Pehmolelutyttö

by Jukka Behm

Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta.

Pehmolelutytön silmin raikkaan analyysin kohteeksi joutuvat niin oma perhe kuin kaveritkin, koko nykyhetki, jossa aikuiset koettavat olla nuoria ja nuoret aikuisia. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään.

Genres: Young Adult, Finnish Literature, Contemporary, Mental Health, Fiction

202 pages, Hardcover

First published September 1, 2017

Reviews

[jennijohanna. · Rating 1 out of 5]

Nopealukuinen. Hieman erilainen aihe kuin normaaleissa nuorten kirjoissa. Mutta kun 1970-luvulla syntynyt mieskirjailija kirjoittaa teinitytöstä ja seksuaalisuudesta, niin pakko myöntää, että hieman särähtää silmiin.

[Heidi · Rating 5 out of 5]

Kirjan takakansikuvaus saattaa äkkiseltään hätkähdyttää, niin karmeita asioita se kuvailee kirjassa olevan. Laura Lyytisen suunnittelema kansi pehmentää kirjan ensivaikutelmaa, kun viattoman söpö pehmopupu pitelee posket punoittaen käpälää suunsa edessä. Pupulla onkin paljon salaisuuksia sisällään, joista hän ei saa hiiskuakaan, sillä hänen omistajansa, 15-vuotias Emilia uskoutuu pehmoleluilleen kamalista asioista. Hän tekee sen kuitenkin niin suorasti ja viattomasti, ettei hänelle voi olla vihainen, vaan ainoastaan surullinen.

Nuoret haluavat olla aikuisia ja aikuiset nuoria. Aika harva on tyytyväinen siihen, mitä hän on tällä hetkellä, enkä minäkään ole siitä tietysti poikkeus. (s. 80)

Emilia näkee kokemansa ja tekemänsä asiat teini-ikäisen tytön, vielä lapsen silmin. Hän näkee aikuisissa paljon sellaista, mitä ei ymmärrä ja mitä hän halveksuen arvostelee, mutta silti hän haluaa olla itsekin aikuinen. Sympaattinen Emilia etsii omaa seksuaalisuuttaan, hakee paikkaansa muiden nuorten keskuudessa ja toivoisi salaa vanhemmiltaan huomiota. Vanhemmilla kun tuntuu olevan ihan omat intressinsä, eikä Emilia kuulu niihin.

Siinä suhteessa poikkean isästäni. Hän lukee paljon. Hän ahmii. Kirjoja, lehtiä, mainoksia. Ihan mitä vain saa käsiinsä. (s.20)

Se, miten Emilia ajautuu kuin vahingossa myymään palveluksiaan netissä, kuvastaa sitä, kuinka helppoa on viattoman nuorten joutua vaikeuksiin ja menettää kontrolli. Emilialle on vielä epäselvää, mitä on rakkaus ja seurustelu - onko se sitä, että hän nousee selvästi itseään vanhemman nettituttavuuden autoon ja kähmii tätä syrjäisessä paikassa? Eihän se rakkaudelta tunnu, mutta Emilia ei oikein osaa muutakaan. Hän haluaa niin kovasti olla niin kuin muut. Kun ikätoveri Santeri osoittaa kiinnostustaan Emiliaan, tyttö ei oikein tiedä, miten seurustella. Hänellä on vain pahat kokemuksensa aikuisista miehistä.

Minä olin nyt tyttöystävä.
En ollut hyvä tyttöystävä. En ollut Santerin arvoinen. En ollut puhdas. On olemassa likaa, jota ei voi pestä pois vedellä ja suihkusaippualla eikä edes niillä kaikilla kalliilla pulloilla, joita äiti ostaa apteekista ja jotka on testattu Euroopan parhaissa laboratorioissa, ja ehkä siksi minua vähän itketti, mutta pidin kyyneleeni sisälläni. (s. 161.)

