Sarjakuvalehdet ovat kuumentaneet tunteita siitä lähtien, kun ne toisen maailmansodan jälkeen levisivät ympäri maailman. Lapsille miellettyjen julkaisujen aikuiset teemat herättivät moraalinvartijoissa paniikin, ja sekä Suomessa että maailmalla sarjakuvia ryhdyttiin suitsimaan. Sarjakuvien tekstejä on muutettu tai käännetty tahallisesti väärin, ja yksittäisiä sanoja on kielletty. Ruutuja on peitetty tai piirretty uudelleen. Julkaisijat ovat joutuneet oikeuteen, jopa vankilaan, ja taiteilijoiden henkeä on uhattu. Sarjakuvasensuuri piirtää aiheesta seikkaperäisen kuvan. Vaikka arvostus sarjakuvaa kohtaan on vuosikymmenten kuluessa kasvanut, yhä edelleenkään sarjakuvan keinoin ei ole sallittua sanoa mitä tahansa.
Hyvä historiikki, mentiin syvälle mutta ainakin tuntui että aikalailla kaikki oleellinenkin käytiin läpi. Kirjoitusvirheitä oli tarpeettoman paljon, se oli vähän raskas tekijä muutoin näppärässä teoksessa. Tuntui että kertausta oli kappaleiden välissä hieman liiaksi, mutta ei se oikeastaan häirinnyt. Kuvaesimerkeistä plussa, hyvä kavalkadi oltiin saatu aikaiseksi. Vähän harrastelija- tai fanikirjoitushenkinenhän tämä oli mutta tokihan tietokirjalle voidaan katsoa plussaksi kirjailijan tarmokkuus aihetta kohtaan.
Kattava katsaus sarjakuvasensuuriin meillä ja maailmalla. Kirja käy läpi eri aikakaudet ja maat, joissa sarjakuvia on sensuroitu tavalla tai toisella, keskittyen Yhdysvaltoihin ja Euroopan maihin. Kirjan voi katsoa käsittelevän karkeasti kolmea kokonaisuutta: ennen 1950-lukua, 60-80-luvut ja uusimmat tapaukset. Vanhemmat ajat ovat vahvemmin edustettuina, koska silloin sensuurikin oli kovempaa tai ainakin pohjat sensuurilaeille tai -käytännöille luotiin silloin.
Kirja on mielenkiintoinen ja aihe perusteellisesti tutkittu (lähdeluettelon pituuskin on aika huima!), joskin se on välillä melkoista vuosilukujen/päivämäärien ja nimien ilotulitusta, joka voi tuntua raskaalta luettavalta. Eri maiden sensuurikäytäntöjä peilataan toisiinsa ja niiden vaikutuksia esitellään kattavasti ja lukija saakin hyvän kuvan siitä, miten sensuuri on matkannut maasta toiseen. Kirja on muutenkin jäsennelty hyvin.
Kuvitusta on tukemassa tekstiä ja useista sensuurin kouriin joutuneista kansista tai ruuduista on esimerkit, mikä on aina plussaa kun käsitellään visuaalisen median aiheita. Tekstin olisi oikolukija saanut käydä vielä kerran läpi, sillä enpä ole aikoihin lukenut kirjaa, jossa olisi yhtä paljon kirjoitusvirheitä kuin tässä.
Lukiessa tuli jatkuvasti ajatelleeksi, miten aina kun tulee jotain uutta, sen pelätään turmelevan. Ensin kirjat, sitten sarjakuvat, elokuvat, televisio, videopelit, uusimpana mobiililaitteet... Ei voi kuin naurahtaa.
Hyvä esitys sensuurin historiasta. Miinusta tarinoiden harhailusta. Aika usein oli pitkähköjäkin pätkiä sarjakuvien kustannushistoriasta, jotka vaikka kenties tekivät tästä paremman sarjakuvan yleishistoriikin, niin olivat turhia ja turhan raskassoutuisia pelkkää sarjakuvasensuurin historiaa ajatellen.
Okeinkirjoitusvirheitä ja muuta pientä ongelmaa oli ihan liikaa, kustannustoimittaja oli saanut vielä kerran oikoluettaa teoksen ennen painoa.
Lisäksi vähän sellaisia laajempia yhteyksiä ja sellaista kokonaiskuvan hahmottelua. Nyt on vähän liikaa analysoitu ehkä lillukanvarsia kun laajempi kuva olisi kiinnostanut kovasti.
Mutta se mistä en yllä ole narissut, on sitten erittäin hyvää historiikkia aiheesta eli kiitos Severille.
Tykkäsin todella paljon. Olen lukenut paljon sarjakuvia viimeisen reilun 40 vuoden aikana. Tämä kirja antoi sarjakuvien sensuurista hyvää yleiskuvaa. Sensuurin lisäksi teos antoi myös yleistä lisätietoa sarjakuvien historiasta. Vahva suositus lukea kaikille sarjakuvia rakastaville.