What do you think?
Rate this book
Hänen olivat linnut
Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut on suomalaisen modernin proosan suuria merkkiteoksia. Kerronnaltaan mestarilliseksi luonnehditun romaanin päähenkilöitä ovat leskiruustinna Adele ja hänen palvelijattarensa Alma. Heidän lisäkseen taloa asuttaa rovastivainaan pölyinen täytettyjen lintujen kokoelma.
Rovastin kuolemasta on vuosia, ihmiset ympäriltä kaikonneet jonnekin. Adelen ja Alman keskusteluissa palataan toistuvasti menneeseen: mitä tapahtui, millainen hän oli, tapahtuiko todella?
Sanat eivät taltuta elettyä elämää, sillä muisti antaa meille sen, mitä tahtoo, mihin suostumme tai kykenemme.
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1967.
Rovastin kuolemasta on vuosia, ihmiset ympäriltä kaikonneet jonnekin. Adelen ja Alman keskusteluissa palataan toistuvasti menneeseen: mitä tapahtui, millainen hän oli, tapahtuiko todella?
Sanat eivät taltuta elettyä elämää, sillä muisti antaa meille sen, mitä tahtoo, mihin suostumme tai kykenemme.
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1967.
256 pages, Hardcover
First published January 1, 1967
12 people are currently reading
351 people want to read
About the author
Marja-Liisa Vartio
19 books8 followersMarja-Liisa Orvokki Vartio (née Sairanen, 1955-1966 Haavikko; 11 September 1924 Sääminki, Finland – 17 June 1966 Savonlinna, Finland) was a Finnish poet and prose writer. Her writing career was short but influential. She was one of the leading modernist writers in Finland.
She studied art history and modern literature in University of Helsinki. She married an art dealer in 1945 and was introduced into Helsinki's writing and artistic circles. Her first collection s of poetry were published in 1952. In 1955 she married writer Paavo Haavikko. Around that time she started to write prose. Her prose is what she is most remembered for. Her work deals with dreams, fantasy and myth, and avoids personal comments and explanations.
Vartio published nine works of prose and poetry. Her works describe how the world changed in the twentieth century and the influence of this on human beings, especially on women. In her poetry she used folk literature as an inspiration. One of her novels, Hänen olivat linnut (The Parson's Widow) was published after her death. It tells about an old woman and her maid. The novel is considered Vartio's most central work.
She studied art history and modern literature in University of Helsinki. She married an art dealer in 1945 and was introduced into Helsinki's writing and artistic circles. Her first collection s of poetry were published in 1952. In 1955 she married writer Paavo Haavikko. Around that time she started to write prose. Her prose is what she is most remembered for. Her work deals with dreams, fantasy and myth, and avoids personal comments and explanations.
Vartio published nine works of prose and poetry. Her works describe how the world changed in the twentieth century and the influence of this on human beings, especially on women. In her poetry she used folk literature as an inspiration. One of her novels, Hänen olivat linnut (The Parson's Widow) was published after her death. It tells about an old woman and her maid. The novel is considered Vartio's most central work.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 46 reviews
October 18, 2017
Hänen olivat linnut. Olipa yllättävä kirja. Erittäin hyvällä tavalla!
En tiennyt kirjasta muuta kuin, että nyt luetaan Suomi-klassikkoa.
Oli vanhojen sukulaisten kyräilyä, katkeruutta, lusikoiden ja perintötavaroiden laskemista, kylänraitin vahtimista. Niin uskomattoman tylsistyttäviä aiheita, mutta miten ihmeessä Marja-Liisa Vartio kirjoitti inhimillisistä heikkouksista näin kiinnostavaa tekstiä?
Piika ja emäntä. Heidän outo, ja hullu, riippuvuussuhteensa.