Behm osaa kuvata niin hätkähdyttävän osuvasti nuoren tytön huomioita aikuisten maailmasta että omasta itsestään, etten voi kuin ihmetellä, miten hän sen tekee. Elän todellakin Emilian silmin koko tarinan, jonka lopussa koen syviä liikutuksen tunteita. Tarinan päätös tuo toivoa kaiken kauheuden keskelle. Emilian tarinassa korostuu se, kuinka 15-vuotias on vielä pehmoleluihin kiintynyt, vanhempiensa hellyyttä kaipaava lapsi, mutta toisaalta heräävä naisen alku. Hämmentävää aikaa kaikki se.

Kirjassa nousee Emilian huomioista hyvin tärkeäksi teemaksi seksismi, jonka olemassaolon voi etenkin jo nuoret tytöt aistia. Vaivihkaisia katseita vanhemmilta miehiltä, vihjailuja, kosketuksia. Näitä asioita on hyvä käsitellä, sillä ne eivät ole mihinkään hävinneet.

Jukka Behm on voittanut tällä teoksella WSOY:n järjestämän Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailun. Lisäksi Pehmolelutyttö on yksi vuoden 2017 Finlandia Junior -palkintoehdokkaista.

[Inna · Rating 2 out of 5]

Vähän pintapuoliseksi raapaisuksi jäi, toivoin tältä aiheelta vähän rohkeampaa lähestymistapaa ja enemmän... syvyyttä? Ehkä puree toki paremmin kohdeyleisöönsä eli yläkouluikäisiin.

[Merja · Rating 2 out of 5]

Nopealukuinen, melko kömpelöä tekstiä. Rankka aihe, mutta ei koskettanut kuitenkaan. Tästä puuttui syvyyttä ja loppukin töksähti pahasti. Tää ei vaan ollut mua varten. 2.5 tähteä.

[Katarína Pecháčková · Rating 3 out of 5]

Priveľa vaty, predvídateľný dej, ale na druhú stranu som mala stále chuť čítať ďalej.

[Martina Domaničová · Rating 3 out of 5]

V prvom rade sa chcem poďakovať @knizny_blond za organizáciu štafety a že som sa mohla zúčastniť. Ale ako ohodnotiť, opísať túto knihu? Veľmi som sa na ňu tešila a bola po viacerých recenziách aj zvedavá, ako sa k téme postavím ja sama.
.
V prvom rade podotknem, že príbeh je v podstate opis myšlienok a správanie 15-ročnej Emílie, ktorá práve spoznáva svoju sexualitu. So všetkým sa spovedá svojim plyšákom, ktoré ju, podľa jej slov, neodsudzujú a vidia ju v pravom svetle. Neustále ju počúvajú a neskáču jej do reči. Prišlo mi trochu divné, že 15-ročné dievča má toľko plyšákov, hrá sa s nimi a spovedá sa im, ale časom som prišla na to, že Emília bola veľmi osamelá a títo jej "kamaráti" boli jej bútľavá vŕba.
.
V mnohých odsekoch ale Emília nepôsobila ako 15-ročná, pretože jej správanie tomu vôbec nenasvedčovalo. V mnohých veciach sa správala hlúpo, dokonca až pochabo a jej myšlienkové pochody mi niekedy liezli hore krkom. Veľa vecí si neuvedomovala. Moje poznámky v knihe nasvedčujú tomu, že jej vek som jej proste neverila. Autor to v istej veci prepískol, nakoľko ona robila fakt hlúposti, v hlave si ich všemožne ospravedlňovala, ale napríklad, keď pozerala porno, vedela, že je to strojená vášeň. Akože naozaj? Takže toto je asi moja najväčšia výčitka voči deju, pretože som tomu naozaj neuverila. (Možno je to aj preto, že 15 som mala neskutočne dávno a nepamätám si svoje vlastné hlúposti)
.
Celý "dej" (ťažko ho tak nazvať, lebo časový úsek predstavuje asi jeden rok, no vy si to takmer ani nevšimnete) sa točí okolo myšlienok hlavnej postavy a teda sa tam nachádza pramálo priamej reči. Vnútorné pochody Emílie však často nasvedčovali tomu, že by potrebovala vyhľadať pomoc a v tomto mi kniha naozaj veľa dala, lebo som ju dokázala v určitých (určitých!!!) veciach dokonale pochopiť. Chybou bolo, že ju si nik nevšímal a rodina zlyhala na plnej čiare. Zlyhala výchova - otec si ju nevšímal, matka si ju nevšímala, starší brat si ju nevšímal.
.
Kniha mapuje nebezpečie online priestoru a predátorov, ktorí tam čakajú na svoju príležitosť. Polovica knihy je podľa mňa taký sarkastický názor na fungovanie rodiny. U mňa v hlave nastal rozkol, pretože Emília sa fotila, písala si s mužmi a "nevedela", čo robí, ale zato dokonale odsudzovala svojich rodičov (preto hovorím, že taký sarkastický náhľad - proste to treba prečítať).
.
Neviem, ako by som to mala ohodnotiť. Kniha mi veľa nedala - čakala som od príbehu viac, no na druhú stranu mi toho dala mnoho - všímať si rozdiely v správaní, rozprávať sa s dieťaťom, vnímať jeho potreby a pocity, byť rodina. Koniec ma naozaj prekvapil, ale ja som tam dodala aj poznámku, že nakoniec ani samotný autor možno nevedel, ako by to pokračovalo ďalej.
.
Ešte raz sa preto chcem poďakovať @knizny_blond za to, že si ma vybrala do svojej štafety, pretože takto rozporuplne som sa po knihe už dlho necítila.

