa.
"Osa uskoi loppuun saakka, joukkohautojen äärellä ja krematorioiden katkussakin puolustavansa luovuttamattoman tärkeitä arvoja ja hyvää yhteiskuntaa."
Roselius, Silvennoinen ja Tikka lähestyvät aihettaan henkilökuvien, sukupolvikokemusten, aatevirtausten kulun ja avaintapahtumien tarkastelulla. Ensimmäisen maailmansodan ja Suomessa sisällissodan rintamamiesten kokemat kohtalonyhteys ja pettymys esitetään vakuuttavasti keskeisinä syinä fasistisen maailmankuvan omaksumiseen.
Viimeinen neljästoista jakso Painuvan päivän kaarti – murroksia ja jatkuvuuksia sodanjälkeisessä Suomessa on tiivistä, terveellistä ja punnittua yhteenvetoa.
"Osa uskoi loppuun saakka, joukkohautojen äärellä ja krematorioiden katkussakin puolustavansa luovuttamattoman tärkeitä arvoja ja hyvää yhteiskuntaa."
December 20, 2016
Esipuheessa kerrotaan, että "käsitteellinen hämmennys on leimannut... fasismin tutkimusta; tässä kirjassa omaksumamme käytännöt ovat yritys selkiyttää tilannetta". Koko teoksesta ei kuitenkaan löydy minkäänlaista yritystä määritellä fasismia ja käsitteitä fasismi ja kansallismielinen radikalismi (joskus myös äärikansallismielinen radikalismi) käytetään sekaisin selittämättä, mitä tekijät näillä itse tarkoittavat. Olin lukiessani hyvinkin käsitteellisesti hämmentynyt aika lailla koko ajan. Teos oli kautta linjan hyvin köykäinen analyysin ja tulkintojen puolesta, jutun punainen lanka jäi minulta löytämättä: mikä on se uusi tutkimustulos tai johtopäätös, jota tässä todistellaan? Tämä epäanalyyttisyys oli pettymys, sillä ennakkohehkutuksissa luvattiin teoksen tekevän fasismia ymmärrettäväksi, mitä se ei näin ollen omalla kohdallani kyllä tehnyt.
Erikoista myös, että fasismin kansainvälinen kontekstointi oli lyhyydessään ja ytimekkyydessään onnistunut, mutta suomalaisen yhteiskunnan, politiikan ja aateilmapiirin konteksti jäi aika lailla olemattomaksi. Sivuja kulutettiin sen sijaan yhteiskunnastaan irrallaan olevien yksittäisten henkilöiden luettelointiin, mikä tällaista yleistulkintaa kirjoitettaessa on turhaa -ja lukijalle puuduttavaa.
Ihan ookoo narratiivinen yleisesitys Suomen sotienvälisen- ja sota-ajan äärikansallismielisyydestä. Hetkittäin tähän uppoutui kuin olisi romaania lukenut, kirjallinen ilmaisu ja tehokeinojen käyttö oli pääosin onnistunutta. Oma pettymykseni johtunee vääristä ennakko-odotuksistani, luulisin että tämä kirja kyllä miellyttää useimpia lukijoita. Kun aihekin on näin tärkeä ja suomalaisessa historiatietoisuudessa aika heikoilla, suosittelen lukemaan jos tuo aikakausi ei muuten ole tuttu. Pitäen kuitenkin mielessä, että nimestään huolimatta teoksessa käsitellään kansallismielisyyttä paljon fasismia laajemmin, eikä kaikkia mainittuja henkilöitä ole syytä pitää fasisteina.
Erikoista myös, että fasismin kansainvälinen kontekstointi oli lyhyydessään ja ytimekkyydessään onnistunut, mutta suomalaisen yhteiskunnan, politiikan ja aateilmapiirin konteksti jäi aika lailla olemattomaksi. Sivuja kulutettiin sen sijaan yhteiskunnastaan irrallaan olevien yksittäisten henkilöiden luettelointiin, mikä tällaista yleistulkintaa kirjoitettaessa on turhaa -ja lukijalle puuduttavaa.
Ihan ookoo narratiivinen yleisesitys Suomen sotienvälisen- ja sota-ajan äärikansallismielisyydestä. Hetkittäin tähän uppoutui kuin olisi romaania lukenut, kirjallinen ilmaisu ja tehokeinojen käyttö oli pääosin onnistunutta. Oma pettymykseni johtunee vääristä ennakko-odotuksistani, luulisin että tämä kirja kyllä miellyttää useimpia lukijoita. Kun aihekin on näin tärkeä ja suomalaisessa historiatietoisuudessa aika heikoilla, suosittelen lukemaan jos tuo aikakausi ei muuten ole tuttu. Pitäen kuitenkin mielessä, että nimestään huolimatta teoksessa käsitellään kansallismielisyyttä paljon fasismia laajemmin, eikä kaikkia mainittuja henkilöitä ole syytä pitää fasisteina.
