Emme voi unohtaa Estoniaa

by Terttu Pihlajamaa

M/S Estonia Tallinnasta Tukholmaan, Silja Symphony Tukholmasta Helsinkiin- Kaksi laivaa matkalla öisessä myrskyssä. Toinen purjehtii yhä, toinen ei purjehdi enää koskaan.
Terttu Pihlajamaa oli myrsky-yönä Silja Symphonylla ja joutui seuraamaan pelastustoimia voimatta tehdä mitään. Tapahtuman jälkeinen aika on tuonut hänen eteensä ihmisiä, joita Estonian onnettomuus tavalla tai toisella myös syvästi kosketti ja jotka ovat halunneet keskustella elämästään katastrofin jälkeen.
Pelastuneiden surusta ja pelastajien uurastuksesta syntyi silminnäkijän kertomus onnettomuudesta, joka mullisti monien ihmisten elämän. Surusta ja avuttomuudesta syntyi kirja, joka panee lukijansa ajattelemaan laajemminkin taistelua elämän myrskyissä.

205 pages, Hardcover

First published January 1, 1996

Reviews

[Katja · Rating 3 out of 5]

Sain ajatuksen lukea tämän kirjan, kun syksyllä muisteltiin Estoniaa ja tämä kirja oli eräässä nettikeskustelussa nimetty parhaaksi Estoniasta kertovaksi kirjaksi. Tätä kirjaa on tosi vaikea arvostella, joten turvallisinta lienee mennä keskitiellä ja antaa kolme tähteä. Kirja ei ole missään nimessä huono, mutta ei kyllä loisteliaan hyväkään. Tämä johtunee pitkälti siitä, että se on kirjoitettu niin pian Estonian uppoamisen jälkeen. Kirja herättää ajatuksia, mikä on hyvä asia. Kirjailija itse ei tuo esiin omia näkemyksiään ainakaan suoraan, mikä myös on erittäin hyvä piirre. Teksti on helppolukuista, ja kirja tarkastelee tapahtumia monelta eri näkökannalta. Juuri tästä syystä se olisi voinut rohkeasti olla pidempi ja syväluotaavampi. Mielestäni tässä oltiin oikeilla jäljillä, mutta jostain syystä (tuliko kiire saada kirja nopeasti ulos, menikö usko omiin kirjailijan kykyihin vai mitä tapahtui) kirjassa ei mennä niin syvälle kuin olisi voitu. Ihan mukiin menevä suoritus siis, mutta enempäänkin olisi ollut rahkeita.