[Jenna Kallio · Rating 3 out of 5]

Pehmolelutyttö...

Jokin tässä kerrontatyylissä ärsytti. Nuoren tytön minäkertoja-äänen takaa paistoi liian selvästi aikuisen viisaus ja kokemukset. Se oli myös ristiriitaista: tyttö oli epäuskottavan naiivi ja tietämätön, mutta samalla osasi ajatella asioista analyyttisesti liki aikuisen kypsyydellä. Kaikkiaan kirjan kieli tuntui kliseiseltä, vaikka takakansi kehuu "raikkaaksi".

Plussaa koukuttavuudesta. Ja siitä, että tarinassa oli paljon myös uskottavia, realistisia tapahtumia. Kirjan aihe on myös todella kiinnostava. Olisin kuitenkin halunnut lukea saman tarinan vielä syvällisemmin, pitemmin ja enemmän henkilöihin pureutuvana.

[Linnea]

Kirjan esittelyteksti ei vetänyt puoleensa, sillä kertomus kyseenalaisin keinoin rahaa ansaitsevasta teinitytöstä tuntui vaikealta ja ahdistavalta. Oli tämä teos lopulta vähän ahdistavakin, mutta aihetta käsitellään yllättävän hyvin. Pehmolelutyttö on tässä ajassa ja nuorten elämän monimutkaisuudessa hyvin kiinni ja sen lopullinen sanoma on tärkeä.

[Linnea · Rating 3 out of 5]

1. Tapahtumista pitää selviytyä. Sä et voi vaan hypätä uuteen lukuun tietämättä miten tapahtumat jatkuvat
2. Kirjaa ei voi lopettaa näin kesken
3. Jos kirjoitat kirjan 17-vuotiaasta tytöstä, niin käytä edes aivojasi pääsemällä sen tytön ajatusmaailmaan…

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Ravisteleva aihe, jota on käsitelty koskettavasti ja asiallisesti. Aiheella ei mässäillä.

[Sari · Rating 2 out of 5]

Pehmolelutyttö on nuortenromaani tärkeästä aiheesta, tyttöydestä, teini-iän kuohuista ja seksuaalisuuden heräämisestä aikuisten maailman raadollisuuksien tuntumassa. Finlandia Junior -ehdokkuus sai odottamaan väkevää tarinaa. Lukukokemus oli kuitenkin laimea, sillä teos on kielellisesti kömpelö ja viimeistelemättömän oloinen, ja aihetta käsitellään pintapuolisesti ja hieman epäuskottavastikin. Toiminee nuorelle lukijalle vähän paremmin.

