What do you think?
Rate this book
Rauhankone: Tekoälytutkijan testamentti
Maailmanrauha on utopia, josta kaikki haaveilevat mutta johon kukaan ei oikein usko. Ihminen on ladattu tunteilla. Neuvottelutilanteissa kielimuuri kärjistää kriisin, kun ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita tai puhuvat samasta asiasta eri sanoilla.
Syvästi henkilökohtaisessa teoksessaan Timo Honkela hahmottelee idean Rauhankoneesta, joka auttaisi ihmiskuntaa rauhanomaisemman maailman luomisessa. Rauhankone perustuu tekoälyyn, koneoppimiseen ja muihin kehitettäviin teknologisiin menetelmiin. Sen perimmäisenä tavoitteena on lisätä ihmisten välistä ymmärrystä, taltuttaa tunnemyrskyjä yhteisöissä ja edistää oikeudenmukaisuutta teknologian avulla.
Tekoäly ei ole tieteiselokuvien kaiken tuhoava äärimmäinen paha. Päinvastoin se tuo toivon paremmasta. Rauhankoneiden avulla ihminen voi nousta tietoisen ajattelun rajoitusten yläpuolelle. Lähestymässä on viisaiden koneiden aika.
Syvästi henkilökohtaisessa teoksessaan Timo Honkela hahmottelee idean Rauhankoneesta, joka auttaisi ihmiskuntaa rauhanomaisemman maailman luomisessa. Rauhankone perustuu tekoälyyn, koneoppimiseen ja muihin kehitettäviin teknologisiin menetelmiin. Sen perimmäisenä tavoitteena on lisätä ihmisten välistä ymmärrystä, taltuttaa tunnemyrskyjä yhteisöissä ja edistää oikeudenmukaisuutta teknologian avulla.
Tekoäly ei ole tieteiselokuvien kaiken tuhoava äärimmäinen paha. Päinvastoin se tuo toivon paremmasta. Rauhankoneiden avulla ihminen voi nousta tietoisen ajattelun rajoitusten yläpuolelle. Lähestymässä on viisaiden koneiden aika.
250 pages, Hardcover
First published January 1, 2017
12 people are currently reading
129 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
April 1, 2018
Tämä kirja sai suuresti mediahuomiota jo ennen ilmestymistään. Tekoälystä puhutaan usein vain negatiivisessa mielessä (koneet vievät työt ja mahdollisesti tuhoavat koko ihmiskunnan jne), joten tekoälyn hyödyntäminen positiivisiin tarkoituksiin kuulosti hyvältä aiheelta.
Valitettavasti Rauhankone on erittäin huono kirja.
Kirjassa on sekä kuvausta tekoälyn ja koneoppimisen potentiaalista rauhan edistämisessä (nimen "rauhankone") että Honkelan muistelua omasta elämästään. Olen lukenut hyviä kirjoja, joissa tällainen jako toimii: omakohtaiset kokemukset toimivat silloin teoreettisempien kohtien elävöittäjinä ja konkretisoijina. Rauhankoneessa nämä osat eivät tue toisiaan. Omaelämäkerralliset kohdat elävät omaa elämäänsä, ilman että niiden ja loppukirjan välillä olisi mainittavaa synergiaa.
Ratkaisun voisi kuitenkin kestää, jos osat olisivat hyviä. Ne vain eivät ole.
Muistelmaosuudet ovat tylsiä ja huonosti kirjoitettuja. Esimerkkinä toimikoon lause Honkelan vaihtarivuoden alkamisesta: "Vuonna 1980 lensin ensin Helsingistä New Yorkiin, sitten New Yorkista Chicagoon ja lopuksi Chicagosta South Bendiin." Yritän keksiä, miksi kukaan sisältäisi tuollaisen lauseen kirjaansa, mutta lyö tyhjää. Ketä tällainen voisi kiinnostaa? Miksi ihmeessä kirjoittaja kuvittelisi, että lukijaa voisi kiinnostaa tuollaiset yksityiskohdat? Miten kustannustoimittaja ei leikannut tätä pois?
