What do you think?
Rate this book
Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Perhostutkija Max Halma on pyhittänyt koko elämänsä tutkimuskohteelleen. Hän tekee äitinsä jäämistöstä löydön: harvinaisen perhosen, joka johdattaa hänet lähemmäksi kansainvälistä tunnustusta kuin koskaan aiemmin. Tutkiessaan perhosta tarkemmin Max ajautuu selvittämään myös omaa historiaansa. Asiakirjojen mukaan isä hukkui viikko Maxin syntymän jälkeen eikä ruumista koskaan löydetty. Tutkimusten edetessä ääni hänen sisällään kuitenkin alati kovenee: mitä tapahtui isälle keväällä 1942? Jäljet johtavat Oulun maakunta-arkiston kätköistä aina saksalaisen huippupianistin viimeiseen konserttiin Hampuriin.
Anna-Liisa Ahokummun herkkävireinen esikoisromaani Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa soi kauniisti mollissa. Romaani kertoo pojasta, joka ei tuntenut isäänsä – eikä äitiään. Se on kuin arvoituksellinen konsertti perhosista, pakkomielteistä ja perhesalaisuuksista, joita ei voi enää kätkeä, sekä äänistä, joiden ei pitäisi vaieta.
Anna-Liisa Ahokummun herkkävireinen esikoisromaani Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa soi kauniisti mollissa. Romaani kertoo pojasta, joka ei tuntenut isäänsä – eikä äitiään. Se on kuin arvoituksellinen konsertti perhosista, pakkomielteistä ja perhesalaisuuksista, joita ei voi enää kätkeä, sekä äänistä, joiden ei pitäisi vaieta.
175 pages, Hardcover
First published January 1, 2018
2 people are currently reading
77 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 28 of 28 reviews
January 28, 2018
Lyhyt ja kaunis. Ei suotta pitkitä tarinaa, vaan etenee ripeästi kohtauksesta toiseen ja mukavan minimalistisesti keskittyy olennaiseen. Tykkäsin.
Tarina isäänsä, kadonnutta saksalaista sotilasta, etsivästä perhostutkijasta on kauniisti kerrottu ja näillä näytöillä voisin Ahokummulta lukea jotain muutakin aivan mielelläni. Kertomuksessa soi musiikki ja perhoset ovat jotenkin mukavaa kuvitusta.
Viehättävä kirja.
Tarina isäänsä, kadonnutta saksalaista sotilasta, etsivästä perhostutkijasta on kauniisti kerrottu ja näillä näytöillä voisin Ahokummulta lukea jotain muutakin aivan mielelläni. Kertomuksessa soi musiikki ja perhoset ovat jotenkin mukavaa kuvitusta.
Viehättävä kirja.
July 26, 2019
Hengästyttävän hieno kirja. Kylmät väreet ja kyyneleet. Silmien läpi kulkevat värit ja korvissa pauhaavat sävelet. Ihoa halaava lämpö ja sisällä vellova järistys. Tajunnan kerrokset lävistävä syvällisyys.
February 18, 2018
Kuvaisin tätä romaania sanoilla melankolinen ja tyylikäs. Tässä on hieno rakenne, tiivis ilmaisu, yksityiskohdat paikoillaan. Kumarrus kerronnalle, jossa kaikki tarpeellinen mahtuu alle kahteensataan sivuun. Tarinaan olisin silti kaivannut vielä jonkin tvistin. Nyt jäin siitä hieman etäälle.
November 14, 2018
Aamulehden jakeluhäiriöissä on se hyvä puoli, että ehtii lukea enemmän kirjoja. Sinfoniat hotkaisin yhdessä illassa, maistuivat hyvältä Lucy Bartonin jättämän oudon jälkimaun päälle. Jännän haahtelamainen asetelma, perhosia ja saksalaisia, mutta muuten kirja oli ihan omanlaisensa.
September 23, 2018
Ahokummun esikoisteos on vakuuttava romaani, jossa on vahva melankolinen vire. Tarina on kauniisti punottu ja pohjaa kaipuuseen ja yksinäisyyteen sekä musiikin voimaan.
May 31, 2019
Nopealukuinen kirja, joka itselleni jää liian pintapuoliseksi. Ahokummulla on mielenkiintoinen tarina ja taito annostella sitä lukijalle sopivan yllättävästi, mutta kovin niukka hän on sanoissaan. Olisin halunnut tietää henkilöistä enemmän, etenkin kertoja Maxista ja hänen työksi kasvaneesta perhosharrastuksestaan. Jotain symboliikkaa siinä varmasti on tavoiteltu, mutta todella niukkojen faktojen valossa Maxiin ei pääse kiinni.
