Baarimestari paljastaa yön todelliset kasvot: hulvattomia sattumuksia ja uskomattomia kommelluksia molemmilta puolilta baaritiskiä.Kun turvallisuusalan ja komiikan ammattilainen - eli täydellinen amatööri - pannaan johtamaan vantaalaista tanssiravintolaa, ei kommelluksilta eikä suoranaisilta katastrofeiltakaan vältytä. Voiko kahdensadan hengen pikkujouluporukan ruokkia kirjaimellisesti viidellä kalalla ja kahdella leivällä? Onko valomerkki sittenkin pelkkä suositus? Minne katosi käteismyynnin kassa? Entä voiko ihan kaikkiin portsareihin lopulta luottaa? Tilanteesta kuin tilanteesta selvitään kuitenkin luovuudella ja tuurilla - ainakin melkein.
Baarimestarin muistelmissa päästään tirkistämään tanssiravintola Calypson kulahtaneisiin kulisseihin, ja siitä avautuu uusi ja jännittävä näkymä koko suomalaiseen ravintolamaailmaan. Juoppohulluja ja muita karismaattisia karvanaamoja löytyy molemmilta puolilta tiskiä, ja heidän tarinoidensa kertomatta jättäminen olisi röyhkeää tuhlausta.
Antto Terras elättää nykyään itsensä stand up- ja roastaus-keikoilla sekä kirjoittamalla kirjoja ja näytelmiä. (Roastaus on stand up -komiikan alalaji, jossa pilkataan jotain henkilöä usein tämän itsensä maksamana. Esimerkiksi yritysten pikkujouluissa toimitusjohtajan roastaaminen on - ainakin työntekijöistä - takuuhauska ohjelmanumero.) Aiemmin Terras toimi myymäläetsivänä Stockmannin tavaratalossa Helsingissä. Noista vuosista hän kirjoitti suuren suosion saavuttaneen Stockmann Yard. Myymäläetsivän muistelmat -teoksen.
Kuvaillaan nyt kirjaa kuten kirjoittaja itse sen tekisi. Tämän kirjan lukeminen on kuin bodypump-tunti sen jälkeen kun on koko vuoden maannut laiskana sohvalla. Haluaisi lopettaa kesken, koska oksettaa ja tympii eikä huvita eikä kiinnosta, mutta pakko painaa, koska kohta varmaan tulee joku tosi hyvä liike ja äsken tuntu pikkasen hyvältä. Eli Antto Terras roastaa tyylilleen uskollisena Vantaan koko väestön ja kun tietää, että 99% tarinoinnista on silkkaa sepitettä, ihmettelee koko ajan miksi kirja on edelleen auki ja kädessä. Siksi, että stand upia voi kirjoittaa auki ja se voi olla tässäkin muodossa ihan viihdyttävää, mutta edelleen on helpotus kun tämä kirja on luettu pois. Rajansa Tikkurila-realityllakin.
Joko kemiani eivät pelanneet ko kirjailijan kanssa ollenkaan, tai sitten asiavirheet, suorat valheet ja mukahauskat jutut olivat liikaa.
Luulin lukevani muistoja ja anekdootteja yökerhosta, mutta sainkin lukea virheellisiä ja jopa ravintola-alaa mollaavia tekstejä sekä virheellisten stereotypioiden levittelyä.
15v ravintola-alalla olleena on todella kivaa, että näitä vääriä mielikuvia (kaikki alalla olevat juovat työvuorossa viinaa, kaikki varastavat omaan taskuun jne) juttuja saa lukea painetusta kirjasta. Ymmärrän toki, että tässä oli tarkoitus viihdyttää ja jutut eivät olleet ihan tosia - silti kirja löytyy elämäkerta- osastolta kirjastosta, vaikka oikea osoite ja luokitus olisi ollut enemmänkin huumori.
Ei, tämä ei uponnut yhtään, eikä tuonut ravintola-alaa esille myönteisessä mielessä.
Slightly entertaining miscellaneous glimpses to a life of a bartender / nightclub manager in Finnish suburb. Reading the book is like listening to a mediocre stand-up show. The setting is interesting but unfortunately none of the characters is developed to anything more than a stereotype.
The author emphasizes that managing a rough suburb bar is more about common sense than skills and education. Like, you should switch ingredients of a drink if you don't have something: the customer won't spot the difference and it's more important to come up with a drink than make the drink exactly correctly.
Hauska kirja yökerhobisneksestä. Olisin toivonut enemmän Stockmann Yardin kaltaista yksittäistapausten kuvailua, kuin laajempien kokonaisuuksien kuvailua, eli kirja olisi tarvinnut enemmän juoppojen sekoilua ja pikkasen vähemmän ravintola-alan piikittelyä. Kirja on kuitenkin kirjoittettu hyvin vetävästi ja kirjoitustyylistä tulee mieleen stand-up.
Sateisen juhannuksen pelastaja. Entisenä ravintolatyöntekijänä tunnistin tyypit ja nykyisenä vantaalaisena repeilin tyypittelylle. Ei mikään kirjallinen riemuvoitto, mutta roastiahan tämä onkin, ja Calypson historiaa.
Olisi sitä lukuvuoden voinut aloittaa paremmallakin kirjalla. Lahjakas kynäilijä ja kielenkäyttäjä, tarinnakertoja joka voi hykerryttää pikku sievässä. Kun ei ole vantaalta, ei käytä alkoholia ja ala on nähty itsekin, tunne oli jotenkin sekava. Kaikki wsoylle kelpaakin.
Hyvin kärkästä tyyliä, välillä aivan liiankin. Kärjistykset ovat hyvä tehokeino, mutta kun niitä tulee joka lauseessa, alkaa uuvuttaa. Silti aivan uskomaton tarina tikkurilalaisesta yökerhosta. En haluaisi uskoa näiden olevan totta, mutta pahoin pelkään, että ainakin osa on.