Ja sitten ne linnut. Ruustinnan kuolleen aviomiehen pakkomielle. Alussa täytetty lintuparvi ja maailman katsominen lintuperspektiivistä ahdisti pahanlaisesti. Mutta kirjaa lukiessa kasvoi ymmärrys lintuja, lintuhulluja ja lintumetaforia kohtaan. Todella outo kokemus, mutta suosittelen, jos et ole kirjaa vielä lukenut.
Ja lopuksi on pakko mainita kerronta. Oli melkein pelkkää dialogia. Siinä pääsi henkilöiden sisään vaivihkaa, mutta syvästi.
Olipa huikea kirja - huh!
En tiennyt kirjasta muuta kuin, että nyt luetaan Suomi-klassikkoa.
Oli vanhojen sukulaisten kyräilyä, katkeruutta, lusikoiden ja perintötavaroiden laskemista, kylänraitin vahtimista. Niin uskomattoman tylsistyttäviä aiheita, mutta miten ihmeessä Marja-Liisa Vartio kirjoitti inhimillisistä heikkouksista näin kiinnostavaa tekstiä?
Piika ja emäntä. Heidän outo, ja hullu, riippuvuussuhteensa.
Ja sitten ne linnut. Ruustinnan kuolleen aviomiehen pakkomielle. Alussa täytetty lintuparvi ja maailman katsominen lintuperspektiivistä ahdisti pahanlaisesti. Mutta kirjaa lukiessa kasvoi ymmärrys lintuja, lintuhulluja ja lintumetaforia kohtaan. Todella outo kokemus, mutta suosittelen, jos et ole kirjaa vielä lukenut.
Ja lopuksi on pakko mainita kerronta. Oli melkein pelkkää dialogia. Siinä pääsi henkilöiden sisään vaivihkaa, mutta syvästi.
Olipa huikea kirja - huh!
March 5, 2025
Annan ehkä 3.5/5*
Aika voimakas teos kaiken maailman sukupolvellisesta traumasta, ihmisten välisestä yhteydestä ja sen sellaisesta. Mielenkiintoista kuvailua ja dialogia ja hahmot oli jotenkin kaikki ihan rikki. Hajalla.
Oikeesti kyllä aika hyvä tääkin. Pähkäilin näiden lintujen merkitystä niinkun ihan kirjan loppuun saakka, mutta uskon ymmärtäneeni niitä, ainakin jotenkin.
Rönsyilevä arvostelu tääkin. Kiva sana tuo. "Rönsyilevä"
Aika voimakas teos kaiken maailman sukupolvellisesta traumasta, ihmisten välisestä yhteydestä ja sen sellaisesta. Mielenkiintoista kuvailua ja dialogia ja hahmot oli jotenkin kaikki ihan rikki. Hajalla.
Oikeesti kyllä aika hyvä tääkin. Pähkäilin näiden lintujen merkitystä niinkun ihan kirjan loppuun saakka, mutta uskon ymmärtäneeni niitä, ainakin jotenkin.
Rönsyilevä arvostelu tääkin. Kiva sana tuo. "Rönsyilevä"
December 14, 2020
Un prodigio de narración, unos personajes inolvidables en un entorno asfixiante por cerrado y repetitivo que sin embargo está plagado de matices y de historias ocultas.
February 8, 2023
Marja-Liisa Vartion upeassa postuumina julkaistussa pääteoksessa Hänen olivat linnut kuvataan monipuolisesti ja vahvan symbolistisesti ihmissuhteita ja sisäisen mielen järkkymistä ja siitä aiheutuneita seurauksia.
Päähenkilönä on Adelaine eli Adele, joka on täytettyihin lintuihin hurahtaneen Birger-papin puoliso. Seurakuntalaiset alkoivat pitää jatkuvasti metsässä samoilevaa, lintuja täyttelevää ja lintusymboliikkaa vilisevää saarnojen esittäjää ihan omituisena. Välillä tarvittiin piispankin apua selvittelemään, onko villinä vellovissa huhuissa mitään perää. Pappilan kärähdettyä maan tasalle, uskonnolliset kirjat saivat palaa poroksi, kunhan linnut vain saatiin pelastettua.
