Du & jag Kent: rakkaus kuin laulut joita kuulemme

by Hannu Linkola, Tomi Palsa

Ensimmäinen suomalainen kirja rock-ilmiöstä nimeltä Kent

Hannu Linkola löysi Kentin samaan aikaan kuin moni muukin, syksyllä 1997 Isola-levyn ilmestyttyä. Yhtäkkiä kokonainen sukupolvi suomalaisia rakastui, erosi ja kaipasi ruotsinkielisen brittipopin voimalla. Yhtye oli brittiverrokkiensa tavoin itsevarma ja viileän etäinen, mutta se tuli myös lähelle tavalla johon muut eivät pystyneet; Kentin isolat olivat niitä paikkoja, joissa itse asuimme.
Du & jag Kent sukeltaa syvälle Pohjoismaiden suurimpana rock-yhtyeenä pidetyn, syksyllä 2016 viimeisen kiertueensa tehneen orkesterin historiaan ja tuotantoon. Kuvaukseen kietoutuu myös vahva omakohtainen juonne kirjoittajan käydessä läpi musiikin herättämiä muistoja ja vieraillessa levyiltä tutuissa paikoissa.
Teoksen ennen julkaisemattomat valokuvat on ottanut rock-valokuvaaja Tomi Palsa.

Genres: Music, Finnish Literature, Nonfiction, Biography

527 pages, Hardcover

Published October 13, 2017

Reviews

[Tomi · Rating 4 out of 5]

4.5*

Luin valtaosan kirjasta Kentiä kuunnellen.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Kent on aina ollut minulle vain yksi hyvä bändi muiden joukossa. Tätä kirjaa lukiessani toivoin, että se olisi ollut enemmän, ja vähitellen aloin uskoa, että se voisikin vielä olla.

Hannu Linkolalle Kent on ollut kaikki kaikessa, ja sen kyllä huomaa kirjan joka riviltä. Paikoin syväanalyysit menevät minulta hieman yli (en ole koskaan osannut analysoida kuuntelemaani musiikkia, tiedän mistä tykkään ja se riittää), mutta kyllähän ne avaavat uusia näkökulmia, antavat ajattelemisen aihetta ja innostavat tutustumaan bändin 2000-luvun tuotantoon, joka on jäänyt itselleni vieraaksi.

Minulle kirjan parasta antia on sen henkilökohtaisuus, tapa jolla Linkola kirjoittaa itsensä osaksi tarinaa, avaa fanituksensa ja muun elämänsä iloja ja kipukohtia, rehellisen oloisesti ja itseään säästelemättä. Kerronta on kauttaaltaan sujuvaa ja kieli kaunista. Kaiken kaikkiaan huima teos ja ison hatunnoston arvoinen suoritus. Vastaavanlaisen kirjan lukisin mielelläni monesta muustakin yhtyeestä.

Lopuksi pari omaa Kent-muistoani:

Heinäkuu 1996. Mennyt armeijavuosi tuntuu enää pahalta unelta, edessä aukeaa aurinkoinen mökkitie, auton kasettisoittimessa Avtryck, vieressä tyttöystävä jonka kanssa olemme viimein muuttamassa yhteen, kaikki tuntuu mahdolliselta ja jopa todennäköiseltä.

Maaliskuu 2000. Viimeinen huoleton keikkavuosi ennen tinnitusta, Kent soittaa Tampereen Tullikamarilla, olen voittanut lipun Boxmanin arvonnassa kuten Linkolakin. Koko keikka on euforinen kokemus, huippukohtana yhteen sulautuneet Revolt III ja 10 minuter, pystyn yhä tuntemaan ne kylmät väreet.

Ehkä näitä tulee vielä lisää.

[Jenni · Rating 5 out of 5]

En edes yritä väittää, että tässä lukukokemuksessa oli jotain objektiivista - ei silloin kun lukee kirjaa bändistä, joka on ollut osa omaa elämää 15 vuoden ajan. Kent oli, ja on, ensimmäinen todellinen musiikillinen rakkauteni. Koska itse hyppäsin kyytiin vasta V&A:n aikoihin, varsinkin kirjan alkupuoli oli kuin löytöretkellä olisi. Paljon hauskoja pikkujuttuja, joista osan tiesin ja osaa en. Alkupuoli on ehkä myös perinteisempi bändihistoriikki, kun kirjailijakaan ei ole vielä yhtyeen fani vaan kertaa kivistä tietä tähtiin. Loppupuoli toisaalta kuvastaa Kentiä erinomaisen hyvin; yhtyeeseen ja jopa levyihin liittyvät nippelitiedot vähenevät sitä mukaa kun bändistä tulee suositumpi ja se sulkeutuu enemmän itseensä ja jakaa asioita vain oman lähipiirinsä kanssa. Läpi kirjan kulkee kuitenkin kantavana teemana Kentin eräänlainen itsepäisyys, ehdottomuus, tahto tehdä asiat omalla tavalla ja tinkimättömästi, vaikka lopputulos ei aina ulkopuolisille aukeakaan. Linkolan maantieteilijän tausta näkyy varsinkin paikkojen kuvauksissa, paikoista tulee eläviä ja ne voi melkein tuntea ja kokea lukiessaan. Tämä oli yllättävää, mutta toimii aivan mahtavasti, varsinkin kun tietyillä paikoilla on Kentin musiikissa hyvin tärkeä rooli. Mukana kulkeva tarina Linkolan omasta suhteesta bändiin ja sen musiikkiin toimii, tuo ulottuvuuksia, ja voisi ihan yhtä hyvin olla myös fiktiivinen tarina, niin hyvin se sujahtaa osaksi kerrontaa. Kirjan parasta antia ovat levyanalyysit, se miten tietyt levyt ja kappaleet yhtäkkiä aukesivat aivan uudella tavalla, miten eri asioihin ryhtyi kiinnittämään huomiota. Kaikesta en ollut samaa mieltä, mutta hämmentävän monta kertaa nyökyttelin, että juu, noinhan minä sen myös koin silloin. Ja vääjäämätöntä loppua kohden pala nousi kurkkuun yhä useammin, kyynelten pidättelystä tuli entistä vaikeampaa (välillä en edes yrittänyt). Bändin iholle kirjassa ei päästä, yhtyeen jäsenten ajatukset jäävät vanhojen haastattelujen varaan, mutta tyyli sopii kirjaan. Tyyli sopii Kentille. Musiikki puhukoot puolestaan. (Ni är för alltid.)

