Kirjeitä tulevaisuudesta : ääniä maapallon säästymisestä sisältää dialogeja, joissa globaalin etelän ja pohjoisen asukkaat pohtivat aikamme paikallisia ja kaikkiallisia ympäristöongelmia ja sosiaalisia epäkohtia sekä etsivät niihin ratkaisuja. Toisilleen ovat kirjoittaneet niin kalastajat, alkuperäiskansojen edustajat, tutkijat, aktivistit, runoilijat kuin dokumentaristitkin – muun muassa Brasiliasta, Venäjältä, Nigeriasta, Iranista, Intiasta, Filippiineiltä ja Suomesta. Tekstit ovat näkemyksellisiä, epätavanomaisia ja vauraan pohjoisen asukkaita haastavia.
Todella hyvä idea, mutta olisi kaivannut enemmän konkretiaa pohdinnoissa ja ehkä pidempiä kirjeenvaihtoja. Toisti itseään hyvin paljon.
Farvarin ja Eskalisen kirjeenvaihto oli kaikista mielenkiintoisin, sillä siinä kirjoittajat aidosti uskalsivat haastaa toisiaan ja dialogi onnistui. Muissa tuntui valitettavasti siltä, että puhuttiin hieman aiheen vierestä ja yritettiin vain kuulostaa mahdollisimman fiksulta.
Opin kuitenkin ja siitä aina kiitos ja kumarrus kirjan tekijöille. Ei ollut yhtään huono luettava, aivan loistava idea, olisi vain ehkä kaivannut hieman lisää konkretiaa ja suorastaan pituutta.
Mutta tää oli kuitenkin siis aivan loistava luettava Siiri Enorannan Maailmantyttärien jälkeen, sillä molemmissa käsitellään tismallen samaa aihetta jopa hyvin samanlaisesta näkökulmasta.
En varmaan olisi ikimaailmassa lukenut tätä kirjaa, kun en pidä kirjeenvaihdoista, mutta sain tämän lahjaksi, joten luin, kun minimissään voin kirjoittaa tästä arvion. Ensinnäkin kirjan idea ja toteutus ovat sen verran erikoisia, että en ihan tiedä kuka lukee tätä? Kirjassa joukko suomalaisia ympäristö- ja ihmisoikeusaktivisteja keskustelevat kehittyvien maitten virkaveljien ja -sisarien kanssa kirjeenvaihdon kautta tulevaisuudesta ja alaansa liittyvistä konflikteista. Kirjeitten lähtökohta on valmiiksi rajattu niihin, jotka ovat alalta, joten ulkopuolisille tässä on aika paljon vihervasemmistolaisia oletuksia, joita kaikki eivät jaa. Sitten koska nämä ovat kirjeitä, niin niissä esitetään tuntemattomien ihmisten mielipiteitä, eikä niinkään varmistettavia faktoja. Eli ulkopuoliselle ihmiselle, kuten minulle aika turha kirja. Tämä kelpaa toki lähdeaineistoksi johonkin ympäristöaktivistien muistitietotutkimukseen siitä, miten aktivismi koetaan, mutta muuten tässä vaan pohdiskellaan vapaamuotoisesti, miten kapitalismi ja kommunismi on perseestä ja olisi todella kivaa, että elettäisiin maanviljelysyhteisöissä.
Hieman sekavasti toimitettu teos, joka tarjosi kuitenkin uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia.
Kirjoituksista ja dialogeista jäi parhaiten mieleen Farvarin ja Eskelisen kirjeenvaihto, jossa he puhuvat hieman toistensa ohi mutta silti onnistuvat ruotimaan länsimaisen kulttuurin ja demokratian ihannetta. Toinen mielenkiintoinen dialogi käytiin Basseyn ja Marjamäen välillä ilmastonmuutoksesta ja kielestä.