"Sä oot kyllä niin kaukana herrasmiehestä kuin olla voi!" – vaimo
Sana herrasmies loihtii monelle kuvan vanhanaikaisesta, ylipukeutuneesta tylsimyksestä, joka avaa oven naiselle tai tuottaa tälle pettymyksen olemalla yrittämättä mitään.
Kirjailija, joka on tottunut näyttämään keskisormea niin käytöstavoille kuin kaikelle muullekin porvarilliselle hapatukselle, päättää kasvattaa lapsensa paremmille tavoille. Niinpä hänen pitää ensin oppia itse herrasmieheksi. Joonas Konstig laittaa itsensä likoon harjoittelemalla vuoden verran herrasmiehen taitoja ratsastuksesta rugbyyn, etikettikoulutuksesta hyväntekeväisyyteen. Herrasmies-tripillään Konstig etsii myös vastauksia jo antiikin filosofien kysymyksiin: Millainen on hyvä ihminen? Kuinka elää?
Joonas Konstig (s. 1977) on espoolainen kirjailija ja kouluttaja. Hän on voittanut Kalle Päätalo -palkinnon romaanillaan Kaikki on sanottu (2011). Konstig on tullut tunnetuksi myös ruoka-aiheisista kirjoituksistaan.
No nyt on nähty vaivaa! Konstig uppoaa "herrasmiehen" maailmaan täysin; historiaan, tapakulttuuriin. Opettelee, oppii, syö, juo, urheilee, pukeutuu, lähimmäisenrakastaa, flirttailee (vaimonsa kanssa vain toki), kasvattaa, miekkaileekin kuin herrasmies. Itselle ongelma oli peräpeiliin katsomisessa: Toki tuo kaikki ja ehkä enemmänkin on opeteltavissa ja toteutettavissa kuin aiemmin, ritarien ja imperialismin aikaan. Mutta mikä on herrasmiehen rooli 2017? Intersektionaalista feminismuä, ei sukupuolittavaa ihmiskuvaa, kestävää kehitystä ja ekologisia valintoja vaativana aikana? Sen olisin halunnut lukea. Haluaisin vieläkin. Mikä merkitys hyvillä tavoilla on nyt? Miksi miesten pitäisi avata ovet naisille, muuta kuin päästäkseen petiin, naisethan osaavat ja saavat avata ovensa aivan hyvin? Herrasmieselo on arvottavaa, on rahvas ja parempi väki, jolla on hyvien tapojen salattu tieto - onko tällainen maailmankuva todella tarpeen? Analyysiä siis kaipaisin, erityisesti entiseltä punkkarilta.
Loistava kirja entisen punkkarin matkasta herrasmieheksi. Teos, jonka vaarana olisi voinut olla typistyminen vain pinnalliseksi pukeutumis- ja etikettioppaaksi, pureutuu herrasmiesideaan, hyvään elämään ja hyve-ja velvollisuusetiikan saloihin todella syvällisellä ja aatehistoriallisella tasolla. Ihailtavinta on ehkä kirjoittajan harjoittama itsekritiikki. Lisäksi Konstig kirjoittaa erittäin vangitsevasti ja sujuvasti todellisesta itsensä kehittämisestä aikana, jolloin viralliseksi mantraksi on muodostunut liiankin voimakkaasti lause: "oot hyvä just tuollaisena ku oot". Reality proosaa parhaimmillaan.
Jotkut kirjat ovat hyviä, toiset loistavia. Loistavat kirjat tunnistaa usein siitä että ne vaikuttavat omaan elämään tai ajatteluun. Tämä kirja oli loistava.
Joonas Konstig ei päästä itseään helpolla ja pitäydy herrasmiehen ulkonaisissa merkeissä, niitä on tapaoppaat pullollaan. Sen sijaan Konstig yrittää todella ymmärtää mistä herrasmieheydessä on kyse. Elämäntavan vaikeus tulee yllätyksenä niin kirjoittajalle kuin lukijallekin. Herrasmies on niin paljon muutakin kuin vaatteet, se on sydämen asenne.
Vaikka kirjassa pohditaankin herrasmiesaatetta syvällisesti monilta eri kantilta, ei kirja jää liian raskaaksi. Siitä pitävät huolen hyvin kirjoitetut tarinallisesti etenevät kohtaukset herrasmiesvuoden varrelta jotka tuovat hyvän rytmin kirjaan. Lisäksi Konstigin perhe-elämän seuraaminen on kiinnostavaa ja saa miettimään omaa roolia ja käyttäytymistä miehenä parisuhteessa.