[Marjatta · Rating 3 out of 5]

Ihan tarpeellinen kirja nuorille, toivottavasti lukevat ja miettivät.

[Maru · Rating 2 out of 5]

Böhm on kirjoittanut teinitytön, jonka kaikki ihmissuhteet ovat kovin ohuita. Läheisimmänkin eli isoveljen kanssa jutellaan lähinnä pehmoeläinten äänellä. Kirjailijan kirjamessuesiintymisestä jäi mieleen epäluulo kaikkea digitaalista kohtaan, mikä kirjassakin näyttäytyy niin, että digimaailma on pelkkä vaarojen hetteikkö.

[Inka ⋆ ˚ ｡⋆ · Rating 1 out of 5]

ei.

[Neo · Rating 4 out of 5]

Herkullinen minäkertoja. Terävä, luotettavan rajamailla, tarkka analysoija. Ehdottomasti tekstin kantava voima.

Muuten melko perinteinen problem novel etäisine vanhempineen ja kympin tyttöineen.

[Mintti · Rating 3 out of 5]

Emilia kertoo kaiken pehmoleluilleen, myös ne vaikeat ja salaiset asiat. Ja salaisuuksia tällä 15-vuotiaalla tytöllä onkin. Kaikki oikeastaan alkoi siitä että hänen piti säästää rahaa ulkomaan matkaan, bändin keikalle jolle hänen kaverinsa halusi. Sattumien kautta hän huomasi että miehet olivat valmiitä maksamaan jos ne päästi lähelle...ja rahaa sitten tulikin kivasti. Mutta oliko se sen arvoista, mitä Emilia tästä kaikesta sai? Vaikea aihe, hyvin käsitelty, loppu jäi hienosti avoimeksi. Suosittelen.

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Aika surullinen tarina. Tämä vois hyvin olla myös aikuisten osastolla. Ja olis syytäkin olla. Siis molemmissa.

[Jolie Hänninen · Rating 5 out of 5]

Äää rakastan tätä!!

[Aino · Rating 2 out of 5]

Mietin onko tällä ollut kustannustoimittajaa ollenkaan vai onko tämä vain painettu alkuperäisestä kilpailutekstistä - niin kömpelöä ja viimeistelemätöntä teksti oli. Aivan kuin kyseessä olisi tekstin ensimmäinen versio. Lauseet ja virkkeet olivat pitkälti saman rytmisiä, vaihtelu jäi pieneksi. Jos samalla sivulla on seitsemän että-konjunktiolla alkavaa lausetta, niin kuin tässä oli, asia pitäisi muuttaa. Kappalejako oli älytöntä. Kirjoittajaa vaivasi myös vahva sanatason tautologia, ja ihmeellistä oli lisäksi se, että pari kohtaa toistui (esim. ”minun veljeni oli pehmojeni eno…”). Tällaista virhettä ei pitäisi tapahtua. Myös muita pienen pieniä virheitä löytyi (mihin Sami ja Maria ovat lähdössä juhlien päätteeksi, kun he ovat omassa kodissaan? Miten Joona voi istua sängylle ennen kuin hän on saapunut makkariin?).

Päähenkilön hahmo oli epäonnistunut. Hän oli aivan liian naiivi ja käyttäytyi sekä ajatteli välillä kuin 8-vuotias. Samoin hänen vanhempi veljensä. Pehmoleluille puhuminen ei niinkään ollut ongelma, ymmärrän sen funktion päähenkilön elämässä, mutta ei kukaan 15-vuotias puhu niille kuin ne olisivat eläviä ja luonnoneläinten kaltaisia. Tästä syystä en ymmärrä kirjailijan yritystä asettua 15-vuotiaan kenkiin näin arassa aiheessa. Hahmo ei ollut millään tavoin samaistuttava, vain ärsyttävä kaikessa typeryydessään.