November 3, 2020
Suomalaisen "fasismin" historia itsenäistymisestä Lapin sotaan. Tässä on jo 1. ongelma: fasismia ei teoksessa määritellä, vaikka määrittelyn ongelmat kyllä tiedostetaan ja se sanotaan ääneen. Kuitenkin toivotaan myös ei-marxilaisten historioitsijoiden "uskaltavan" käyttää fasismin käsitettä. Ristiriitaista. Eiköhän fasismi-käsitteen "pelko" johdu juuri sen historiallisesta roolista leimakirveenä, miltä juuri tällainen epämääräinen käyttö tuntuu (oli se sellaista tai ei).
Kaiken kaikkiaan pätevä populaarihistoriallinen kirja. Helppo lukea ja sisältää paljon kiinnostavaa, mutta syventymisen kohteet ovat outoja. Muilutuksista on vain yksi kappale; ei siis luku vaan kappale, kahden entterin erottama pötkö. Sen sijaan talonpoikaismarssista kerrotaan autoletkan keskinopeus ja valkoisten paitojen hikitahratkin.
Paikoin tendenssi paistaa - harvoin mutta silti. Fasistit olivat ilmeisesti samaan aikaan sekä saamattomia että vaarallisia. Lopun väitteet uudesta fasististen älykköjen sukupolvesta herättävät kiinnostuksen, mutta mitään lähteitä väitteille ei anneta. Myös kutsu näiden äänten marginalisoimiseen kalskahtaa samanlaiselta moraalipaniikilta, jolla fasistit itse aikanaan ratsastivat valtaan.
Kaiken kaikkiaan pätevä populaarihistoriallinen kirja. Helppo lukea ja sisältää paljon kiinnostavaa, mutta syventymisen kohteet ovat outoja. Muilutuksista on vain yksi kappale; ei siis luku vaan kappale, kahden entterin erottama pötkö. Sen sijaan talonpoikaismarssista kerrotaan autoletkan keskinopeus ja valkoisten paitojen hikitahratkin.
Paikoin tendenssi paistaa - harvoin mutta silti. Fasistit olivat ilmeisesti samaan aikaan sekä saamattomia että vaarallisia. Lopun väitteet uudesta fasististen älykköjen sukupolvesta herättävät kiinnostuksen, mutta mitään lähteitä väitteille ei anneta. Myös kutsu näiden äänten marginalisoimiseen kalskahtaa samanlaiselta moraalipaniikilta, jolla fasistit itse aikanaan ratsastivat valtaan.
November 13, 2016
Hyvä ja paikoin koukuttava. Loppujen lopuksi yksityiskohtia oli ehkä liikaakin. Jäin kaipaamaan syvällisempää keskustelua meikeläisen fasismin ja muun yhteiskunnan välisestä kontaktipinnasta.
June 30, 2017
Hieno avaus kotikutoisen fasismin ja natsismin tutkimuksessa. Uskomatonta on se, että tätä on pitänyt odottaa näinkin kauan. Uusfasismin valtavirtaistumisen aikakautena tällaiselle kirjalle on toki tilausta. Siihen nähden on kiinnostavaa, että viimeinen luku kieltäytyy mainitsemasta ketään aatesuunnan edustajaa nimeltä, vaikka koko kirja sitä ennen perustuu nimenomaan namedroppingiin. Suurelle yleisölle suunnattu teksti on sujuvaa, mutta rakentuu yksinomaan henkilökuvien varaan. Rakenteellisia kysymyksiä ei juuri käsitellä. Mutta suositeltavaa lukemista joka tapauksessa.
February 5, 2018
Erinomainen ja tärkeä katsaus merkittävään aiheeseen. Fasismin pohja I maailmansodan rintamamieskokemuksissa ja sen myötä tapahtunut kehittyminen yhteiskunnallisiksi voimiksi käsitelty todella hyvin. Samoin loppuluku loistava.
Yhden tähden pudottavat toisinaan epämääräiset lähdeviitteet, etenkin "suurissa väitteissä" sekä joidenkin avainhenkilöiden kuten Unto Parvilahden (Boman) olematon käsittely. Tärkeä II maailmansodan aikaa käsittelevä jakso kirjassa on jotenkin tankea.
Yhden tähden pudottavat toisinaan epämääräiset lähdeviitteet, etenkin "suurissa väitteissä" sekä joidenkin avainhenkilöiden kuten Unto Parvilahden (Boman) olematon käsittely. Tärkeä II maailmansodan aikaa käsittelevä jakso kirjassa on jotenkin tankea.
November 2, 2019
Kiinnostava katsaus lähinnä sotien jälkeiseen suomalaiseen fasismiin, joka alkaa todella vahvasti. Keskikohtaa vaivaa tietty viimeistelemättömyys ja luettelomaisuus, niin että siinä lähinnä käydään lävitse erilaisten fasistivaikuttajien vaiheita ilman että siitä piirtyy suurempaa kokonaiskuvaa. Lopussa eri säikeitä kurotaan ansiokkaasti yhteen kun pohditaan toisen maailmansodan perintöä ja fasistien painumista maan alle.