Siitä päästäänkin eteenpäin, Adelen ja kälyjen huonoihin väleihin ja lopulta Birgerin kuolemaan. Noin kolmenkymmenen vuoden aikajänteelle sijoittuva teos pääsee varsinaiseen aiheeseen eli lintusymboliikkaan, mielenterveysongelmiin ja todellisuuspakoisuuteen, kun edesmenneen rovastin sisarukset hankkivat Alma-nimisen rotevan ja melko yksinkertaisen kotipiian, joka pitää Adelelle seuraa ja huolehtii kodista. Vuosikymmenten varrella hulluuden piirteet tulevat näkyville molemmissa vähä vähältä, ja oireita lievittämään sukulaisapteekkari antaa jos jonkinlaista troppia ja mielialalääkettä Adelelle.
Alma-palvelija tyytyy ikään kuin jonkinlaiseen orjanrooliinsa, vaikka toisinaan yrittää irtiottoa emäntänsä vaikutuksesta, mutta palaa aina takaisin. Hän joutuu vähitellen Adelen lintuihannemaailmansa vangiksi, jossa Adele on elänyt miehensä kuolemasta saakka. Polveilevassa ja eri aikatasoja yhdistelevässä dialogissa näiden kahden suhde kehittyy lähes symbioottiseksi, ja Adele onnistuu manipuloimaan Alman omaan hulluuteensa.
Kirjan loppuosa on kuin kohtalon sanelemaa, kun Alma ajautuu tilanteesta toiseen, kun ei enää muuta osannut – eikä hän saanut omaa elämäänsä koskaan hallintaansa…
Päähenkilönä on Adelaine eli Adele, joka on täytettyihin lintuihin hurahtaneen Birger-papin puoliso. Seurakuntalaiset alkoivat pitää jatkuvasti metsässä samoilevaa, lintuja täyttelevää ja lintusymboliikkaa vilisevää saarnojen esittäjää ihan omituisena. Välillä tarvittiin piispankin apua selvittelemään, onko villinä vellovissa huhuissa mitään perää. Pappilan kärähdettyä maan tasalle, uskonnolliset kirjat saivat palaa poroksi, kunhan linnut vain saatiin pelastettua.
Siitä päästäänkin eteenpäin, Adelen ja kälyjen huonoihin väleihin ja lopulta Birgerin kuolemaan. Noin kolmenkymmenen vuoden aikajänteelle sijoittuva teos pääsee varsinaiseen aiheeseen eli lintusymboliikkaan, mielenterveysongelmiin ja todellisuuspakoisuuteen, kun edesmenneen rovastin sisarukset hankkivat Alma-nimisen rotevan ja melko yksinkertaisen kotipiian, joka pitää Adelelle seuraa ja huolehtii kodista. Vuosikymmenten varrella hulluuden piirteet tulevat näkyville molemmissa vähä vähältä, ja oireita lievittämään sukulaisapteekkari antaa jos jonkinlaista troppia ja mielialalääkettä Adelelle.
Alma-palvelija tyytyy ikään kuin jonkinlaiseen orjanrooliinsa, vaikka toisinaan yrittää irtiottoa emäntänsä vaikutuksesta, mutta palaa aina takaisin. Hän joutuu vähitellen Adelen lintuihannemaailmansa vangiksi, jossa Adele on elänyt miehensä kuolemasta saakka. Polveilevassa ja eri aikatasoja yhdistelevässä dialogissa näiden kahden suhde kehittyy lähes symbioottiseksi, ja Adele onnistuu manipuloimaan Alman omaan hulluuteensa.
