Urwind

by Bo Carpelan

Med en stilkonst som får läsaren att vidga alla sinnen låter Bo Carpelan oss följa antikvariatsbokhandlaren Daniel Urwind under ett eftertänksamt utforskande av tiden och livet – i spännvidden mellan hemmahörighet och främlingskap. Såväl vemod som stilla fantasteri ryms i detta porträtt, så rikt på klanger, atmosfärer, stämningar.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Novels

243 pages, Hardcover

First published January 1, 1993

About the author

EN: Baron Bo Gustaf Bertelsson Carpelan was a Finnish poet and author. He published his first book of poems in 1946, and received his Ph.D. in 1960. Carpelan, who wrote in Swedish, composed numerous books of verse, as well as several novels and short stories. He is the only person as of yet to have received the Finlandia Prize twice. His poem, Winter was Hard, was set to music by composer Aulis Sallinen. Carpelan died from natural causes on 11 February 2011.

SV: Bo Gustaf Bertelsson Carpelan var en finländsk (finlandssvensk) författare, litteraturkritiker och översättare. Han studerade litteraturhistoria vid Helsingfors universitet och blev filosofie doktor 1960 med en avhandling om Gunnar Björlings lyrik, Studier i Gunnar Björlings diktning 1922–1933. Han hade adelstiteln friherre.

Bo Carpelan gjorde sin litterära debut 1946 med lyrikverket Som en dunkel värme. Han har också skrivit uppmärksammade barnböcker.

Han har arbetat som biträdande chefsbibliotekarie vid Helsingfors stadsbibliotek mellan åren 1964–1980, och utnämndes till konstnärsprofessor 1980. Bland hans översättningar kan nämnas första delen av Lasse Pöystis memoarer, Lasses läroår.

Carpelan avled den 11 februari 2011.

FI: Bo Gustaf Bertelsson Carpelan oli suomenruotsalainen kirjailija. Bo Carpelan asui Espoossa ja harrasti kirjallisuuden lisäksi muun muassa musiikkia ja kuvataidetta. Hän kuului vapaaherralliseen Carpelan-sukuun.

Carpelan kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1944 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1948, filosofian lisensiaatiksi 1956 ja filosofian tohtoriksi 1960. Kirjailijauransa hän aloitti vuonna 1946 runoteoksella Som en dunkel värme. Seuraavien parinkymmenen vuoden aikana Carpelan julkaisi useita runoteoksia sekä lastenkirjoja. Hän oli Hufvudstadsbladetin kirjallisuusarvostelija vuosina 1949–1964 ja Helsingin kaupunginkirjaston apulaiskirjastonjohtaja 1964–1980. Ensimmäinen romaani, Rösterna i den sena timmen (suom. Myöhäiset äänet), ilmestyi vuonna 1973.

Carpelan myös käänsi ruotsiksi suomalaisten nykykirjailijoiden, muiden muassa Paavo Haavikon, Helena Anhavan ja Antti Hyryn tuotantoa. Carpelan sai lukuisia palkintoja, kuten valtion kirjallisuuspalkinnon neljä kertaa ja Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 1977. Carpelan on ensimmäinen henkilö, jolle on myönnetty Finlandia-palkinto kahdesti, vuonna 1993 teoksesta Urwind (suom. Alkutuuli) ja vuonna 2005 teoksesta Berg (suom. Kesän varjot).

Reviews

[Kaisu Koskelin · Rating 5 out of 5]

I adore Bo Carpelan! Both prose and poems!

[Tarmo Syvapuro · Rating 2 out of 5]

Raskas, ajatuksella luettava. Liikaa mielikuvituksellista kerrontaa.

[James · Rating 2 out of 5]

I think I’m supposed to like this book, but I didn’t enjoy it at all. It’s the kind of book that wins obscure literary awards, either although or because it doesn’t follow many of the conventions of standard novel writing. There doesn’t appear to be any plot, as the narrator, second-hand bookshop owner Daniel Urwind, takes a stream-of-consciousness style in long, unwieldy sentences of complex grammar overflowing with superfluous adjectives assembled into lengthy paragraphs that frequently cover a whole page before a break. He finds himself in random places and times around Helsinki, reminiscing, daydreaming or hallucinating, while he and the other characters engage in banal activities like riding a lift or making a cup of tea, and proceed to talk without quotation marks, making it hard to tell the difference between direct speech and an interpretation of the dialogue by the storyteller. Supposedly Urwind’s wife has left him - and quite frankly, I’m not surprised if he was this boring throughout their marriage - but I only know that from the blurb on the back cover, because it was nearly impossible to figure out what was going on in the story. The best I can say for this book is that the English in David McDuff’s translation from the original Finland-Swedish reads very well, and some of the passages have a poetic quality that would be outstanding if they were part of a tale that was structured in a more coherent way. Unfortunately, the whole exercise comes across as pretentious and has not generated my interest in any further books by Mr Carpelan.