Samaan aikaan syvällinen ja viihdyttävä kirja saa ansaitut viisi tähteä.
Kirjan kuvauksesta ja muista arvosteluista saa hyvän käsityksen kirjan sisällöstä, joten sitä ei kannata tarkemmin referoida. Arvioissa esitetään myös kritiikkiä, jonka voin allekirjoittaa: kirja on ajoittain tunkkaisen konservatiivinen ja siinä näkyy paikoin kirjoittajan kritiikitön hurahtaminen tutkimaansa ilmiöön. Herrasmiesihanne ei ehkä edellytä epäsymmetrisiä valtarakenteita, mutta käytännössä se kulkee usein niiden kanssa käsi kädessä, eikä Konstig erityisesti problematisoi tätä tai ehdota uusia polkuja eteenpäin tympeistä ”pitääkö avata naiselle ovi vaiko eikö” -keskusteluista.
Toisaalta Konstigin projekti on inspiroiva ja pääosin seuraamisen ja jäljittelyn arvoinen. Erityisen samastuttavana ja hupaisana pidin Konstigin seikkailuja Keikarin foorumilla, Herrainpukimon mittapäivillä ja YouTuben myötähäpeää herättävillä tyylikanavilla. Moni aikuisen tyyliherätyksen kokenut mies tunnistaa varmasti kerrotun alkuvaiheen kömmähdyksineen ja kiristyvine laatuvaatimuksineen. Kirjan lyhyt aikaperspektiivi ei tosin paljasta, mitä Konstigille jäi näistä oppitunneista käteen. Ottiko hän alkuhuuman jälkeen etäisyyttä hifistelyyn? Asiallisen pukeutumisen, kuten monet muutkin kokeilemansa ilmiöt, hän tuntuu ottavan kovin vakavasti, mutta ehdottomuus on tyypillistä tuoreille käännynnäisille. Vuoden aikana innostus ei ehdi välttämättä vielä laantua.
Esitän yhden kritiikin, jota en ole vielä nähnyt käsiteltävän. Päin vastoin: kirjaa on kiitelty sen kulttuurihistoriallisesta otteesta. Herrasmiesprojekti saa ikään kuin oikeutuksensa sen historiallisuudesta, ja vaikka sen relevanssi nykypäivänä kiellettäisiinkin, vähintään ihanteen taustan valottamista pidetään arvokkaana. En ole varma, onko kirjassa hahmoteltu herrasmieheys kuitenkaan aivan niin historiallinen ilmiö, kuin Konstig esittää.
Konstig kyllä haastattelee laittamattomia asiantuntijoita aiheidensa tiimoilta ja analysoi kiinnostavia historiallisia lähteitä, mutta aiheiden valinta on tehty tietystä esiymmärryksestä käsin. Hyvin erilaiset historialliset langanpäät tulkitaan osaksi yhtenäistä kudosta: antiikin stoalaiset hyveet, keskiajan fin’amor, moderni menswear-skene, englantilainen herrasmiesurheilu ja akateemiset traditiot ovat toki osa kulttuuriperintöämme, mutta ne eivät liity väistämättömästi toisiinsa, eikä niillä ole milloinkaan ollut samanaikaisesti yhtäläistä asemaa yhteiskunnassa. Stoalaisten suhtautuminen daameihinsa ei taatusti miellyttäisi 1200-luvun trubaduureja, eikä Castiglionen 1500-luvun ihannehovimies sen paremmin kuin sääntöjä rikkova Beau Brummellkaan ymmärtäisi tai allekirjoittaisi nykypäivän pukeutumisetikettiä, vaikka molempia pidetään sen esikuvina.
Historiallinen lähestymistapa paljastuu siis yllättäen historiattomaksi. Konstig muun muassa nostaa verisen Rolandin laulun esimerkiksi ritarillisen rakkauden paradoksaalisuudesta: nämä hurmeessa kahlaavat, toisiaan silpovat miehet muuttuvat käden käänteessä daameilleen lirkutteleviksi pehmoiksi. Tosiasiassa Rolandin laulu nimenomaan edeltää fin’amor-traditiota, eikä naisilla ole siinä juuri minkäänlaista roolia. Konstig ei mitenkään kommentoi niitä negatiivisia vaikutuksia, joita naisten romanttisesta mystifioinnista on tutkimuksessa nähty seuranneen paitsi miesten ja naisten välisille, myös miesten keskinäisille suhteille. Kun rakkaus liitettiin sukupuolten väliseen tyydyttymättömään haluun, se sai toisaalta irstaan ja uhkaavan ulottuvuuden, joka (väitetysti) langetti epäilyksen varjon myös aiemmin vaalittujen miestenvälisten suhteiden ylle. Samalla miehen ja naisen suhteessa korostui eroottinen peli ja epäsymmetria. Naisia arvostava uusi retoriikka ei suoraan johtanut kaikkien tasa-arvoon.