Kirjan loppuosa on kuin kohtalon sanelemaa, kun Alma ajautuu tilanteesta toiseen, kun ei enää muuta osannut – eikä hän saanut omaa elämäänsä koskaan hallintaansa…
November 29, 2025
Pidin tästä lukukokemuksesta, musta tuntuu että tässä kuvattiin alkoholisoitunutta, hullua naista ihan hyvin, ja tää kertomistyyli oli hyvinkin todentunuinen. Mä tulkitsin nämä tarinan linnut Adelen osalta häpeänä jota hän on kantanut jo vuosia mukanaan, ja johon oli lopulta helpompi tarrautua kuin mihinkään muuhun. Hänellä oli hullu aviomies jota ei kiinnostanut muu kuin linnut ja saarnaaminen ja joka otti Adelen usein väkisin. Sisaret syyttivät Adelea (muistaakseni) veljensä turmiosta ja hulluudesta ja olivat alusta asti tuomitsevia ja ylimielisiä häntä kohtaan. En tiedä että ymmärsinkö oikein mutta nämä henkilöt tuntuivat ajavan Adelen heti alusta alkaen häpeään ja sitä myöten hulluteen, toisaalta tarina kertoo Adelen olleen hieman hullu jo alusta alkaen. Kuka on oikeassa ja kuka on väärässä on asia jota emme koskaan saa tietää, koska tarina koostuu monien henkilöhahmojen kerronnasta. Harmitti hieman Alman tarina ja hänen riippuvuussuhteensa Adeleen. Oli hyvä lukeminen näistä useamman sukupolven hulluus asioista ja sen sellaisista.
December 10, 2023
C'était vraiment pas fou mais faut que j'écrive un essai de 4/5 pages dessus donc ça va être sympa tout ça 🤡
November 1, 2019
This is an amazing book but not for bedtime reading. It cured the insomnia I don t have and required a week 's worth of reading. It is 250 pages of disussion betweeen a widow and her maid. Very little action, a few other characters, but I ended up with a belief that I knew the two women.
After the publication of The Parson's Widow, Vartio's fifth novel, Finnish critics hailed it as a masterpiece, her finest literary achievement. This is the first opportunity for English readers to become acquainted with her unforgettable characters: the eccentric widow of a country parson, her maid Alma, and the other inhabitants of a rural village. Readers will discover the passions that lie beneath the villagers' reserve and formality, and that from time to time break through the polite surface with devastating results
After the publication of The Parson's Widow, Vartio's fifth novel, Finnish critics hailed it as a masterpiece, her finest literary achievement. This is the first opportunity for English readers to become acquainted with her unforgettable characters: the eccentric widow of a country parson, her maid Alma, and the other inhabitants of a rural village. Readers will discover the passions that lie beneath the villagers' reserve and formality, and that from time to time break through the polite surface with devastating results
March 29, 2020
Totuus ja subjektiivisuus on teoksen yksi teema. Yksi teema on trauma, traumatisoituneet ihmiset. Pappilan mukana paloi Adelen elämän kiintopiste, hän oli jo kärsinyt miehensä narsismista ja tämän perheen ylenkatseesta. Hän takertuu lintuihin, jotka ovat hänen kärsimyksensä kuva. Vapaat olennot tapettu ja täytetty. Kuin naiset asemansa vankeina, oma minuus kadonneena ja kuvaksi, katseen kohteeksi tehtynä. Alma on myös haavoittunut, järkkynyt, ei täytä naisenkuvan vaatimuksia, on iso ja kolho, yksin omassa perheessään kuten Adelekin.
December 29, 2017
Kiitos Suomalaisen lukupiirin tämä tuli luettua suomalaisena klassikkona, ja olikin yksi vuoden parhaita lukukokemuksia. Kaunista ja taidokasta kerrontaa, jossa osuva tunnekuvaus on suuremmassa arvossa kuin yllätyksellinen juonenkuljetus. 4.5 tähteä, jotka pyöristän viiteen.
December 27, 2015
Try this out when you have time for an intense read.
September 11, 2023
Those were the most fascinating characters I have ever read about. I'm crying now because apparently no other works of Marja-Liisa Vartio were translated to english.
