Viisitoistavuotias Linnea päätyy paikallislehteen TET-harjoitteluun ja saa heti oman palstan, Linnean laiskanlinnan, jossa hän vastailee nuorten kysymyksiin. Samalla Linnea kelailee omaa elämäänsä kysymysten teemoihin liittyen. Miltä sydänsurut tuntuvat? Onko kaikkien pakko olla vegaaneja? Miksi sovituskopeissa on niin karmeat valot? Täytyykö jokaisen pitää blogia tai videoblogia, jotta ei olisi näkymätön? Linnea on aina valmis vastaamaan, mutta myös myöntämään, että elämä yllättää eikä kaikki aina suju suunnitelmien mukaan. Esimerkkinä vaikkapa eräs hurmaava Jalmari, joka on vähällä sotkea Linnean ja tämän parhaan ystävän Sinin välit pahemman kerran.
Reipas ja sanavalmis Linnea on nykypäivän Tiina, jonka arki täyttyy kommelluksista mutta myös vähän vakavammista pohdinnoista. Lentoemäntä-äiti, hotellinjohtaja-isä ja Kiinassa joulupukkina seikkaileva isoveli pitävät huolta siitä, ettei kotipuolessakaan ole tylsää
Sympaattinen kirja nuorten kysymys-vastauspalstaa kirjoittavasta Linneasta ja tämän lähipiiristä. Nuorten ongelmat ovat hyvin tavallisen oloisia ja sinänsä oli ihan mukavaa lukea teos jossa ei suurta draamaa ollut. Jossain määrin kirja kuitenkin henki mielestäni aika pahasti ysäriä ja päähenkilö oli paikoin aikamoinen besserwisseri. Oma kokemus jäi kädenlämpöiseksi, mutta ihan leppoisa luettava.
Kevyt, hauska ja mukavanoloinen teinien itsetuntemus-kirja Leelian lepotuolin tyyliin. Vastauksiin on upotettu roppakaupalla moraalia, fiilistelyä ja itsetuntobuustausta, kysymykset sidottu yhteen Linnean oman elämän sattumuksilla ja pienellä poikadraamalla.
Kirjan rakenne oli erilaisempi, mihin olen tottunut, mutta kirjaa oli helppo ja kiva lukea. Se oli aika kevyt, mutta ihan kiinnostava. Suosittelen kirjaa erityisesti noin 12-15-vuotiaille. Kirja ei ollut mikään mieleenpainuvin lukemani kirja, mutta kyllä tämä ihan ok oli🤔
Kirja koostuu blogiteksteistä, joita 16-vuotias Linnea on TET-harjoittelussaan kirjoitellut paikallislehden nuortenpalstalle, jossa saa anonyymisti esittää kiperiä kysymyksiä. Rakenne on: lyhyt kysymys ja pitkä kolumnimainen vastaus, ja tämä toistuu läpi kirjan. Linnean vastausten ohessa hän kertoo otteita omasta elämästään, ja esim. kohtaamastaan kolmiodraamasta, jonka varaan kirjan jännite alkupuolella nojaa. Hänen isänsä on hotelliyrittäjä, äiti lentoemäntä ja veli töissä joulupukkina Kiinassa. Äitinsä työn kautta hän on päässyt matkailemaan Euroopan eri kohteissa vuosien varrella paljonkin, ja voi siksi kertoa blogiteksteissään hauskoja kertomuksia eri paikoista.
Kirjan rakenne on ongelmallinen. Blogiviestit formaattina ovat niin yksitasoisia, kertojanääni on vangittu tiettyyn jähmettyneeseen ikkunaan, eikä ole siksi kovin jännittävä. Teemat vaihtelevat laidasta laitaan. Positiivista kirjassa on esim. se, että sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuutta tuodaan hyvin esiin. Kirjan kertojanääni on itsetietoinen siitä, että blogiteksteistä koostetaan lopulta julkaistavaksi tuleva kirja.