Toinen paljastava anakronismi on viittaus hyve-etiikkaan herrasmiesihanteen perustana ja modernin seuraus- ja velvollisuusetiikan rapauttavaan vaikutukseen hyveajatteluun. Konstig nojaa tässä Alasdair MacIntyreen. Kuitenkin MacIntyren teesin mukainen kehitys tapahtui osittain jo ennen 1800-lukua ja 1900-luvun alkua, joita voidaan pitää Konstigin rekonstruoiman herrasmiesihanteen kulta-aikana. Kant oli jo hylännyt hyve-etiikan, ja Nietzsche kamppaili tämän perinnön kanssa. Arkkityyppinen herrasmies kukoisti siis aikana, jolloin Konstigin mukaan sen moraalinen perusta olisi kadonnut. Minun käsitykseni mukaan herrasmieheyteen kuuluu nimenomaan tietty velvollisuuksien korostus. (Tietenkään hyveet eivät koskaan kadonneet kielikuvista ja mielikuvista, vaikka filosofian terävin kärki osoittikin muualle.)
Kyseessä on siis nykyajan mielikuvista käsin valikoimalla rakennettu herrasmieheys, jonka palaset ovat kiistatta historiallisia ja tärkeitä, mutta jonka voisi rakentaa myös toisin. Sanon tämän siksi, että se vie jonkin verran pohjaa projektin historialliselta oikeutukselta: emme voi perustella herrasmieslarppausta puhtaasti siltä pohjalta, että tällainen se traditio nyt on ja yritämme vain ymmärtää sitä. Jos siinä on aikansa eläneitä ulottuvuuksia, tai jos se jättää syrjään tärkeitä teemoja (kuten nykyään itsestäänselvät kolonialismin, luokkaerojen ja sukupuolten kysymykset), vastuu on osin kirjoittajalla. Tarinan olisi voinut rakentaa toisin; stoalaisilta, keskiajan teologeilta ja oikeusoppineilta tai 1800-luvun sosiaalisilta herrasmiesuudistajilta olisi voinut valita muitakin malleja ja ajatuksia. Pukeutumisen huomaamattoman arvokkuuden sijasta olisi voinut korostaa valtaa, loistoa ja ilkikurisuutta tai maailmaa halveksuvaa vaatimattomuutta. Ja niin edelleen.
Kirja on viihdyttävä, innostava ja sujuvasti kirjoitettu, mutta kaikesta näennäisestä kapinasta ja reflektoinnista huolimatta se onnistuu häivyttämään valintojen yhteiskunnallis-historiallisen ulottuvuuden ja esittämään herrasmieheyden luonnollisena ja ensisijaisesti moraalisena ilmiönä – mitä se ei ole.
Oivallinen teos kaikin tavoin. Hyvin kirjoitettu, mielenkiintoinen ja monipuolinen lähestyminen herrasmieheyteen erilaisista tulokulmista. Paljon puhutaan pinnasta eli pukeutumisesta, mutta tuntuvasti luodataan myös henkisiä hyveitä.
Joonas Konstig vierailee vuotensa aikana monissa kiinnostavissa paikoissa ja tapaa monenlaisia arvokkaita ja hyvätapaisia ihmisiä. Sekin on kiinnostava kurkistus maailmaan, johon ei itse pääse. Eliitin maailmaan, joku voisi sanoa, joka ajattelee käytöstapojen ja etiketin olevan tapa erottaa rahvas ja eliitti toisistaan. On se näinkin, mutta eipä asia aivan niin yksioikoinenkaan ole.
Mielenkiintoinen sivujuonne on Konstigin perhe-elämä, eli miten oppeja siirretään jälkipolville ja miten herrasmiesprojekti vaikuttaa parisuhteeseen – vaimo kun tokaisee hankkeen alussa "Sä oot kyllä niin kaukana herrasmiehestä kuin olla voi!".
(Koska rehellisyys ja avoimuus tällaisissa asioissa on hyvä, mainittakoon että tunnen Joonas Konstigin ja se voi osaltaan värittää näkemystäni kirjasta positiivisemmaksi.)
