Valitse puolesi. Sinä vuonna maa oli kylmä ja peittyi paksuun valkoiseen kerrokseen, joka tahrautui veljistä ja siskoista vuotavaan hurmeeseen. Kansassa oli kipeä repeämä. Jokaisen oli valittava puolensa.
Valitse tarinasi. Millainen olisi sinun tarinasi Suomen itsenäisyyden ensihetkillä? Säilyisikö hyvyytesi vai horjuisiko moraalisi? Kykenisitkö pysymään siviilissä, puolueettomana? Olit mies tai nainen, punainen tai valkoinen, elämän sattumanvaraiset oikut ja silmänräpäyksessä tehdyt valinnat muovaavat tarinaasi eteenpäin.
Valitse kohtalosi. Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 on immersiivinen romaani, joka vie lukijan sisällissodan aikaan, kahtiajakautuneen Suomen raastavimpiin hetkiin. Romaani sisältää miljoonia erilaisia tarinoita yksissä kansissa. Tarinan pääosassa olet sinä, lukija. Tee valintasi ja lue kohtalosi -- ja kun olet kokenus yhden elämäntarinan, uppoa seuraavaan.
Mike Pohjola (s.1978) on kirjailija, pelisuunnittelija ja yrittäjä. Hän on taiteen maisteri ja Helsingissä asuva turkulainen. Pohjola on julkaisuut romaaneja, roolipelejä ja näytelmiä ja voittanut Emmyn, Prix Europan, Luku-Varkauden ja Kultaisen lohikäärmeen. Pohjolan edellinen, Turun paloa käsittelevä romaani 1827 sytytti lukijat ja kriitikot.
Erilainen ja mielenkiintoinen lukukokemus! Kirja sisälsi muutamia epäloogisuuksia ja joissain tarinoissa saattoi jäädä tietyillä valinnoilla jumiin, sillä kaikkia henkilön mahdollisia taustatietoja ei ollut muistettu huomioida. Oli kuitenkin herkullista astua erilaisten hahmojen saappaisiin ja kokea Suomen sisällissota heidän kauttaan.
En tiedä milloin tällainen immersiivinen, tuhansia tarinamahdollisuuksia sisältävä romaani voidaan merkitä varsinaisesti luetuksi, mutta olkoon se nyt samana päivänä kuin aloitinkin sen. Lähinnä siksi, että vaikka joitain tarinoita tästä vielä joskus selailisinkin läpi, tuskin samalla intensiteetillä kuin nyt ensihuumassa.
Hauska, monipuolinen, kunnianhimoinen ja monella tapaa rohkea teos, harmi ettei itse tarinat kuitenkaan päässeet kovin syvälle ja naishahmotkin olivat vain "heikompaa" ainesta, jotka eivät esimerkiksi valkoisten riveissä taistelemaan päässeet. Tai en tiedä, saattaahan tuolla olla vielä joku tarina jossa pääsikin, mutta silti vähän väsynyttä väittää, että sitä vuoden 1918 aatemaailmaa on aina jollain tapa pakko toistaa ja noudattaa mitä naisasiaan tulee, kun muissa asioissa sitä ei kuitenkaan samalla tavalla olla uskaltamatta vastustaa.
No, niin tai näin, hauska ja viihdyttävä kirja ainakin joksikin aikaa selailtavaksi. Ehkä vähän vähemmillä vaihtoehdoilla oltaisiin voitu päästä vähän syvempiin tarinoihinkin. Ei se määrä, vaan laatu, tässäkin.
Vuorovaikutuksellinen, pelillinen ”roolipeliromaani”, jonka tapahtumat mukailevat todellisia tapahtumia Suomen itsenäistymisen ja vuoden 1918 tapahtumien ajoilta. Tarinan edetessä lukijan oman hahmon kohtalo määräytyy paitsi lukijan omien valintojen, myös arpaonnen mukaan - ja näyttää siten hienosti ja konkreettisesti, miten hiuskarvan varassa ihmisen elämä, etenkin tällaisissa sodan kaltaisissa poikkeustilanteissa, voikaan olla. Muutamia epäloogisuuksia tai lipsahduksia saattoi pitkään lukiessa (monia kohtaloita seuratessa) tulla vastaan, mutta ei häiritsevyyteen asti.