Rauhankoneosuudet eivät nekään ole oikein mistään kotoisin. Kirjassa on aivan liikaa naiivia idealismia ja epämääräistä fiilistelyä kunnon sisällön sijaan.
Kirja hyppii aiheesta toiseen, ilmeisesti vähän sen mukaan mitä kirjoittajalle on sattunut mieleen tulemaan. Tulee mielikuva sedästä, joka nojatuolista käsin jaarittelee viisauden sanoina pitämiään latteuksia nuoremmilleen. Tämä muistuttaa
enemmän höpsähtänyttä omakustannetta kuin Gaudeamuksen julkaisemaa kirjaa.
Honkela käyttää toistuvasti rakennetta jossa hän kuvaa jonkin maailmassa olevan ongelman, esim. sen, että ihmiset ovat ennakkoluuloisia. Sitten hän toteaa kappaleen lopussa "Koneet voisivat auttaa tässä". Ja se siitä. Ehkä olen outo, mutta olisin halunnut kuulla vähän tarkemmin, MITEN nuo koneet voisivat auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa.
Pikkuhiljaa alkaa selvitä, että Honkelan Rauhankone on lähinnä merkitysneuvottelua helpottava tekoäly.
Merkitysneuvottelun käsite on kirjan parasta antia. Käytämme sanoja vähän eri tavalla, ja vaikkapa sana "oikeudenmukaisuus" voi tarkoittaa eri ihmisille hyvinkin eri asioita. Keskustelun aikana usein käydään jonkintasoista merkitysneuvottelua, jossa pyritään saavuttamaan konsensus käytetyistä sanoista.
Sana-analyysin avulla algoritmit voivat tunnistaa tällaista merkityseroja. Honkela kertoo sivun verran tutkimuksestaan, jossa he tutkimalla USA:n presidenttien puheita havaitsivat, että republikaanit ja demokraatit käyttivät sanaa "terveys" ihan eri tavoilla. Tällainen analyysi voi auttaa ymmärtämään, miksi vaikkapa Obamacare herätti niin omituisen paljon intohimoja ja vastustusta. Kossain vaiheessa tämä analyysi voisi toimia reaaliajassa, jolloin rauhankoneohjelma voisi diskreetisti huomauttaa, ettei sanoma mene perille, koska sinä ja keskustelukumppanisi käytätte joitain olennaisia sanoja eri merkityksissä.
Merkitysneuvotteluista ja niihin liittyvistä algoritmeista olisin mielelläni kuullut paljon enemmänkin, itse asiassa koko kirja olisi saanut käsitellä vain tätä aihetta. Valitettavasti nämä osuudet ohitettiin aivan liian nopeasti. Kuten yllä mainitsin: jenkkipressojen puheen analysoinnista kerrotaan YHDEN sivun verran. Sille olisi voinut helposti omistaa kokonaisen luvun. Mutta kai oli tärkeämpää päästä kertomaan lukijalle, että "Sekä sotimista että terrorismia voidaan pitää ei-toivottua toimintana, jossa kuolee tai loukkaantuu viattomia ihmisiä." Ja että terrorismin kitkeminen on haastavaa! Mutta onneksi koneet voivat auttaa tässä!
Kirjan varsinaisen sisällön olisi saanut tiivistettyä ehkä viiteen-kymmeneen sivuun. Rauhankone on valtava pettymys kirjaksi enkä suosittele sitä kenellekään.
Valitettavasti Rauhankone on erittäin huono kirja.
Kirjassa on sekä kuvausta tekoälyn ja koneoppimisen potentiaalista rauhan edistämisessä (nimen "rauhankone") että Honkelan muistelua omasta elämästään. Olen lukenut hyviä kirjoja, joissa tällainen jako toimii: omakohtaiset kokemukset toimivat silloin teoreettisempien kohtien elävöittäjinä ja konkretisoijina. Rauhankoneessa nämä osat eivät tue toisiaan. Omaelämäkerralliset kohdat elävät omaa elämäänsä, ilman että niiden ja loppukirjan välillä olisi mainittavaa synergiaa.
Ratkaisun voisi kuitenkin kestää, jos osat olisivat hyviä. Ne vain eivät ole.