"Älä enää keskustele laveasti sitä, millainen hyvän ihmisen tulee olla, vaan ole sellainen."
Aivan riemastuttavan hyvä kirja. Konstig kuvaa mukaansatempaavasti, aidosti ja nokkelin sanakääntein vuottaan, joka on herrasmiesihanteen tutkimiselle ja todeksielämiselle omistettu. Kasvutarina on rehellinen ja siitä näkee sivujen kääntyessä todellisen muutoksen. Herrasmiehenä eläminen ei ole vain hyvin pukeutumista (itseasiassa niin hyvin, ettei kukaan edes oikeastaan muista, mitä päälläsi oli), vaan sisäistä kasvua, henkilökohtaista vastuuta, kilvoittelua parempaan ja tiellä kulkemista, jolla vaikeudet eivät ole esteitä tiellä, vaan ne ovat tie.
Kirja toimi rakenteeltaan. Siinä oli paljon viittauksia aiempien aikojen ajattelijoiden kirjoituksiin ihmisihanteista ja Konstigin tutkimus on selvästi kattavaa ja hän on aiheeseensa todella paneutunut. Teoreettista pohdintaa tasapainottaa täydellisesti kirjoittajan omat pohdinnat, moninaiset tapahtumat, joihin herrasmiesvuosi vei ja erityisesti kuvatut kanssakäymiset vaimon ja lasten kanssa.
Konstig vangitsee kirjan sanomaan jotain todella ajatonta. Merkityksen tuovista velvollisuuksista, epäitsekkäästä elämisestä ja terveestä kollektivismista, jota joskus sairaalloisesta individualismista kärsivä maailmamme kipeästi kaipaa. Se saa ajattelemaan, haastaa itseäkin tavoittelemaan vähemmän itsekeskeistä elämää ja katsomaan pukuun sonnustautuneita miehiä ihan eri tavalla, kuin ennen.
"Ajoittain tuntuu kuin klassisen herrasmiehen ihanteessa olisi yhden sisällä enemmän liikkumavaraa kuin niissä miesten rooleissa, joita meille nykyään tarjotaan."
Todella mukavaa luettavaa. Hyvän kirjan tunnistaakin siitä, että kirjan loputtua sen maailman jättäminen harmittaa. Hyviä yksittäisiä tarinoita ja pohdintaa omasta roolista miehenä ja muiden ihmisten keskuudessa.
Minulla oli hieman ennakkoluuloja kirjaa kohtaan, koska olen yleensä allerginen kaikenlaista suorituskeskeisyyttä ja elämäntaito-oppaita kohtaan ja myös sitä kohtaan, että miehenä tulisi olla jotenkin "tietynlainen". Ennakkoluuloni osoittautuivat turhiksi. Kirja opettaa näkemään hienouden erilaisissa asioissa, joita ehkä nihilisti voisi pitää "vain ihmisten keksiminä rituaaleina". Näillä rituaaleilla on kuitenkin usein suuri merkitys ihmisen elämässä elleivät ne jopa ole yksi keskeisimmistä asioista siinä. Kirja ei myöskään suinkaan rohkaise minkäänlaiseen itsekeskeiseen suorittamiseen vaan enemmänkin muiden ihmisten ajatteluun ja huomiointiin. Olet ihmisenä tärkeä, mutta et ole kaiken keskipiste.
Kirja toi itselleni myös hyvää näkökulmaa esim. asioihin kuten etikettiin. Muistan joskus aiemmin ehkä vähän leikkimielisesti miettineeni, että miksi esimerkiksi presidentti ei voisi pitää uudenvuodenpuhettaan hupparissa ja verkkareissa. Olen aiemmin ehkä useinkin tukenut mielessäni tällaista rajojen rikkomista tai niistä piittaamattomuutta ja kaikenlainen pönöttäminen ja virallisuus tuntui minusta joskus vähän typerältä. Nyt tajuan kuitenkin, että on tärkeää luoda tietyistä hetkistä merkityksellisempiä kuin toiset tällaisilla pienillä yksityiskohdilla. Jouluna on hyvä olla joulukoristeita, ne eivät ole vain turhaa krääsää. Ja en nyt sano tätä tukeakseni mitään överi-kulutuskulttuuria vaan lähinnä huomioidakseni, että asioilla kuten estetiikka ja tapakulttuuri on merkitystä elämässämme.
