Kirja tytölleni

by Jani Toivola

Mihin haluan omassa vanhemmuudessani pyrkiä? Uskallanko toteuttaa itseni näköistä vanhemmuutta vai haenko muilta hyväksyntää? Rakkaus lapseen on rakkauden lajeista se, jonka syvyyttä on vaikeinta tavoittaa sanoilla. Lopulta kirjaimista arkisimmat kuvaavat sitä parhaiten. Sille pitää antautua joka päivä uudelleen. Kerätä kaikki rohkeus ja uskaltaa nähdä, kokea ja kuulla. Kirja tytölleni on omakohtainen kertomus isän ja tyttären välisestä rakkaudesta ja lapsen ja vanhemman välisestä suhteesta. Se kertoo pyrkimyksestä löytää juuri itselle oikea tapa olla vanhempi - niin voimassa ja väsymyksessä, sovussa ja kaaoksessa, arjessa ja seikkaluissa. Kirja tarkastelee vanhemmuutta yhden vuoden aikana. Vuoteen mahtui paljon tavallisia arkisia päiviä, ei niin hyvin nukuttuja öitä ja täydellisyyttä hipovia kiitollisuuden hetkiä. Siihen mahtui myös työuupumus ja siitä toipuminen.

"Syksyn kääntyessä jouluun elämämme pysähtyi, enkä tiennyt miten selviäisimme eteenpäin. Lopulta tuosta epätietoisuuden ajasta nousi elämäni merkittävin oppi vanhemmuudesta, joka teki perheemme arjesta parempaa ja vei tärkeiden kysymysten äärelle."

Jani Toivola on nelivuotiaan tyttärensä ylpeä ja onnellinen isä. Hänet tunnetaan myös näyttelijänä, juontajana ja Vihreiden kansanedustajana. Toivola on intohimoinen tasa-arvon puolustaja ja kysytty vieras päiväkodeissa, kouluissa ja vanhempainilloissa. Hänet valittiin vuoden puhujaksi vuonna 2011 (Logonomit ry). Toivolan esikoisteos Musta tulee isona valkoinen julkaistiin vuonna 2016.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Memoir, Finnish Literature, LGBT

250 pages

Published February 1, 2018

Reviews

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Minulla ei ole lapsia, joten ajattelin ettei tällä teoksella olisi minulle lukijana paljonkaan annettavaa. Halusin sen kuitenkin lukea, sillä pidin valtavasti Toivolan esikoisteoksesta.

Tätä lukiessa muistin, että vanhemmat ovat ihmisiä suhteessa muuhunkin kuin lapsiinsa. Eli teos on myös muille kuin pienten lasten vanhemmille. Se raottaa vaikeita ja epäsovinnaisia ajatuksia vanhemmuuteen ja parisuhteeseen, normeihin ja siihen miltä tuntuu elää niiden ulkolaidalla halusi tai ei. Se kertoo vaikeista vuosista vanhempana, täydellisyyden tavoittelusta, kuvista joita meillä on oikeasta elämästä. Se kertoo myös masennuksesta, työelämän vaateista, kasvusta.

Näitä oikeita, elämäntäyteisiä tarinoita, joissa kuitenkin on lämmin ote ja joista loistaa rakkaus ja usko jakamisen tärkeyteen, ei ole koskaan liikaa myötäluettavaksi.

Toivon tämän löytävän tiensä mahdollisimman monen nuoren vanhemman yöpöydälle tai kuulokkeisiin (Toivola on lukenut kirjan myös 5-tuntiseksi äänikirjaksi). Mutta että myös muut ihmiset löytäisivät sen silloin kun he tarvitsevat vertaistukea omannäköiseensä elämään, sen etsimiseen, sen toteamiseen, että kaikilla menee hermo joskus, kaikilla on epävarmuuksia, kukaan ei tiedä millaista toisten täydellisen näköisten ovien tai hymyjen takana on, että kaikesta voi toipua, että kaikesta ei tarvitse toipua, että aina kannattaa ostaa se vaate minkä tahtoo ja uskaltaa sano, että en kyllä pystykään vaikka ymmärrän että te kaikki odotitte.