Hahmoissa tai vaihtoehtoisissa juonenkuluissa oli myös ilahduttavasti huomioitu mm. kieli- ja kulttuurivähemmistöt. Kantasuomalaisen lisäksi saattoi hahmoksi valita vaikkapa tataarin tai venäläisen lapsen. Myös hetero-oletus/normi saattoi tarinoissa rikkoutua. Kovin syvällisiä hahmoja ja tarinoita ei tällä tekniikalla päässyt tietenkään syntymään, mutta idea on mielestäni loistava. Tällainen lukemisen tapa voisi innostaa erityisesti myös nuoria. Aloin jo suunnitella, miten tällaista voisi hyödyntää kirjallisuuden opetuksessa!
Mietin, missä vaiheessa voin sanoa, että olen lukenut tämän kirjan. Nyt kuitenkin on kulunut kymmenen päivää siitä, kun tämän käsistäni laskin, ja täytyy sanoa, että ei tee mieli palata takaisin lukemaan. Ehkä olen siis lukenut tarpeeksi.
Sinä vuonna 1918 on siis valitse oma seikkailusi-tyylinen kirja. Lähinnä tämä sai minut kiinnostumaan kirjasta, mutta jouduin valitettavasti pettymään. Mahdollisia tarinoita olisi voinut olla vähemmän. Nyt niitä oli niin paljon, että yksittäinen tarina jäi todella lyhyeksi ja pinnalliseksi, eikä siinä syvennytty ollenkaan päähenkilön tarinaan tai mihinkään sivujuoniin.
Pääsin lukemaan kirjan kahdesti ja koin sisällissodan sekä punaisena että valkoisena. Tuntui kuitenkin, että kokemukset olivat lähinnä kuin oppikirjasta repäistyä, eivätkä kaunokirjallista tekstiä. Tämä teos olisi mielestäni hyvä vaikkapa yläasteen tai lukion historian kurssille, mutta itse en juuri mitään uutta saanut irti, vaikka en ole edes kovin paljon lukenut Suomen sisällissodasta. Ehkä julkaisualustaakin olisi voinut miettiä. Tarinat toimisivat ehkä paremmin tietokoneella tekstipohjaisena pelinä kuin paperisessa kirjassa.
Annan kaksi tähteä lähinnä siitä hyvästä, että idea oli hyvä, mutta toteutus ei niinkään loppuun asti mietitty. Pidin kuitenkin siitä tausta-ajatuksesta, että annetaan lukijan nähdä, kuinka paljon esimerkiksi sattuma saattoi vaikuttaa sisällissodan tapahtumiin ja yksittäisten ihmisten kohtaloihin. Minunkin hahmoni joutui keskitysleirille vain siitä syystä, että oli suututtanut yhden väärän ihmisen jossakin kohtaa elämäänsä. Suosittelisin tätä kirjaa niille, joilla on hyvin vähän tietoa Suomen sisällissodasta, mutta syvempää näkemystä tapahtumiin se ei valitettavasti tarjoa.
Vanhana roolipelaajana innostuin tästä immersiivisen romaanin konseptista, eli siitä, että luot hahmon, heität noppaa, ja luet mitä tapahtuu. Kuusi kertaa jaksoin pelata hahmon läpi (yhdellä kertaa tein jonkun fiban sillä muutuin kesken tarinaa raskaana olevasta naisesta merimieheksi, joka ei koskaan palannut kotimaahan...). Sitten uteliaisuus voitti (koska kuolin usein, ja koska kirjan laina-aika lähestyi loppuaan) ja luin kirjan lineaarisesti kannesta kanteen. Tekstinä tämä oli hyvin selostavaa, mutta konseptina siis kiinnostava. Olisi kyllä varmaan toiminut lopulta digiversiona paremmin, jossa käyttäjän virheet olisi voinut koodata pois. Pisti kuitenkin ajattelemaan kansalaissotaa monelta kantilta, niin kuin oli käsittääkseni tarkoituskin.