Kirjailija ei juuri tuo esiin herrasmieskulttuurista mitään kriittiseen sävyyn, mutta ehkä en nyt erityisesti sellaista jäänyt kaipaamaankaan. Ehkä myös joku vastaavanlainen kirja naisnäkökulmasta olisi mielenkiintoista lukea. Kaikin puolin suosittelen kirjaa kyllä ihan jokaiselle.
Tätä kirjaa oli muutama ystäväni suositellut, ja kirja ei todellakaan pettänyt. Kirjailijan henkinen sekä fyysinen eteneminen vuoden aikana oli inspiroivaa. Konstig nivoo hienosti herrasmiesten historiaa yhteen ja vertailee leikkisästi entisaikojen oppeja nykypäivää. On aina ilo lukea kirjallisuutta, jonka jälkeen voi ylpeänä sanoa, että on oppinut jotakin. Ja vaikka olen itsekin saanut oppia lapsuudessa etiketeistä sekä kuinka käyttäytyä hienosti, kuinka pukeutua yms. Tuli kirjassa silti uusia asioita, mitä en tiennyt (äitini kyllä tiesti, kun kerroin) :D. Kieltämättä kirjan kruunasi viimeisten sivujen runo, mikä on yksi lempirunoistani.
Kirjassa oli erittäin kiva realitymainen ote, mutta ilman liiallista mässäilyä vaan hyvin elämänmakuisesti. Tykkäsin paljon myös siitä, että kirjailija itse oli tehnyt omat taustatyönsä hyvin ja syvensi paljolti herrasmiehenä olon historiaa. Unohtamatta toki, että herramiestyylit ovat olleet itsellä sivusta seurannassa ja tämä avasi hyvin paljon myös näistä.
Kaikkinensa sopivan herättelevä, mutta riittävän helppo lukukokemus joka kuvaa hyvin vuoden matkaa herrasmieheksi. Sai ajattelemaan myös omaa olemista ja käyttäytymistä, joten kaikkinensa onnistunut kokonaisuus.
Tämä kirja on yhtaikaa älykäs, viisas, oivaltava, oppiva ja nöyrä. Tämä on myös humoristindn, ironinen ja paikoin sarkastinenkin. Ennen kaikkea tämä on kauniiseen sanankäyttöön puettu realismin kuvaus uuden oppimisesta.
Joonas Konstig tavoittaa kirjassaan jotain todella poikkeuksellista ja yllättävää. Kirja ei ole yksin kuvaus miehuudesta ja herrasmiehuudesta, se on verrattain syvällinen pohdinta sen tarkoituksenmukaisuudesta ja taustoista. En oppinut yksin ymmärtämään ja arvostamaan herrasmiesmäistä käytöstä, vaan myös syyt ja seuraukset sille. Konstig taustoittaa erittäin laajasti ja perusteellisesti asiaansa ja pitää koko ajan keskiössä kokonaisuuden - herrasmiehuuden. Vaikka hän käy tarkkaan läpi pukeutumista, käytöstapoja ja elekulttuuria, hän tähdentää herrasmiehuuden keskiön olevan jossain aivan muualla. Halussa hyvään toisille. Kirja on myös kaunis kuvaus kirjailijasta itsestään ja hänen matkastaan kohti erilaista minää etenkin perheensä suhteen. Paikoin hyvinkin vahvasti itsekriittinen teos on kuitenkin täynnä armoa ja ymmärrystä. Kirsikkana kruununa on kirjailijan ja puolison välisen suhteen kuvaus.
Odotin, että kirja olisi ollut ollut vauhdikas tositapahtumiin perustuva kertomus kirjailijan vuodesta herrasmiehenä. Olisin toivonut, että kirjailija olisi kertonut enemmän omista kokemuksistaan herrasmiehenä. Nyt alkoi jossain vaiheessa tuntua siltä, että luin gradua aiheesta herrasmies.
Kirja alkoi vauhdikkaasti, mutta noin sivulla 156 alkoi tökkiä ja meinasin useaan otteeseen jättää kirjan kesken. Jatkuvat lainaukset eri kirjoista puuduttivat ja vaikka vanhoista kirjoista löytyikin kiinnostavaa tietoa siitä millainen herrasmies on ollut eri aikoina: olisi vähempikin riittänyt. Kirjailija tosiaan hurahti.
Loppua kohden kirja parani ja erityisesti kuvaus kirjailijan lapsista syömässä "prinsessaravintolassa" oli mahtava! Kirja herätti kyllä paljon ajatuksia ja alkoi itsekin miettiä, että ehkä pitäisi kiroilla vähemmän ja muutenkin käyttäytyä paremmin. =) Mielstäni olisi kannattanut vähän lyhentää kirjaa niin se olisi ollut yhtenäisempi paketti ja mukavampi lukea. Ihan hyvä kirja silti.