[Juha K · Rating 3 out of 5]

Niitä kirjoja joiden kanssa ei meinaa päästä alkuun. Kieli on sen verran polveilevaa ja "runollista", tapahtumat unenomaisia välähdyksiä... suosittelen lukemaan nopeassa tahdissa yhteen menoon. Ainakin itselläni tuntui toimivan, kun pistin lukemiseen vähän vauhtia ja urakkavaihteen päälle, loppua kohden tykkäsin jo kovastikin. Silti jos kysyisit mitä kirjassa tapahtui, niin sormi menisi suuhun. En kauheasti tykkää tuollaisesta taiteellisesta sekoilusta (kuten minä sitä nimitän), mutta tunnustan että kirjailija on taitava.

[Sanna · Rating 1 out of 5]

Tämä oli pitkä ja uuvuttava. Kieli on superkaunista, mutta siihen se sitten jääkin. En tavoittanut tässä sitä stooria ja tarinaa, tämä oli kauniita lauseita vain putkeen kirjoitettuna melkein 300 sivun verran. Välillä nykyhetkessä, välillä lapsuudessa ja välillä jossain muualla ja minä aivan pihalla siitä, missä mennään. Ei valitettavasti ollut minun kirjani tämä.

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Tämän romaanin lukeminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Melkein jokainen virke on ladattu täyteen merkityksiä ja kielikuvia. Sen takia olisin varmasti saanut tästä vielä enemmän irti, jos olisin lukenut kirjan vaikkapa kesälomalla.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-voittajista luettu 29/41.

[Yousseif Abdellatif · Rating 4 out of 5]

Straight up, Urwind feels like a really good album with two skippable tracks. Bo Carpelan nails the highs and fumbles a few transitions, but the best stretches are special. Recommend for readers who like to cherry-pick favorites, skip if you hate uneven pacing.

[Markus Pietilä · Rating 4 out of 5]

Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat:
(1984-1991: 74/74)
(1992: 7/8)
1993: 6/6
1984-2022: 87/262

4-/5. Tämä oli raskas luettava. Johtui varmaankin osittain siitä, että luin teoksen alkukielellä eli ruotsiksi (Urwind). Ruotsinkielistä versiota ei ole kuitenkaan listattu täällä Goodreadsissa. Olen aiemmistakin Carpelanin teoksista havainnut, että hänen lauseensa ja sanastonsa saattaa olla melko haastavaa, mutkikasta ja mahdollisesti vanhahtavaakin. Mutta ehkä kuitenkin suurempi ongelma oli se, ettei itse teksti pysäyttänyt minua silloinkaan, kun olisin aivan vaivattakin sen ymmärtänyt. Ei vaan herättänyt minkäänlaista kiinnostusta. Jos saa romaanin kirjoitettua ja vielä julkaistuakin, niin sehän on jo lähtökohtaisesti hyvä (eli 3/5). Matalammat arvosanat (0/5, 1/5, 2/5) voi varata jollekin selfhelpille ja muulle "roskalle". Oliko tämä sitten vain hyvä [tai jopa joutavaa jaarittelua, joka vanhoilla meriiteillä läpäisi kustantajan seulan] vai erinomainen, jonka erinomaisuutta en vain pystynyt ymmärtämään? Annetaan siis turvallinen arvosana 4-/5 hyvän ja erinomaisen välistä.

Mutta vuoden 1993 Finlandia-palkinnon olisi mielestäni kuitenkin heittämällä ja paremmin ansainnut Matti Yrjänä Joensuu:

4,5 Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rakkauden nälkä 1993
4+ Juha Ruusuvuori: Kaniikki Lupus 1993
4 Maarit Verronen: Yksinäinen vuori 1993
4- Anja Kauranen: Ihon aika 1993
4- Bo Carpelan: Urwind (Alkutuuli) 1993V
4- Paavo Rintala: Aika ja uni 1993

[Taneli Repo · Rating 4 out of 5]