Mike Pohjolan teos Sinä vuonna 1918 on vuorovaikutteinen romaani, jossa pääsee erilaisten hahmojen pään sisään. Tarinoiden sisältöön ja juoneen voi vaikuttaa itse, mutta myös sattumalla on sijansa. Tämä arvostelu noudattaa kirjan rakennetta. Siirry kohtaan 1. Aluksi.
1. Aluksi Tarinat sijoittuvat 1910-luvulle ja pääosin sisällissodan aikaan. Lukija voi päättää, minkä niminen ja ikäinen päähenkilö on ja mistä maakunnasta hän on kotoisin. Alun huutolaislapsen kauppaamisen jälkeen alkavat valinnat ja sattumat. Kommunistilapsen ja uskovaisen lapsen tarinat erkanevat, ja myös huutolaislapsen sijoituspaikka ohjaa tapahtumia. Eri juonilinjat johtavat muun muassa Tampereen taisteluihin, Viipurin taisteluihin, vankileirille, piilopirttiin tai ennenaikaiseen kuolemaan.
Jos haluat lukea, millaisia tarinoita luin, siirry kohtaan 2. Tuhannet erilaiset tarinat. Jos sinua kiinnostaa, mitä ajattelin tarinoista, siirry kohtaan 3. Kokemuksia eri ihmisten päiden sisältä. Mikäli haluat lukea, mitä ajattelin Mike Pohjolan ratkaisuista, siirry kohtaan 4. Pohdintaa. Jos sinua kiinnostavat vain muut asiat kuin tämä arvio, siirry kohtaan 5. Loppu.
2. Tuhannet erilaiset tarinat Alun jälkeen tarinassa on mahdollisuus päätyä hyvin monenlaisiin paikkoihin ja näkökulmiin. Luin tarinoita punaisten ja valkoisten näkökulmasta, isänmaallisen lapsen tarinan, uskovaisen ihmisen tarinan, tarinan punapäälliköksi päätyneen muslimin näkökulmasta ja tarinan punakaartiin liittyneen juutalaistytön näkökulmasta. Olin kaksi kertaa Fredrikssonin torpassa ja kahdesti Gyldenhjelmin kartanossa. Koin Tampereen ja Viipurin taistelut sekä punaisten että valkoisten näkökulmista.
Jos haluat lukea kokemuksiani eri ihmisten päiden sisältä, siirry kohtaan 3. Kokemuksia eri ihmisten päiden sisältä. Muussa tapauksessa siirry kohtaan 4. Pohdintaa.
3. Kokemuksia eri ihmisten päiden sisältä Pohjolan teos antaa mahdollisuuden eläytyä erilaisten ihmisten kohtaloihin ja ajatuksiin.
Suomen kansa jakautui kahtia sisällissodan aikana, ja jokainen joutui valitsemaan puolensa. Tiedän, minkä puolen olisin itse todennäköisesti valinnut vuonna 1918: sydämeni sykkii vasemmalla puolella. Luulen, että sain jo lapsena aika pahan vastareaktion fasismia ja Lapuan Liikettä kannattaneen isoisäni vuoksi. Isänisän koti oli kirjaimellisesti sisällissodan rajalinjalla, ja valkoisen Suomen perintö eli isäni kodissa. Minulla on ollut aina vaikeuksia hahmottaa valkoisen osapuolen ajatuksia.
Halusin kokea sekä punaisen että valkoisen näkökulman samoihin tapahtumiin. Siksi valitsin sellaisia juonia, joissa pääsin samoihin tapahtumiin sekä valkoisen että punaisen osapuolen horisontista. Pohjola avasi hienosti erilaisia näkemyksiä ja perusteluja tapahtumille. Valintojen ja sattumien kautta piirtyi kuva siitä, kuinka sattumanvaraisia ihmisten kohtalot olivat.