Ja niin, tämä on kirja tyttärelle. Se on julkisuudessaan vähän pelottava ajatus ja samalla tavattoman kaunis teko.

[Mimi · Rating 5 out of 5]

Tässä oli jotenkin vaan ihan kaikki.

Elää sydän auki, silloinkin kun se sattuu ja pelottaa. <3

[Jenni · Rating 4 out of 5]

Kaunis, koskettava, rehellinen, hauska. Kuuntelin tämän Jani Toivolan itsensä lukemana äänikirjana ja voin lämpimästi suositella! Vei mukanaan myös tällaisen lapsettoman ihmisen.

[iina · Rating 5 out of 5]

Tämä oli aivan ihana!

Kuuntelin Toivolan itse lukeman äänikirjan, joka teki lukukokemuksesta erityisen kivan, ja kerronta imaisi minutkin tarinaan mukaan. Minulla ei ole lapsia, mutta tässä riitti silti kaikenlaista kiinnostavaa.

Kirja tytölleni on rehellinen kertomus isänä olemisesta, uupumuksesta, vähemmistöön kuulumisesta, ja rakkaudesta. Toivola ei kaihda kertoa tilanteista, joissa mokasi tai jotka olisi voinut hoitaa paremmin, ja samalla tarinoi myös arjen pienistä onnen läikähdyksistä todella koskettavasti.

Suosittelen lämpimästi ihan kaikille.

[Aino Paananen · Rating 4 out of 5]

Jani Toivolan (WSOY, 2018) Kirja tytölleni on kirja hänen tyttärelleen ja samaan aikaan avaa Toivolan kokemuksia vanhemmaksi tulemisesta, työuupumuksesta ja siitä selviämisestä. Kirjassa käydään vuorotellen läpi Toivolan matkaa työuupumukseen sairastumiseen ja parantumiseen yhdessä yksinhuoltaja-arjen pyörittämisen keskellä.

Jani Toivola’s (WSOY, 2018) Kirja tytölleni is a book to his daughter and in the same time opens Toivola’s own experience with burn out and recovering from it while juggling single parent household.

[Anina | lukukartano · Rating 4 out of 5]

Tämä kirja osui niiiin moneen arkaan paikkaan. Välillä naurattikin mutta useammin itketti, kosketti, liikutti, toi mieleen muistoja ja herätti ajatuksia. Kirja kertoo vanhemmuudesta, yksinhuoltajuudesta, työelämästä, jaksamisesta, ihmisyydestä, elämästä - kertoo sellaisia asioita, jotka ovat monelle meistä tuttuja mutta joista harva rohkenee näin avoimesti puhua. Maailma olisi varmasti parempi paikka, jos meissä kaikissa olisi vähän enemmän janitoivolaa.

Ja voih, kuinka kaunis ajatus onkaan kirjoittaa kirja omalle lapselleen. <3

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin putkeen Toivolan toisenkin kirjan. Tykkään hänen kerronnastaan ja tässäkin oli paljon asiaa. Hän puhui vanhemmuudesta, muisteli tyttärensä alkuaikoja, mutta oli paljon myös yhteiskunnallista pohdintaa erilaisista asioista. Erittäin antoisa kirja ja hienoa kasvua ihmisenä. Rehellisesti hän toi ilmi kipupisteitä ja kasvun paikkoja ja myös hienoja hetkiä ja kokemuksia isyydestä. Uusia kirjoja odotellessa :)

[Katja · Rating 5 out of 5]

Ensimmäinen kokonainen äänikirja, jonka olen kuunnellut. Minulle hyvällä kertojalla on paljon merkitystä. Jani Toivola oli aikalailla täydellinen, kuuntelisin häneltä mitä tahansa muutakin, kuin vain omakohtaista tekstiä.