Moni suomenruotsalaista kulttuuria hieman tunteva varmaankin luulee, että "Alkutuuli" viittaa piereskelyyn, mutta käsitys on väärä. Alkutuulen päähenkilö on Daniel Urwind, suomenruotsalainen antikvariaatin pitäjä, jonka nimellä romaanin nimi leikittelee. Bo Carpelan (1926–2011) voitti Alkutuulella ensimmäisen Finlandiansa vuonna 1993. En meinannut aluksi tajuta kirjasta mitään. Oli pakko aloittaa se alusta, kun tajusin, että se oli kirjoitettu tajunnanvirtatekniikalla. "Suomenruotsalaista tajunnanvirtaa", kommentoi vaimoni päätään puistellen. Carpelanit (Karpelainen) ovat alunperin täysin suomalainen aatelissuku, joka tosin jossakin vaiheessa vaihtoi puhekielensä ruotsiksi. Ovatko Carpelanit siis suomenruotsalaisia vai äidinkielensä unohtaneita suomalaisia? Kysymykseen tuskin on yksiselitteistä vastausta. Joka tapauksessa Carpelanit eivät ole sen huonompia kuin suurin osa irlantilaisista, ja hyvä että esim. Bo Carpelan oppi edes ruotsin kielen, koska muuten häneltä olisi jäänyt kaksi Finlandia-palkintoa saamatta.

Alkutuulen päähenkilön Daniel Urwindin vaimo Maria lähtee vuodeksi Amerikkaan, ja Daniel kirjoittelee hänelle kirjeitä, joita Alkutuuli on olevinaan. Kirjeissään Daniel muistelee elämäänsä tajunnanvirtatekniikalla. Romaanissa on vahvasti unenomainen sävy ja sitä lukiessa meinaa paikoitellen itsekin nukahtaa, ei kuitenkaan huonolla tavalla vaan hyvällä; Alkutuuli on oudosti hypnoottinen kirja. Daniel on jo viisikymmentä vuotta täyttänyt mies ja varsin monet muistelmista koskevat kuolemaa, muutamat erotiikka. Minusta erotiikkaa olisi saanut olla enemmän.

Kirjan lopussa paljastuu, että Maria on löytänyt Amerikasta uuden miehen ja jää sinne. Tarinalla on siis opetus: Jos muijasi lähtee vuodeksi Amerikkaan, älä hyvä mies lähetä sille mitään tajunnanvirtaa, jos haluat, että se tulee sieltä takaisin!!!

[Timo Pietilä · Rating 1 out of 5]

Finlandia-voittaja vuodelta 1993. Antikvariaatin omistama mies jää kotiin, kun hänen puolisonsa lähtee pitkäksi aikaa ulkomaille. Yksin ollessaan mies miettii kaikenlaista, nykyisyyttä ja menneisyyttä sekä haaveita ja mielikuvituksensa tuotteita. Tämä kaikki esitetään suloisessa sekamelskassa kirjaimellisena tajunnanvirtana. Sinällään tulos oli ihan kaunista kieltä ja mukana oli hienoja, jopa oivaltavia yksittäisiä lauseita ja kappaleita, mutta ei siitä kyllä oikein mitään järkevää kokonaisuutta muodostunut. Omasta mielestäni kirja on yksi parhaita esimerkkejä sarjassa ”tekotaiteellista paskaa”. Itse kaipaan kirjalta jonkin järkevän, ymmärrettävissä olevan juonen, en sekavahkoja hörinöitä, joista ei oikein tiedä, puhutaanko nykyhetkestä, menneisyydestä vaiko ihan surrealistisista mielikuvituksen tuottamista kuvista ja tapahtumista. Ehdokkaana vuonna 1993 olisi ollut Matti Yrjänä Joensuuta, Anja Kaurasta ja Maarit Verrosta. Ja tämä tuli valittua. Nenäpäivän (ja ehkä Lakeuden kutsun) kanssa niitä hämmästyttävimpiä valintoja. Ehkäpä kotimaisen kirjallisuuden proffan on ollut ”pakko” valita kaikkein hämärin ja ”taiteellisin” teos.

[Susa · Rating 1 out of 5]

Ihan kivaa kuvailua, joka ei oikeasti johda mihinkään. Kyllästyttävää ja päätäsärkevää. Ehkä pitäisi olla suomenruotsalainen ja / tai yli 50-vuotias ymmärtääkseen.

[Sally · Rating 1 out of 5]

Kesken jäi. En vaan jaksanut seurata huuruisia unenomaisia kuvailuja, vaikka siellä ihan hienoa ja oivaltavaa kielenkäyttöäkin oli.

[Mona · Rating 2 out of 5]

Finlandia winner 1993.
I'm on a project to read every Finlandia winner book. A few ones missing!

[Päivi · Rating 1 out of 5]

Ohhoh ja hohhoijaa. Ei pystynyt.