June 15, 2022
Hienoa kieltä ja mahtavia hahmoja.
October 23, 2017
4,5 tähteä. Upea ihmisten välisten suhteiden ja näkemyserojen kuvaus. Herkulliset, hankalat hahmot, joiden luonteenlaatu, riippuvuussuhteet ja muu tapahtumien kulku tuli esiin pikkuhiljaa dialogien kautta. Vartion psykologinen silmä ja tilannetaju oli tässä ihan mestarillista. Olin todella vaikuttunut. Olin antamassa tälle viisi tähteä ihan loppumetreille asti, mutta viimeisillä kymmenillä sivuilla vaikuttavuus ja kirjan rytmi hieman hajosi omalla kohdallani. Ei lopetus huono ollut, mutta ei ihan riittä viiteen tähteen.
December 24, 2021
Adele, la viuda del deán Birger, y su criada Alma comparten la vida y también la soledad en una aldea finlandesa de principios del siglo XX. A través de sus conversaciones y de sus diálogos rápidos, en apariencia triviales y cargados a menudo de reproches, se van hilando las secuencias de su pasado y de un presente habitado por los escéntricos familiares de Adele: Antti, Holger, las cuñadas Elsa y Teodolinda... y, sobre todo, por los pájaros disecados que sobrevuelan la vida de los protagonistas con un aleteo tan estéril, silencioso y vacío como las vidas de todos ellos.
October 18, 2022
Oma kokemukseni tästä kirjasta on päinvastainen kuin suurimmalla osalla muista arvioineista näyttäisi olevan. Mulle tämä oli todella ahdistava, junnaava ja täysin vailla merkitystä. En saanut tästä mitään irti. Lisäksi tässä häiritsi kovasti se että kukaan hahmoista ei puhunut murretta, vaikka selkeästi Itä-Suomessa oltiinkin.
August 3, 2021
No es un libro para todo el mundo, es una novela repleta de diálogos con un esqueleto de guiones—, incluso cuando hay descripciones son abstractas, lejanas y poéticas. La única prosa está en las historias que cuentan, entrecortadas y como para sí mismos, los personajes.
Sin embargo, su lectura es tremendamente rápida y sencilla si uno no pretende comprenderlo todo. Quizás sea esa la única forma posible de leerla. El uso de la palabra y los diálogos da la sensación de que es un libro en los que "no pasa nada", pero lo cierto es que suceden muchísimas cosas —tantas —una vida, y esa dualidad entre la sensación y la realidad le da un valor añadido.
La "locura" se trata con una sensibilidad excepcional y por eso a lo mejor es más estremecedora en los últimos capítulos, cuando estalla silenciosamente en pequeñas esquirlas. Si fuese una película sería una obra de culto.
Sin embargo, su lectura es tremendamente rápida y sencilla si uno no pretende comprenderlo todo. Quizás sea esa la única forma posible de leerla. El uso de la palabra y los diálogos da la sensación de que es un libro en los que "no pasa nada", pero lo cierto es que suceden muchísimas cosas —tantas —una vida, y esa dualidad entre la sensación y la realidad le da un valor añadido.
La "locura" se trata con una sensibilidad excepcional y por eso a lo mejor es más estremecedora en los últimos capítulos, cuando estalla silenciosamente en pequeñas esquirlas. Si fuese una película sería una obra de culto.
November 27, 2016
Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut (postuumisti 1967, 2012 Teos) / Lukemisen jälkeinen hiljaisuus on se tila, jossa hipaistaan ikuisuutta. / kaksi sisarta ja veli puolisoineen, yksi poika ja yksi piika. Omaisuus, valta ja viimeinen sana. Kenen tosi on totta? Pienuus ihmisessä ja piiri pieni pyörii. Mitä nämä ihmiset halusivat toisiltaan? Linnut, serviisi, hopeat. Läheisyys ja hyväksyntä. Ongella käynti ja öiset istumiset. Kolmannessa persoonassa puhuttelu. / Tuli mieleen myös Harold Pinter ja mietin miltä tämä näyttäisi draamasovituksena.