Myös kirjan aihe itsessään jäi laiskalle käsittelylle. Mihin kaikki se aiheen tarjoama potentiaali jäi? Aiheen käsittely oli mustavalkoista ja kliseistä, internet oli vain ja ainoastaan vaarallinen paikka ja lähes kaikki miehet paskoja. Takakansi lupasi paljon, mutta teksti pääsi aiheeseen vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa. Ei uskallettu ottaa niin sanotusti härkää sarvista ja sukeltaa hyväksikäyttäjien aiheuttamiin ongelmiin.

Loppuratkaisu ja viimeiset viisi sivua nostivat arvosanan kahteen, vaikka mietinkin, onko se omalla arvoasteikollani liikaa. Loppu toi kuitenkin lohtua siitä, että päähenkilö saisi tarvitsemansa avun ja että hänellä oli henkilöitä, joihin luottaa.

[Samu · Rating 4 out of 5]

Ehkä 4?

Todella ristiriitaisia tunteita herättävä teos. Tavallaan tässä on paljon sellaista, minkä tunnistan, ja samalla tavallaan en yhtään. Tuolta se maailma näyttää, valitettavasti. 15-vuotiaan silmin kuvattuna aikuisten maailma on aika oksettava paikka ja kaikki aikuiset miehet oikeasti vaan todella kuvottavia. Emilia on vähän liiankin uskottava kertoja, lukiessa on helppo unohtaa, minkä ikäisestä tyypistä oikeasti on kyse. Se varmaan tarkoituskin. Plussaa kirjassa se, että seksuaalisella väkivallalla ei revitellä turhaan vaan aika paljon jätetään lukijan oman mielikuvituksen varaan. Hyvä näin, kirja on parempi kun se ei nojaa sensaatiomaisuuteen ja silloin myös tarina oikeasti nousee keskiöön. Plus, tätä on nyt hieman helpompi suositella niille oikeille teineille, joilla saattaa olla vastaavia kokemuksia.

Lohduttavaa tässä kirjassa on kaiken paskan keskellä kuitenkin isä, joka on hellyttävä ja vähän höppänä, mutta yrittää kuitenkin edes vähän. Lämmin suositus teineille, mutta myös teinien aikuisille. Yrittäkää edes ymmärtää. Ja pliis, käyttäytykää vähän paremmin.

[iixo · Rating 1 out of 5]

Vaivaannuttavaa pahvia. Voittanut kirjoituskilpailun kaiketi pelkästään aihevalinnalla. Sitä en tosin keksi, miten näin epäuskottava teini-minäkertoja ja kömpelö kerrontaratkaisu on päästetty julkaisuun asti.

[Markku Kesti · Rating 3 out of 5]

Tärkeä kirja, tärkeitä aiheita, mutta jotain jäi puuttumaan. Ehkä hikeä ja spermaa? Tunnetta? No jotain.

[Aarne Pohjois-Koivisto · Rating 4 out of 5]

Sopii mielestäni #metoo -teemaa käsitteleväksi kirjaksi nuorille. 15-vuotias Emilia lataa itsestään kuvia aikuisten sivustolle, jossa kymmenet limaiset miehet lähettävät hänelle viestejä, kehuvat ulkonäköä ja haluavat tavata. Emilia päätyy kirjan aikana tiedostamattaan seksuaalisen väkivallan kohteeksi useita kertoja. Emilia uskaltaa kertoa kokemuksistaan vain pehmoleluilleen, ja koko kirja on hänen minäkertojan puheenvuoro hänen huoneessaan makoileville pehmoleluille. Kokemukset, joita Emilia käy läpi, on täysin hänen hahmonsa näkökulmasta kirjoitettuja, ilman moralisoivia huomautuksia, ja Emilia on tarinassa tunteellinen ja tahtova toimija, ihastunut moniin aikuisiin miehiin.