Viihdyttävää lifestyletarinointia ja kiehtovaa kulttuurihistoriaa, etenkin pukeutumiseen liittyvät osuudet. Enemmän analyyttisyyttä olisin kaivannut esimerkiksi valtarakenteiden huomioimiseen ja osa heitoista nostatti kulmakarvaa.
Luin mielelläni ja poikkeuksellisesti kokonaan parin päivän sisään. Virkistävä näkemys. Olin kuullut tästä aikaisemmin ja kiinnostuin. Osa odotuksista täyttyi, osa ei. Jotenkin sain vähän hulvattomamman kuvan kirjasta, kuin mitä se lopulta oli. Lisäksi olisin kaivannut vähän enemmän vastaväitteiden käsittelyä. Kaikesta perustelusta ja historiikista huolimatta jäi tuntumaan, että kirjailija nyt vähän hurahti. Vaan ei siinä. Tavat on tärkeitä, ja todella - itseään pitäisi ehkä kehittää.
Luulin tätä tylsäksi. Pääsääntöisesti mielenkiintoista luettavaa, ja vaikka en taida suuria mullistuksia elämääni tämän luettuani tehdä, kirja laittoi ajattelemaan.
Todella hieno kasvutarina, joka herätti paljon ajatuksia erityisesti hyve-etiikasta. Tykkäsin myös kirjoittajan avoimesta, rehellisestä ja hauskasta kirjoitustyylistä.
Vuosi herrasmiehenä (2017) herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Kirjassa oli monia hauskoja kohtia, ja on tietysti hyvä asia haluta olla mukavampi muille, sivistää itseään, panostaa avioliittoonsa ja opettaa lapsilleen hyviä tapoja. Olisin kuitenkin kaivannut herrasmiesperinteen syvällisempää ja monipuolisempaa tarkastelua eri näkökulmista. Konstigin suhtautuminen moniin asiaan liittyviin seikkoihin oli melko ehdotonta ja kritiikitöntä. Esimerkiksi yhteiskunnallisiin näkökohtiin ja eri asioiden taustasyihin ei juuri kiinnitetty huomiota.
Kirjassa painotettiin vahvasti yksilön vastuuta omasta elämästään, mikä on self help -kirjallisuudelle ja elämäntapaoppaille tyypillistä, mutta tähän liittyvät näkemykset olivat melko mustavalkoisia. Jopa se, että kaupunki tarjoaa tunne-elämän hallinnan ongelmista kärsiville nuorille ohjausta, nähtiin osoituksena siitä, että ennen kaikki oli paremmin - eihän näitä ongelmia olisi entisaikoina kunnon kasvatuksen vuoksi päässyt lainkaan muodostumaan. Kirjassa annettiin myös ymmärtää , etteivät nuoret opi ottamaan vastuuta itsestään julkisen sektorin paapoessa heitä. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että kasvatuksessa olisi menty ajan kanssa vain huonompaan suuntaan. Nykyään erilaiset erityistarpeet varmasti tunnistetaan aiempaa paremmin, ja käsittääkseni Suomessa lapset olivat menneinä vuosisatoina melko paljon vain omissa oloissaan, etenkin maaseudulla.
Kirjassa myös esitettiin, että nykyajan ihmiset eivät olisi kiinnostuneita itsensä kehittämisestä. Tämä ei vaikuta kovin todennäköiseltä ottaen huomioon esimerkiksi self help -kirjallisuuden suosion. Omaan makuuni kirjassa oli myös liikaa toistoa, joka pikemminkin vähensi toisteltujen iskulauseiden painoarvoa kuin lisäsi sitä.
Mielenkiintoisen lisämausteen kirjan kuunteluun vuonna 2024 toi se, että viime aikoina ns. provider-miehiä hehkuttavat podcastit ovat olleet pinnalla. Oli kiinnostavaa huomata, että niiden konservatiivinen ja korostetun maskuliininen miesihanne on suhteellisen lähellä kirjassa kuvattua herrasmiestä.
Tämä on kuulkaas todella hyvä kirja! Ei ainoastaan miehille – myös me leidit voimme ottaa oppia. Konstig mietti, millaisen miehen mallin antaa pojalleen ja ryhtyi tuumasta toimeen. Kirja ei ole ainoastaan katsaus siihen, mistä herrasmies on tehty vaikka se sitäkin on. Hän pistää itsensä likoon rugbya myöten. Kokeilee kaikkea miekkailusta ratsastukseen ja hyväntekeväisyyteen. Ja pukeutuminen? Jos et omista Crocseja, et vahingossa laita niitä jalkaasi. Muun muassa.