Yritin eläytyä valkoisen puolen isänmaallisiin ja hartaisiin tunnelmiin - turhaan. Oli kuitenkin hyvä päästä näkemään tarinan kautta valkoinen ”todellisuus” sikäli kuin sen voi hahmottaa kaunokirjallisuuden kautta.
Teologina halusin lukea myös juutalaisen ja muslimin tarinan. Tataariperheen poika Alista tuli sotaisa punapäällikkö, joka vei joukkonsa Tampereen taisteluun. Tämä oli ehkä kiinnostavin lukemistani tarinoista. Islamin osuus tosin kutistui hyvin vaatimattomaksi tarinan alun jälkeen.
Jos haluat lukea lisää erilaisista tarinalinjoista, siirry kohtaan 2. Tuhannet erilaiset tarinat. Jos haluat lukea pohdintaani teoksesta, siirry kohtaan 4. Pohdintaa. Jos haluat lopettaa lukemisen, siirry kohtaan 5. Loppu.
4. Pohdintaa Voiko sisällissodan miljoonia kohtaloita kuvata kattavasti? Mielestäni ei voi, eikä sitä kannata edes odottaa myöskään tämän romaanin kohdalla.
Pohjola on tehnyt valtavan työn suunnitellessaan ja kuvatessaan erilaisia ihmisiä kohtaloineen. Arvostan sitä. Hahmot jäivät kuitenkin aika latteiksi ja yksiulotteiseksi, ja tarinat olivat toisinaan hieman hyppeleviä, kun sujuvat siirtymät puuttuivat. Tarinoissa oli myös toisinaan epäjohdonmukaisuuksia.
Sisällissotaa kuvaavat romaanit päättyvät usein sisällissodan loppuun. Tämä romaani onneksi jatkaa tarinaa, jos henkilöhahmo vain jää eloon. Sisällissodan jälkeinen aika oli kyräilevää ja paranoidista, ja Pohjola nostaa sen ansiokkaasti esiin.
Interaktiivinen romaani kansalaissodan tapahtumista 1918. Valitsin itselleni hahmon, jonka myötä valitsin touminnan, jonka olisin valinnut omana itsenäni. Mukaan tuli väistämättä arvalla tehtyjä valintoja. Olin köyhän ja sairaan yksinhuoltajaäidin tytär, joka joutui huutolaislapseksi julmaan perheeseen. Lopulta karkasin ja pääsin konepajalle töihin. Värväydyin punakaartilaiseksi ja päädyin johtajakaartiin. Olin neuvotteleva ja aseita karsastava. Koska vapautin huutolaispojan, joka olu antanut yösijan vakoojalle, olin valkoisten suosiossa. Tampereen taistelujen kliimaksivaiheessa, pakenin yhden ryhmän mukana kohti Nokiaa. Jouduin punaisten vihaamaksi, koska jstkoin yön pimeydessä matkaa ilman ryhmän tukea. Jouduin punaisten vangiksi. Valkoisten vallattua Tampereen, päädyin valkoisten vangiksi, mutta minut vapautettiin, koska olin valkoisten suosiossa. Päädyin nuotioleirille metsään, jossa oli sekalainen joukko valkoisia ja punaisia. Sieltä päädyin punaisena jatkamaan Viipuriin, jossa osallistuin siis taisteluihin punaisena. Yöllä talo, jossa olin sängyssä nukkumassa, romahti ja minä kuolin. Mielenkiintoista, mutta annoin vain kolmosen, koska jokin tässä kirjassa sotii moraalisni vastaan. 1918 oli julma vuosi ja näin me tehdään siitä jo huvia. Vai onko tämä jo merkki kansakunnan sielun eheytymisestä?
