Ida Erikssonin tytär Kirsti palaa kotiin ja avioituu äitinsä iloksi kuvanveistäjä Ilmari Aaltosen kanssa. Unelmat uhkaavat kuitenkin paleltua pakkasissa. Niinpä nuoripari palaa seuraavana keväänä etelään, hummailee pitkin Rivieraa Tulenkantajien seurassa ja saapuu Suomeen entistä vahvempana. Menestys odottaa nurkan takana, mutta kuinka käy muotitalon, kun Kirsti on raskaana? Entä onnistuuko Ilmari väistämään Minna Craucherin juonet? Pikku Vienan syntymä hellyttää Idan lopulta paljastamaan totuuden Kirstin isästä. Ankarien aikojen koittaessa Ida ja Kirsti turvautuvat jälleen toisiinsa.
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa on edetty kuudenteen kirjaan Taiteilijan vaimo. Sarja jatkuu vielä. Ensimmäisistä kirjoista tutun Idan näkökulma vaihtui edellisessä kirjassa, Ruokarouvan tytär, hänen tyttärensä Kirstin näkökulmaan ja mielestäni myös sarjan luonne muuttui syrjästäkatsojan roolista vahvan ja luonteikkaan Kirstin rooliin. Ida itse jäi kirjan taustahenkilöksi. Ruokarouvan tytär kirjassa Kirsti muutti Pariisiin, sillä hän oli kiinnostunut muodista. Taiteilijan vaimo teoksessa eletään vuosia 1927-30 ja alussa jatkuu Pariisin aika ja kuuma rakkaussuhde kuvanveistäjä Iivoon. Kirstin haaveena oli perustaa Helsinkiin muotiateljee tavallisille naisille. Kirsti oli taitava piirtäjä ja muotiluomukset valloittivat hänen piirroksensa. Luovan puolensa hän oli perinyt isältään. Kirsti Ja Iivo palasivat Suomeen ja vihille. Koti sai olla Kirstin entinen huone Albergassa äidin, Eliaksen ja kaksosveljien luona. Iivo pääsi naapuriin Ville Vallgrenin oppeihin ja Kirsti perusti ystävänsä kanssa muotiateljeen Bulevardille. Yrittäjän päivät olivat pitkät ja samoin Iivon päivät. Nuoripari joutui koetukselle, ennen kuin arki tasaantui. Taiteilijan vaimo on, kuten ihastuttava kansikuvansa, elävää menneisyyttä.
En fanita Mustosen kirjoja tai Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjaa, kuten aika moni. Ihanaa näissä kirjoissa on esiin heräävät menneet vuosikymmenet ja se, miten Mustonen näkee vaivaa pienten detaljien kanssa. Ajankuvaan voi hänen kirjoissaan aina luottaa! Näinä epävarmoina aikoina on myös kivaa lukea tällaista kepeää kirjallisuutta, jossa pääosa hahmoista on hyviä ja heille tapahtuu hyviä asioita. Mutta samalla en voi olla ärtymättä siitä, miten onnekkaita sattumia hahmoille jatkuvasti sattuu ja miten kaikki aina järjestyy niin helposti. Juonta tässäkään kirjassa ei varsinaisesti tuntunut olevan, kunhan seurattiin päähenkilöiden arkea muutaman vuoden ajan.
Nyt tietää jo mitä saa. Aikakauden ilmiöitä ja henkilöitä joiden ympärille on kudottu yksinkertaista, suoraviivaisesti etenevää juonentynkää. Ei aiheuta suurempia tuntemuksia, mutta koukuttaa ehkä lukemaan taas seuraavankin osan. Helppoa leppoisaa lukemista, sopii välipalaksi raskaampien teosten väliin.
Taattua Mustosta. Pidin tästäkin osasta valtavan paljon, on aina yhtä mukava palata seuraamaan Erikssonin perheen käänteitä. Kirjan ajankuva on hienoa ja ennen kaikkea pidän siitä kuinka kirjoissa vilisee kulttuurihistoriallisesti merkittäviä henkilöitä. Tällä hetkellä Syrjästäkatsojan tarina -sarja on suosikkejani kotimaisen kirjallisuuden saralla.