Jos et saa kirjaa käsiisi, tai et ehdi tai viitsi alkaa lukea, kuuntele Ylen Arkistosta Olga Ketosen ja Joonas Konstigin välinen keskustelu (39 min) https://areena.yle.fi/1-4345327.
Hyödyllinen ja viihdyttävä kirja. Sopivassa suhteessa omaa tarinaa, historiaa, viittauksia ja vinkkejä. Mukaansatempaava kirja jossa käsitellään herrasmiehen elämää lukemattomista näkökulmista. Kirja resonoi omien kokemusten kanssa ja vaikutti suoraan siihen, miten päivittäiset asiat näkee.
Ja tietysti Warriors Rugby Clubin mainitseminen tuo jo suoraan viisi tähteä.
The author, Joonas Konstig, turns 40 years old and decides it's time to grow up, to become a 'gentleman'. The book tells about his year-long endeavour to understand what defines a gentleman, how to be one, and how that affects himself, his family, and his friends. The book is a well written review of the overall concept of a gentleman in the western culture, interspersed by anecdotes from his expert interviews and family life. There are multiple great notions and one-liners that provoke thinking, but the book moves at a fast pace and most ideas are not dealt with thoroughly. A very quick and rather pleasant read, that works as an introduction to the subject of gentlemanship, personal growth, and - men's clothing.
The subject of personal growth seems to be trendy at these times. In my experience, more and more people are interested in a meaningful life, deeper purpose, even spirituality. "Vuosi herrasmiehenä" - Year as a Gentleman - fits in the trend as a self-help book. Mr Konstig mentions a few times that self-help and good-manners/upbringing are the topics of the most sold books of all times. Thus this book has great potential to become his best-seller. A book that will give him the economic freedom that he is missing at the moment (being poor doesn't exactly help in acting like a gentleman, as he mentions a few times in the book).
The lessons learnt are very basic. A man should strive to be fair, thoughtful, kind, brave, and honest. A man should take responsibility for his actions. A man should aspire to become better every day, to overcome his faults and and learn from whatever difficulties life presents.
Some of the more interesting/less common ideas:
* A gentleman should know toughness first hand. Quoting John Wayne: "You've got to be a man first before you can be a gentleman." This is so that you'll appreciate the hardships that less lucky people must overcome. Also: builds up courage. * A gentleman should have gravitas and know the art of pleasing. In a company, you don't need to be the life of the party. Your objective is to make everyone feel comfortable, but not at the cost of being dishonest or inconsistent. * You don't have to be perfect: just trying your best brings clear consciousness and peace of mind.
Joonas Konstig criticizes Rousseau's noble savage, the idea that the 'wild' or 'natural' human is innately good. He presents the (more traditional western christian?) view that any animal can be natural, but a thoughtful human should be something more, should not act out of instinct but be graceful, gracious, and do one's part make the world a better place for all. The author refers to stoicism quite a few times (stoicism seems to be trendy topic as well): as a gentleman you should act on your principles, not your moods.
It is not my world. It is our world.
A big weakness in the book is that the author misses a chance to reflect on the author's relationship with his wife. Being a gentleman is a a lot about how you choose your company and treat your closest people. A happy marriage is not something that just happens, as the author explains, but then pretty much moves on to simply choosing to love his wife, unconditionally. The thesis is that once you fully commit yourself, the marriage becomes better just because you don't think about the options anymore. Sounds plausible, but it definitely would have required more thorough research: How does that fit with the strive to become better and not settling for what you have now?
Some great quotes:
* We make a living by what we get, but we make a life by what we give. - Winston Churchill * Wear your learning, like your watch, in a private pocket. Do not pull it out merely to show that you have one. If asked what o’clock it is, tell it; but do not proclaim it hourly and unasked, like the watchman. - Lord Chesterfield * It is unseemly for a person to become prideful and extravagant when things are going well. Therefore, it is better to have some unhappiness while one is still young, for if a person does not experience some bitterness, his disposition will not settle down. A person who becomes fatigued when unhappy is useless. - Hagakure * Small-minded people blame others. Average people blame themselves. The wise see all blame as foolishness. - Epictetus * Pars magna bonitatis est velle fieri bonum / A great step toward goodness is the desire to be good - Seneca * "Muistisairaus osoittaa, että emme oikeastaan elä oman päämme sisällä. Elämme toisten pään sisällä, jos missään." -p403.