December 26, 2016
Sinnillä luettu, jotta sain Helmet-haasteen 2016 loppuun asti. Tämä tuli kohtaan "Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja". Kraaaaah, jumahdin tämän kanssa vastenmielisyyteen ja tylsyyteen: sekopäisten naisten itseään toistavat muistelut, perintökalujen jakaminen ja ne täytetyt linnut rasittivat alkumetreiltä alkaen. Olisi jäänyt sujuvasti kesken ilman haasteen viimeisiä hetkiä. Ei purrut, varmaan liian hienovireistä makuuni.
October 20, 2017
Höperö ja hankala leskiruustinna Adele elää Alma-piikansa kanssa. Hänen elämänsä sisältönä on edesmenneen rovastin täytettyjen lintujen kokoelmasta huolehtiminen, menneistä tapahtumista kertominen ja muiden muisteloiden kuunteleminen sekä kälyjensä kanssa (perinnöstä) riitely.
Vaikka kirjassa on sivuja suhteellisen vähän, se on yllättävän raskasta luettavaa. Tekstin raskaus johtuu pääosin siitä, että valtaosa kerronnasta on silkkaa dialogia, usein kokonaisia sivuja ilman kappalejakoja. Oman hankaluutensa tuo se, että monet puhujista ovat enemmän tai vähemmän sekaisin. Adele käskee usein Almaa kertomaan jostain tietystä tapahtumasta ja keskeyttää sitten vähän väliä korjatakseen kertomusta, jonka piika hänen mielestään esittää väärin.
Kerrontavuoron saavat Adelen ja Alman lisäksi myös ruustinnan kälyt sekä toisen puoliso, alkoholisoitunut apteekkari Holger, jonka kanssa Adele tulee hyvin toimeen. Samat tarinat kuullaan osittain monesta eri (subjektiivisesta) näkökulmasta, jolloin jää lukijan tehtäväksi päätellä, mikä on totuus. Tämä on sinällään mielenkiintoinen ratkaisu, mutta vaatii lukijalta paneutumista, jotta siitä saisi kaiken irti. Minun mielenkiintoani sekava tarinointi ei valitettavasti jaksanut pitää yllä riittävän hyvin, joten keskittymiskykyni herpaantui enkä jaksanut jäädä pohtimaan lukemaani sen syvällisemmin.
Vaikka kirjassa on sivuja suhteellisen vähän, se on yllättävän raskasta luettavaa. Tekstin raskaus johtuu pääosin siitä, että valtaosa kerronnasta on silkkaa dialogia, usein kokonaisia sivuja ilman kappalejakoja. Oman hankaluutensa tuo se, että monet puhujista ovat enemmän tai vähemmän sekaisin. Adele käskee usein Almaa kertomaan jostain tietystä tapahtumasta ja keskeyttää sitten vähän väliä korjatakseen kertomusta, jonka piika hänen mielestään esittää väärin.
Kerrontavuoron saavat Adelen ja Alman lisäksi myös ruustinnan kälyt sekä toisen puoliso, alkoholisoitunut apteekkari Holger, jonka kanssa Adele tulee hyvin toimeen. Samat tarinat kuullaan osittain monesta eri (subjektiivisesta) näkökulmasta, jolloin jää lukijan tehtäväksi päätellä, mikä on totuus. Tämä on sinällään mielenkiintoinen ratkaisu, mutta vaatii lukijalta paneutumista, jotta siitä saisi kaiken irti. Minun mielenkiintoani sekava tarinointi ei valitettavasti jaksanut pitää yllä riittävän hyvin, joten keskittymiskykyni herpaantui enkä jaksanut jäädä pohtimaan lukemaani sen syvällisemmin.
