What do you think?
Rate this book
Kone-Suomi
KONE-SUOMI on kirja suomalaisen konemusiikin tekijöistä, ilmiöistä ja vallankumouksista.
Kirja kertoo rahvaanomaisen suomalaisen elektronisen musiikin emotionaalista lähihistoriaa useista eri näkökulmista. Hyperdelic Housersista Huoratroniin. Radiomafian aalloilta Weekend Festivalille. Sipoon metsistä Smile-klubille. Lahden Power Recordsista Kaikukadun Complexiin. Jokainen tarina on tosi.
Kirja kertoo rahvaanomaisen suomalaisen elektronisen musiikin emotionaalista lähihistoriaa useista eri näkökulmista. Hyperdelic Housersista Huoratroniin. Radiomafian aalloilta Weekend Festivalille. Sipoon metsistä Smile-klubille. Lahden Power Recordsista Kaikukadun Complexiin. Jokainen tarina on tosi.
319 pages, Hardcover
Published January 1, 2017
2 people are currently reading
38 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
September 3, 2018
Hyvä ja mielenkiintoinen kuvaus konemusaskenestä Suomessa. Ja erityismaininta kirjan hienosta ulkoasusta.
Aikalaismuistelot saivat myös pohtimaan kultaisen menneisyyden kaipuuta: vaikka nyt konemusa voi Suomessa paremmin kuin ikinä, on silti pieni fomo siitä, että missasi ysärin ja 2000-luvun alun meiningin..🙃 Ehkä nostalgia yleensäkin liittyykin siihen, että
menneisyydestä on saatavilla eläviä ja ihania kuvauksia, kun taas nykyaika vasta odottaa tulevaa historiikkiansa.
Aikalaismuistelot saivat myös pohtimaan kultaisen menneisyyden kaipuuta: vaikka nyt konemusa voi Suomessa paremmin kuin ikinä, on silti pieni fomo siitä, että missasi ysärin ja 2000-luvun alun meiningin..🙃 Ehkä nostalgia yleensäkin liittyykin siihen, että
menneisyydestä on saatavilla eläviä ja ihania kuvauksia, kun taas nykyaika vasta odottaa tulevaa historiikkiansa.
March 23, 2020
Mielenkiintoinen, mutta osin melko epätasapainoinen kokonaisuus. Epämiellyttävä ulkoasu haittaa lukukokemusta. Kirja on kömpelö pitää kädessä ja päällynen ratkeilee kosketuksesta. Ehdottomasti silti lukemisen arvoinen aiheesta kiinnostuneille.
August 6, 2022
Vaihtelevan tasoisia kirjoituksia konemusiikin historiasta Suomessa. Haastattelut ja muistelmat ovat kiinnostavaa aikalaisdokumentaatiota, mutta ajoittain taso notkahtelee Ylioppilaslehden "reportaasien" tasolle.
November 3, 2018
Excellent think pieces about Finnish electronic music by Iida Sofia Hirvonen and Perttu Häkkinen
December 28, 2018
"Tekno ei ole pelkkää musiikkia. Se on self-help-metodi." <3
July 25, 2020
Vähän epätasainen, mutta oli siellä joukossa paljon mielenkiintoistakin.
April 24, 2022
Tässähän sitä eli nuoruutensa uudestaan kirjan muodossa. Muistan lähes kaiken 1992 lähtien, jolloin olin ekassa konemusiikki tapahtumassa Helsingissä.
April 23, 2024
Tällainen tuli. Luin melkein heti, mutta en ole ehtinyt kirjoittaa. Nyt korjaan tämän puutteen.
Kone-Suomi ei ole jatkoa Koneen Ruhtinaalle, eikä myöskään liity jokin aika sitten menehtyneeseen Niklas Herliniin (levätköön rauhassa, ymmärtääkseni hieno mies oli), tai Herlinin sukuun muutenkaan.
Tämän täysin tarpeettoman tarkennuksen kautta pääsemme kiinni kirjan aiheeseen, joka on konemusiikin historia Suomessa.
Kirja ei ole kuitenkaan perinteinen musahistoriikki, joka kronologisesti etenee haastattelujen kautta aamuhämäristä nykytilanteeseen, ja joko onnistuu tai ei onnistu kertomaan aiheestaan jotain olennaista. Kone-Suomi on kyllä kronologinen, mutta se on Kalle Kinnusen toimittama (häneltä taitaa olla myös eniten tekstejä mukana) kokoelma kirjoituksia suomalaisesta konemusiikista, ei mikään yhtenäisyyteen tai yhteen ääneen pyrkivä historiikki.