Muistelmaosuudet ovat tylsiä ja huonosti kirjoitettuja. Esimerkkinä toimikoon lause Honkelan vaihtarivuoden alkamisesta: "Vuonna 1980 lensin ensin Helsingistä New Yorkiin, sitten New Yorkista Chicagoon ja lopuksi Chicagosta South Bendiin." Yritän keksiä, miksi kukaan sisältäisi tuollaisen lauseen kirjaansa, mutta lyö tyhjää. Ketä tällainen voisi kiinnostaa? Miksi ihmeessä kirjoittaja kuvittelisi, että lukijaa voisi kiinnostaa tuollaiset yksityiskohdat? Miten kustannustoimittaja ei leikannut tätä pois?
Rauhankoneosuudet eivät nekään ole oikein mistään kotoisin. Kirjassa on aivan liikaa naiivia idealismia ja epämääräistä fiilistelyä kunnon sisällön sijaan.
Kirja hyppii aiheesta toiseen, ilmeisesti vähän sen mukaan mitä kirjoittajalle on sattunut mieleen tulemaan. Tulee mielikuva sedästä, joka nojatuolista käsin jaarittelee viisauden sanoina pitämiään latteuksia nuoremmilleen. Tämä muistuttaa
enemmän höpsähtänyttä omakustannetta kuin Gaudeamuksen julkaisemaa kirjaa.
Honkela käyttää toistuvasti rakennetta jossa hän kuvaa jonkin maailmassa olevan ongelman, esim. sen, että ihmiset ovat ennakkoluuloisia. Sitten hän toteaa kappaleen lopussa "Koneet voisivat auttaa tässä". Ja se siitä. Ehkä olen outo, mutta olisin halunnut kuulla vähän tarkemmin, MITEN nuo koneet voisivat auttaa näiden ongelmien ratkaisemisessa.
Pikkuhiljaa alkaa selvitä, että Honkelan Rauhankone on lähinnä merkitysneuvottelua helpottava tekoäly.
Merkitysneuvottelun käsite on kirjan parasta antia. Käytämme sanoja vähän eri tavalla, ja vaikkapa sana "oikeudenmukaisuus" voi tarkoittaa eri ihmisille hyvinkin eri asioita. Keskustelun aikana usein käydään jonkintasoista merkitysneuvottelua, jossa pyritään saavuttamaan konsensus käytetyistä sanoista.
Sana-analyysin avulla algoritmit voivat tunnistaa tällaista merkityseroja. Honkela kertoo sivun verran tutkimuksestaan, jossa he tutkimalla USA:n presidenttien puheita havaitsivat, että republikaanit ja demokraatit käyttivät sanaa "terveys" ihan eri tavoilla. Tällainen analyysi voi auttaa ymmärtämään, miksi vaikkapa Obamacare herätti niin omituisen paljon intohimoja ja vastustusta. Kossain vaiheessa tämä analyysi voisi toimia reaaliajassa, jolloin rauhankoneohjelma voisi diskreetisti huomauttaa, ettei sanoma mene perille, koska sinä ja keskustelukumppanisi käytätte joitain olennaisia sanoja eri merkityksissä.
Merkitysneuvotteluista ja niihin liittyvistä algoritmeista olisin mielelläni kuullut paljon enemmänkin, itse asiassa koko kirja olisi saanut käsitellä vain tätä aihetta. Valitettavasti nämä osuudet ohitettiin aivan liian nopeasti. Kuten yllä mainitsin: jenkkipressojen puheen analysoinnista kerrotaan YHDEN sivun verran. Sille olisi voinut helposti omistaa kokonaisen luvun. Mutta kai oli tärkeämpää päästä kertomaan lukijalle, että "Sekä sotimista että terrorismia voidaan pitää ei-toivottua toimintana, jossa kuolee tai loukkaantuu viattomia ihmisiä." Ja että terrorismin kitkeminen on haastavaa! Mutta onneksi koneet voivat auttaa tässä!
Kirjan varsinaisen sisällön olisi saanut tiivistettyä ehkä viiteen-kymmeneen sivuun. Rauhankone on valtava pettymys kirjaksi enkä suosittele sitä kenellekään.