Paljon tapahtuu niin perheen arjessa kuin maailmassa heidän ympärilläänkin; kansikuvasta voi myös päätellä perheenlisäystä olevan tulossa. Suurten asioiden (ja ihmisten) kanssa ollaan siis taas kerran tekemisissä, todistamassa niiden tapahtumista, katsomassa niitä syrjästä. Tästä kirjasta mieleenpainuvimmaksi muodostui Iivon (siis: Ilmarin) painiskelu Helsingin (ja miksei koko Suomen) taiteilijapiireissä: karjalaispojan ei ole helppoa saada menestystä sisäänlämpiävässä porukassa. Kaiken etsimisen ja haahuilun taustalla on Albergan kartano ja sen emäntä Ida, jotka takaavat kaikille katon pään päälle ja ruuan pöytään.
Jälleen taattua Mustosta! Idan tytär Kirsti palaa Pariisista takaisin Suomeen kihlattunsa Iivon kanssa. Taiteilijasieluinen pariskunta yrittää etsiä paikkansa kotimaassaan. Iivo tekee kuvanveistohommia ja Kirsti perustaa muotihuoneen.
Enni Mustonen jättää taakseen viimeisenkin sisäisen logiikan ja uskottavuuden. Koko kirjassa ei esitetä muuta poliittista kantaa, kuin maltillinen oikeisto ja äärioikeisto. Poliittisen epäuskottavan yksiuloitteisuuden lisäksi kirja on täynnä pieniä kohtauksia, jossa joku menee jonnekin ilman syytä, joku lopettaa sellaisen asian tekemisen mitä ei ollut tekemässä tai aloittaa asian tekemisen vaikka oli keskellä jotain muuta.
Pidin erityisesti tässä kirjassa romanssin (arkisesta) kuvailusta ja siitä, miten tekstissä kuvaillaan rehellisesti Kirstin perheen kohtaamia haasteita. Kuvaillaan, miten Iivon taiteilijauralla tulee vastaan erilaisia töyssyjä, millaista on tuoreen perheenlisäyksen kanssa ja millaisia haasteita keskeinen sivuhenkilö Ludmila kohtaa (hän on aivan ihana ja monessa kohtaa liikutuin <3). Tarinassa ei ollut tällä kertaa liikaa historiallisia henkilöitä mainittuna tai pyritty tuomaan tarkasti kaikkia mahdollisia historiallisia tapahtumia kontekstia luomaan, vaan keskityttiin niin rauhallisiin kuin vilkkaampiinkin päiviin Kirstin perheen elämässä, eikä poukkoiltu liialti kaikkien historiallisten tapahtumien keskiössä. Tarinasta tuntui tämän myötä tulevan varsin lämminhenkinen, osittain varmaan mainion äänikirjan lukijankin myötä. Ihastuin miten nuoren parin arkea kuvaillaan ja kuinka vaikeuksistakin selvitään sinnikkyyden avulla. Eniten varmaan tarinan tenhoon vaikutti päähenkilön nuoruus, sillä lukijana pystyin eri tavalla samaistumaan ja ymmärtämään hänen ajatuksiaan verrattuna Idaan, joka on iältään lipunut jo kauemmaksi.
Nämä syrjästäkatsojan tarinat ovat kyllä ihan mahtavia, kirjan sivuilla vilisee useita henkilöitä, jotka kytkeytyvät historiallisiin tapahtumiin ja nämä tarinat tulee kerrotuksi Idan ja Kirstin välityksellä. Tässä Taiteilijan vaimo- kirjassa oli paljon samoja henkilöitä, kuin sarjan edellisessä osassa Ruokarouvan tytär, mutta tarkempi tutkistelu osoitti, että heillä on ollut osansa monissa merkittävissä tapahtumissa. Kirja sijoittuu 1920- luvulle ja tuo esille sen ajan tapahtumia Suomesta ja Pariisista. Tämä on kyllä mukava aikamatka menneeseen loistavan tarinan kerronnan parissa. Tykkään todella paljon siitä, miten tositarinat on saatu luontevasti tuotua osaksi romaania.
