Lumimyrskyn riepottelemana uudenvuodenpäivänä vuonna 1975 löytyy fennoeurooppalaisen herraskartanon portailta vastasyntynyt tyttölapsi käärittynä The European -sanomalehteen. Hänen kasvatusisänsä, paroni och Taxar, joka on lukenut Voltairen Candidea, antaa viattomalle lapselle nimeksi Candida.
Tyttö kasvaa ja rakastuu kasvatusveljeensä Kunoon, mutta romanssi saa äkillisen lopun. Candida ajetaan pois kotoaan, ja hän aloittaa odysseian uudessa, uljaassa Euroopassa.
Lindberg liikkuu sulavasti vallattoman kertomuksen ja terävän satiiriin, koomisen ja epätoivoisen välimaastossa. Lindberg on Voltairen jalanjäljillä, mutta hänen omapäinen tyylitaiturointinsa ja pulppuava fantasiansa tekevät tekstistä ehdottoman omaleimaisen.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-1995: 100/100) (1996: 1/6) 1997: 3/6 1984-2022: 104/262
4,5/5. No, tämähän oli yllätys! Nousi heittämällä mun listoilla yhdeksi parhaista Finlandia-ehdokkaista. Voltairen Candiden sisarteos? (Tuo pitäisi muuten tämän Candidan innoittamana lukea pian uudelleen. Hiljattain sen äänikirjana kuuntelin, muttei se vastannut alkuperäistä lukukokemusta vuosia sitten, jonka muistelen olleen yksi hauskimmista ja parhaista koskaan.) Tässä Candidassa olivat mielestäni huumori ja "asia" hyvässä tasapainossa. Oli uskomattomia sattumuksia, muttei nähdäkseni kuitenkaan oltu päättömiä päättömyyden itsensä vuoksi älyä unohtaen (vertaa vaikkapa Jonas Jonassonin Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann). Pääteemana Candidassa oli varmaankin eläimiä, luontoa – ja ihmisiä itseäänkin! [inbesparingar! nedskärningar! och åtstramningar!] – huonosti kohtelevan kapitalismin kritiikki.