Euroopa aastal 1066. Viikingite aeg on läbi, võimas Bütsantsi riik vangub, Itaalia keeb, sõda ja vägivald on argipäev.
Õde-venda Aure ja Lyy lahkuvad Soomest õnne otsima. Kunagi on nende teed ristunud kuulsa viikingi Olaf Tuulepistriku omaga. Ainus kohtumine nõuab veritasu. Viikingist on vahepeal saanud Sinetra krahv Olaf Falco, Itaalia normannide väejuht. Kuid ta peab surema, olgu tapjaks sangari mõõk või naise nuga.
Kaari Utrio haarav romaan sõjast, kohusest ja armastusest keskaja julmas maailmas hoiab lugejat põnevil viimse hetkeni.
Kaari Utrio on neljän vuosikymmenen ajan ollut yksi Suomen suosituimpia kirjailijoita. Hänen historiallisia romaanejaan ja tietokirjojaan lukee koko kansa jo kolmessa polvessa. Utrio korostaa teoksissaan naisen merkitystä ja voimaa, ja samalla vastuuta, yhteiskunnan koossapitävänä tekijänä. Hänen kirjoissaan nousee hämärästä esiin arjen historia ja lapsen historia. Kaari Utrion vaikutus suomalaisen naisen ajatteluun on kenties merkittävämpi kuin kenenkään muun yksityisen ihmisen. Utrion romaaneissa kansamme menneisyys kuvastuu tarkkaan tutkittuna tietona, johon kietoutuvat tarinat, seikkailut, romantiikka ja huumori. Utrion tuotanto on lajissaan ainutlaatuista Suomessa. Viime aikoina kirjallisuuskritiikki on maininnut Utrion Mika Waltarin seuraajana.
Miskipärast on nii, et soomlaste kirjutatud ajalooliste roomanide tegevused ei toimu Soomes. seekord on siiski ühendus soomega olemas, sest peategelased on soomlasteks tehtud, aga rahvuslik muust maailmast kirjutamine tundub olevat Soomele omane.
Teos ise on kaasahaarav ja kätkeb huvitavat ajalooperioodi. Samas on teos mingitel kohtadel lünklik, kas siis sellepärast et peategelaste rolli ajaloolistes sündmustes hägustada või mõnel muul põhjusel.
Suomenkielisessä historiallisessa fiktiossa tuskin on toista Utrion kaltaista tarinankertojaa. Kenenkään ei kannattaisi Utriota tässä tyylissä koettaa edes matkia (vaan luoda omansa), niin mestarillinen hän on. Tuulihaukassa(kin) särmikkäät henkilöhahmot yhdistyvät historian detaljeihin ja säröttömään juonenkuljetukseen. Minulle hengästyttäviä tarinakäänteitä alkoi tosin olla jo liikaakin, mutta niin tai näin, teos sopi mainiosti kuunneltavaksi.
Tämäkin teiniaikojen suosikkiteos piti viimein lukea uudestaan. Nämä hahmottuu aikuisena enemmän, kun keskittyy seurailemaan myös historiallista kontekstia hahmojen kohtalon jännittämisen lisäksi. Hauskasti yksittäisiä kohtauksia oli jäänyt mieleen tarkasti, vaikka juonta ei todellakaan muistanut. Teos on koukuttava ja kiinnostava katsaus historiaan!