Victor Stanislaus on elävämpi, täydempi ja kolmiulotteisempi, mutta hänestäkin haluaisin lisää. Etenkin siitä, mitä hän ajatteli, teki ja tunsi sinfonioitaan säveltäessään. Ja siitä, mitä hän neljänkymmenen vuoden aikana Saksassa asuessaan ajatteli lyhyestä ajastaan Suomen Lapissa.
Luulen, että tämän kirjan henkilöt haalistuvat muistissani nopeasti ohuuttaan. Mutta tämän yhden hienon ilmaisun tulen muistamaan aina: Hankaimet itkevät.
Victor Stanislaus on elävämpi, täydempi ja kolmiulotteisempi, mutta hänestäkin haluaisin lisää. Etenkin siitä, mitä hän ajatteli, teki ja tunsi sinfonioitaan säveltäessään. Ja siitä, mitä hän neljänkymmenen vuoden aikana Saksassa asuessaan ajatteli lyhyestä ajastaan Suomen Lapissa.
Luulen, että tämän kirjan henkilöt haalistuvat muistissani nopeasti ohuuttaan. Mutta tämän yhden hienon ilmaisun tulen muistamaan aina: Hankaimet itkevät.
January 3, 2019
Hieno ja kiinnostava kirja. Hyvin kirjoitettu, oikealla tavalla eleetön ja otteessaan pitävä. Pidin paljon.
January 11, 2018
Kuulaankaunis ja melankolinen tunnelma, koruttoman kaunista kieltä. Taidokas ja ihastuttava esikoisromaani.
February 3, 2018
Anna-Liisa Ahokummun esikoisteos Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa pureutuu herkällä tavalla isättömänä kasvaneen miehen maailmaan. Max Halme on kasvanut kahdestaan äitinsä kanssa. Maxin äiti seurusteli saksalaisen miehen kanssa sota-aikana, eikä Max tavannut isäänsä kasvuvuosien aikana. Keski-iässä hänen kiinnostuksensa heräsi isää kohtaan ja hän alkoi tutkia menneisyyttä.
Maxin tutkimukset veivät hänet Saksaan ja hän löysi kuin löysikin sukulaisen itselleen. Saksan matka ei ollut ihan turha, sillä se valaisi sekä äidin menneisyyttä että hänen omaa syntyperäänsä monella tavalla. Kirjan tarina on lyhyt, mutta kertoo tunteista ja itsensä etsimisestä. Toisen maailmansodan jälkeen isättömiä saksalaissotilaiden lapsia kiusattiin ja he olivat äpäröitä. Rakkaus ei kuitenkaan katso aikaa eikä paikkaa. Nuorena tunteet roihahtavat herkästi liekkeihin ja rakkauden seurauksena on usein lapsi. Nuori Silvia jaksoi odottaa koko loppuikänsä poikansa isää.
Maxin tutkimukset veivät hänet Saksaan ja hän löysi kuin löysikin sukulaisen itselleen. Saksan matka ei ollut ihan turha, sillä se valaisi sekä äidin menneisyyttä että hänen omaa syntyperäänsä monella tavalla. Kirjan tarina on lyhyt, mutta kertoo tunteista ja itsensä etsimisestä. Toisen maailmansodan jälkeen isättömiä saksalaissotilaiden lapsia kiusattiin ja he olivat äpäröitä. Rakkaus ei kuitenkaan katso aikaa eikä paikkaa. Nuorena tunteet roihahtavat herkästi liekkeihin ja rakkauden seurauksena on usein lapsi. Nuori Silvia jaksoi odottaa koko loppuikänsä poikansa isää.
January 8, 2018
Tarina leijailee keveästi kuin perhonen, mutta mollissa. Kirjalla on hurmaava nimi ja tavattoman kaunis kansi. Kaipasin ehkä enemmän rohkeutta, syvyyttä ja särmää. Mutta Ahokumpu ehtii, hän on nuori!
February 10, 2018
Vaivaton, soljuva, hengästyttävä, viehättävä. Ahokummun tarina kulkee kepeästi, ja riisuttuun tekstiin on ujutettu mielestäni todella taidokkaasti suuria, vimmaisiakin tunnetiloja. Jään mielenkiinnolla odottamaan kirjailijan tulevia teoksia!
December 1, 2019
Kaunis ja surumielinen tarina. Yllättävän sopiva talvitunnelmiin, vaikka monet tapahtumat olivat kesällä. Vähän niin kuin se maata kesällä tulella lämmittävä tyyppi, joka oli tottunut hautaamaan talvella. Etsintä ja kaipuu oli hyvin talvimaista. Olen taannoin lukenut tästä erilaisia versioita, vaikken paljoa muistakaan. Tämä oli hyvin kypsynyt ja tunnelmaltaan eheä. Pitää vielä lukea toiste uudestaan ja maistella sinfonioita eri akustiikoissa :)
February 13, 2018
Traaginen tarina, niin kuin monen ihmisen elämä on. Mollia alusta loppuun.
