Veijaritarina on kirjattu ylös lukijoiden todellisuudentajua kutkuttavalla tavalla, uskokoon ken tahtoo -periaatteella.
Vuonna 1992 Venäjä oli sekasortoinen maa, jossa kuka tahansa saattoi olla väkivaltainen ryöstäjä. Virkavallan apuun ei todellakaan voinut luottaa.
Leningradin teatterikoulun oppilas Ville Haapasalo lähti yöjunalla koekuvauksiin Moskovaan. Hän ei koskaan päässyt perille. Mukiloituna, rahattomana ja passittomana hän joutui yli kuukaudeksi orjatyöhön Mustan meren rannikolle. Epätoivoisessa tilanteessaan hän tutustuu salaperäiseen kaunottareen Nadjaan ja tämän perheeseen.
Mikä on totta ja mikä harhaa? Venäjä on suuri maa, jossa on suuret kuopat. Ville Haapasalon järkyttävä ja samalla mielipuolisen hauska selviytymistarina nyt yksityiskohtaisesti kerrottuna.
Ville Haapasalo pääsi Leningradiin teatterikorkeakouluun 1990-luvulla. Hän muutti yksin Neuvostoliittoon, vaikka ei osannut venäjää. Tämä muistelmateos alkaa näiden vaiheiden muistelemisella, mutta pian siirrytään epäonniselle junamatkalle, joka päättyy aivan toisin kuin Haapasalo olisi voinut uskoa. Haapasalo harhailee Neuvostoliitossa tietämättä, missä on. Lopulta hän päätyy pieneen kaupunkiin, jossa alkaa taistelu selviytymisestä.
Teoksen alkuosa oli niin ahdistava, että olin lopettaa kirjan kuuntelemisen. Onneksi kuitenkin jatkoin, koska neuvostoliittolaisen pikkukaupungin elämänmenon kuvaus oli kiinnostavaa ja lopulta myös toivo selviytymisestä alkoi vaikuttaa ilmeiseltä.
Ville Tiihonen lukee teoksen sopivan vähäeleisellä tavalla.
Kuuntelin äänikirjana. Edeltäviin kahteen kirjaan verrattuna tämä on ahdistavampi ja synkkämielisempi - yhtä lailla silti mielenkiintoista aikalaiskuvausta Villen alkuvuosista ja koettelemuksista maassa. Kirjan formaatti on myös erilainen edeltäjistään, ja kuvaa yhtenäisen tarinan alkaen junamatkasta Moskovaan, siinä missä ennen tarinankerronta oli tehty laiskanpuoleisesti haastatteluina, ja lähinnä hypittiin anekdooteista toiseen. Kirja tuli ahmittua muutamassa päivässä. Lukijan vähäeleinen ääni sopi mukavasti kirjan henkeen. Naurunpyrähdyksiä tämä kirja ei kahden aiemman kirjan kaltaisesti aiheuttanut.
Kirja on hieman erilainen kuin kaksi aikaisempaa Haapasalon teosta. Nyt hän kertoo yhden tarinan, joka alkaa junamatkasta Moskovaan, mutta muuttuu henkiinjäämistaisteluksi ja yritykseksi päästä takaisin Leningradiin. Tälläkin kertaa kirjassa kuvataan hyvin venäläistä yhteiskuntaa ja sen kummallisuuksia 1990-luvulla. Sen takia on lukemisen arvoinen. Pisteet 7,5/10.
Kuten aina, on tämäkin kirja Ville Haapasalon elämästä (tai ainakin osittain siitä) erittäin viihdyttävä ja mukaansatempaava. Toisin kuin kaksi aiempaa teosta, on tässä kirjassa johdonmukaisempi juoni eikä yksittäisiä lyhyitä tarinoita. Tuli ahmittua parissa päivässä kuten edellisetkin, mutta jokin jäi uupumaan ja vertailukohtana kaksi aiempaa teosta olivat mielestäni viihdyttävämpiä.
Alku oli todella lupaava, mitä kävikään sillä retkellä, josta ensimmäisessä kirjassa kerrottiin. Mutta sitten, lässähdys, paljon mielenkiintoisempaakin kerrontaa olisi ollut mahdollista tästä aiheesta kertoa. Vähän sekavanoloinen kirja, jossa olisi ollut aineksia paljon parempaankin.