[Katri · Rating 3 out of 5]

Kuuntelin Jani Toivolan Kirja tytölleni äänikirjana. Toivola itse luki kirjan, mikä teki kirjasta ehkä vielä hippasen henkilökohtaisemman ja lähelle tulevan.

Toivola käsittelee kirjassaan vanhemmuutta. Kirja lähtee liikkeelle siitä millaista on haluta tulla vanhemmaksi, ja miten lapsihaavetta voi lähteä toteuttamaan tilanteessa, jossa on yksin, ilman parisuhdetta, oleva homomies, joka haluaa olla lähivanhempi. Onko se mahdotonta? No, ei ole. Jani Toivolan lapsihaave toteutuu ja hänestä tulee Ailin vanhempi.

Toivola kuvailee kirjassa erilaisia vanhemmuuteen liittyvä arkisia hetkiä, tunteita, haasteita ja ihmetyksiä. Hän kertoo myös työstään eduskunnassa, ja miten se vaikuttaa vanhemmuuteen. Hän käsittelee myös uupumistaan ja sen vaikutusta vanhemmuuteen. Kirja ei pohdi vain vanhemman ja lapsen suhdetta, vaan myös millaista on olla itsensä samalla, kun on myös vanhempi.

Pidin kirjasta, sillä mielestäni on aina kiinnostavaa kuulla Toivolan elämästä ja ajatuksista. Hänen ja Ailin yhteiselosta nosevat tarinat saavat hyvälle tuulelle. On myös tärkeää, että tällaisia tarinoita kerrotaan vanhemmuudesta. Toivolan positio on erityinen, mutta ei täysin ainutlaatuinen. Näinkin voi olla vanhempi.

Kirja jäi kuitenkin kokonaisuutena ihan ok tasolle. Se oli kiva kuunnella, mutta kokonaisuus oli omaan makuuni hieman silppumainen ja ehkä lopulta jokin punainen lanka vähän karkasi käsistä. Joidenkin kappaleiden kohdalla jäin jotenkin kiinni siihen, että mikä motiivi sen kaiken kertomisella on. Onko se sittenkään niin oleellista? Ehkä, ehkä ei.

Tämän myötä olen lukenut kaikki Toivolan kirjat ja pitänyt jokaisesta, enemmän tai vähemmän, mutta pitänyt yhtä kaikki.

[Sanna lukee · Rating 4 out of 5]

Jani Toivolan Kirja tytölleni on kokoelma kirjoituksia vanhemmuudesta, työstä, arvoista ja elämästä yleensä. Yllätyin miten paljon kirjasta pidin, vaikka ajattelin vanhemmuutta käsittelevien kirjojen kiintiön olevan jo tälle vuodelle täynnä.

Ihailen sitä, miten Toivola uskaltaa kirjoittaa avoimesti sellaisista vaikeista asioista, joista yleensä vaietaan joko häpeän tai sosiaalisen paineen vuoksi. Kirjasta välittyy myös syvä itsetuntemus, opittu ja omaksuttu tieto siitä millainen elämä itselle sopii, huolimatta vertailusta muihin. Joitain osioita olisin ehkä vähän tiivistänyt ja karsinut muutaman lattean kliseen muuten hyvän tekstin seasta, mutta nämä ovat kokonaisuuden kannalta pikkujuttuja.

[Spidermonkey · Rating 4 out of 5]

3,5 tähteä. Lempeä ja viisas. Jani kirjoittaa kauniisti ja rehellisen avoimesti.

Vanhemmuuden ja isyyden lisäksi kirjassa käsiteltiin myös uupumusta ja masennusta, niihin pystyin ehkä samaistumaan paremmin.

Jani Toivola vaikuttaa fiksulta ja inhimmilliseltä henkilöltä. Hänen ajatuksiaan oli kiinnostavaa lukea, eikä niistä myöskään tullut sellaisen oman ideologian ja arvojen pakottaminen lukijan kurkusta alas - moni kirjoittaja tuntuu helposti sortuvan sellaiseen.