Tyylivalinta sopii minusta mainiosti aiheeseen, sillä konemusiikki on leimallisesti määritelmiä pakenevaa ja mieluusti kaiken määrittelyn ulkopuolelle pakenevaa kulttuuria. Skeneä maalaillaan eri näkökulmista, veteraaneja kunnioittaen ja popularisoinnin aallonharjalla ratsastaville naureskellen. Myös tekstien tyyli vaihtelee enemmän kirjan osaksi solahtavasta katsauksesta Imagen pääjuttuja muistuttaviin reportaaseihin. Mutta kuten todettua, tämä osoittautuu konemusiikin tapauksessa erittäin onnistuneeksi ratkaisuksi.
Teemoja etsiessä huomaa, että hyvin suuri osa konemusiikin historiasta Suomessa (tai ainakin tästä kirjasta) liittyy tapahtumiin. Klubeihin, festivaaleihin, irrallisiin DJ-keikkoihin. Niiden kautta syntyy konemusiikkikulttuurille tyypillistä yhtenäisyyttä ja toisaalta anonyymiyttä. DJ:t ovat kyllä arvostettuja tähtiä, mutta pääosassa on kunkin tapahtuman vuoksi paikalle tulleet ihmiset ja musiikki, mutta ei yksittäisinä biiseinä, vaan genreinä, tyyleinä ja nousujen ja suvantokohtien rytmittäjänä.
Itse en ole koskaan ollut sisällä konemusiikkiskenessä. Ainoat laittomat reivini kävin joskus 1990-luvun alussa kun tulimme Helsinkiin kadunvaltaustapahtumaan ystävien kanssa, ja lähdimme koko yöksi herttoniemeläiseen squash-halliin jatkobileisiin. Kofeiinitablettien ja energiajuomien voimalla ihmeteltiin meininkiä ja paikalla käyneitä julkkiksia.
Näytin varmasti maalaiselta. Mutta ei se mitään. Näyttäisin varmasti vieläkin, jos menisin Kaapelitehtaalle johonkin Unity of the Nations Sunsrise Sunset -bileisiin.
Pakko mainita erikseen artikkeli metsätrance-skenestä. Äärimmäisen sympaattinen ja mielenkiintoinen skene, ja hyin valaiseva katsaus aiheeseen. Sinänsä ko. kulttuuri eroaa kirjan tapahtumiin keskittyvästä luonteesta, sillä siinä myös musiikki näytteli melko isoa roolia, vaikka toisaalta koko skenen nimi tulee tapahtumien pitopaikasta eli metsästä.
Perttu Häkkisen Jaakko Parkkari -artikkeli taas oli perttuhäkkismäisyydessään viehättävä, eikä kyseistä artikkelia varmaan kukaan muu pystyisi kirjoittamaankaan, totta kai söpön gonzosti itseään mukaan tuoden. Viihdyin, ja muutenkin tärkeä tarina kerrottavaksi.
Parkkariin liittyen täytyy mainita, että Kupittaan Puiston Koneisto olivat upeita tapahtumia. Eikö niitä ollut kaksi? Olen jopa "esiintynyt" siellä, ystäväni Kimmon improvisaatiokokoonpanossa jossain hallissa. Olin unohtanut kyseisen episodin, mutta tämä kirja palautti sen mieleeni. Koska tämä on blogi, voin myös häpeilemättä nostaa nämä henkilökohtaiset muistoni kirjan arvion yhteyteen.
Voin suositella tätä kirjaa. Se on kulttuurihistoriallisesti tärkeä, eikä siitä nauttiakseen ole tarvinnut käydä Soodassa tai Kermassa.
On vielä erikseen mainittava, että Kindle-ihmiselle oli pitkästä aikaa hienoa lukea paperinen kirja, joka tosiaan käytti formaatin mahdollisuuksia hyödykseen. Taitto on kauttaaltaan todella tyylikästä, ja kirja esineenä näyttää täsmälleen aiheeltaan.
Kone-Suomi ei ole jatkoa Koneen Ruhtinaalle, eikä myöskään liity jokin aika sitten menehtyneeseen Niklas Herliniin (levätköön rauhassa, ymmärtääkseni hieno mies oli), tai Herlinin sukuun muutenkaan.
Tämän täysin tarpeettoman tarkennuksen kautta pääsemme kiinni kirjan aiheeseen, joka on konemusiikin historia Suomessa.