Kirjassa oli paljon elementtejä, joista pidin: oli valokuvia, kirjeitä, aineistoa maakunta-arkistosta, muistiinpanoja. Liikuttiin niin sotavuosissa kuin 1980-luvulla, Suomessa ja Saksassa, perhostutkimuksen ja musiikin maailmoissa. Konserttikuvaus oli hieno! Mutta jotakin olisin vielä kaivannut lisää. Päähenkilö jäi minulle vähän etäiseksi hahmoksi, jotenkin... hmm, ohueksi?
Todella hieno esikoisteos joka tapauksessa, kolme ja puoli tähteä.
(PS. Tiedän, että olen rasittava kielipoliisi, mutta voitaisiinko jatkossa heivata se astevaihtelu narikkaan siksi aikaa, kun käytetään sanaa tempo? Ärgh.)
Kirjassa oli paljon elementtejä, joista pidin: oli valokuvia, kirjeitä, aineistoa maakunta-arkistosta, muistiinpanoja. Liikuttiin niin sotavuosissa kuin 1980-luvulla, Suomessa ja Saksassa, perhostutkimuksen ja musiikin maailmoissa. Konserttikuvaus oli hieno! Mutta jotakin olisin vielä kaivannut lisää. Päähenkilö jäi minulle vähän etäiseksi hahmoksi, jotenkin... hmm, ohueksi?
Todella hieno esikoisteos joka tapauksessa, kolme ja puoli tähteä.
(PS. Tiedän, että olen rasittava kielipoliisi, mutta voitaisiinko jatkossa heivata se astevaihtelu narikkaan siksi aikaa, kun käytetään sanaa tempo? Ärgh.)
September 6, 2018
Vaihteeksi taas kirja Lapissa olleiden ja sotineiden saksalaissotilaiden jälkeensä jättämistä vaikutuksista. Tykkäsin kirjan rakenteesta, ja kerrontakin pääosin veti ihan hyvin. Mutta jänniä nämä kirjoissa trendaavat elementit. Vasta luin samana vuonna ilmestyneen Maritta Lintusen Stellan, jossa siinäkin lupaavan musiikkitaiteilijan ura tyrehtyi toisen maailmansodan aikana ja jossa vanha Bechsteinin flyygeli esittää osaa. Sattumaako?
July 4, 2018
Hienovireinen pieni kertomus sodassa kadonneen isän etsimisestä ja löytämisestä. Alkupuoli on turhan tavanomainen, mutta kannattaa lukea pidemmälle. Ahokumpu hallitsee vertauskuvat ja kuvailee musiikkia elävästi.
February 19, 2018
Ehjä, kaunis kertomus perhostutkijasta, joka etsii sodassa kadonnutta saksalaista isäänsä. Tarkkaa ja hienovaraista proosaa.
January 19, 2019
Molliin sävelletty sinfonia omien juurien etsinnästä. Hieman raskas, mutta mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Luin lähes yhdeltä istumalta.
March 30, 2019
Ahokummun esikoisteos on tiivis ja tasapainoinen teos itsensä etsimisestä.
Maxin vanhemmat ovat jääneet hänelle mysteereiksi. Äitinsä kanssa yksin elänyt varttunut Max ei ollut kai koskaan tavannut isäänsä. Hänen äitinsä ja isänsä tapasivat lapissa Toisen maailmansodan aikaan. Isä oli saksalainen sotilas ja äiti töissä kanttiinissa. Mutta isä kuoli 1942 hukuttuaan järveen. Vai kuoliko?
Max alkaa etsiä tietoja isästään. Suomeen sijoitutuista saksalaisista sotilaista ei löydy valtavasti tietoa, mutta pienet palaset johdattavat eteenpäin.
Sodan lisäksi tarinan teemoja ovat sukujen vaijetut salaisuudet, perhosten tutkimus ja klassinen musiikki. Ahokumpu kuljettaa tarinaa kauniisti. Kohtaus, jossa Max on pianisti Viktor Stanislauksen konsertissa, on upea kliimaksi tarinalle. Tarinassa ei ole mitään ylimääräistä ja silti siinä on kaikki mitä tarvitaan vivahteikkaaseen, sisältörikkaaseen ja monitasoiseen esikoisteokseen. Pidin aikasta paljon!