Ehkä jotain jäi kuitenkin silti hitusen puurtumaan. Lukukokemus oli hyvä, mutta tuntui pikkuisen jotenkin laimealta. Mutta kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja, suosittelen!

[Essi · Rating 3 out of 5]

Kokoelma Jani Toivolan kirjoituksia vanhemmuudesta, sen vaikeista tunteista,rakkaudesta ja yhteiskunnasta. Erityisesti isyydestä kertoviin kappaleisiin oli helppo samaistua ja peilata omia tunteitaan ja pidin kirjan lempeästä kertojaäänestä. Osa teksteistä olisi kuitenkin kaivannut tiukempaa editointia, sillä ajoittain niissä tuntui olevan tarpeetonta liirumlaarumia. Lisäksi jäi mietityttämään kirjan fokus: oliko se kirjoitettu tyttärelle vai sittenkin satunnaiselle juorujennälkäiselle kansalaiselle?

[Piia (kirjatarhuri) · Rating 3 out of 5]

3,5/5⭐️

[Eve · Rating 3 out of 5]

Koskettava, lähes runollinen kuvaus Toivolan matkasta vanhemmuuden pyörteissä ja sen kipukohdista. Vaikka vanhemmuus ei ole toistaiseksi edessä, sanoittaa hän painavia ajatuksia, joita jokainen varmasti miettii enemmän vähemmän. Kirjan kuunteleminen oli intiimi ja lämmin kokemus. 💗

[Elina · Rating 5 out of 5]

Syvällinen, aito, inhimillinen. Kirja antoi paljon, vaikka en olekaan vanhempi enkä siksi voi samaistua kaikkeen.

[Anna · Rating 3 out of 5]

Ei niin koukuttava ja yhtenäinen kirja kuin Toivolan esikoisteos. Käsittelee vanhemmuutta ja työuupumusta hyvinkin essee-muotoisesti. Ensimmäiseen liittyvistä kappaleista moni kosketti, toiseen liittyvät oli vaikea kahlata läpi.

[Fede]

En viihtynyt tai vaikuttunut kirjan parissa sen tärkeistä aiheista huolimatta. Näin henkilökohtaista kertomusta ei kuitenkaan tunnu oikealta ruveta arvostelemaan, joten jätän tähdet antamatta.

[Johanna Ilen · Rating 2 out of 5]

Alulle 4 tähteä.

[Katariina · Rating 4 out of 5]

Upea kirja vanhemmuudesta ja siihen liittyvistä monenlaisista tunteista. Kirja haastaa pohtimaan omaa arvomaailmaa ja tapaa olla vanhempi. Kirjassa tulevat hienosti esille myös vanhemmuuteen liittyvät vaikeammat tunteet, kuten vaikeus tunnistaa omat heikkoutensa tai hyväksyä riittämättömyytensä, pyytää ja ottaa vastaan apua muilta, sekä vaikeus pysähtyä ja elää hetkessä jatkuvan suorittamisen sijaan. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille lasten kanssa eläville.

Oman hienon säväyksensä tähän lukukokemukseen toi se, että kuuntelin tämän äänikirjana, jonka kirjailija on lukenut itse.

Kirjaa olisi ehkä hieman voinut tiivistää jättämällä pois niitä osioita, joissa ”eksytään” kirjan alkuperäisestä teemasta muihin asioihin, esimerkiksi eduskuntaan työpaikkana. Siksi 4/5.

[Jemppu · Rating 5 out of 5]

(Reading updates).