February 5, 2022
Yliopistoaikoinani pääsin kuulemaan Timo Honkelan kieliteknologian luentoja useaan kertaan ja ihailen hänen työtään suunnattomasti. Rauhankoneen konsepti on kiehtonut minua todella paljon siitä saakka kun siitä ensi kerran kuulin. Odotukseni kirjaa kohtaan olivat melko korkealla, mutta olin todellisuudessa vähällä jättää kirjan kesken n. 80 sivun jälkeen. Kirjan alku oli voimakkaasti omaelämäkerrallinen ja tuntui, että kirja poukkoili aiheesta toiseen aivan liikaa. Kirjailija oli vakavasti sairas kirjaa sanellessaan, aikataulupaine kirjan julkaisulle oli tästä syystä todella kova. Valitettavasti se näkyy kirjassa selkeästi. Aihe on kuitenkin edelleen todella mielenkiintoinen ja Honkela luo teoksessaan erinomaisen silmäyksen digitaalisten ihmistieteiden mahdollisuuksiin ja haasteisiin.
Read
August 10, 2018Varsinkin alkua vaivaa kuoleva mies katsoo menneisyyteen -tunnelma, joten jos ensisijainen kiinnostuksen kohde on rauhankone, niin tämän osuuden voi hyvin skipata. Muuten erittäin yleistajuinen ja mielenkiintoinen katsaus, miten tekoäly voi auttaa rauhan saavuttamisessa, mitä siihen vaaditaan ja mistä osioista rauhankone koostuisi. Kaikki kirjassa esiintyvät historialliset tulkinnat ja anekdootit esimerkiksi toisen maailmansodan syttymissyistä tai kommunismin luhistumisesta tuskin kestävät tiukan historiantutkimuksellista tarkastelua, joten niihinkin kannattaa suhtautua skeptisesti. Ehkä enemmän ihmetyttää, miksi näitä laiskoja historiallisia vertauskuvia tarvittiin ylipäätään.
February 1, 2023
Välillä tulee vastaan kirjoja, joiden lopussa jää mitähän-mä-just-luin-fiilis. Tämä oli yksi niistä. Kirjailijalla on hieno, idealistinen, idea rauhaisasta utopiasta ja periaatteessa myös ajatuksia miten sinne voisi päästä. Mutta tähän kirjaan niitä kyllä ei ole saatu ulostettua yhtään. Kirjailija luettelee vaikka mitä aiheita ja ehdottaa, että tekoäly tai koneet ratkaisevat tämän ja tuon. Tai ainakin voisivat ratkaista. Mutta -minkäänlaisia- oikeita ratkaisuja ei kyllä tarjota yhtään mihinkään.
Onkohan tätä kirjaa toimitettu ollenkaan?
Onkohan tätä kirjaa toimitettu ollenkaan?
November 17, 2019
Olen lugenud, et surma palge ees toimub ümbersünd. Raha, kuulsus, karjäär kaotab mõtte, ja kui elu külge ei klammerdu, jääb veel aega jätta jälg. Mõtete testamendina, heateona kõigile.
Vähiga maadlev soome küberneetik Timo Honkela unistab, et saabuks maailmarahu ja usub, et tema arendatav tehisintellekt aitab sellele kaasa.
Usun inimese muutumisse seest - väljapoole. Sisemise mõtlemisvõime kaudu kõrgemale taju- ja teadvustasandile tõusmist. Sina oled ühiskond. Muutud sina, muutub ühiskond.
Kuid väljast sissepoole...?
Vähiga maadlev soome küberneetik Timo Honkela unistab, et saabuks maailmarahu ja usub, et tema arendatav tehisintellekt aitab sellele kaasa.
Usun inimese muutumisse seest - väljapoole. Sisemise mõtlemisvõime kaudu kõrgemale taju- ja teadvustasandile tõusmist. Sina oled ühiskond. Muutud sina, muutub ühiskond.
Kuid väljast sissepoole...?