[Tuomas Saloranta · Rating 5 out of 5]

Kovin sympaattinen ja kauniisti kirjoitettu kirja - ja myös hyvin nostalginen, kuulunhan suunnilleen samaan ikäluokkaan kirjailijan kanssa ja joiltain osin elämänvaiheet, kokemukset ja ajatukset tuntuvat lähes kiusallisen tutuilta. Bändikirjan lisäksi tämä nimittäin on myös kirjoittajansa elämäkerta, ja näiden molempien elementtien kautta oikeastaan sukupolvikuvaus. Ei varmasti täysin yleispätevä sellainen, mikäpä meidän pirstaleisena aikanamme voisi enää sitä olla, mutta samaistuttavaa löytynee ainakin niille, jotka ovat eläneet nuoruutensa 90-luvulla ja joille Kent ja musiikki ylipäätään ovat olleet oleellinen osa elämää. Miksei toki muillekin!

Pätevä historiikki yhdestä merkittävästä yhtyeestä, ja sen ohessa pätevä yleisinhimillinen kuvaus yhdestä ajanjaksosta yhden elämänkokemuksen kautta. Joistakin Kentin levyistä ja kappaleista olen kyllä aivan eri mieltä, mutta se sallittakoon.

[Mikko Hahtala · Rating 4 out of 5]

Kirja yhdistelee hienolla tavalla bändihistoriikkia ja Linkolan omaa elämää Kentin musiikin kautta. Kent on ollut myös itselle erittäin tärkeä yhtyä Isolasta asti ja kirjassa oli paljon tuttua, mutta myös uutta tietoa ja uusia näkökulmia. Lukemisen ohessa kuunneltu Kentin diskografia teki lukukokemuksesta upean nostalgiamatkan!

[Noora · Rating 5 out of 5]

Objectively this should be closer to four stars, but there's nothing objective about my love for Kent. Because I have no words of wisdom to share, I leave you this: This book is, in a word, poignant. Read it.

[Kalle · Rating 2 out of 5]

(Finnish book, Finnish review)
Minulla ei ole mitään erityistä suhdetta Kentiin. Se on ihan ok bändi, jota kuulin ensimmäisen kerran varmaan yläasteen ruotsin tunnilla (olisiko ollut Kärleken väntar, tai joku Verkligen-levyn kappaleista), jonka jälkeen seuraavien kymmenen, viidentoista vuoden aikana tutustuin hiljalleen bändin koko tuotantoon.

Du & jag Kentistä jää hieman ristiriitainen olo. Se antaa oikeastaan mitä takakansi lupaa, eli kertoo kirjoittajan elämästä ja Kentin ja musiikin vaikutuksesta siihen, mutta tämä kaksinaisuus jää silti paikoin vähän ontoksi ja sanalla sanoen teennäiseksi. Vaikka musiikista kovasti diggailenkin, niin kirjoittajan suhde siihen tuntuu kovasti ylikirjoitetulta ja dramatisoidulta. Esikoisteoksen synniksi voitaneen laskea myös paikoitellen turha sanoilla kikkailu; vaikkakaan en tiedä miten muuten musiikkia voisi kuvata innoittavasti menemättä turhan tekniseksi.

Mielestäni teoksen heikkous ja vahvuus on, että autobiografinen juoni menisi sellaisenaan jonkun höttökirjan sisältönä, mutta toisaalta tässä se elävöittää bändihistoriikkia, joka taas jää ehkä hieman perustasolle. Ruotsin suurin bändi alkaa poikien yhteisistä viritelmistä, bändi tekee levyn, keikkailee, juoppoilee, kehittää musiikkiaan. Bändihistoriikkina se toistaa samaa kaavaa kuin miljoonat muutkin kirjat ennen sitä.

En osaa oikein päättää, onko teos lopulta itseriittoista sanoilla masturbointia tai hienoa ja kuvailevaa tarinointia. Ja kirjan loputtua päällimmäinen fiilis on, että suoraan sanoen päähenkilön ihmissuhdekuviot eivät kiinnostaneet minua juurikaan. Lisäksi olisin kaivannut ehkä joissain paikoin käännöksiä ruotsinkielisille tekstipätkille (toki tämä on oma häpeäni kun kielitaitoni ei ole riittävällä tasolla; mutta toisaalta, jos joka sivulla on joku fraasi, joka pitäisi kääntää sanakirjan kanssa, niin teoksen luettavuus kärsii aika pahasti).

Ahmin kirjan suhteellisen nopeasti, osittain siksi, että oli kiire päästä lukemaan seuraava lukulistan teosta, toisaalta siksi, että kaikista negativiisista puolista huolimatta se oli kuitenkin hyvää luettavaa. Ristiriitainen fiilis niin kuin Kentin tuotannosta.