The book ends with Rudyard Kipling's famous poem 'If'
Persoonallisesti kirjoitettu teos vaikeasta aiheesta, etuna vielä se, että vie lukijan mukaan kehitysmatkalleen vähä vähältä eikä kaada kaikkea valmista lukijan päälle yhdellä kertaa. Näin sisältö on helpompi omaksua. Alku on hyvin hauska, remeltäjäpoitsun elämäntarina naurattaa, mutta vähä vähältä asiaa kertyy yhä enemmän ja syvemmältä. Melko laaja teos, mutta suuri osa on kuitenkin lainattua tekstiä, jota kirpeästi kommentoidaan. Aihe on tuore ja tekijällä on oikeasti jotain sanottavaa. Lainattuja osuuksia on mahdollisuus mennä silmäillen ja seurata päähenkilön tilannetta, erityisesti herrasmieskokeilun vaikutusta avioliittoon, joka on teoksen kantava ydin. Tekijä laittaa itsensä likoon ja pääsee perille asiassaan. Teos muodostaa jonkinlaisen antiteesin aikamme ilmiöille ja tekee mieli lukea teoksessa mainittuja muitakin kirjoja. Erityisen kiinnostavalta tuntuu teos, jossa englantilainen tekijä paljastaa ajatusmaailman, joka vie alaspäin elämässä - kaikki on muiden syytä, itse on vain ajopuu muiden armoilla ja joutuu tekemään huonoja asioita muiden ihmisten vajavaisuuden takia. Olisi myös kiinnostava lukea Konstigin ennen tätä kokeiluaan kirjoittamia teoksia.
Nykyään miesten puku voi vaikuttaa jäykän tylsältä verrattuna naisten näyttäviin juhlavaatteisiin, koruihin ja laukkuihin, huiveihin ja kimalteeseen. Mutta toisaalta se saa naisten vaatteet näyttämään hutiloidulta ja harkitsemattomalta. Näin etenkin on isossa seurassa, jossa joukko miehiä näyttäytyy puvuissa yleensä yhteensopivilta, mutta naiset sekalaiselta kokoelmalta kilpailevia nonparelleja. s. 90
Inspiroiva ja innostava kirja! Loppua kohden Konstigin taipumus ehdottomuuteen tuntui valitettavasti kuitenkin muutamaan otteeseen "ei-herrasmieheksi" koettujen "niiden toisten" väheksymiseltä ja ylimielisyydeltä. Tästä huolimatta heräsi paljon hyviä ajatuksia jokapäiväisestä olemisesta (ja pukeutumisesta).
Iso suositus! Kirja oli erinomainen ja itselle miehenä puhutteleva ja inspiroiva. Herrasmieheydestä ei nykyaikana kuule paljoakaan puhuttavan, mikä on sääli, sillä uskon että miehet (ja naisetkin) voisivat paremmin, jos omaksuisimme jälleen nämä herrasmiehen ihanteet elämäämme.
"Haasteet eivät ole esteitä tiellä, haasteet ovat tie."
Mukaansatempaavasti kirjoitettu matka miehisten ihanteiden maailmaan. Oman innostuksensa kautta Konstig onnistuu innoittamaan myös lukijan ja kuin vaivihkaa sitä huomaa pohtivansa omaa elämäänsä ja käyttäytymistään ja itsensä kehittämisen tarvetta. Suosittelen.
Mainio ja hauskasti kirjoitettu kirja, ainoana suurena miinuksena vahva mieskeskeisyys. Aikaisempia Konstigin tekstejä diggaavana olisin odottanut enemmän kriittisyttä "alfamies"-asennoitiin modernin herrasmiehen määritelmää etsiessä.
Tunsin piston sydämessäni, kun tätä luin. Mutta yritän hyväksyä, että minun ei tarvitse olla herrasmies. Mainio kirja, hivenen uuvutti tarkat ja yksityiskohtaiset historian kuvaukset mutta nekin kyllä jaksoi, kun tiesi, että sivistyy.
Kirjoittajan matka herrasmieheksi herättää ajattelemaan ja inspiroi itseänikin ottamaan askeleita samaan suuntaan, mutta kirjoittajan vähän kritiikitönkin yritysjohtajien ja upseerien ihailu ihmetytti.
Mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja. Herätti paljon ajatuksia ja sisälsi monia mainintoja kirjoista, joita tulen lukemaan myöhemmin, ne löydettyäni ja hankittuani.