July 2, 2018
Nyt heinäkuun toisena päivänä Rauhankone on miun tämän vuoden vaikuttavin lukukokemus. Aihehan on valtava: miten tekoälyllä voitaisiin lisätä rauhaa maailmaan ja rakentaa parempaa ymmärrystä ihmisten ja koko ihmiskunnan välille. Onneksi aihe saa "ihmisen kokoisen" käsittelyn ja ainakin miunkaltainen aiheesta yhtään mittään tietämätön pysyy hyvin kelkassa. Painotus ei ole teknologinen, vaan kielitieteellinen ja filosofinenkin - mutta siis popularisoidulla ja selkeällä tavalla. Kirjasta jää toiveikas olo, joka ei tässä maailmanajassa ole yhtään huono tunne.
January 1, 2018
Mielenkiintoinen, joskin (Honkalan aivosyövän aiheuttamien haasteiden takia ymmärrettävästi) hajanainen katsaus tekoälyn mahdollisuuksiin yhteiskunnallisten ongelmien ratkomisessa. Merkitysneuvottelu vaikuttaa vähintäänkin tarpeelliselta - ja miljardien ihmisten kokous kutkuttaa mielikuvitusta. Lukemisen ja ajattelemisen arvoinen kirja!
January 29, 2018
The translated title is Peacemachine. The author is Finnish researcher of artificial intelligence and machine learning. He has especially concentrated in languages. In this book he propose developing AI to help with peace negotiations and conflict solving. A bit too abstract and confusing to my taste, but had some interesting topics.
November 22, 2018
Mielenkintoinen ja helposti luettava kirja. Teemat toisaalta pomppivat sinne tänne, mutta toisaalta liittyvät kaikki toisiinsa. Tämä kaikki on ymmärrettävää, sillä kirjoittaja on vakavasti sairastuttuaan sanellut kirjan. Hatunnoston arboinen suoritus, joka vetoaa konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen ns. Rauhankoneen avulla.
July 2, 2019
Sekalaisia ajatuksia tekoälystä, yhteiskunnasta ja elämästä. Hyvää vaikkakin hieman hyppivää tekstiä aiheista kiinnostuneille. Rauha on mahdollista, ja teknologia voi auttaa meitä saavuttamaan sen.
March 25, 2018
Rauhankone on katsaus erilaisiin teknologioihin ja tieteellisiin menetelmiin, joilla kuvitteellinen Rauhankone voitaisiin rakentaa. Kirjana se on mielenkiintoinen ja valoiseva, joskin tietoisesti pintapuolinen raapaisu kaikesta mitä tarvitaan Rauhankoneen komponenttien rakentamiseen. Koneoppimisesta ja kielitutkimuksesta olisi mieluusti lukenut enemmänkin, mutta tällöin kirjan todellinen agenda olisi ollut jokin muu. Nykyisellään kirja saavuttaa lukijan mielenkiinnon, mutta vaatii useamman lukukerran ja mietintää lukijalta että kirjasta saa kaiken irti.
Read
December 2, 2018Wish I had read this book as a first year student in information systems.
This book is truly a testament of an AI researcher with a vision of a "peace machine", built from various blocks spanning from AI/ML to cognitit science, culture studies, linguistics, sociology and more. It's not a guide on how to do it, but a key to unlock ideas and reveal a door to the world it could create.
It's a testament and a reminder for all IT people that there's more beyond our field than just hardcoded statements and functions. We can improve the world and create meaningful connections among people with the assistance of AI powered "peace machines", but we must expand our studies to span further into humanities, linguistics, sociology and cognitive sciences to do this.
The intro was the biggest hitter for me when reading this. Must've sprained my neck from agreeing so much.
This book is truly a testament of an AI researcher with a vision of a "peace machine", built from various blocks spanning from AI/ML to cognitit science, culture studies, linguistics, sociology and more. It's not a guide on how to do it, but a key to unlock ideas and reveal a door to the world it could create.
It's a testament and a reminder for all IT people that there's more beyond our field than just hardcoded statements and functions. We can improve the world and create meaningful connections among people with the assistance of AI powered "peace machines", but we must expand our studies to span further into humanities, linguistics, sociology and cognitive sciences to do this.
The intro was the biggest hitter for me when reading this. Must've sprained my neck from agreeing so much.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews