Mielenkiintoinen teos, sisälsi hyviä oivalluksia ja asukkaiden ajatusten nostamista. Kuitenkin joitakin tilanteita tulkittiin turhan kapeasti tietynlaisen linssin läpi.
Erinomainen kirja! Kannattaa erityisesti kaikkien keskiluokkaisten "kyllä kaikkien kannattaa äänestää"-tyyppien lukea. Saa toivottavasti vähän perspektiiviä. Erityisesti pidin siitä miten kirjoittajat tunnustavat oman hämmennyksensä ja vajaavaisuutensa vaikean asian äärellä. Ei valmiita vastauksia, vain avoimia kysymyksiä. Ja lopussa tiukkaa tykitystä demokratian puolesta ja temppuosallistamista vastaan.
Tutkija Eeva Luhtakallion ja toimittaja Maria mustarannan huomioita ja tutkimusta poliittisesta osallistumattomuudesta lähiöalueella.
Kirja pirstaloi kuvan välinpitämättömistä ja laiskoista lähiöasukkaista, niiden alueiden asukkaista, joilla ei äänestetä. Ei nimittäin voida puhua poliittisesta passiivisuudesta siinä kohtaan kun yhteiskunta itsessään on rakentanut tilanteen niin, ettei näillä ihmisillä ole arvokkuuden kokemusta tai kokemusta siitä, että heidän mielipiteillään olisi väliä tai että heidän tiedoillaan voisi äänestää. "en ole poliittinen ihminen ja en tiedä tarpeeksi että voisin äänestää"
Ja keitä he ovat jotka taas suoraan ajattelevat että äänestämisellä ei ole mitään väliä? Heitä joilla ei ole yhtään positiivisia kokemuksia yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Negatiiviset kokemukset ovat voineet alkaa jo koulussa ja ne ovat voineet jatkua tai ilmaantua uudelleen terveydenhuollossa ja esim. työkkärissä.
"miksi äänestää, kun ei kukaan poliitikko kuitenkaan pidä lupauksiaan tai puhu totta", ajatus on taas syntynyt niille, jotka elävät hankalissa oloissa yksinhuoltajana, pienituloisena, työttömänä eikä apua näy. Ainoa arvostus ja konkreettinen huomion osoitus heitä kohtaan kansalaisina on ilmainen kahvi ja pulla perussuomalaisten vaalipisteellä ostarilla, joka on muuten ainoa puolueen vaalipiste joka edes vaivautui alueelle kampanijoimaan.
Kirja kuvaa oivallisesti myös ruohonjuuritason osallistavia projekteja kaupungin puolesta. Uskomattoman kiusallista näennäistä toimimista, joissa ne vähätkin aktiiviset kuntalaiset lannistetaan täysin. Esim: kuntalaiset tuovat esiin huolenaiheensa epätasaisesta kivetyksestä ostarin edessä, sillä vanhukset kompastuvat siihen. Ratkaisu kaupungilta: järjestetään vapaaehtoisuuteen perustuvat talkoot , jossa pihan kivetys maalataan. Mitä !?
Kirja kuvaa kuitenkin parhaiten rakenteellista ongelmaa, jossa aktiivinen kansalaisuus on jollakin tavalla velvollisuus ja esim äänestysoikeuden käyttämättä jättäminen on velvollisuuden laiminlyömistä, vaikka todellinen laiminlyönti on tapahtunut näitä äänestämättä jättäviä ihmisiä kohtaan yhteiskunnan toimesta.
Oivallinen teos demokratian toteutumisesta lähiössä.
Kirjoittajat kertovat hyvin siitä, miten valtava juopa vallitsee coctail-kutsujen ja valtuustojen sekä raa'an ja rujon todellisuuden välillä suomalaisessa luokkayhteiskunnassa niiden joilla on (aina vain enemmän), ja heidän joilla piakkoin on enää perin vähän (jos mitään) hävittävää. Kirjoittajat kertovat, kuinka he parhaansa mukaan haluavat osallistua ja ansaita - paremman termin puutteessa - tutkittaviensa luottamuksen, sekä mahdollisuuksiensa mukaan asettautua samalle viivalle heidän kanssaan. He myös ymmärtävät, miten vaikea ja paikoin mahdotonkin tehtävä tämä on, sekä sen miten he siinä ajoittain myös epäonnistuvat. Tässä heillä on enemmän rehellisyyttä kuin koko kaupungin ylijohdolla koskaan on ollut.
Kirjoittajat lähestyvät kohtuullisella tarkkuudella ja perehtyneiseyydellä useammalla, myös vähemmän tunnetulla saralla, suomalaisen lähiön asukkaiden arkeen ja vaikutusmahdollisuuksiin. Sekä siihen miten hauras ja katoava luottamus niin virkamiehistön kuin poliitikkojenkin suuntaan "huonomaineisessa" lähiössä on. Heillä on mielenkiintoisia sekä myös toteuttamiskelpoisiakin ajatuksia siitä, miten tilannetta saatettaisiin parantaa, mikäli siihen olisi halua kaupungin johdossa.
Teos kuitenkin jää surullisen pintasipaisuksi todellisuudesta ja kokonaisuudesta. Kirjoittajilla kuitenkin on projektin ajalta varsin laaja aineisto, jota laajemmin hyödynnettäessä myös kirjan kokonaisuus olisi ansainnut paremman arvion. Lisäksi ehkä tiedostamattaan kirjoittajien oma "äidillisyys" aiheen suhteen lyö "alentuvuudessaan" läpi. Tämä on tietyin osin enemmän kuin ymmärrettävää sekä inhimmillistä. Eniten tämä näkyi ainoan nimeltä mainitun poliittisen ryhmän pelossa ja epäluulossa.
Ehkä otsikon mukaisesti on ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että kirjoittajat tyytyvät analysoimaan tilannetta. He eivät anna suoranaisia ohjeita siitä, miten tilannetta voisi parantaa. Se olisi kokonaan toisen teoksen aihe, ja vaatisi laajemman tekijäryhmän taakseen.
Pelkään pahoin, että kirja jää vähälle huomiolle juuri niiltä, joiden pitäisi siihen tutustua kaiken tarkimmin ja avoimimmin.
Helppolukuinen teos poliittisesta osallistumattomuudessa eräässä suomalaisessa lähiössä. Mielenkiintoinen kuvaus lähiön elämästä ja kirja osittain vastaa kysymykseen siitä, miksi lähiössä ei äänestetä yhtä aktiivisesti kuin asuinalueilla, joissa asuu koulutetumpaa ja parempiosaista väestöä.
Mielenkiintoinen katsaus lähiöiden demokraattisesta osallistumisesta. Selkeä ja tiivis kokonaisuus, jossa kuitenkin käydään läpi monenlaisia näkökulmia, syitä ja ratkaisuja.