Professori Heikki Ojan "Universumi." on omaperäisesti laadittu käsikirja maailmankaikkeuden ilmiöistä ja niiden tutkimisesta. Kirjan sivujen alalaidassa kulkee aikajana maailmankaikkeuden tarinasta alkuräjähdyksestä nykyhetkeen saakka. Yhdellä aukeamalla aikajana esittää aina 100 miljoonan vuoden ydintapahtumat.
Teoksen varsinaiseen tekstiin Oja on valinnut 106 keskeistä nykytähtitieteen ilmiötä. Niistä jokaisen hän esittää tiiviisti yhdellä aukeamalla valokuvin höystettynä. Oja nimeää luonnon perusvoimiksi vahvan ja heikon ydinvoiman, sähkömagneettisen voiman, painovoiman ja pimeän energian. Kukin näistä perusvoimista saa kirjassa samoin tiiviin yhden aukeaman esityksen. Oja selvittää myös monipuolisesti, miten sähkömagneettista säteilyä käytetään universumin kohteiden tutkimisessa.
Kirjan rakenteen perusidea on yllättävän onnistunut. Yksi aukeama kutakin aihetta kohden ei tee teoksesta hajanaista tilkkutäkkiä, vaikka niin voisi odottaa. Oja on hyvä kirjoittaja. Hän välttää ammattislangia ja kirjoittaa selkeää tekstiä, jonka myös muut kuin tähtitieteeseen vihkiytyneet pystyvät vaivatta omaksumaan. Esimerkiksi Ojan esitys maailmankaikkeuden kehittymisen alkuhetkistä on erinomainen. Kirjan runsas kuvitus valaisee tekstiä onnistuneesti.
Totuuden nimessä on todettava, että yhden aukeaman periaate ei ole käytössä läpi koko kirjan. Teos alkaa reilun kymmenen sivun yhteenvedolla, jossa esitetään tiiviisti saavutukset maailmankaikkeuden tutkimisessa. Koin itse niin, että kirjan loppuosa on oikeastaan tämän yhteenvedon lavennus, jossa pureudutaan tarkemmin tähtitaivaan yksittäisiin ilmiöihin ja niiden havaitsemiseen.
Oja pohtii kirjansa lopuksi, mitä tuloksia avaruuden tutkimiselta on odotettavissa lähitulevaisuudessa. Rakenteilla on paljon uusia laitteita, jotka antavat mahdollisuuksia uusiin löytöihin. Yksi painopisteala on ilman muuta elämälle suotuisien planeettojen etsintä. Oja odottaa, että jo lähiaikoina saamme vihdoinkin näytön maapallon ulkopuolisesta elämästä eli "lähes varmaa on, että parinkymmenen vuoden sisällä tiedämme, että maapallo ei ole elämän ainoa tyyssija universumissa".
Pimeä aine ja pimeä energia ovat jo vuosikymmeniä kuuluneet tähtitieteen suurimpiin mysteereihin. Koko maailmankaikkeuden aine- ja energiasisällön summasta vain 5% on tavallista havaittavaa ainetta eli lähinnä tähtiä, planeettoja ja kaasupilviä. Pimeää eli havaintojemme tavoittamattomissa olevaa ainetta on viisinkertaisesti eli 26%. Peräti 69% on pimeää energiaa, jonka vaikutuksesta maailmankaikkeuden on havaittu yllättäen laajenevan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Pimeän aineen olemassaolo voidaan tunnistaa sen painovoimavaikutuksen kautta, mutta pimeän aineen hiukkasia ei ole toistaiseksi pystytty yrityksestä huolimatta löytämään. Myös pimeän energian lähde on pysynyt sitkeästi tutkijoilta piilossa. Tähtitieteilijät odottavat, että tulevan kymmenvuotiskauden aikana pystytään vihdoin tekemään läpimurto pimeän aineen hiukkasten etsimisessä.