Aiemmin olen lukenut Wellsin varhaiskauden loistavia scifi-romaaneja ja joitakuita(?) novelleja, mutta hänen filosofisempaan tai poliittisempaan tuotantoonsa en ole ennen tutustunut. Ikuinen liekki piti kuitenkin napata mukaan kun se kirjaston poistohyllyssä vastaan tuli. Onneksi tuli.
Ikuinen liekki on jatko-osa tai eräänlainen uusi versio Raamatun Jobin kirjasta. ”Kuten muinaisessa kertomuksessa, Jumalan pojat ovat koolla.” Myös Saatana on ”odottamatta saapunut paikalle” ja taas lyödään vetoa. Wells ei siis suoraan sano, että Saatana on yksi Jumalan pojista (Raamattu kun kai teologien mielestä on tämän – kuten kaiken muunkin – suhteen varsin monitulkintainen).
Jobin paikan on ottanut koulun kovia kokenut rehtori Job Huss, ja hänen kanssaan keskusteluja Jumalasta käyvät koulun johtokunnan jäsenet ja häntä hoitamaan saapunut lääkäri. Ikuisen liekin rakenne on siis aivan sama kuin Jobin kirjassa. Jobin kirjan lukeminen ei ole välttämätöntä Ikuisesta liekistä nauttimiseksi, mutta ainakin minusta Ikuista liekkiä lukiessani oli oikein hyvä, että luin Jobin kirjan toistamiseen aiemmin tänä vuonna.
Ikuinen liekki julkaistiin alkujaan vuonna 1919 eli heti ensimmäisen maailmansodan kauhujen jälkeen. Sota vaikutti rajusti myös suosikkikirjailijoihini. Se Arthur Conan Doylesta entistä kiihkeämmän spiritualistin ja Doylen lailla katolisuutta inhonneen Wellsin se sai pohdiskelemaan omaa suhdettaan uskontoon. Ottaen huomioon, että pohdiskelujen lopputulemana parikymmentä vuotta myöhemmin oli , että hän piti itseään lähinnä ateistina, on erittäin mielenkiintoista, että Ikuisen liekin on kustantanut Sley-kirjat. Sley on nimittäin Suomen luterilainen evankeliumisyhdistys.
Itse tarina on kaikille Jobinsa tunteville tuttu, joten ei siitä sen enempää. Poimitaan tähän kuitenkin muutama minusta mielenkiintoinen sitaatti.
S. 20: ”Luokaamme sitten uusi ja erilainen laji, jotain paljon viihdyttävämpää. Pankaamme esimerkiksi ihmisen aivot – ja tämä Sielu, josta aina jaksat jauhaa – muurahaisiin, mehiläisiin tai majaviin! Tai mustekalaan, joka on jo alunperinkin sangen hienotunteinen ja älykäs olento!” Eläintieteilijäksi valmistunut Wells olisi varmasti ilahtunut siitä, kuinka äärimmäisen älykkäiksi eläimiksi mustekalat ovat nykytutkimuksissa osoittautuneet.
S. 91–92: ”Miksi sulkisimme silmämme tosiasioilta? Jumalan luomistyön vaikuttimena on ollut joko suunnaton pahuus, saastainen mielikuvitus ja julma ahdasmielisyys tai sitten välinpitämättömyys ja epäoikeudenmukaisuus.” Luomistyön lisäksi noin voisi kuvata myös mm. uskontoja.
S. 136: ”Venäjällä ei näy enää jälkeäkään taiteista, tieteistä, loogisesta ajattelusta ja luovasta toiminnasta. Ehkä ne ovat kadonneet sieltä vuosisadoiksi.” Wells on edelleen valitettavan ajankohtainen.
S. 164–165: ”Jokaiselle ihmiselle olisi taattava parhaat mahdolliset olosuhteet olla paras mahdollinen itsensä.” Wells voisi tänä päivänä tienata leipänsä itsetuntoguruna.
S. 174: ”Minun nähdäkseni, kuten jo aluksi sanoin, tarkoitatte kiemuraisilla vertauskuvillanne vain hyvän tahdon ruumiillistumaa jokaisessa ihmisessä. Miksi silloin pitää puhua Jumalasta?” Niinpä.
Susanna Hirvikorven suomennos on sujuva. Sitä en tosin tiedä, mikä on se kielellisesti uudistettu laitos, jonka pohjalta hän on suomennoksensa tehnyt (sillä miksi niin mestarillisen kirjoittajan kuin Wellsin tekstiä pitäisi uudistaa?). Muutenkin Sley on tehnyt varsin hyvää työtä, sillä painovirheitä en kirjassa huomannut, ainoastaan joitakuita tavutusvirheitä (lähinnä keskelle riviä jääneitä tavuviivoja).
Ikuinen liekki on kerrassaan erinomaista Wellsiä. Se on toki erilainen kuin hänen scifi-klassikkonsa, mutta erittäin viihdyttävä yhtä kaikki. Wellsin ystävien ja Jobin kirjasta pitävien lisäksi myös uskontokritiikistä kiinnostuneiden kannattaa tähän tähän hieman unohdettuun teokseen tutustua. Hienoa, että se on saatavilla myös suomeksi.
4+/5