Ensimmäinen hyväksikäytön kerta tapahtuu illalla kaupungin puistossa, kun aikuinen mies pyytää häntä "katselemaan" itseään, ja siitä hän lupaa maksaa 20e. Emilia alkaa vähitellen myymään aikaansa aikuisille miehille, ja kuvittelee olevansa itse tilanteen herra. Muuten hän on koulussa kympin tyttö, hyvin viaton ja kunnollinen keskiluokkaisen omakotitaloperheen lapsi. Kukaan ei uskoisi hänestä sellaista, mitä hän tekee, ja siksi hän joutuu pitelemään sisällään suurta salaisuutta, joka vähitellen alkaa syödä häntä sisältä päin. Hän päätyy esim. myymään itsestään kuvia puolipukeissa, koskettamaan täysi-ikäisen miehen haaroväliä housujen läpi, ja keski-ikäisen miehen kanssa ravintolaan ja hänen asunnolle, jossa mies juottaa hänelle viiniä ja käy sitten käsiksi. Tästä kaikesta hän tienaa rahaa. Muita keskeisiä hahmoja kirjassa ovat Emilian ystävät Lila ja Santeri, hänen veljensä Joona ja vanhemmat, jotka ovat aina töissä ja kiireisiä.

Kirja onnistuu kuvailemaan uskottavasti nuoren tytön sisäistä maailmaa ja itsensä etsimistä seksuaalisten kokemusten kautta, joissa hän ei vielä ymmärrä tulevansa hyväksikäytetyksi. Hän ei ymmärrä, että valta on rahaa maksavilla miehillä, jotka kokeneempina pystyvät manipuloimaan häntä, ja käyttämään häntä hyväkseen. Lisäksi miehet rikkovat lakia sekaantuessaan alaikäiseen seksuaalisessa mielessä. Emilia kyllä osaa kieltäytyä menemästä haluamaansa pidemmälle, mutta tuntemattomien kohtaamisissa on aina suuret riskit. Hän menettää lopulta kykynsä tuntea ihastusta ja empatiaa oman ikäiseen poikaystäväänsä. Lopulta hän paljastuu myös vanhemmilleen, mikä tuntuu hänestä itsestäänkin siinä vaiheessa jo pohjimmiltaan hyvältä, sillä tilanteen hallinta oli jo lipeämässä hänen otteestaan.

[Michaela Kofroňová · Rating 3 out of 5]

2,5*

Průměr. Z tak silného tématu se dalo vyždímat víc.

Oceňuju vyprávění z pohledu patnáctileté holky. Jako bych četla její deník. I když, jak jsem v průběhu čtení vzpomínala na období, kdy bylo 15 mně, asi už jsem se chovala (a mluvila) o trochu víc dospěleji (což není špatně – určitě se s ní ztotožní spousta jejích vrstevníků a o to jde předně).

Doporučení na obálce je 17+, ale v 17 už je (dle mého) pozdě na to dělat bububu, i když chápu, proč je doporučení nutné. V příběhu mi bohužel chybí pořádné rozuzlení, poučení … asi každému dojde, že to, co Emilie dělá je špatné, ale že je lehké se do její situace dostat. V takovém věku daleko nedohlédne a důsledky nedomýšlí. Zvlášť, pokud ji láká sebepoznávání a sexualita tak, jak jsou vyobrazeny v knížce. Čekala bych ale, že se stane něco víc než „jen“ to, že ji rodiče odhalí na seznamce. Jasně. Pro ni je to víc než dost – ostuda, zklamání (nekomentuju, jací ti rodiče jsou – a jak ploché jsou i další postavy). Ovšem překvapuje mě, že jí to do té doby vycházelo. Nikdo ji vlastně neobtěžoval, vše měla pod kontrolou … pochybuju, že by to tak bylo i v reálu. Až na jedno drobné vyhrožování, které se přehnalo stejně rychle jak přišlo – svět internetových úchylů si představuju nekompromisnější. A scéna s kamarádkou na party se nesla v podobném duchu – ne, nemuseli ji znásilnit a autor z toho nemusel udělat hororovou scénu, ale přišlo mi to hrozně povrchové.

