Kylmäävä trilleri vihasta ja kostosta pienessä pohjoisessa yhteisössä. Maassa, jossa talviaurinko ei nouse horisontin ylle ja päivä kestää vain pari sinihämärää tuntia.
Nils Mattis löytää Esrangen avaruuskeskuksen väestönsuojasta paloitellun miehen ruumiin. Poliisia Nils ei tohdi kutsua karmean löytönsä ääreen, koska on juuri itse salakaatanut hirven lähialueella.
Kun poliisille selviää myöhemmin, että Nils on ollut ruumiin löytöpaikalla, tästä tulee epäilty. Koutokeinoon asettuneen apulaissyyttäjä Anna Magnussonin on jälleen kerran tultava sukunsa avuksi.
Kiirunan poliisiasemalle viransijaiseksi lähetetty Melker Grundström yrittää parhaansa mukaan selvittää porovarkauksia, joiden käsittelyä paikallinen poliisi on jo vuosia vältellyt. Nyt hänen on otettava hoitaakseen myös väestönsuojasta löytyneen tuntemattoman ruumiin tapaus. Ja juuri kun näyttää, että uhrin henkilöllisyys on selvinnyt, tapaus muuttuu vielä monimutkaisemmaksi.
Sama mies löydetään uudestaan. Tällä kertaa oman asuntonsa lattialta suurikaliiperisella aseella päähän ammuttuna.
Lars Pettersson ansaitsee kunniamaininnan ja kiitokset Kautokeino -sarjastaan, jossa Lappi, saamelaiset ja porotalous ovat pääosassa. Enimmäkseen ollaan Norjan Lapissa, mutta välillä poiketaan Suomen tai Ruotsin puolella.
Tässä kolmannessa osassa syyttäjästä porotilalliseksi siirtynyt Anna Magnusson on sivuosassa. Kirja on varsin tasapainoinen kokonaisuus, olisi voinut neljäkin tähteä antaa. Rikokset ovat näissä kirjoissa mielestäni sivuosassa, tärkeintä on se kaikki muu. Sen Pettersson osaa. Elämä, olosuhteet, ihmiset, luonto - kaikki on elämänmakuista, rehellistä ja uskottavaa. Miinusta typerästä suomennoksen nimestä. Alkuteos on Mörkertid.
Extremt bra scenografi! Eller så säger man kanske inte om en bok men författaren kan verkligen måla med ord. Jag ser verkligen världen där storyn utspelar sig och det är vackert. Men tyvärr så var handlingen lite tråkig och seg.