Kirja ei ole kuitenkaan perinteinen musahistoriikki, joka kronologisesti etenee haastattelujen kautta aamuhämäristä nykytilanteeseen, ja joko onnistuu tai ei onnistu kertomaan aiheestaan jotain olennaista. Kone-Suomi on kyllä kronologinen, mutta se on Kalle Kinnusen toimittama (häneltä taitaa olla myös eniten tekstejä mukana) kokoelma kirjoituksia suomalaisesta konemusiikista, ei mikään yhtenäisyyteen tai yhteen ääneen pyrkivä historiikki.
Tyylivalinta sopii minusta mainiosti aiheeseen, sillä konemusiikki on leimallisesti määritelmiä pakenevaa ja mieluusti kaiken määrittelyn ulkopuolelle pakenevaa kulttuuria. Skeneä maalaillaan eri näkökulmista, veteraaneja kunnioittaen ja popularisoinnin aallonharjalla ratsastaville naureskellen. Myös tekstien tyyli vaihtelee enemmän kirjan osaksi solahtavasta katsauksesta Imagen pääjuttuja muistuttaviin reportaaseihin. Mutta kuten todettua, tämä osoittautuu konemusiikin tapauksessa erittäin onnistuneeksi ratkaisuksi.
Teemoja etsiessä huomaa, että hyvin suuri osa konemusiikin historiasta Suomessa (tai ainakin tästä kirjasta) liittyy tapahtumiin. Klubeihin, festivaaleihin, irrallisiin DJ-keikkoihin. Niiden kautta syntyy konemusiikkikulttuurille tyypillistä yhtenäisyyttä ja toisaalta anonyymiyttä. DJ:t ovat kyllä arvostettuja tähtiä, mutta pääosassa on kunkin tapahtuman vuoksi paikalle tulleet ihmiset ja musiikki, mutta ei yksittäisinä biiseinä, vaan genreinä, tyyleinä ja nousujen ja suvantokohtien rytmittäjänä.
Itse en ole koskaan ollut sisällä konemusiikkiskenessä. Ainoat laittomat reivini kävin joskus 1990-luvun alussa kun tulimme Helsinkiin kadunvaltaustapahtumaan ystävien kanssa, ja lähdimme koko yöksi herttoniemeläiseen squash-halliin jatkobileisiin. Kofeiinitablettien ja energiajuomien voimalla ihmeteltiin meininkiä ja paikalla käyneitä julkkiksia.
Näytin varmasti maalaiselta. Mutta ei se mitään. Näyttäisin varmasti vieläkin, jos menisin Kaapelitehtaalle johonkin Unity of the Nations Sunsrise Sunset -bileisiin.
Pakko mainita erikseen artikkeli metsätrance-skenestä. Äärimmäisen sympaattinen ja mielenkiintoinen skene, ja hyin valaiseva katsaus aiheeseen. Sinänsä ko. kulttuuri eroaa kirjan tapahtumiin keskittyvästä luonteesta, sillä siinä myös musiikki näytteli melko isoa roolia, vaikka toisaalta koko skenen nimi tulee tapahtumien pitopaikasta eli metsästä.
Perttu Häkkisen Jaakko Parkkari -artikkeli taas oli perttuhäkkismäisyydessään viehättävä, eikä kyseistä artikkelia varmaan kukaan muu pystyisi kirjoittamaankaan, totta kai söpön gonzosti itseään mukaan tuoden. Viihdyin, ja muutenkin tärkeä tarina kerrottavaksi.
Parkkariin liittyen täytyy mainita, että Kupittaan Puiston Koneisto olivat upeita tapahtumia. Eikö niitä ollut kaksi? Olen jopa "esiintynyt" siellä, ystäväni Kimmon improvisaatiokokoonpanossa jossain hallissa. Olin unohtanut kyseisen episodin, mutta tämä kirja palautti sen mieleeni. Koska tämä on blogi, voin myös häpeilemättä nostaa nämä henkilökohtaiset muistoni kirjan arvion yhteyteen.
Voin suositella tätä kirjaa. Se on kulttuurihistoriallisesti tärkeä, eikä siitä nauttiakseen ole tarvinnut käydä Soodassa tai Kermassa.
On vielä erikseen mainittava, että Kindle-ihmiselle oli pitkästä aikaa hienoa lukea paperinen kirja, joka tosiaan käytti formaatin mahdollisuuksia hyödykseen. Taitto on kauttaaltaan todella tyylikästä, ja kirja esineenä näyttää täsmälleen aiheeltaan.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews