”Totuuden salaaminen on ainoa tieteen tuntema säädyttömyys”, kirjoitti suomalaisen sosiologian isäksikin kutsuttu Edvard Westermarck vuonna 1891. Hän on yksi tunnetuimmista ajattelijoistamme kautta aikojen. Westermarck oli aikansa moraalikapinallinen. Hän tarttui tutkimuksissaan kuohuttaviin aiheisiin ja puolusti useita sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja avioliittoon liittyviä lainuudistuksia, kuten aviopuolisoiden tasavertaisuutta, eugeenisia avioliittoesteitä, ehkäisyn ja abortin sallimista, homoseksuaalisuuden dekriminalisointia sekä aviottomien äitien ja lasten aseman kohentamista. Edvard Westermarck – totuuden etsijä tuo esiin uusia, lähes kokonaan pimentoon jääneitä puolia hänen ajattelustaan. Westermarckia ajoi eteenpäin vahva usko tiedon ja järjen merkitykseen, eikä hän tyytynyt vain etsimään totuutta vaan halusi todella vaikuttaa yhteiskuntaan tieteellisen tiedon avulla. Westermarckin elämän ja ajattelun myötä piirtyy esiin myös kiehtova kuva ajan tiede- ja kulttuurimaailmasta.
Kirja kuvaa sosiologi ja antropologi Edvard Westermarckia aikansa progressiivisena vaikuttajana. Erityisesti hän toimi aktiivisesti ns. sukupuolireformismin edistämiseksi kuten avioliittoinstituution parantamiseksi kahden tasa-arvoisen ihmisen vapaaehtoiseksi suhteeksi ja samalla lasten turvaksi.
Westermarckin ideologinen tausta on liberalismi ja utilitarismi ja hän kritisoi mm. homoseksuaalisuuden kriminalisointia John Stuart Millin vahinkoperiaatteen nojalla: Koska vapaaehtoinen homoseksuaalinen kahden aikuisen ihmisen suhde ei haittaa ketään ulkopuolista, sen kriminalisoiminen ei ole perusteltua.
Westermarck ottaa poliittisesti kantaa lähinnä sellaisiin asioihin joita hän on antropologina tutkinut myös kenttätyössä. Hän mm. vaatiessaan sukupuolten välistä tasa-arvoa avioliittoon perustaa argumentaationsa osin laajaan luonnonkansojen avioliittoinstitiutioiden tuntemukseen, mutta muodostaa poliittiset mielipiteensä liberalismin pohjalta.
Vaikka Westermarck on eettinen relativisti ja toteaa, että ei ole olemassa oikeaa tai väärää moraalia, instituutioita ja moraalia voidaan kuitenkin hänen mukaansa kehittää niin, että yksilöiden hyvivointi koko ajan nousee.
Niina Timosaaren kiihkotonta, objektiivista ja tarkkaa Westermarckin toiminnan kuvausta on ilo lukea.