November 21, 2022
Tenttikirja 6/10 oli sellaista tervanjuontia, että meni yli viikko saada se loppuun. En välitä dialogivetoisesta kerronnasta ylipäänsä, sillä se on harvoin sujuvaa luettavaa, ja tästä romaanista se tekee erityisen raskaan. Jankuttava dialogi on kirjassa tietysti harkittu tyylikeino, ja sellaisena lajissaan toimiva, mutta tietoisuus siitä ei vähentänyt tuskaa lukiessa. Olen sitä mieltä, että vähempikin toisto olisi riittänyt. Olisin kaivannut hieman valoa ja ilmaa. Ehkä teos toimisi paremmin pienoisromaanina.
Toisteisuuden ohella kirjan suurin ongelma on se, että henkilöhahmoihin ei muodostu minkäänlaista myönteistä tunneyhteyttä. Yksikään hahmoista ei herätä myötätuntoa, ainoastaan turhautumista. Lukijana haluan kiintyä hahmoihin edes hieman, jotta motivoidun jatkamaan. Jollen voi samastua heihin, haluan ainakin kiinnostua siitä, miksi he toimivat niin kuin toimivat. Tämän kirjan hahmoista halusin vain päästä eroon, eikä heidän hähmäisissä keskinäisissä dynamiikoissaan ja pikkumaisissa pakkomielteissään ollut mitään, mitä olisin halunnut tarkastella lähemmin, vaikka teos sinänsä tarjoaa herkullisia aineksia esimerkiksi psykoanalyyttiseen tai feministiseen luentaan.
Teos on varmasti omassa lajissaan vahva taidonnäyte, mutta ei minun makuuni. Haluan nauttia lukemisesta, ja tästä oli nautinto kaukana.
Toisteisuuden ohella kirjan suurin ongelma on se, että henkilöhahmoihin ei muodostu minkäänlaista myönteistä tunneyhteyttä. Yksikään hahmoista ei herätä myötätuntoa, ainoastaan turhautumista. Lukijana haluan kiintyä hahmoihin edes hieman, jotta motivoidun jatkamaan. Jollen voi samastua heihin, haluan ainakin kiinnostua siitä, miksi he toimivat niin kuin toimivat. Tämän kirjan hahmoista halusin vain päästä eroon, eikä heidän hähmäisissä keskinäisissä dynamiikoissaan ja pikkumaisissa pakkomielteissään ollut mitään, mitä olisin halunnut tarkastella lähemmin, vaikka teos sinänsä tarjoaa herkullisia aineksia esimerkiksi psykoanalyyttiseen tai feministiseen luentaan.
Teos on varmasti omassa lajissaan vahva taidonnäyte, mutta ei minun makuuni. Haluan nauttia lukemisesta, ja tästä oli nautinto kaukana.
April 11, 2020
Suomalaisen modernismin klassikko, jonka kyllä tunsin nimeltä ja joskus teininä näin televisiosta kirjaan perustuvan elokuvan. Jotenkin olin nimen perusteella kuvitellut kirjan olevan lyyrinen, mutta se onkin ihan muuta: rankka ja makaaberi, koominen ja välillä raskassoutuinen. Romaanista puuttuu kertoja oikeastaan kokonaan, kirja etenee lähes pelkästään eri henkilöiden repliikkien, dialogin ja monologien varassa. Romaanin henkilöt, leskiruustinna ja hänen palvelijansa sekä muutama kylällä asuva sukulainen, kertoilevat samoja tarinoita ja tapahtumia, jolloin asiasta tulee näkyviin kokonaan toinen puoli kun aikaisemman henkilön kertomuksessa. Aiheet pysyvät samoina vuosikymmenten ajan: perintöriidat ja omaisuuden jako, josta jokaisella on oma käsityksensä. Jokainen kokee tulleensa väärin kohdelluksi ja tuntee itsensä osattomaksi ja onnettomaksi. Kirjan tärkeitä elementtejä ovat pappilan tulipalo sekä laaja täytettyjen lintujen kokoelma, jota henkilöt vihaavat ja rakastavat. Henkilöt vertaavat itseään ja toisiaan lintuihin ja ne myös ovat metafora näille onnettomiin oloihinsa takertuville ihmisille. Luulen, että täytetty lintu ei 1960-luvulla tuntunut niin vastenmieliseltä ja jotenkin ahdistavalta esineeltä kuin se ainakin minusta nyt tuntuu.