Helmet 32/2024 Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 miljoonaa puhujaa => 🎧 Enni Mustonen, Taiteilijan vaimo 👍 Ruotsi 9 milj. / Norja 4,8 milj. / Suomi 4,9 milj
Minä vain nautiskelen näiden Mustosten historiallisten fiktioiden lukemisesta, vaikka koko kirjan juoni ei itsessään ollut mikään jännittävä, mutta sujuva tapahtumarikas teksti kuitenkin koko ajan. Historiallisen aikakauden tapahtumat ja arjen kuvaus maistuvat aina tietyssä mielentilassa oikein mainiosti. Mustosen kuvailemat joulut ovat niin tunnelmallisia, tai sitten luon tunnelman päässäni, siksi, että joulut kuulostavat niin samalta kuin isotätini kertomat. Se, että aikakauden kulttuuripiirin merkkihenkilöt ovat läsnä henkilöinä tuntuu epäuskottavalta, vaikka kulttuuripiirit ovatkin olleet pieniä ja tiiviitä.
Tartun Sotaleskeen heti seuraavaksi kun satun sille lukutuulelle!
Tänään 23.3.2023 sain loppuun kirjan nimeltä Taiteilijan vaimo. Taiteilijan vaimo oli mielestäni hyvä, hauska, ihana, kaunis, koskettava, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Taiteilijan vaimo minulle tuli sellainen tunne että Ida ja hänen tyttärensä Kirsti ovat sisukkaita ja sinnikkäitä naisia. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍❤😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜😍💜 😍💜😍💜😍💜
Viihdyttävä romaanisarja suomalaisesta nais- ja taiteilijahistoriasta jatkuu. Nyt eletään 1930-luvun taitteen kieltolain, Lapuan liikkeen, orastavan lamakauden, tulenkantajien ja pariisilaismuodin sekä patsaita suurmiehistä rakentavan 10 vuotta kestäneen itsenäisyyden ja Suur-Suomi-haaveiden aikaa. Kirsti palaa Pariisista, avioituu, perustaa muotiliikkeen ja saa lapsen.
Yhtä elämänmakuinen ja kiinnostavasti kirjoitettu kuin aiemmatkin osat, mutta siitä huolimatta pitkään hiukkasen tylsä. Luulin, että tämä olisi sarjan heikoin kirja, kunnes loppumetreillä alkoi tapahtua. Se pelasti koko kirjan ja nosti sen tasoa merkittävästi. Lopun ansiosta koukuttuminen jatkui ja odotan jo maltamattomana mitä luvatussa seuraavassa osassa tapahtuu.
Tartuin taas Mustoseen, vaikka edellisen Syrjästäkatsojan osan luettuani vannoin, että tämä oli tässä. Tämä oli edeltäjäänsä parempi. Tarina oli aiempaa uskottavampi ja henkilöiden elämä otti kolhuja aiempaa enemmän. Teos otti mukaansa ja tätä oli kaikkiaan miellyttävä lukea. Täytynee tarttua myös jatko-osaan.
On se vain ihmeellistä, miten Mustonen saa kirjoitettua historian eläväksi. Ainakin omalla kohdalla varsinkin Syrjästäkatsojan tarinat ovat jopa innostaneet etsimään lisätietoa kirjoissa esiintyvistä, todellisista henkilöistä.
On myös hienoa päästä kurkistamaan lähimenneisyyteen siltä kannalta, miten toisaalta yksinkertaisempaa, toisaalta taas paljon monimutkaisempaa elämä on tuolloin ollut.
Nopeatempoista viihdyttävää kerrontaa, jossa vahvojen naishahmojen ympärille yhdistyvät historialliset tapahtumat. 1920-luku on vilkasta niin Pariisissa kuin Suomessakin. Kirjasarjan ystävät eivät pety Syrjästäkatsojan tarinoiden kuudenteenkaan osaan.
Taattua laatua Enni Mustoselta jälleen kerran, ja erinomaista kesälukemista myös. Tämäkin osa oli ahmaistava kerralla parissa päivässä, vaikka näin jälkeenpäin vähän harmittaa, etten voinut nauttia tästä pidempään. Niin mielenkiintoista kulttuurihistoriaa ja sujuvaa tekstiä!
(2018) Aiemmat osat ovat olleet toimivampia. Naisten arki 1920-luvun lopun Pariisissa ja Helsingissä on kyllä kiinnostavasti kuvattu, mutta juoni lakkasi kiinnostamasta loppua kohden, ihan kuin kirjailija olisi halunnut vain saada kirjan äkkiä valmiiksi.
Pidin aiemmista osista enemmän. Yhä edelleen herttainen, mutta samalla todellinen tarina jatkuu. Tämä oli sarjan kuudes osa, nykyaika lähestyy, ainakin yksi kirja vielä sarjasta lukematta.