Maxin vanhemmat ovat jääneet hänelle mysteereiksi. Äitinsä kanssa yksin elänyt varttunut Max ei ollut kai koskaan tavannut isäänsä. Hänen äitinsä ja isänsä tapasivat lapissa Toisen maailmansodan aikaan. Isä oli saksalainen sotilas ja äiti töissä kanttiinissa. Mutta isä kuoli 1942 hukuttuaan järveen. Vai kuoliko?
Max alkaa etsiä tietoja isästään. Suomeen sijoitutuista saksalaisista sotilaista ei löydy valtavasti tietoa, mutta pienet palaset johdattavat eteenpäin.
Sodan lisäksi tarinan teemoja ovat sukujen vaijetut salaisuudet, perhosten tutkimus ja klassinen musiikki. Ahokumpu kuljettaa tarinaa kauniisti. Kohtaus, jossa Max on pianisti Viktor Stanislauksen konsertissa, on upea kliimaksi tarinalle. Tarinassa ei ole mitään ylimääräistä ja silti siinä on kaikki mitä tarvitaan vivahteikkaaseen, sisältörikkaaseen ja monitasoiseen esikoisteokseen. Pidin aikasta paljon!
February 14, 2018
Tiivis, kauniilla kielellä kirjoitettu tarina, jonka kulkuun on taidokkaasti yhdistetty sekä musiikkia että tiedettä. Muiden tavoin jäin kaipaamaan kertomukseen lisää syvyyttä. Viimeisen sivun käännettyäni tuntui siltä, että en oikein päässyt sisälle tarinaan tai saanut kiinni siitä viestistä, mitä kirjalla yritettiin kertoa. Kirja silti epäilemättä miellyttää montaa lukijaa.
Tämän lisäksi minulla oli selkeästi melankoliakiintiö täynnä, koska mieleeni tuli pakostakin se ajatus, että tämäntyyppisiä ja tällä "fiiliksellä" varustettuja kirjoja (tekisi mieli sanoa, että esikoiskirjoja) olen viime vuosina lukenut vaikka kuinka monta. Tämä ei nyt oikein ollut minun juttuni, ehkä joku toinen ajankohta olisi ollut kirjan lukemiselle parempi.
Tämän lisäksi minulla oli selkeästi melankoliakiintiö täynnä, koska mieleeni tuli pakostakin se ajatus, että tämäntyyppisiä ja tällä "fiiliksellä" varustettuja kirjoja (tekisi mieli sanoa, että esikoiskirjoja) olen viime vuosina lukenut vaikka kuinka monta. Tämä ei nyt oikein ollut minun juttuni, ehkä joku toinen ajankohta olisi ollut kirjan lukemiselle parempi.
Read
May 18, 2020Tämä teos edustaa mielestäni aiheensa ja rakenteensa puolesta tyypillistä suomalaista esikoisromaania – enkä pidä sitä mitenkään huonona asiana. Kerronta sujuu ja hahmot toimivat. Luin kirjan lukupiiriä varten ja nautin paljon siitä etten tiennyt siitä ennakkoon mitään.
February 7, 2018
Kaunis, hienotunnelmainen lukukokemus, varsinkin Stanislauksen viimeisen konsertin kuvaus. Kaikilta osin upea esikoisteos.
February 7, 2018
Surullinen tarina, moneltakin kantilta. Jäi lukukokemuksena kuitenkin nyt vain "ihan kiva" -asteelle. Syvyyttä puuttui, odotin enemmän. Lopulta tämäkin oli ehkä vain melko tavallinen kaaliperhonen?
April 15, 2018
Pieni mutta kaunis ja mieleenjäävä tarina. Tähänkään kirjaan en olisi tarttunut ilman Porin lukuhaastetta josta vinkin sain. Suosittelen! Varmasti jaksat lukea.
July 23, 2018
3,5 tähteä
Ihastuin kirjan ideaan ja kieleen, mutta jokin tästä jäi puuttumaan...
Ihastuin kirjan ideaan ja kieleen, mutta jokin tästä jäi puuttumaan...
April 4, 2021
Alussa koin kerronnan teennäisenä ja valittuun tapahtuma-aikaan soveltumattomana. Lopulta kuitenkin elegantti kertomus Lapin sodan sekoittamista ihmiskohtaloista.
January 18, 2023
Kauniin pelkistetty teos. Päähenkilön yritys kohdata vastavuoroisuuteen armottoman kykenemätön henkilö jäi erityisesti mieleeni, tämä kanssakäyminen / -käymättömyys oli hienosti kuvattu.
March 2, 2018
Tämä pääsi yllättämään. Hieno lukukokemus virkistävän tiiviissä muodossa. Melankolia puree.
Displaying 1 - 28 of 28 reviews