September 2, 2024
Es un libro cuyo foco recae casi exclusivamente en el diálogo entre la deana y su criada, en el que se entrecruzan historias y anécdotas con los familiares del difunto deán. La autora los lleva a un mundo gris, de gente que vive con un pie entre el pasado y el presente, de viejos rencores y efímeras esperanzas que se cobijan bajo un denso manto de modales y formalidad esperando estallar en momentos puntuales. No es una lectura ligera ni fácil, pero sí una que merece la pena
August 25, 2025
Niiiin vaikea arvioida... 3 tai 3½ tähteä!! Ehkä jopa 4 ?!☆
Linnuista ja hulluudesta, hulluudesta lintuihin. Dialogin täyteinen, kiinnostava, mutta hämmentävä. Vaatisi ehkä toisen lukukerran, jotta järkkyvien hahmojen mielenmaisemaan ja täytettyjen lintujen maailmaan pääsisi paremmin!! Kaunista ja pelottavaakin tekstiä siitä, miten yhteiselo voi kietoa kaksi ihmistä niinkin tiukasti yhteen. Miten yhdet linnut voivatkaan määrätä kaiken, rakentaa tarinalle rungon ja sanella kohtalon..
Linnuista ja hulluudesta, hulluudesta lintuihin. Dialogin täyteinen, kiinnostava, mutta hämmentävä. Vaatisi ehkä toisen lukukerran, jotta järkkyvien hahmojen mielenmaisemaan ja täytettyjen lintujen maailmaan pääsisi paremmin!! Kaunista ja pelottavaakin tekstiä siitä, miten yhteiselo voi kietoa kaksi ihmistä niinkin tiukasti yhteen. Miten yhdet linnut voivatkaan määrätä kaiken, rakentaa tarinalle rungon ja sanella kohtalon..
October 22, 2025
Ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen teos. Teoksessa keskitytään ihmisten välisiin suhteisiin ja päähenkilöiden mielenmaisemaan. Kuvaukset suvun sisäisistä jännitteistä jopa liian todenmukaisia. Jättää paljon tulkinnanvaraiseksi ja haastaa lukijaa.
Lukukokemuksena raskas, enkä suosittele kaunokirjallisuuteen tutustuville. Jäi jotenkin vaivaamaan lukemisen jälkeen.
Lukukokemuksena raskas, enkä suosittele kaunokirjallisuuteen tutustuville. Jäi jotenkin vaivaamaan lukemisen jälkeen.
July 21, 2019
Ruustinna ja palvelijansa Alma elävät nurkkakuntaista ja sekavaa elämää menneiden aikojen maalais-Suomessa. Juoni kulkee lähinnä ihmistenvälisenä dialogina ja sisältää paljon täytettyjä (tai kuten kirjassa kuvataan, topattuja) lintuja.
February 19, 2020
Nimen perusteella odotin vallan toisenlaista kirjaa. Nämä linnut ovat täytettyjä, ja kotiapulaisen pitää kerätä niistä pölyä. Mielenkiintoisia kuvauksia kotiapulaisen edesottamuksista ja hieno vanerinen matkarasia.
September 25, 2022
Klassikkoteksti. Upea ja taidokkaasti rakennettu dialogi teoksen, kuvailu minimissä. Tästä ja muistakin Vartion teoksista on tehty paljon kirjallisuustieteellistä tutkimusta. Minua Vartion teokset ovat aina ahdistaneet eikä tämä lukukerta ollut poikkeus. Ei masentuneille!
Displaying 1 - 30 of 46 reviews