May 30, 2019
Flyhänt skriven redogörelse av den finska fascismen, förvånansvärt accepterad och livskraftig när det begav sig. Som tur är, får väl sägas, led fascisterna av "organisatoriska problem". Dvs. det söps friskt när revolutionen väl skulle genomföras. Väl värt en genomläsning om ämnet intresserar.
May 12, 2017
Tärkeä ja tarpeellinen kirja, mutta osin kirjoittajien omat poliittiset kannat -- ja niistä kumpuava turhan värikäs kieli -- syövät sen uskottavuutta.
December 4, 2017
Hyvä ja kattava tietoteos
May 6, 2020
Erittäin hyvin kirjoitettu haastavasta aiheesta
February 6, 2017
Kirja on tekijöiden mukaan ensimmäinen yritys kirjoittaa suomalaisen fasismin kokonaisesitys. Teos käy läpi niitä liikkeitä ja henkilöitä, joiden ajatusmaailma 1920, 30 ja 40-luvuilla kiinnittyi vahvasti valkoisen Suomen perintöön, ja jotka olivat kiinnostuneita väkivalloin ajamaan vahvaa ja yhtenäistä yhteiskuntaa, josta etenkin kommunismi olisi puhdistettu.
Lapuan liikkeestä, tai IKL:stä teos ei välttämättä Suomen historiaa hyvin tuntevalle tuo kovin paljon uutta. Kyllä näistä sinänsä kirjoitettu on. Jotta teos olisi todella se kokonaisesitys suomalaisen äärioikeiston vaikutusvallasta sotien välisenä aikana, siihen olisi voinut ottaa myös suomalaisen yhteiskunnan enemmistön ja johtavien puolueiden näkemyksiä ääriliikkeistä. Totuus oli että ääriliikkeet eivät saaneet lopulta merkittävää jalansijaa politiikassa, 30 -luvulla jo sosiaaliuudistukset etenivät ja vuosikymmen päättyi ensimmäiseen punamultahallitukseen.
Vetävästi kirjoitetun kirjan tekijöillä tuntuu olevan kova tarve murtaa myyttejä aikaisemman historiantutkimuksen hyssyttelystä fasismin suhteen. He haluavat myös liittää nykypäivän maahanmuuttokriitikot Suomessa ja Euroopassa eurooppalaisen fasismin pitkään jatkumoon. En tiedä mennäänkö tässä jo ehkä hieman normaalin historiantutkimuksen tarjoamien tulkintamahdollisuuksien yli.
Lapuan liikkeestä, tai IKL:stä teos ei välttämättä Suomen historiaa hyvin tuntevalle tuo kovin paljon uutta. Kyllä näistä sinänsä kirjoitettu on. Jotta teos olisi todella se kokonaisesitys suomalaisen äärioikeiston vaikutusvallasta sotien välisenä aikana, siihen olisi voinut ottaa myös suomalaisen yhteiskunnan enemmistön ja johtavien puolueiden näkemyksiä ääriliikkeistä. Totuus oli että ääriliikkeet eivät saaneet lopulta merkittävää jalansijaa politiikassa, 30 -luvulla jo sosiaaliuudistukset etenivät ja vuosikymmen päättyi ensimmäiseen punamultahallitukseen.
Vetävästi kirjoitetun kirjan tekijöillä tuntuu olevan kova tarve murtaa myyttejä aikaisemman historiantutkimuksen hyssyttelystä fasismin suhteen. He haluavat myös liittää nykypäivän maahanmuuttokriitikot Suomessa ja Euroopassa eurooppalaisen fasismin pitkään jatkumoon. En tiedä mennäänkö tässä jo ehkä hieman normaalin historiantutkimuksen tarjoamien tulkintamahdollisuuksien yli.
February 8, 2021
Kirja-arvostelu podcastina:
https://soundcloud.com/arautiainen/mi...
Blogina:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/antt...
Videona:
https://www.youtube.com/watch?v=9JztY...
https://soundcloud.com/arautiainen/mi...
Blogina:
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/antt...
Videona:
https://www.youtube.com/watch?v=9JztY...
September 13, 2016
Kuvitettu arvostelu on luettavissa allekirjoittaneen blogista, osoitteesta: https://anttisorri.wordpress.com/2016...
October 2, 2016
Erinomainen kirja Suomessa vaikeasta aiheesta. 7/5 lämmin suositus.
October 20, 2016
Paljon opin. Surullista historiaa.
December 30, 2020
Pelottavan ajankohtainen kirja. Vaikka ajoittain kirjassa esiin nousevat hahmot ovat jollakin tasolla koomisiakin, heidän ajamansa agenda oli kyllä kylmäävä. Ei koskaan enää, eihän?
Displaying 1 - 19 of 19 reviews