[Taija · Rating 3 out of 5]

Luin tämän vain täsmälukemisena Helmet-haasteen kohtaan ”18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä”. En ehkä muuten olisi tullut lukeneeksi. Joku ruuhkavuosissaan tempoileva vanhempi saa tästä ehkä vertaistukea, mutta omassa perheessäsi pikkulapsiaika on jo takanapäin, joten ei ehkä ihan nyt osunut. Kiva idea kirjoittaa lapselleen kirja tämän alkutaipaleesta siihen liittyvine iloineen ja haasteineen, mutta miksi kirjaan oli ympätty niin paljon muutakin agendaa homoliitoista nuorten masennukseen? Tärkeitä aiheita, mutta vähän out of scope? Kirja on ehkä kirjoitettu niin yksinhuoltajaväsymyksessä ettei se oikein pysy kasassa ja asiassa. Ja oliko kaikki tilitys oikeasti välttämätöntä. Pienet arkihetkien kuvaukset olivat parasta kirjassa, mutta aiheet lähtivät välillä rönsyilemään mihin sattuu. Välillä lapsesta puhutaan ulkopuolisesti Ailina, välillä häntä puhutellaan suoraan sinuna.

Löysin kirjan avulla Toivolan Instagram-tilin, se vaikuttaa hausk(emm)alta.

[Mima · Rating 3 out of 5]

Kirjassa on Toivolan ajatuksia isäksitulemisesta, vanhemmuudesta, yhden vanhemman perheestä, työstään ja työuupumuksesta, parisuhteesta ja suhteesta omaan äitiin. Kirjan ajatukset tuovat vertaisuutta perheellisille, masennuksen ja työuupumuksen kanssa taisteleville ja antavat myötätuntoa arjen haasteissa selviytymiselle. Vaikka Toivolan tarina isäksi tulemisesta ei ole se perinteisin on siihen helppo samaistua. Toivola kyseenalaistaa kaikenjaksavaa vanhemmuuden glorifiointia ja antaa armahduksen lapsenhoitoon turhautuneelle ja yksin vastuussa oleville vanhemmille. Perheiden moninaisuus on onneksi nykyään "normaalia" ja tulevaisuudessa on toivottavasti tilaa myös sateenkaarivanhemmille ilman ihmettelyä.

[Reetta Rönkä · Rating 3 out of 5]

Olipa yllättävän hyvä tämä! Mulla ei jotenkin ollut kovin isot odotukset tämän suhteen, ehkä kelasin että lapsettomana tämä ei resonoi mulle niin kovasti. Mutta kyllähän tämä väräytti. Erityisesti pidin hienosta uupumisen sanallistamisesta. Eniten tykästyin siihen, miten Toivola kuvaili aamuja epävarmoina ja vähän turvattomina hetkinä: oon aina ajatellut olevani maailman ainoa ihminen, jolle aamut on vähän vaikeita. Mutta toisaalta ainahan kun ajattelee olevansa maailman ainoa ihminen jossain, niin ei kyllä todellakaan ole. Ehkä loppua kohden alkoi tuntua vähän toisteiselta, mutta annan sen anteeksi, kun oli muuten niin kelpo teos.

[Laura Nyyssölä · Rating 3 out of 5]

Kirjaa lukiessa tuntuu, että tuntisi Jani Toivolan. Aiheet ovat niin arkisia, mutta silti isoja. Paljon kysymyksiä ja toteamuksia myös esimerkiksi työelämästä ja avioliitosta. Ailin on varmasti mielenkiintoista joskus lukea isänsä kirjoituksia.

Toivola on kirjoittanut kirjan varmasti myös itselleen (miksei olisi?), mikä huokuu lukijalle. Jos henkilö ei itsessään kiinnosta, voi kirja tuntua vähän raskaalta, sillä kirja pyörii kirjailijan omissa ajatusmaailmassa. Kirja voisi toimia kokonaisuutena paremmin äänikirjana.

[Anniliina]

Koska Musta tulee isona valkoinen oli niin erinomainen, odotukset tämän (upealla kannella varustetun!) kirjan suhteen olivat suuret. Lopulta olin varsin pettynyt. Kirja tytölleni on paljon, ja aika paljon liikaakin, kaikkea muuta kuin kirja Toivolan tyttärelle. Se sortuu moneen otteeseen jaaritteluun ja sivupolkujen syynäämiseen. Olisin toivonut enemmän puhetta lapselle, vähemmän niin työuupumuksen ja itsestäänselvyyksien kuvailua.

