Alkuvuosien rallatteluiden jälkeen Eppujen meno vakavoituu silmiinpistävästi. (Tai sitten vaan Mikko Saarela vaihtui Martti Syrjäksi...) Lauluissa toistuvat alkoholismin, kuoleman miettimisen ja kertakaikkisen maailmanahdistuksen teemat. Metafora veteen sukeltamisesta toistuu huomattavan monessa tekstissä. Pohjalle joko jäädään, sieltä noustaan tai katsellaan maailmaa.
Epuilla on osuvia tekstejä, jokaiseen tunnetilaan ja päivään omansa. Tämä lyriikkakokoelma vahvisti oman mielipiteeni Eppujen ehkä vahvimmasta sanoituksesta: se on "Kaikki häipyy, on vain nyt". (Heti tätä kirjoittaessani aloin katua - voiko mitään Eppu-tekstiä kutsua lemppariksi?) Ainakin itsellä se herättää eniten tunteita ja aina uusia tulkintakulmia.
"Valovuosiensa takaa tähdet vilkkuen
Unelmille ihmisen hiljaa ilkkuen."