Erittäin lämmin suositus valitse-oma-seikkailusi-tarinoista, historiasta tai politiikasta kiinnostuneille. Pirun koukuttava. Vedin yhdeksän kertaa läpi ja silti moni mahdollisuus tai valitsematon polku jäi kiehtomaan. Viisi kertaa kuolin (mikä ei ole missään nimessä huono juttu kun soditaan).
Kiinnostavimpia tarinoitani olivat lappilainen Lauri joka vietti koko sodan piilopirtissä pohjoisen korvessa; turkulainen Mikael joka piileksi viikkokausia kellariloukossa punaisia ja saksalaisten maihinnousun jälkeen lähti valkoisten kanssa Tampereelle kuollakseen siellä väijytykseen; ja stadilainen Väinö joka appeaan puukotettuaan joutui vankilaan, liittyi armahdusta vastaan punakaartiin ja menehtyi Viipurin liekkeihin.
Eihän tämä missään nimessä täydellinen ole ja väkinäinen monikulttuurisuus ärsyttää (juutalaisten hautajaisten yli joutui hyppimään jokaisella lukukerralla) mutta niin mainio idea että tarpeeksi hyvä toteutus riittää.
muoks: Pakko oli nostaa arvio viiteen tähteen, 20 kertaa läpi ja vieläkin innostaa. Tämä ei ole objektiivinen arvio siinä mielessä että kirjassa on em. ongelmia, mutta isosti meikäläisen kirja.
Ja tällaista paksua kirjaa en ollut jaksanut aloittaa, kun siihen oli niin paljon varauksia. Kuinka väärässä olinkaan. Eihän tässä ole koko kirjaa tarkoitus lukea. Pidin. Yllätyin, kuinka pidin. Muutaman kerran haksahdin unohtamaan, mitä olin valinnut, koska kirjaston kirjaan en voinut tehdä merkintöjä enkä jaksanut pitää päiväkirjaa lukemastani.
Uskoisin, että tämä muodoltaan innostaisi paljon enemmänkin lukijoita, mutta kannesta ei valitettavasti käy mitenkään ilmi, että kirjassa saa itse valita, miten etenee. Vastaavissa lastenkirjoissa lukisi kansikuvan päällä kissan kokoisilla kirjaimilla valitse oma tiesi tai muuta hassua.
Kokeile! Jos olet historiafriikki, silloin ei tarvi. Mutta jos historia ei ole sun juttu, suosittelen ihan kympillä.
En ole aiemmin vastaavaa interaktiivista lukukokemusta kokenut. Valintojen tekeminen osoitti konkreettisesti, miten pienestä ihmisen kohtalo ja elämä olivat kiinni. Kaikki inhimillisyys olisi pitänyt kitkeä pois ja jokainen päätös harkita ja punnita tarkoin. Mutta miten ihmeessä? Ei ollut aikaa harkintaan, ei ollut tietoa päätöksenteon pohjaksi, ympärillä hätä ja kaaos. Jokainen toimi siinä hetkessä, tapahtumien vyöryn viemänä. Olivatko valinnat oikeita vai vääriä, teot hyviä vai huonoja? Minusta me emme voi täältä sadan vuoden päästä arvottaa.
Viidestä hahmostani vain yksi säilyi hengissä, yksi kuoli vankileirillä, kolme teloitettiin, joko omien tai vastapuolen toimesta.
Pidin kirjan ideasta ja toteutuksesta. Lukija valitsee ja arpoo itselleen polun, jota seuraa. Näin kirjan voi aina aloittaa alusta ja katsoa miten olisi käynyt, jos olisikin alussa valinnut toisin. Erilainen, mutta mainio kirja sisällissodasta. Ei sellaista runollista tyyliä, josta yleensä pidän, mutta viihdyttävä, jos sotaa ja kuolemaa käsittelevä kirja voi sellainen olla.
Mielestäni mahtava konsepti, joka toimisi erinomaisen hyvin koneella, ei tarttisi muistaa ohjeita.
