Agnes on 13-vuotias, puoliksi saamelainen tyttö Solnasta. Agnesin äiti on jättänyt saamelaisuuden ja muuttanut pois pohjoisesta jo nuorena, eikä Agnes osaa siksi puhua saamea. Agnesin elämän kohokohdiksi muodostuvat lomareissut sukulaisten luo pohjoiseen. Äiti kyllä kirjoittaa positiivisia artikkeleita saamelaisuudesta, mutta suhde saamelaisuuteen ei ole aivan ongelmaton.
Tällä kertaa Agnes on aivan erityisen kutkuttavassa tilanteessa. Serkkutyttö on kertonut hänestä eräälle pojalle kotikylillä Sopperossa ja poika on ollut niin kiinnostunut Agnesista, että on laittanut hänelle tekstiviestin! Agnes on aivan täpinöissään, sillä pojat ovat jo iso juttu 13-vuotiaalle. Tekstariviestittely jatkuu, tosin Henrik alkaa viestitellä saameksi, mutta sanakirjan avulla siitäkin selvitään.
Pienimuotoinen, helppolukuinen ja suhteellisen lyhyt romaani Agnesin lomamatkasta Sopperon saamelaiskylään on mukava ja hyvinkin realistinen kuvaus kahden kulttuurin välissä elävästä teinitytöstä sekä myös teinielämän eri puolista. Kulttuurinen tietous ja omakuva alkaa muotoutua, mutta elämän kolhuilta ei aina vältytä. Silti Agnes kokee jännittäviä hetkiä serkku-Kristinin sekä ihastuttavan Henrikin kanssa. Loman loppu huipentuu isoäidin suuriin syntymäpäiväjuhliin.
Romaani valottaa saamelaista elämää ja tapoja, menneisyyttä ja nykyisyyttä. Pidin kovasti, vaikkei tässä nyt mitään elämää suurempaa tarinaa kerrotakaan. Saamelaisuudesta kun on harvoin nuortenromaaneita tarjolla. Kirja on ruotsinkielinen ja voittanut aikoinaan kirjoituskilpailun aiheesta "olla saamelainen nuori nykypäivänä". Valitettavasti tätä ei ole suomeksi.