Kirja saattaa olla kiintoisaa irtokarkkilukemistoa itseään etsivälle teinille, mutta itselleni oli välillä vaikea jatkaa eteenpäin. Kirjan rakenteen hyvä puoli on toisaalta se, että tekstiä voi lukea sieltä täältä, eikä koko kirjaa ole pakko lukea yhteen putkeen. Voi lukea Linnean vastaukset vain niihin kysymyksiin, jotka itseä kiinnostavat. Kysymysten ja vastausten teemoja olivat esim: sydänsurut, vegaanius, ulkonäköpaineet, matkustelu, vanhempien kiireisyys, korujen käyttö, ihastukset, seurustelu, seurustelemattomuus, sydänsurut, ujous, hiljaisuus, blogit ja vlogit, mokailu, kuukautiset, nettiporno jne. Hyvä puoli kirjassa on, että kaikkea mahdollista nuoren mieltä askarruttavaa käsitellään avoimesti.
Luin tän kirjan ensimmäisen kerran yläasteella, ja nyt halusin lukea sen uudestaan 19-vuotiaana. Vaikka kirja on nuoremmille suunnattu, ihmisenä jolla ei oo paljoa kokemusta lukemisesta niin viihdyin tän parissa ja pystyin samaistumaan moneen kysymykseen sekä Linnean omiin kokemuksiin. Yksi parhaista nuortenkirjoista, joita olen tähän mennessä lukenut. Onneksi jatko-osa on myös lainattuna, seuraavaksi tartun siihen 💛
Ps. Kirjassa oli monia mieleenpainuvia ”sitaatteja” , mutta tässä vikasta luvusta yksi:
”Elämä on siitä erikoinen tapaus, että se kuljettaa sinua mukanaan, joka hetki jokin asia muuttuu, joudut luopumaan jostain ja saat uusia ilonaiheita tilalle, et koskaan joudu takaisin lähtöruutuun, vaikka siltä joskus tuntuukin”.
Kokemukseni mukaan Tittamari Marttisen nuortenkirjoille on muodostunut uskollinen lukijakunta, joka pitää näistä helposti lähestyttävistä, hyvin kirjoitetuista tarinoista. Tittamarin kirjoissa elämän haasteet eivät nujerra, kaikesta selvitään. Itse pidän tarinoiden positiivisesta pohjavireestä ja optimismista, naiiviudenkin uhalla. Mitä vikaa naiiviudessa muuten on? Moni yläkoululainen on naiivi ja vielä lapsellinen. Onneksi, sillä aikuisena ehtii kyllä olemaan. Linnea-tarinaa vinkkaan yläkouluun.
Hiukan turhan kepeää minun makuuni mutta luin, koska tiedän, että tällaisellekin on tarvetta (kaikkia lukijoita ei ahista niin paljon, että kirjankin pitäisi ahistaa, hih). Kirja oli ihan ok eli oikeastaan ei mitään, mikä ei toimisi. Tämä vinkkari ei näihin juttuihin vaan oikein lämpene, mutta toivon, että joku muu lämpenee. Ai niin, yksi pieni juttu. Jutut 16-vuotiaan kertomaksi oli vähän... no lapsellisia tai jotain.
16-vuotias Linnea vastaa nuorten kysymyksiin paikallislehdessä. Samalla hän pohtii omaa elämää. Kirja oli hyvä ja omalaatuinen. En meinannut hahmoittaa missä hän vastaili kysymyksiin, ja missä hän kertoo elämästään. Kirja loppui todella auki ja olisi voinut jatkua hieman pidempään. Ei ole liikaa moitittavaa, mutta ei kyllä paljon kehuttavaakaan. Henkilöt olivat hyvin keksittyjä ja monitasoisia.
Hauska idea vastata nuoria askarruttaviin kysymyksiin, itse tarina on kuitenkin varsin tavanomainen. Ehkä vastauksista kuitenkin on iloa ja apua teineille.