Knížka se četla vesměs dobře, rychle plynula (i proto, že má málo stran) a nebylo to špatné. Jenom jsem celou dobu čekala na scénu, která mě zvedne ze židle. Něco, co mě dostane. A nic nepřišlo. Škoda.

[Michaela · Rating 4 out of 5]

Plyšové hračky, mäkučké bútľavé vŕby s ktorými sme roky zaspávali iné používali ako vankúš, niektoré pre nás boli talizmanom bez ktorého sme si nevedeli predstaviť deň a s niektorými sa delíme o posteľ do dnes, minimálne ja určite áno. Ale nie každý je ochotný sa k tomu priznať, problémom je že všetci chcú byť tým , čím nie sú . Mladí chcú byť dospelými a dospelí mladými. Hlavná hrdinka, pätnásťročná Emília žije dva životy, jeden život dievčaťa v puberte ktoré je ešte stále viac dieťa ako žena a jeden život ten tajný v ktorom jej dospelý muži platia za jej čas. Povedala by som že vznik tohto druhého života Emílie pramenil aj z rodinnej situácie, ktorá nebola práve ideálna. Žiada rodinná dráma, ktorá by Emíliu postavila do neriešiteľnej situácie, no v tak citlivom veku v akom je Emília, stačí aj malý prejav nezáujmu zo strany rodičov či kamarátov a zrazu má dievča v puberte čas objavovať zakázané a pritom si ani úplne nevie predstaviť čo všetko by sa jej mohlo pri tomto objavovaní stať. Román plyšová hračka je zrkadlom do duše teenegerky, ktorá skĺzla na zakázané chodníčky, z ktorých sa na tú správnu cestu vráti paradoxne vďaka rodine. Knihu určite odporúčam vyslovene mladším ročníkom najmä tým, ktoré sú približne vo veku Emílie, pretože v tom veku dievčatá ani len nemajú predstavu o tom čo všetko , respektíve kto všetko sa skrýva na internete, práve táto kniha by mohla byť tým správnym čítaním, vďaka ktorému si budú dievčatá dávať väčší pozor.

knihu plyšová hračka hodnotím 8/10⭐️

[Tanja · Rating 2 out of 5]

Tästä jäi jotenkin ristiriitaiset fiilikset. Aihe on tärkeä ja mielenkiintoinen, ja varmasti monet teinit voi samaistua tähän jollain tasolla. Kerronta kuitenkin tuntui välillä tosi... tönköltä. Ehkä tästä paistoi läpi se, että kirjan takana ei oikeasti ole teinityttö.

Päähenkilö osaa ajatella joitakin asioita syvällisesti, mutta toisissa asioissa on ärsyttävän naiivi. Tietysti se pitää välillä paikkaansa kyseisen ikäryhmän henkilöillä, mutta tässä se tuntui lähinnä epäuskottavalta. Koko tarina oli vähän sekoitusta realistisista tapahtumista sekä jutuista, jotka eivät tuntuneet ihan niin todellisilta.

Monet asiat myös tuntuivat olevan tosi mustavalkoisia. Mulla jäi vahvasti sellainen kuva, että esimerkiksi seksuaalisuus ja omaan kehoon tutustuminen näytettiin asiana jota kuuluu hävetä ja internet on lähes ainoastaan tarkoitettu vanhoille sedille, jotka etsii seuraa.

Olisin itse kaivannut vielä syvällisempää kaivautumista aiheeseen, mutta ehkä tällainen kevyempi teos uppoaa paremmin nuoriin. Eihän kaikista rankoistakaan aiheista aina tarvitse puhua niin vakavasti ja moniuloitteisesti.

[Tiia Muotkavaara · Rating 3 out of 5]

Arvosteluasteikossa pitäisi olla kohta "en osaa sanoa", tavallaan Pehmolelutyttö oli ihan hyvä. aiheena raskas, mutta lukukokemuksena helppo ja tarinana ihan hyvä. Aika paljon henkilökohtaisesti häiritsee se, kun keski-ikäinen mies yrittää kertoa tarinaa teini-ikäisen tytön näkökulmasta, varsinkin kun kyse on niinkin herkästä aiheesta kuin seksuaalisuus. Tää on niin nopsa luettava, että eipä tässä mitään menetä kun lukasee, mutta en nyt tiedä suosittelisinko kirjaa välttämättä. Ehkä siinä mielessä ois ihan hyvä varsinkin vanhempien lukea, että kirja alkaa aika realistisen kuvan siitä, mitä netin kautta oikeasti tapahtuu ja voi tapahtua tänä päivänä, kun ihan pikkulapsillakin on omat älypuhelimet. Sen verran pinnalliseksi ja löyhäksi tarina kuitenkin jää, että itse uskon unohtavani tämän aikalailla yhtä nopeasti kuin mitä se tuli luettuakin.

[Salla · Rating 2 out of 5]

Nopeaa ja helppoa luettavaa, vaikka aihealue olikin sellainen, että se ajoittain teki olon hankalaksi.

Ei tuntunut siltä, kuin olisin lukenut 15-vuotiaan tytön näkökulmaa. Monesti kertojan ääni oli aivan liian ymmärtävä, selkeä, rauhallinen, enkä näin vielä tuon ikäjakson hyvin muistavana pystynyt samaistumaan tekstin välittämiin viesteihin paljoakaan. Kuin pintaraapaisua, "tältä se varmaankin tuntuu kun oikein yritämme samaistua", mutta vain harvakseltaan se osui ja upposi.

Silti tässä oli jotain karun opettavaista, sellaista tapahtumakulkua, joka on varmasti monessakin tapauksessa liian totta, ja siinä mielessä ansaitsee paikkansa nuortenhyllyssä jonkinlaisena vertaistukena.

[Outi · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava aihe, jonka käsittely jäi aavistuksen pintapuoliseksi. Kirjassa käsiteltiin hyvin monia teinityttöyteen liittyviä asioita, kuten oman halun heräämistä, viehätysvoimansa ja aikuisten miesten katseiden huomaamista, huomiohakuisuutta, kaipausta toisaalta lapsuuteen ja toisaalta aikuisuuteen, salailua ja halua paljastua. Hyvin oli myös tavoitettu nuoren mustavalkoinen ajattelu.

Romaani ei mennyt ihan niin pitkälle kuin se olisi voinut mennä ja hieman toisti itseään paikoitellen. Ja ihan kohderyhmää ajatellen, olisin ympännyt kirjaan edes yhden miellyttävän aikuisen miehen, jolla ei ole 15-vuotiaaseen kohdistuvia taka-ajatuksia tai kohtuuttomia vaatimuksia.

[Elina Mäkitalo · Rating 3 out of 5]

Tämä on odottanut mulla pitkään lukua, koska olen kuullut juttua siitä, miten hyvä kirja on ja olen halunnut pantata sitä. Nyt kuitenkin otin lukuun. Kirja ei oikein päässyt sille tasolle mitä odotin mutta oli kuitenkin ihan okei. Melko paljon sellaista omaa pohdintaa ja vähemmän sitten oikeita tapahtumia, takakansitekstin perusteella tätä olisi ollut enemmän odotettavissa mutta mielestäni olisi voinut olla enemmänkn. Koin kirjan jäävän kaikesta huolimatta vähän vajaaksi, vaikka syvällisyyttäkin löytyi niin silti jotain kuitenkin puuttui. Kannatti tämä ehdottomasti kuitenkin lukea. Ainakin aiheena erilainen mitä olen viime aikoina lukenut.