Toivola on kuitenkin kehittynyt kirjoittajana viimeisen vuoden aikana Instagramissa, joten mielenkiinnolla edelleen odotan, mitä seuraavaksi on tulossa.

[Anna-Kaisa · Rating 4 out of 5]

Tosi ihana teko kirjoittaa lapselleen kirja. Sen lisäksi, että se on lapselle, tästä kirjasta varmasti pienten lasten vanhemmat löytävät paljon samaistumispintaa, ja myös lapsettomat, kuten minä, voi saada paljon. Kirjassa käsiteltiin normeja, niistä poikkeamista, ihmissuhteita, uupumista ja siitä toipumisen kannalta välttämätöntä lempeämpää suhtautumista elämään ja itseensä. Myös kommuuniasumista sivuttiin, jee! Ihana, avoin, aito, suora, koskettava ja hauska. Jani Toivolan itsensä lukemana äänikirjana loistava.

[i o r i · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin Jani Toivolan lukemana äänikirjana. Vaikkei itsellä ole todennäköisesti koskaan lapsia kirja kosketti syvältä. Ehkä ”kirja tytölleni” voidaan kääntää myös ajatuksen tasolla kirjaksi kaikille tytöille. ( vaikken sitäkään itse ole, mutta olen puolet elämästäni ollut). Jani osaa pukea kauniisti sanoiksi asioita joita kukin itse päänsä sisällä jauhaa. Viimeinen luku kosketti syvältä ja kietoi koko kirjan täydelliseen nippuun.

Uskon että olisin fyysisesti lukemalla saanut tästä vielä enemmän irti✨ toimi kuitenkin rauhoittavana äänikirjana metromatkoilla ja kodin hiljaisuudessa💘

[Salla Majaniemi · Rating 4 out of 5]

Pidin teoksesta kovasti, aivan kuten kaikista muistakin Toivolan kirjoista. Kuuntelin Toivolan itse lukemana ja se toi vielä oman extralisänsä kokemukseen, Toivolalla kun on niin pehmeä ja ihana ääni.

Tämä teos oli mielestäni ehkä Toivolan kirjoista kantaaottavin ja sen vuoksi jäi ehkä hieman kliiniseksi, vaikka pidän siis kyllä kantaaottamisesta. Yksi tähti rokottui varmaankin siitä, että kuuntelin juuri tätä ennen Pantteri & minän, johon verrattuna tämä oli jäykempi. Ehdottomasti kuitenkin lukemisen arvoinen ja mielenkiintoinen teos!

[Anna · Rating 4 out of 5]

Henkilökohtaiset muistelmat tyttären ensimmäisistä vuosista ja omasta uupumuksesta kertovat monesta asiasta, mutta ennen kaikkea rohkeudesta perustaa omannäköinen perhe, tehdä omannäköisiä ratkaisuja ja olla oma itsensä. Kirjoittajan tavoin positiivinen, analyyttinen, rauhallinen ja voimaannuttava kirja, joka koostuu episodimaisesti havainnoista ja pohdinnoista isän ja tyttären suhteesta. Oli ilo kuunnella äänikirja kirjoittajan itsensä lukemana.

[Pauliina · Rating 4 out of 5]

Sympaattinen, suorastaan runollinen kirja, joka kertoo tarkkanäköisesti Toivolan omakohtaisen tarinan vanhemmuudesta, ja saa todellakin herkistymään. Arvostan sitä, kuinka avoimesti Toivola kertoo vanhemmuuden vaikeista puolista: siitä kuinka menettää hermonsa lapseensa ja siitä seuraavasta häpeästä. Mukana on myös paljon niitä samanlaisia huomioita, joita saamme lukea hänen Instagram-kuvistaan. Ps. Toivolan ääntä soisi kuulevan muissakin kuin hänen omissa äänikirjoissaan.