Luin viitisen tarinaa, joista lopun tosin pläräsin kaikki vaihtoehdot läpi. Välillä meni sekaisin, kun vihatut ja suosiossa olemiset vaihtui tiuhaan tahtiin. Yhden tarinan kohdalla jäin jotenkin luuppiin Saksalaisten maihinnousun ja piilopirtin välille, kun sopivaa vaihtoehtoa ei tunnu löytyvän. Joistain luvuista puuttui myös seuraavien lukujen numerot, kuten luvusta 7. uskovainen lapsi. Se hidasti lukujen etsintää. Yhdellä hahmolla päädyin merimieheksi, joka sairastui. Sairausluku kuitenkin oli ikäänkuin kotikaupungissa, mikä oli tarinankerronnallisesti hämmentävää. No, kuoli kuitenkin.
Näistä puutteista huolimatta tykkäsin ideasta ja toteutuksestakin sen verran, että 4 tähteä. Hyvin tällä sai aikansa kulumaan - liiankin hyvin, yöunet jäivät lyhyiksi. Tässä havainnollisteen uudella, osallistavammalla tavalla miten kohtalo ja ensin pieniltä näyttävät valinnat saattoivat viedä ihmistä sotatilan aikaan minne vain!
Hieno idea, hyvin tehty – mutta ei tämä minun juttuni ollut. Sinä vuonna 1918 on pohjimmiltaan peli, enkä oikein jaksa syttyä yksinpeleille. Ehkä yleisemminkin kirja ei ole paras formaatti tällaiselle: nyt oli hyvää pyrkimystä huomioida erilaisia hahmoja vaihtuvien määreiden avulla, mutta välillä tuntui, ettei näitä määreitä juurikaan huomioitu.
Tämä on osin kirjaformaatin tuoma rajoitus: kirjassa on rajallisesti tilaa, eikä vaihtoehtoja voi olla niin paljon, että kaikki yhdistelmät olisi mahdollista joka kohdassa huomioida kovin perinpohjaisesti. Seurauksena on välillä vähän epäloogisia käänteitä tai tunne siitä, että omilla valinnoilla ei ole merkitystä, kun tarina kulkee aina joka tapauksessa tiettyjen porttien läpi.
Ideasta kuitenkin pisteet: on hienoa, että joku tekee tällaistakin ja omat valaisevat puolensa tässäkin on. Kokeilepa itse pysyä neutraalina sisällissodan käänteissä – ei se helppoa ole, eikä varmasti ollut oikeastikaan.
Halusin kokeilla lukea selvitä kirjasta mahdollisimman neutraalein ja epäloogisin, sattumanvaraisin valinnoin ja jostain syystä tarina ei tuolloin toimi. Välillä olin punaisten vihaama, mutta avosylin tervetullut kaartilaisten kokoukseen. Alkuvaiheessa en törmäänyt kohtaan, jossa sukupuoli olisi pitänyt valita vaikka alussa avioliitosta vihjailtiinkin, sitten yhtäkkiä teinkin valinnan "Jos olet nainen ja...". Tämä tuntui oudolta ja laittoi pohtimaan, josko tuo naisnäkökulma on päälle liimattu kirjaan jälkikäteen?
Ymmärrän kirjan pointin ja mustavalkoisina valintoina tarina varmasti etenee hyvin, mutta maku katosi siinä vaiheessa kun Punaisten pitämästä kenttäoikeudesta päädyn valkoisten ylläpitämälle työleirille...jokin ei siis ihan toiminut.
Kokeilen vielä uudestaan tarinaa, vaikka jonkin vähemmistöryhmän silmin. Josko tuolloin polku kävisi enemmän järkeen.
En muista aiemmin tällaista lukeneeni. Kävin läpi yhteensä 6 tarinaa. Alussa valittiin hahmolle mm. sukupuoli ja kotiseutu sekä onko kyseessä onnellinen, murheellinen vai realistinen tarina. Omissa tarinoissani nämä valinnat olivat melko yhdentekeviä. Onnellisista tarinoista tuli murheellisia ja päin vastoin. Saamelaistarina taisi mennä läpi ilman, että saamelaisuudella olisi ollut mitään vaikutusta tarinan kulkuun. Yllättäviä ja humoristisiakin käänteitä tarinoissa kuitenkin oli.
Kirjan idea on oivallinen, mutta tämä toimisi paremmin diginä. Kouluaikana tämä olisi voinut olla kiva lähestymistapa historian tapahtumiin ja eri näkökulmiin. Nyt aikuisena olisin kuitenkin kaivannut enemmän syvyyttä tarinoihin.
Omien valintojen kautta lukijalle avautuu monenlaisia ihmiskohtaloita vuoden 1918 tapahtumista. Suurin osa niistä on kurjia, mutta joukossa on myös selviytymistä ja iloisia tapahtumia.
Luin kirjasta viisi tarinaa ja sen jälkeen selasin läpi kaikki ne mahdollisuudet, joita tarinassa olisi voinut tulla vastaan. Jotkut omat valinnat vaikuttivat tarinaan tosi paljon, jotkut taas eivät lainkaan. Minulle tuli olo, että jotkut ihmiskohtalot osuivat omalle kohdalle vain hyvin harvoin. Samaan aikaan huomasin olevani tosi usein erittäin samanlaisissa tilanteissa, kuten aina saman konfliktin äänellä usealla lukukerralla.
Löysin vaihtoehdoista myös jonkin verran virheitä. Kirjan idea on kiva ja lukukokemus hauska, mutta se olisi ehkä ansainnut vielä hiukan enemmän viilausta.
Tosi hauska kirja lukea, vaikkei aiheena sisällissota hauska olekaan. Kirjaa lukiessa saa tehdä itse valintoja ja päättää, millaiseksi kirjan päähenkilön elämä muotoutuu. Kirjan pystyisi lukemaan ties kuinka monta kertaa uudelleen, ja erilaisia valintoja tekemällä saisi aina eri tarinan. Kirja on vahvasti historiassa läsnä, ja sitä lukemalla oppii uusia asioita ja näkee asioita eri näkökulmista. Mahtavaa, että Suomen vähemmistötkin on huomioitu teoksessa ja valinnoissa. Tällaisia interaktiivisia kirjoja olisi mahtavaa lukea lisää!
Romaanin eteneminen pelin tavoin toimii minulle. Lukiessa täytyy vain pitää mielessään oman tarinan valinnat ja sattumukset tai pitää niistä kirjaa, jos kirja sattuu olemaan oma - luin kirjaston kappaletta matkalla enkä tullut tehneeksi muistiinpanoja, mikä välillä heitti minut punakaartilaisesta suojeluskuntalaiseksi kesken Tampereen taistelujen. Monipuolinen teos, jonka parissa viihdyin tuntikausia.
Mielenkiintoinen teos kaikin puolin! Tästä saisi todella hyvän pelin tai interaktiivisen kertomuksen, ja sellaisena toimisi vähän paremmin. Nyt nimittäin lukijan virheet vähän syövät tarinaa.
Jotkut pätkät tuntuivat vähän hosutuilta ja niissä vaihtoehdotkin olivat oudosti muotoiltu, joten niissä tuli helposti virheitä, jolloin tarina meni solmuun.
Merkkaan tämän nyt luetuksi vaikka luettuna on vasta muutama erilainen vaihtoehtokohtalo. Tykkään ideasta paljon, toteutus valitettavasti ontuu jonkin verran.
Ihan viihdyttävä. Ensimmäisellä lukukerralla menin sekaisin, kun en pitänyt kirjaa valinnoistani. Toisella yrittämällä pääsin järkevämpään lopputulemaan. Lukiolaisten vinkkauspakettiin voisi sopia.
Roolipeli oikeassa historiassa. Sota on. Olin 5 eri henkilöä ja lopuksi luin vielä järjestyksessäkin sivut. Helmet: 44 (kirja liittyy johonkin peliin; no, itseasiassa kirja ON peli mutta...) Popsugar: 34 (published in 2018)