Suosta nousi vahva, myskinen tuoksu. Kostea ja huumaava. Sumu nousi kietoen hänet kääreeseensä. Hän ei nähnyt kättään pidemmälle. Vain tulen kynsien pieni ritinä vilkkui valkoisessa, kylmässä usvassa. Suonhaltijat alkoivat lepattaa ympärillä pitkin, vaalein harsoin. Savunväriset hiukset sekoittuivat usvaisiin vartaloihin. Reeta tunsi kylmän käden poskellaan ja sysäsi sen kauhistuneena pois. Hän tarttui puukkoonsa, ainoaan turvaansa. Menkää pois! hän huusi. Sitten oli vain usvaa ja savuttava pieni tuli. Kaiken täytyi olla painajaista, mutta totta kuitenkin.
Susinainen oli väkevä kirja, ja kirjan Susinainen, Reeta, uhkui väkeä ja raskaina vellovia tunteita. Tekstiä oli vähän raskas lukea synkän ja ahtaan tunnelman vuoksi, joka peilasi voimakkaasti päähenkilön sumuista, vihan ja omistamisenhalun kyllästämää mieltä. Reeta nautti nuoruudestaan, nuoruudessaan, ja kun hänen verraten viaton hekumansa riistettiin kuvottavan väkivaltaisesti, hän menetti ilonsa ja astui mukaan valtapeliin, valmiina vaatimaan ja ottamaan mitä halusi niillä keinoilla, jotka hänelle suotiin. Kadotus leijui noitanaisen harteilla, ja hän oli tumma, kaunis ja pelottava. Voittokulkua seuraa aina sen päättyminen, mutta tässä tarinassa se oli sanalla sanoen eeppinen, sankarillinen häviäminen. Lienee selvää, että pidin tästä kirjasta paljon. Muinaishistoriallinen miljöö ehdottomasti auttoi.
A captivating story about Reetta, a woman living in the northern place called "World's Edge" in the Middle Ages. It is about witchcraft, shamanism and magic, creatures from myths such as earthlings and trolls... But it's also about psychology, how childhood affects our whole lives and creates a base for what we become - Caring or callous, sane or twisted, understanding or self-centered.
Mostly a melancholy book, this is definitely not a feel-good read. But for those interested in the Dark Times and shamanism this is a good choice.